Suhteeni hajosi pettämiseen. Kävi ilmi, että aiemmin sitä oli puolisoni toimesta tapahtunut useita kertoja, jatkuvasti. Hän tiesi koko ajan, että tällä tavalla rikkoo minun elämäni ja oman elämänsä, mutta silti jatkoi.
Kysynkin, että miksi?
Voisiko joku itse saman syyllistynyt kertoa, että mikä saa tekemään sellaista? Kotona oma suhde toimi molempien mielestä hyvin. Kuitenkin jollain hetkellä puolisosta tuntui paremmalta pettää, kuin olla pettämättä. Tämä aiheutti hänelle suurta itseinhoa alusta asti, mutta sekään ei menoa hidastanut. Kuitenkin lopulta syyllisyys kasvoi liian suureksi, hän tunnusti, ja suhteemme päättyi.
Onko ihminen jollain tapaa syyntakeeton, kun baarissa tulee vastaan riittävän viehättävä vastakkaisen sukupuolen edustaja?
Vai onko seksuaalinen vietti vaan niin vahva, että se kumoaa järjen ja muut tunteet?
Itse en tätä käsitä, on minullakin ollu tilaisuuteni toimia väärin, mutta aina on alusta asti jokun sisälläni sanonut "älä tee tätä, tämän kanssa et opi elämään".
Helppoa olisi ajatella, että ihminen jota rakasti vuosia onkin täysi paska ja huijari, mutta en voi ajatella sen olevan koko totuus.
Eikö osa ihmisistä vaan yksinkertaisesti pysty tajuamaan tekojensa seurauksia?
Kysynkin, että miksi?
Voisiko joku itse saman syyllistynyt kertoa, että mikä saa tekemään sellaista? Kotona oma suhde toimi molempien mielestä hyvin. Kuitenkin jollain hetkellä puolisosta tuntui paremmalta pettää, kuin olla pettämättä. Tämä aiheutti hänelle suurta itseinhoa alusta asti, mutta sekään ei menoa hidastanut. Kuitenkin lopulta syyllisyys kasvoi liian suureksi, hän tunnusti, ja suhteemme päättyi.
Onko ihminen jollain tapaa syyntakeeton, kun baarissa tulee vastaan riittävän viehättävä vastakkaisen sukupuolen edustaja?
Vai onko seksuaalinen vietti vaan niin vahva, että se kumoaa järjen ja muut tunteet?
Itse en tätä käsitä, on minullakin ollu tilaisuuteni toimia väärin, mutta aina on alusta asti jokun sisälläni sanonut "älä tee tätä, tämän kanssa et opi elämään".
Helppoa olisi ajatella, että ihminen jota rakasti vuosia onkin täysi paska ja huijari, mutta en voi ajatella sen olevan koko totuus.
Eikö osa ihmisistä vaan yksinkertaisesti pysty tajuamaan tekojensa seurauksia?
Vastaukset 6
Vanhimmat
että kaikki minkä taakseensa jättää, pitää myös vasttuu kantaa. Minä , minä haluan ja sitten pettää yläpää. Oikein teit ei tuollaisen itsekeskeisen ,itsekkään kanssa suhdetta kannata jatkaa. Kertoi vielä sinulle, jotta pääsisi tunnontuskistaan. Niinhän se on ,että petturi kaataa koko lokasaavin petetyn päälle. Kärsikööt petetty siin tuskissaan.
Se on karmeinta mitä voi toiselle suhteessa tehdä. Ehkä pahoinpitely yhtä karmeeta. Voi Petetty mies, luulin että kaikki miehet on sikoja, mutta ainakin tunnut rehelliseltä ja kunnolliselta. Se H...a ei ole sua ansainnut. Itse olen Petetty nainen. Ja koskee niin v....i.
Kiitos vastanneille, en vaan edelleenkään tajua..olisihan se helppoa ajatella, että kyseinen henkilö on vain itsekeskeinen paska, joka toimi niin. Kuitenkin kyseessä on henkilö, jota rakastin vuosia ja taidan rakastaa vieläkin. Ja uskon että jollain tapaa hän rakastaa minua, vaikkaa meidän juttu onkin 100% varmuudella ohi. En osaa ajatella hänestä vain pahaa.
En osaa ajatella, miten tämä minulle yleensä niin ihana ihminen kykeni sellaiseen :(
moraalia ja lähimmäisen kunnioittamista kasvuaikanaan opetettu, vaikka kuinka mukavia ja ihania olisivatkin. Aina on saanut olla oma napa lähinnä, kyllä niihin murkkuihin tuolla koulussa törmää ,jotka ovat tosi pahasti loukanneet toista ja kun puhuttelet ankarasti ja ojennat jälki-istuntolappua , silmät pyöreenä sanotaan , että eihän se ollut mitään. Ja kun tivaa, että koetappas ajatella itseäsi kaverisi asemaan, miltä tuntiuisi ? vastaus on , ettei se nyt niin paha ollu. Siis se empatian ja myötäelämisen taito puuttuu. Kotoa tulee sitten viestiä , että epäreilusti rangaistaan , ei meidän Jani ole mitään tehnyt. Ja sen Janin olisi korkea aika oppia ottamaan läheisensä huomioon , sitten aikuisena saattaa kalahtaa ja kovaa ,kun vastassa on puoliso/työnantaja/poliisi tms. kun ei osaa muuta ,kuin itseään ajatella ja vaatia toisilta.
Ei se välttämättä ihan siitä omaan napaan tuijottelustakaan johdu tai empatian puutteesta. Ehkä silloin, kun kysymys on kroonisesta uskottomuudesta. Ihmiset vain tuppaavat tuntemaan ja ajattelemaan aivan eritavoin. On myös ihmisiä, jotka vaativat itseltään, muttei toisilta. Ja loppujenlopuksi melko tuuliajoilla ollaan, jos suhteessa aletaan vaatia toiselta kaikennäköistä. Tunteita ei voi vaatia.
"älä tee tätä, tämän kanssa et opi elämään"
Joillain se menee noin kuten kirjoitit tuossa edellä. Jotkut taas menevät ja tekevät, koska pystyvät elämään sen kanssa.