Näin on asiat: Olemme kolmekymppinen ex-pariskunta. Seurustelimme pari vuotta, erosimme n. 8kk sitten. Tuli hankala vaihe, ja mies halusi mieluummin olla yksin kuin ratkoa ongelmia. Mikäs siinä sitten auttoi. Eron aikana olemme olleet välillä parikin kuukautta näkemättä, tietämättä toisesta mitään. Sitten taas aikoja, että ollaan enemmän yhteyksissä. Lähiaikoina olemme nähneet ehkä kerran viikossa ja meillä on tosi mukavaa yhdessä. Hyvät ajat palaavat mieleen. Mies on tunnustanut rakastavansa minua edelleen ja niin minäkin häntä. Mutta hän ei halua kuitenkaan seurustella kanssani...vielä. Voi helvetti. Vedättääkö tuo mies minua vai mitä? Pystyykö/haluaako hän ikinä minusta enempää kuin satunnaista seuraa. Mistään seksisuhteesta ei ole kysymys, vaikka sitäkin joskus on harrastettu, minun aloitteestani. Ei jaksa puutteessa olla aina...Mies ei uskalla yrittää, liikaa kolhuja ja pettymyksiä takana. Kuitenkin hän jatkuvasti antaa ymmärtää, että ehkä meistä voisi vielä tulla maailman onnellisin pari, mutta ei vielä...joskus.
Nyt on kaksi vaihtoehtoa: joko unohdan miehen täysin, poistan hänet elämästäni. Muuten jään paikoilleni tähän tilanteeseen ikuisiksi ajoiksi. Luulen, ettei sitä kauaa tarvitsisi yksin olla, kunhan vain saisin tämän miehen pois systeemeistäni. Tähän asti olen vain verrannut uusia tuttavuuksia tähän mieheen, niin ei voi jatkua. Toinen vaihtoehto on, että uskon vielä yhteiseen tulevaisuuteen, koska rakkautta on, ja muutenkin mies on kunnollinen. Mutta kannattaako? Mistään paremman etsimisestä ei ole kyse, koska mies on sanonut, ettei hän halua muitakaan tällä hetkellä eikä koskaan...mieuluummin on yksin. Ei vain uskalla heittäytyä suhteeseen. Mikä miestä vaivaa vai vaivaako mikään eli on vain vastuutun pojankloppi. Mitähän tässä pitäisi tehdä...?
Nyt on kaksi vaihtoehtoa: joko unohdan miehen täysin, poistan hänet elämästäni. Muuten jään paikoilleni tähän tilanteeseen ikuisiksi ajoiksi. Luulen, ettei sitä kauaa tarvitsisi yksin olla, kunhan vain saisin tämän miehen pois systeemeistäni. Tähän asti olen vain verrannut uusia tuttavuuksia tähän mieheen, niin ei voi jatkua. Toinen vaihtoehto on, että uskon vielä yhteiseen tulevaisuuteen, koska rakkautta on, ja muutenkin mies on kunnollinen. Mutta kannattaako? Mistään paremman etsimisestä ei ole kyse, koska mies on sanonut, ettei hän halua muitakaan tällä hetkellä eikä koskaan...mieuluummin on yksin. Ei vain uskalla heittäytyä suhteeseen. Mikä miestä vaivaa vai vaivaako mikään eli on vain vastuutun pojankloppi. Mitähän tässä pitäisi tehdä...?
Vastaukset 2
Vanhimmat
Tuli hankala vaihe ja mies halus miel. olla yksin ku ratkoo ongelmia. Ei kuulosta hyvältä, jos säkin tyydyt siihen, että on ihan OK paeta vaikeita tilanteita ja sitten olla pollotella vaan kun menee hyvin.
Millon ne "vaikeet asiat" sitten käsitellään vai meinasittko paeta niitä vastakin eri suuntiin?
Ei taida ennustaa kovin ruususta tulevaisuutta...
Tuntuu olevan jahkaaja luonne.
Ei uskalla sitoutua eikä anna itselleen lupaa välittää toisesta.
Joko sinä rakastat häntä niin että tukka lähtee
ja koitat saada hänet uskomaan siihen.
Tai annat olla.