ihastuin (miespuoliseen)kaveriini

Mulla on sama ongelma. Ollaa tunnettu about viis vuotta ja ollaan oltu koko ajan hyviä ystäviä. Tuntemisen alkutaipaleella olin lievästi sanottuna ihastunut tähän mieheen ja yritin monella lailla, mut ei vaan sillo onnistanu. Onneksi mies oli kärsivällinen eikä antanu sen vaikuttaa ystävyyteen. Sit hyväksyin etten saa sitä ja vähitellen se unohtu siinä mieles. Ja sitten rupesin seurustelemaan toisen kanssa. Koko ajan oltiin hyviä ystäviä.

Eron jälkeen vähitellen alkoi tulla sellane pieni vire kytemään ja about vuoden päästä mietin että hmm, tuohan on ihan mukava mies. Et pitäskö yrittää. Mietin ja pähkäilin että mitä tehdä ettei vaaranna hyvää ystävyyttä. Kuitenkin yhessä välis kun luulin menettäväni hänet toiselle naiselle niin tajusin että en tee uudestaan sitä virhettä minkä olin aiemmin tehnyt eli olin luovuttanu liian vähällä. Ku en ollu tarpeeksi selvästi tehny tunteitani tiettäväksi. Joten nyt oon sit vähitellen antanut miehen ymmärtää mitä hänestä ajattelen, mut aina välistä murehin et oonko mokannu jonku viestin ku tulee pitempi tekstiviestihiljasuus. Nytkin pohin et oonko ollu liian päälle käyvä ja se tahtoo etäisyyttä. Kaikest parrei varmaan olis kysyy suoraan onko asia niin, mut se vaa et jos mää vaa kuvittelen mokanneeni vaik en oiskaa. Mä vaan olen tällänen kauhee murehtija.

Mut yritähän varovasti antaa miehelle vihjeitä et mitä mietit siitä. Kuitenkin mitä kannattaa tehä riippuu siitä millanen ystävyyssuhde teillä on ja millainen mies on luonteeltaan. Vähitellen ja kattoo miten se suhtautuu ja antaa sit lopun mennä omalla painollaan. No mä ainahi yritän hokee tota ittelleni etten tee mitää kauheen hätiköityä.

Onnee vaan sulle =)

Tiedän tilanteen huomasin ,että olen ihastunut ystävääni...ja hän on myös minuun.Tilanne on outo ja ajatukset sekavia..kun ei osaa päättää onko ystävä vai enemmän ja uskaltaako näyttää kaikki tunteensa.Tilanne on vaikea enkä osaa päättää mitä tehdä. Tämä taitaa olla aika yleinen ongelma?? ;) (pitäisi kai edetä hitaasti)

-Sama juttu täällä...ihan samat kuviotkin, tosin exät ei paina enää mihinkään suuntaan..En kertakaikkiaan osaa muuta kuin antaa ajan kulua, olen mokannut tällaset tilanteet liian monta kertaa olemalla liian päällekäyvä hirmu.

Surettaa ja harmittaa, kun on tavallaan mielitietty muttei konkreettista kainaloa, johon voisi mennä..

ÄÄÄÄÄÄh! Miehiltä kai niitä neuvoja pitäisi saada tähän tapaukseen...

En osaa neuvoa minäkään enkä saa neuvoja mistään

Tylsää

Moikka!
Itse olen tykännyt ystävästäni jo 6 vuotta, mutta vaikka haluaisin hänet,niin en uskalla, koska pelkään että se ei toimikkaan ja siinä menee sitten kaveruuskin. Soita silti ihmeessä kaverillesi ja katso miten menee...toivottavasti sä oot rohkeempi kun mä.

-Memmu-

Olen vastaavanlaisessa tilanteessa eli pahasti ihastunut kaveriini. Käytin ensin kovasti aikaa pohtimalla mitä tehdä, miten osoittaa tunteeni jne.

Nyt olen päättänyt antaa tilanteen kehittyä omalla painollaan ilman mitään kikkailuja.

Viimeisin tapaamisemme osoitti, että kun vielä tutustumme enemmän koko ajan toisiimme,väistämättä lähennymme koko ajan. Vaihdoimme häkellyttävän lämpimiä katseita, hakeuduimme vaistomaisesti istumaan mahdollisimman lähelle toisiamme jne.

Ja jos on tarkoitettu, että meistä tulee pari, se tulee joskus tapahtumaan sitten kun ei enää itselleen mitään voi:))

Eli suosittelen jatkaamaan kuten ennenkin, kyllä asia järjestyy ajan myötä. Et vain peittele turhaan tavatessanne tunteitasi, annat tilanteen kehittyä omalla painollaan ilman mitään kikkailuja, niin hyvä tulee.

minä olen ihastunut korviani myöten (naispuoliseen) kaveriini. Sillä on pitkä suhde mennyt poikki puoli vuotta sitten. Ollaan soiteltu ja olen autellut häntä hänen omasta pyynnöstään eri asioissa. Ihan perinteisestä lampunvaihdosta alkaen. Miten on, onko tuossa avunpyyntelyssä kyse soidinmenoista? Voisiko olla niin, että fiksu ja itsenäinen nainen heittäytyy tahallaan avuttomaksi jne. ?

