Mies siis on ihana..Lähettelee ihania viestejä,on romanttinen,vie paikkoihin ja haluaa nähdä aina kun työkiireiltään ehtii..Pitää hyvänä ja muistaa minua aina jollain lahjalla..On esitellyt kavereillensa ym..Olen maininnut muutamaan kertaan ollaanko me nyt yhdessä ja ei ikinä selvää vastausta..Kerran jotain piipitti,että kun ei ole vielä talo valmis ym..Joskus olen laittanut juuri sen takia poikkikin suhteemme,mutta mies on soitellut ja itkenyt perään. On myös huomauttanut että olen ainoa joka on päässyt hänen kanssaan näinkin pitkälle..Siis onko hän jotenkin saamaton vai mistä kiikastaa? Kun kerroin että isäni haluaisi tavata hänet,hänestä huokui ylpeyttä ja hän oli heti mukana ajatuksessa
mistä kiikastaa?
Lowex
21027
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
...sitoutumiskammoinen. Näin se vaan on. Itse samantyyppisessä tilanteessa olleena en vaan halunnut sitoutua. Osan voi laittaa nuoruuden piikkiin. Ja kai toivoin saavani vielä paremman. Olisi pitänyt vaan ottaa se nainen.
samantapaisia kokemuksia....paitsi ettei olla päästy noin pitkälle. Ollaan tunnettu yli kymmenen vuotta ja kaikki tutut sanoo että ollaan hyvä pari...paitsi ettei olla.....molempia on elämä satuttanu pahasti...ja monta kertaa. Ajattelen että oon ikionnellinen omistaessani tollasen ystävän.....sen pitää riittää...en uskalla riskeerata kaikkea kysymällä missä mennään!!!