Rakastan..?

En enää tiedä rakastanko vai enkö rakasta. Olenko koskaan rakastanutkaan. Olen alkanut katsella toisia, vaikka kumppanissani ei sinällään mitään vikaa ole ja nämä toiset ovat mielestäni jopa huonompia.
Olen kateellinen kaikille, joilla on onnellinen suhde ja yhteistä aikaa. Jos mies ei roiku perässäni tai minä en halua ärsyttää roikkumalla, unohdan usein koko suhteemme. Silti olen aina kamalan mustankipeä. Olen nähtävästi sairastanut viisi vuotta masennusta aina siitä lähtien kuin entiseni jätti minut toisen vuoksi. Nykyiseni ei kestä masennuskohtauksiani. En ns. haikaile entisen perään, mutta oloni on kamala hänen ollessa lähellä ja hänen putkahtaessa mieleen ja ikävä kyllä näemme päivittäin, muttemme ole puhuneet viiteen vuoteen.
Välillä kaikki tuntuu niin oikealta, ettei paremmin voisi olla, tällä hetkellä hyvin väärältä. Tuntuu, kuin olisimme olleet aina vain ystäviä ja yhteydenpito hänen puoleltaan välillä pakkopullalta.
Lopetetaanko ja haudataan unelmat perheestä ja yhteisestä elämästä vai voiko tätä enää pelastaa?
1763
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Menkää yhdessä jonnekin ja kerro hänelle kaikki tunteesi. Kun katsot häntä silmiin ja alat puhua, ole se mikä oikesti olet. Se aito ihminen mihin miehesi oikeasti ihastui/rakastui. Sano ettet ole tyytyväinen. Sano ettet uskalla sanoa mitään, koska ettet välttämättä edes tiedä mitä ajattelet. Ja sano silti. Luultavasti näet hänet ihan uudella tavalla, jos hän avautuu. ja jos et, niin suosittelen eroa. erkaantuminen on paha asia. rakkauteen kuuluu se että puhalletaan yhteen hiileen koko aika, ja joskus kun ei, niin asioista täytyy puhua. mikään suhde ei kestä, jos asioista ei puhuta

Äänestä

Kommentoi aloitusta


tuntematon kirjoitti:

En enää tiedä rakastanko vai enkö rakasta. Olenko koskaan rakastanutkaan. Olen alkanut katsella toisia, vaikka kumppanissani ei sinällään mitään vikaa ole ja nämä toiset ovat mielestäni jopa huonompia.
Olen kateellinen kaikille, joilla on onnellinen suhde ja yhteistä aikaa. Jos mies ei roiku perässäni tai minä en halua ärsyttää roikkumalla, unohdan usein koko suhteemme. Silti olen aina kamalan mustankipeä. Olen nähtävästi sairastanut viisi vuotta masennusta aina siitä lähtien kuin entiseni jätti minut toisen vuoksi. Nykyiseni ei kestä masennuskohtauksiani. En ns. haikaile entisen perään, mutta oloni on kamala hänen ollessa lähellä ja hänen putkahtaessa mieleen ja ikävä kyllä näemme päivittäin, muttemme ole puhuneet viiteen vuoteen.
Välillä kaikki tuntuu niin oikealta, ettei paremmin voisi olla, tällä hetkellä hyvin väärältä. Tuntuu, kuin olisimme olleet aina vain ystäviä ja yhteydenpito hänen puoleltaan välillä pakkopullalta.
Lopetetaanko ja haudataan unelmat perheestä ja yhteisestä elämästä vai voiko tätä enää pelastaa?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu