Tänään se valkeni lopullisesti: en usko rakkauteen parisuhteessa. Saattaa olla, että jos rakkautta on, sitä on 1) vanhemman ja lapsen välillä, 2) sisarusten välillä tai 3) rakkautta itseensä. Uskon toki, että kaksi ennestään tuntematonta aikuista saattaa tulla toimeen keskenään, nauttia toisistaan ja olla jopa onnellisia toistensa seurassa, mutta mihin sitä rakkautta tässä oikein tarvitaan? Jokainen ihminen ajattelee loppuviimeksi itseään eikä siinä silloin kysellä, kehen sattuu. Asteissa voi ja onkin tietysti eroja, mutta uskon, että toisten satuttamisessakin on enemmän kyse satuttajasta itsestään kuin satutettavan ominaisuuksista tai ei-ominaisuuksista. Jokainen olkoon itseriittoinen, niin säästyy moni murhe. Unohdetaan rakkaus.
Ajatuksia?
Totuus selvisi
15
1352
Vastaukset
- kummissaan
kimpaantunut totuuden torvi tänne on ilmestynyt?
Minä ainakin uskon rakkauteen. Ihan viimeiseen hengenvetoon asti, vaikka olisi viimeinen tekoni ;)
Ja vieläpä pyytettömään sellaiseen. Niin ystävyydessä, kuin romanttisessa rakkaudessakin.
Mitä sulle on tapahtunut?- Torvi
... erityistä ole tapahtunut. Tällaiseen lopputulemaan vain tänään tulin vuosien pohdiskelun jälkeen. Mitä se rakkaus muka on?
Minä ajattelen, että ihmisellä on HALU USKOA pyyteettömyyteen ja halu toimia pyyteettömästi sekä näitä vielä suurempi halu rakkauteen, mutta tiukan paikan tullen jokainen ajattelee itseään ja omia tarpeitaan. Pahoin pelkään, että myös monet vanhemmat suhteessaan lapseen ajautuvat toimimaan itsekkäästi, vaikka he jos ketkä haluaisivat (ainakin toivottavasti) rakastaa ehdoitta. Kyynistä? Luultavasti, mutta myös realismia aimo annos.
Toisaalta taas: jos kaksi aikuista kokee hyvää oloa yhdessä, sallittakoon ja oikein suotakoon se heille, mutta rakkautta en siihenkään sekoittaisi. Parisuhde rakentuu nähdäkseni pitkälti ihmisten illuusioiden, ainutlaatuisuuden tarpeen ja turvallisuushakuisuuden päälle, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Mielestäni on kuitenkin idealismia olettaa, että elämä perustuisi toisen ihmisen tai parisuhteen varaan.
Ihmiset tuntuvat kovin usein näkevän rakkauden eriasteisina riippuvuuden muotoina. Riippuvuus taas ei ole itseriittoisuutta, mitä edellisessäkin viestissäni yritin peräänkuuluttaa. - kummissaan
Torvi kirjoitti:
... erityistä ole tapahtunut. Tällaiseen lopputulemaan vain tänään tulin vuosien pohdiskelun jälkeen. Mitä se rakkaus muka on?
Minä ajattelen, että ihmisellä on HALU USKOA pyyteettömyyteen ja halu toimia pyyteettömästi sekä näitä vielä suurempi halu rakkauteen, mutta tiukan paikan tullen jokainen ajattelee itseään ja omia tarpeitaan. Pahoin pelkään, että myös monet vanhemmat suhteessaan lapseen ajautuvat toimimaan itsekkäästi, vaikka he jos ketkä haluaisivat (ainakin toivottavasti) rakastaa ehdoitta. Kyynistä? Luultavasti, mutta myös realismia aimo annos.
Toisaalta taas: jos kaksi aikuista kokee hyvää oloa yhdessä, sallittakoon ja oikein suotakoon se heille, mutta rakkautta en siihenkään sekoittaisi. Parisuhde rakentuu nähdäkseni pitkälti ihmisten illuusioiden, ainutlaatuisuuden tarpeen ja turvallisuushakuisuuden päälle, eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Mielestäni on kuitenkin idealismia olettaa, että elämä perustuisi toisen ihmisen tai parisuhteen varaan.
