..molemmilla on lapsia!?
Elikkä, asumme eri kaupungeissa ja tyttöni aloittaa koulun. Hänellä on myös kouluikäiset lapset.
Ajattelen jo kauhulla syksyä, että miten ihmeessä edes ehdimme nähdä, saatikka nukkua yöt vierekkäin ym.. Ja minulla on vuorotyö..
Kesällä olisi suhteen kannalta ilmeisesti parasta muuttaa yhteen.
Mutta onko vaikea yhdistää kaksi perhettä?
Entä onko yhteinen lapsi se yhdistävä tekijä vai mikä? Olemme kyllä alustavasti puhuneet lapsesta, mutta toisaalta tuntuisi siltä, että haluaisi viettää jo sitä "laatuaikaakin" keskenään, kun molemmilla jo lapsia.
Elikkä, asumme eri kaupungeissa ja tyttöni aloittaa koulun. Hänellä on myös kouluikäiset lapset.
Ajattelen jo kauhulla syksyä, että miten ihmeessä edes ehdimme nähdä, saatikka nukkua yöt vierekkäin ym.. Ja minulla on vuorotyö..
Kesällä olisi suhteen kannalta ilmeisesti parasta muuttaa yhteen.
Mutta onko vaikea yhdistää kaksi perhettä?
Entä onko yhteinen lapsi se yhdistävä tekijä vai mikä? Olemme kyllä alustavasti puhuneet lapsesta, mutta toisaalta tuntuisi siltä, että haluaisi viettää jo sitä "laatuaikaakin" keskenään, kun molemmilla jo lapsia.
Vastaukset 5
Vanhimmat
jaa että sulla on tyttö, jolla myös omat lapset hä? en tajunnu.. ompas nuorena vitsa siinä väännetty.. hmm. en ymmärrä!
olipa sekava.. heh..
mutta miehellä ne lapset joo..
joo tajusin, eli miehelläs on ne lapset.. juu..
se selviää, kun kokeilee, miltä uusioperhe-elämä alkaa maittamaan. Laatuajan te joudutte ottamaan/järjestämään niillä edellytyksillä, jotka ovat elämässänne nyt vallitseviä, eli lapset, työ, asuminen ym.
Että onko vaikea yhdistää 2 perhettä? No mitä olen kuullut, niin kyllä siihen välittömästi liittyy ne uusioperheen yhteensovittamisongelmat, jossa kaksi perhettä tulee erilaisista taustoista elämään neljän seinän sisälle. Moni parisuhde kaatuu ja uusioperhe hajoaa ratkaisemattomiin yhteensovittamisongelmiin, ennen kuin edes niitä on saatu sovitettua yhteen.
Tietynikäiset lapset eivät enää halua hyväksyä ns. arkisia muutoksia, kuten metelin lisääntymistä, tietokoneella oloajan lyhenemistä, saunahärdellin muutoksia, ahtaampaa matkustamista autossa, yhtä/kahta "oveen koputtelijaa" lisää, outoja kenkäpareja, mahdollisesti huonoilla ruokailutavoilla oppinutta...ym. ym.
Pienet asiat tulevat helposti suuriksi ja usein suhteessa olevat vanhemmat ryhmittyvät puolustusrintamaan omien lastensa eteen, jolloin kylmä sodankäynti alkaa kyteä ja mitä suuremmat ovat lasten keskinäiset ongelmat, niin sitä kylmemmäksi käy rakastavaistenkin sota. Veri on vettä sakeampaa.
..kokeiltava sitä vissiin on.
No olemme jo muutaman kuukauden asuneet ns. yhdessä.
En omassa kodissa paljon enää käy. Että suurimman osan ajasta olemme siellä.
Mutta onhan se sitten kumminkin eri asia, kun ei ole sitä omaa kotia toisaalla, missä voi käydä ihan itekseen ja olla vaan hetki tekemättä mitään tai tehdä mitä lystää.. :)
Se laatuaika on jo nyt todella vähissä. Mutta eipä sitä voi liikaa toivoakkaan, kun molemmilla niitä lapsia. Toisaalta hyvä, ettei sitä yhteistä aikaa ole tässä kohtaa paljon, muuten arki vois yllättää.
Kiitos vastauksesta, oli paljon asiaa! :)