Ajattelin kysyä teiltä ihmiset, että onko teillä kokemuksia seksistä ystävän kanssa? Miten se toimi teillä ja mitä siitä seurasi?
Itselläni on seuraavanlainen tilanne: Seurustelin yli vuoden päivät erittäin onnellisesti erään pojan/miehen kanssa ja rakkautta riitti syvältä sydämestä ja sielusta. Mutta noin pari kuukautta sitten tiemme vain jotenkin erosivat, ja päätimme yhteistuumin erota. Rakkautta kyllä riitti, mutta jokin vain veti meitä erilleen.. Mutta halusimme ehdottomasti jatkaa ystävinä suhdettamme. Tosin joka kerta kun tapaamme, päädymme sänkyyn.. Poikkeuksetta. Tämä mies sanoo, että aina kun tulen hänen lähelleen, hän ei voi vastustaa minua. Enkä minäkään häntä. Hän sanoo myös, että haluaisi joskus tulevaisuudessa elää vielä minun kanssani koko loppuelämänsä. Ja me uskomme molemmat, että meidät on luotu toisillemme. Mutta meistä vain tuntuu, että meidän aikamme ei ole vielä.. Meidän on nyt molempien ensin kuljettava omat menomme ja katsella ympärillemme ja löytää oma itsemme, jotta voisimme sitten myöhemmin hyvin ja varmoin mielin sitoutua. Koemme, että tämä ratkaisu on paras mahdollinen suhteemme myöhemmälle onnistumiselle. Jos menovillitys iskeekin sitten kun on jo perhe ja naimisissa.. Haluamme välttyä siltä. Siksi päätimme, että menemme menomme nyt kun olemme vielä suht nuoria ja kun on sen aika.
Mutta kuitenkaan emme voi vastustaa toisiamme. Jos olemme samassa huoneessa, meidän on vaikea pitää näppejämme erossa toisistamme.. Vaikka kuinka yrittäisimme. En tiedä onko se kovin hyvä asia.. Kokemuksia? Mitä siitä on teille seurannut? Neuvot olisivat nyt tarpeen..
Poikaystäväni sanoo, että voisi jatkaa suhdetta kanssani vaikka ihan heti, jos vain tietäisi mitä tuntee minua kohtaan.. Mutta hän ei usko, että tällä hetkellä rakastaisi minua.. Minä taidan edelleen rakastaa häntä, ja toivon, että vielä jonain päivänä (vaikka vasta viiden vuoden päästä) saan taas olla hänen kanssaan. Ja hänkin toivoo sitä. Hän sanoo, että haluaisi vielä joskus elää loppuelämänsä kanssani. Molemmat siis tunnemme näin.. Mutta olisiko nyt parempi, jos emme tapaisi ollenkaan, vaan antaisimme ajan hoitaa tehtävänsä? Antaisimme elämän johdattaa meidät oikealle tielle.. Kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Kiitos jo etukäteen!
Itselläni on seuraavanlainen tilanne: Seurustelin yli vuoden päivät erittäin onnellisesti erään pojan/miehen kanssa ja rakkautta riitti syvältä sydämestä ja sielusta. Mutta noin pari kuukautta sitten tiemme vain jotenkin erosivat, ja päätimme yhteistuumin erota. Rakkautta kyllä riitti, mutta jokin vain veti meitä erilleen.. Mutta halusimme ehdottomasti jatkaa ystävinä suhdettamme. Tosin joka kerta kun tapaamme, päädymme sänkyyn.. Poikkeuksetta. Tämä mies sanoo, että aina kun tulen hänen lähelleen, hän ei voi vastustaa minua. Enkä minäkään häntä. Hän sanoo myös, että haluaisi joskus tulevaisuudessa elää vielä minun kanssani koko loppuelämänsä. Ja me uskomme molemmat, että meidät on luotu toisillemme. Mutta meistä vain tuntuu, että meidän aikamme ei ole vielä.. Meidän on nyt molempien ensin kuljettava omat menomme ja katsella ympärillemme ja löytää oma itsemme, jotta voisimme sitten myöhemmin hyvin ja varmoin mielin sitoutua. Koemme, että tämä ratkaisu on paras mahdollinen suhteemme myöhemmälle onnistumiselle. Jos menovillitys iskeekin sitten kun on jo perhe ja naimisissa.. Haluamme välttyä siltä. Siksi päätimme, että menemme menomme nyt kun olemme vielä suht nuoria ja kun on sen aika.
Mutta kuitenkaan emme voi vastustaa toisiamme. Jos olemme samassa huoneessa, meidän on vaikea pitää näppejämme erossa toisistamme.. Vaikka kuinka yrittäisimme. En tiedä onko se kovin hyvä asia.. Kokemuksia? Mitä siitä on teille seurannut? Neuvot olisivat nyt tarpeen..
Poikaystäväni sanoo, että voisi jatkaa suhdetta kanssani vaikka ihan heti, jos vain tietäisi mitä tuntee minua kohtaan.. Mutta hän ei usko, että tällä hetkellä rakastaisi minua.. Minä taidan edelleen rakastaa häntä, ja toivon, että vielä jonain päivänä (vaikka vasta viiden vuoden päästä) saan taas olla hänen kanssaan. Ja hänkin toivoo sitä. Hän sanoo, että haluaisi vielä joskus elää loppuelämänsä kanssani. Molemmat siis tunnemme näin.. Mutta olisiko nyt parempi, jos emme tapaisi ollenkaan, vaan antaisimme ajan hoitaa tehtävänsä? Antaisimme elämän johdattaa meidät oikealle tielle.. Kenelläkään kokemuksia vastaavasta? Kiitos jo etukäteen!