Sitten taas, kun on kyse esim. viattomasta tapaamisesta ei-neutraalilla maaperällä tai jopa kahvilassa tai baarissa, on naisella tapana kaivaa jostain se iänikuinen esiliina mukaan. Miten tämä pitäisi tulkita?

Pää hajoaa. Ehkä toisella ei ole mitään vastaavia tunteita minua kohtaan. Jotenkin tuntuu että on vaikeuksia puhua tunneasioista toisillemme, aikaisemmin oli toisin. Mitä jos heikkona hetkenä veri pakenee päästä ja teen aloitteen. Jos tulen torjutuksi, ei ystävyyssuhdekaan välttämättä ole kovin vakaalla pohjalla.

Ehkä olen vain hänelle tällainen välikausien pikkuapuri. Jos näin, niin rakastunut sellainen.

Mulla on sama tilanne. Pohdin pitkään (melkeinpä vuoden), että miten kerron hänelle tästä tilanteesta. Kerran koulun jälkeen rohkaistuin ja lähdin hänen mukaansa kylälle pyörimään, lopulta palasimme takaisin koululle.

Siinä kerroin tähän tyyliin "Mitä sä sanoisit, jos kuulisit, että oon ihastunut suhun" tms. Se otti sen hyvin tyynesti ja oli tiennytkin asiasta pitkään. Yhä ollaan kavereita, mutta hän on ihastunut parhaaseen ystävääni ja haluaa olla enemmänkin kuin kavereita hänen kanssaan. APUA.

olen mies ja ja olen omannut hyvän naispuolisen ystävän jo reilut 10 vuotta, viitisen vuotta sitten sain aika paukun suoraan huulille, olimme ottamassa hiukan viinaa ja ihan puun takaa tämä jo 5 vuotta pelkkä kaveri eli nainen suuteli minua suoraan suulle, ei jäänyt epäselväksi hänen tunteensa.

olin nimittäin itse pähkäillyt samaa asiaa että että tykkään kyseisestä naisesta enmmän kuin kaverina ja haudannut kaikki lämpimät tunteeni häntä kohtaan koska en halunnut vaarantaa kaveruutta.

aamulla luonnollisesti toista pelotti kamalasti että oli pilannut kaiken kunnes annoin vastaukseni hänen huulilleen.

eli olemme tunteneet noin 11 vuotta, viitisen vuotta kavereita ja kohta 6 onnellista vuotta suhteessa joista kesällä 2 naimisissa ja toinen lapsi tulossa :)

Mulla on ollu iha sama tilanne että ensin kerroin ystävälleni että pidän hänestä mutta hän seurusteli jo eikä osoittanut minkäänlaista kiinnostumista muuta kuin ystävyyttä. olemme olleet parhaat ystävät jo kauan ja olen seurustellut toisen kanssa tällä välin mutta silloin tajusin rakastavani molempia mutta enemmän häntä kenen kansssa seurustelin. Nyt olen eronnut hänen kanssaan ja tunteeni ystävääni kohtaan ovat voimistuneet. Hän tietää sen ja nyt tiedän että hänelläkin on tunteita minua kohtaan. ikävä asia kuitenkin on että hän seurustelee edelleen tämän saman kanssa jonka kanssa hän oli jo silloin ensimmäisellä kerralla. Hän ei uskalla jättää tätä koska ei halua loukata toisen tunteita. Hän vakuuttelee että haluaa seurustella kanssani ja minä uskon häntä ja odotamme kaikessa rauhassa kunnes saamme toisemme :)

Minulle ei ole tullut vastaavaa tilannetta vastaan mutta mietityttää, että miksi asian selväksi tekeminen saisi kaverisuhteen katkeamaan sen toisen toimesta. Sen ymmärrän jos on itse niin ihastunut ja selviää ettei toinen ajattele yhtään samalla tavalla niin itse pistää välit poikki kun homma raastaa itseään niin paljon. En minä ainakaan kävisi välejä katkomaan vaan olisin ennemminkin: nice, se tykkää minusta ja samalla itsetunto kohoaa kattoon. Miksi ihmeessä ei voisi olla kavereina jos se ihastunut osapuoli vain pystyy siihen.

Mä oon ite tällä hetkellä tilanteessa, jossa parhaan ystäväni (olen siis 12v tyttö ja ystäväni salanimellä Nea on vuoden nuorempi) kaveri (salanimellä Toni) on mun tosi hyvä ystävä Nean kautta. No, ne kaks riitelee aika paljon ja Toni pitää Neasta enemmän kun musta. Tajusin vähän aikaa sitten et oon ihastunut tähän Toniin ja kun oltiin hetki kahestaan kun mentiin samaa matkaa omiin koteihin ni oisin vaan halunnut suudella sitä..