Minä myönnän

Toisessa keskusteluketjussa kerroin kuinka olen netin kautta tavannut naisen ja hän on paljon enemmän vakavissaan kuin minä. Aiemmin kerroin, että sepitän jonkin typerän sadun, jolla irrottaudun hänestä. Nyt kuitenkin olen muuttanut mieleni.

Eilen häneltä tuli viesti, että hän tosiaankin on tositarkoituksella liikkeellä minun suhteeni mutta hän ei suostu miksikään varaheilaksi tai "paremman puutteessa kelpaavaksi". Ihan järkevää puhetta. Minulle tuli siitä huono omatunto. Hän on selvästi vakavissaan mutta minä taasen en ole ollenkaan kiinnostunut. Tuhlaan hänen aikaansa ja leikittelen hänen tunteillaan, tai siis, minä en raaski kertoa että ei kiinnosta.

Kyllä minun täytyy ryhdistäytyä ja sanoa totuus. Aion kirjoittaa hänelle tänään sähköpostiviestin, jossa sanon, että minä en ole se hänen elämästänsä puuttuva mies. En aio myöskään kertoa mitään "pysytään ystävinä"-soopaa vaan sanon että en halua enää olla yhteydessä.

Hänelle varmasti löytyy sopivampi mies kuin mitä minä olen. Itse asiassa, vaikea kuvitella että minä olisin kenellekään naiselle se sopivin mies. 100% varmuudella tulen viettämään elämäni poikamiehenä eikä minulla tule koskaan olemaan mitään vakavaa suhdetta. Itse asiassa, mitä viime aikoina on ollut käden ulottuvilla pari mahdollisuutta ryhtyä suhteeseen mikäli olisin halunnut niin olen huomannut että en edes halua.

Asia taitaa sittenkin olla niin että minulle riittää että silloin tällöin saa seksiä. En minä seksin saamisen taajuuteen ole läheskään tyytyväinen mutta en silti sen takia kenenkään kanssa suhteeseen ryhtyisi että saisin säännöllistä seksiä. Tämän viimeisimmän tapauksen kanssa en halua edes seksiä joten sitä suuremmalla syyllä voi vain ihmetellä miksi en viheltänyt peliä poikki heti ensi tapaamisella.

Ennen tapaamista viestittelyt sujuivat todella sydämellisesti mutta kun tapasimme tiesin heti, että ei ei, tämä nainen ei ole minua varten. Minun olisi heti pitänyt sanoa, että oli hauska tavata ja hyvää jatkoa.