Vastaukset 5
Vanhimmat
kokemusta asiasta on. Omalla kohdallani oli niin, että suhde ei vaan enää jotenkin toiminut joten erosimme. Tämän jälkeen pysyimme yhdessä ja harrastimme seksiä. Pian taas seurustelimme ja erosimme, harrastime seksiä, seurustelimme erosimme...jne.jne.
En todellakaan suosittele seksiä enään suhteen lopettamisen jälkeen, koska siinä on kuitenkin tunteet mukana ja suhteesta ei pääse todella irti. Parasta on ottaa aikalisä ja pysyä toisistaan erossa ja myöhemmin tapailla ilman seksiä ihan vaan kavereina.
Tämä ainakin minulle toimi:)
vinkistä.. Mä itseasiassa just eilen sanoin sille, että seuraavan kerran menen sänkyyn sen kanssa kun se sanoo rakastavansa minua ja haluavansa olla kanssani.. Se sanoi, että odottaa sitä päivää kuin kuuta nousevaa (ei toki kuitenkaan sen seksin takia!). Hän sanoi, että haluaisi elää elämänsä kanssani vielä jonakin päivänä ja haluaisi rakastaa minua, mutta mutta.. Nyt hänen mielestään ei ole vielä meidän aikamme. Ja hyväähän tämä ero vain tekee. Uskon ja toivon minäkin, että jonain päivänä olemme jälleen yhdessä. Ja sitä odotamme molemmat. Mutta aika näyttää.. Mut kiitos sulle ja hyvät talvet!
Olen itsekin joskus harrastanut tuollaista ystävyyttä exän kanssa. Sinällään ystävyydessä exän kanssa ei ole mitään vikaa, jos se toimii. Seksi exän kanssa johtaa kuitenkin hankaluuksiin ennemmin tai myöhemmin. Tämä on minun vakaa mielipiteeni.
Näin ulkopuolisen silmin katsottuna te ette ole varsinaisesti eronneet. Te olette väljentäneet suhdettanne. Olette edelleen kiinni toisissanne, ettekä päästä irti. Sinä sanot, että rakastat miestä edelleen. Uskon tämän, eihän rakkaus hetkessä häviä. Sinun puoleltasi tilanteenne on tavallaan eron pitkittämistä, jonka lopulta toivot johtavan yhteenpalaamiseen. Koska rakastat miestä, et halua päästää hänestä irti.
Miehen tilanne on minusta vähän erilainen. Jos hän sinua rakastaisi koskaan, hän luultavasti rakastaisi sinua jo nyt. Olittehan te vuoden yhdessä. Luulen siis, ettei hänen rakkautensa syty koskaan. Arvaan, että hän haluaa pitkittää eroanne siksi, että pitää seksistä, eikä halua olla yksin. Luultavasti hän pitää sinua hyvänä ystävänä, eli en väitä, että hän olisi kanssasi pelkän seksin vuoksi. Olen kuitenkin käytännössä varma siitä, ettei teillä ole yhteistä tulevaisuutta. Miehesi kokee sinut toverina, muttei rakastettuna. Siinä on iso ero.
Olin aikoinaan naimisissa naisen kanssa, jota kohtaan luultavasti tunsin jotain samaa kuin miehesi kokee sinua kohtaan nyt. Tämä nainen oli ystäväni, toverini ja elämänkumppanini. Hän oli tuttu ja turvallinen kumppani, jonka kanssa vietin aikaa. Rakkautta ei kuitenkaan ollut mukana niin kuin olisi pitänyt olla. Aluksi uskoin, että se rakkaus on vain kadonnut jonnekin ja että se tulee, kun odottaa. Ei se vaan tullut. Kuitenkaan en missään tapauksessa halunnut loukata vaimoani. Sanoin hänelle usein, että haluan elää hänen kanssaan loppuelämäni. Sitä en kuitenkaan kertonut, että halu elää hänen kanssaan johtui siitä, että halusin hänelle hyvää. Halusin meidän olevan yhdessä hänen vuokseen. Tiesin, että ero olisi hänelle liian kova pala kestettäväksi. Siksi en voinut häntä jättää.
On hyvin oletettavissa, että jossain vaiheessa miehesi kohtaa naisen, joka vie häneltä jalat totaalisesti alta. Useimmille niin tapahtuu ennemmin tai myöhemmin. Siinä vaiheessa sinä saat mennä. Sinä olet hänen ystävänsä ja jonkinlainen kumppani, muttet ole hänen rakastettunsa. Luultavasti et koskaan tule olemaan muuta kuin ystävä. Mieti, haluatko roikkua kiinni tilanteessa ja koko ajan toivoa paremmasta. Haluaisitko ennemmin etsiä onnea tähän hetkeen sieltä, mistä sen voisit saavuttaa?
Tapasimme ravintolassa ja suhteemme alkoi samana iltana. Minä olin naimisissa, hän ei.Hän oli ihana nainen..rakastelimme paljon ja rakastuimme tulisesti.Suhde päättyi n 8vjälkeen kun en osannut tehdä ratkaisua.Eron jälkeen tapasimme sattumalta laskettelukeskuksessa. Siitä tulitulinen yö,Pike tuli raskaaksi ja on nyt avovaimoni...
Miten kirjoittamasi viesti ollenkaan liittyi siihen viestiin, johon vastasit? Eihän niillä ollut mitään yhteistä? Halusitko kenties kertoa jotain ystävyydestä viestilläsi? Nyt jäi vähän semmoinen maku, että hetken hurmiosta saattaa tulla koko elämän kestävä turmio, jos ehkäisy pettää tai se unohtuu.