Ihmiset tuntuvat kovin usein näkevän rakkauden eriasteisina riippuvuuden muotoina. Riippuvuus taas ei ole itseriittoisuutta, mitä edellisessäkin viestissäni yritin peräänkuuluttaa.ihmisillä voi olla erilaisia tarpeita, mutta se on aivan eri asia kuin rakkaus itsessään.
Terve itserakkaus on pohja ja edellytys sille, että ylipäätään ihminen huolehtii itsestään ja perustarpeistaan. Mikäli mietitään vaikka jotain Maslown tarvehierarkiaa pystytään joattelemaan ihmisen lajin kannalta tärkeitä säilymiseen liittyviä perustarpeita, joita kyseisen teorian mukaan jokaiisella ihmisellä on. Usein kuitenkin perustarpeista tehdään jotenkin "alhaisempia" kuin esimerkiksi ylevästä rakkaudesta. Sitä en tässä todellakaan tarkoita, vaikka rakkauteen uskonkin. Ja se rakkaus, mitä tarkoitan, ei liity mitenkään riippuvuuksiin. Ovat asia sikseen.
Jos nyt esimerkiksi pieni lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rakkaus olisi jotenkin vähäpätöisempää. Äidin vaisto takaa sen, että äiti huolehtii lapsestaan. Eri asia on kuitenkin sitten vielä rakastaminen, vaikka liitetäänkin helposti yhteen.
Ovatko seuraavat rakkauden muodot kaikki sinusta täysin olemattomia?:
-lähimmäisen rakkaus
-ystävyys
-romanttinen rakkaus (rakastuminen ja rakastaminen)
-rakkaus elämää kohtaan
-vahemman ja lapsen välinen rakkaus
-rakkaus vaikkapa eläimiin ja luontoon tms.
-terve rakkaus itseään kohtaan
-etc.
Lasten osalta mietipä vaikka sitä, että lapsi itkee ja tarvitsee äidin tai isän huomiota tai sitä, että lapsi itsekseen tekee vaikka jommalle kummalle vanhemmalleen kauniin kortin. Samoin vaikka rakastunut ihminen tekee päätöksen, joka on parempi rakastetulleen kuin itselle? Auttaa ystävää tai täysin tuntematonta ihmistä? Etkö huomaa vivahde eroja? - kummisssaan
kummissaan kirjoitti:
ihmisillä voi olla erilaisia tarpeita, mutta se on aivan eri asia kuin rakkaus itsessään.
Terve itserakkaus on pohja ja edellytys sille, että ylipäätään ihminen huolehtii itsestään ja perustarpeistaan. Mikäli mietitään vaikka jotain Maslown tarvehierarkiaa pystytään joattelemaan ihmisen lajin kannalta tärkeitä säilymiseen liittyviä perustarpeita, joita kyseisen teorian mukaan jokaiisella ihmisellä on. Usein kuitenkin perustarpeista tehdään jotenkin "alhaisempia" kuin esimerkiksi ylevästä rakkaudesta. Sitä en tässä todellakaan tarkoita, vaikka rakkauteen uskonkin. Ja se rakkaus, mitä tarkoitan, ei liity mitenkään riippuvuuksiin. Ovat asia sikseen.
Jos nyt esimerkiksi pieni lapsi on täysin riippuvainen vanhemmistaan. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rakkaus olisi jotenkin vähäpätöisempää. Äidin vaisto takaa sen, että äiti huolehtii lapsestaan. Eri asia on kuitenkin sitten vielä rakastaminen, vaikka liitetäänkin helposti yhteen.
Ovatko seuraavat rakkauden muodot kaikki sinusta täysin olemattomia?:
-lähimmäisen rakkaus
-ystävyys
-romanttinen rakkaus (rakastuminen ja rakastaminen)
-rakkaus elämää kohtaan
-vahemman ja lapsen välinen rakkaus
-rakkaus vaikkapa eläimiin ja luontoon tms.
-terve rakkaus itseään kohtaan
-etc.
Lasten osalta mietipä vaikka sitä, että lapsi itkee ja tarvitsee äidin tai isän huomiota tai sitä, että lapsi itsekseen tekee vaikka jommalle kummalle vanhemmalleen kauniin kortin. Samoin vaikka rakastunut ihminen tekee päätöksen, joka on parempi rakastetulleen kuin itselle? Auttaa ystävää tai täysin tuntematonta ihmistä? Etkö huomaa vivahde eroja?*miksei kuka tahansa seurustele kenen tahansa kanssa, mikäli rakkaus on täysin olematon? Jotkut ovat jopa mielummin yksin kuin rakkaudettomassa suhteessa.
*miksi ihminen voi rakastaa esim.edesmennyttä ihmistä?
*mitä pahaa on terveessä itserakkaudessa? (en tarkoita itsekkyyttä)
*miksei seksuaalisuus voi olla rakkauden kaunis muoto?
*mikä saa sinut sotkemaan riippuvuuden rakkauteen? eivätkö ole kaksi aivan irrallista asiaa, joista toisen olemassa olo voi olla ongelma ja toisen olemattomuus on aina ongelma? - Torvi
kummisssaan kirjoitti:
*miksei kuka tahansa seurustele kenen tahansa kanssa, mikäli rakkaus on täysin olematon? Jotkut ovat jopa mielummin yksin kuin rakkaudettomassa suhteessa.
*miksi ihminen voi rakastaa esim.edesmennyttä ihmistä?
*mitä pahaa on terveessä itserakkaudessa? (en tarkoita itsekkyyttä)
*miksei seksuaalisuus voi olla rakkauden kaunis muoto?
*mikä saa sinut sotkemaan riippuvuuden rakkauteen? eivätkö ole kaksi aivan irrallista asiaa, joista toisen olemassa olo voi olla ongelma ja toisen olemattomuus on aina ongelma?... olen tuosta tarvehierakiasta kanssasi samaa mieltä. Olen usein törmännyt siihen, että ihmiset elättelevät haavetta rakkaudesta, jonka kuvitellaan sitten kantavan kaiken yli. Perus- eikä muitakaan tarpeita saisi vähätellä.
Sitten, jos luet ensimmäisen viestini uudelleen, määrittelen siellä, millaista rakkautta voi kenties olla. Mainitsen vanhemmat ja lapset, sisarukset ja ihmisen itsensä (itsestään välittämisessä ja huolehtimisessa ei todellakaan ole mitään pahaa). Ystävyyteen en sotkisi rakkautta, välittämistä kyllä, ja sama koskee esimerkiksi lähimmäisiä ja luontoa – ja sitten meitä aikuisia. Uskon kyllä, että ihmiset eivät voi olla kenen kanssa tahansa, vaan he tietenkin etsivät sitä, joka vastaa omiin (usein tiedostamattomiinkin) tarpeisiin. Minusta lähtökohdan pitäisi kuitenkin olla se, että jokainen tulisi toimeen omillaan. Riippuvuuden sotken tähän siksi, että olen aivan liikaa nähnyt, mitä ihmiset ”rakkauden” nimissä ovat tehneet toisilleen. Miten moni riippuu ja roikkuukaan kumppanissaan. Voisi sanoa, että minulta on mennyt usko rakkauteen. Siksihän tämän ketjun aloitinkin.
Mitä taas auttamiseen ja pyyteettömyyteen tulee, en noidenkaan asioiden olemassaoloa kiellä. Yritin vain sanoa, että viime kädessä ihminen ajattelee itseään ja omia tarpeitaan. Voi toimia aikansa, että ihminen uhraa oman itsensä toisen hyvän edelle, mutta loputtomasti näin ei voi tehdä, varsinkaan tilanteessa, jossa tälle uhraukselle ei anneta arvoa tai vastakaikua. En siis väitä, että ei olisi olemassa epäitsekästä huolehtimista ja tahtoa toisen hyvään. Valitettavan usein olen huomannut, että on periaatteessa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka aina uhrautuvat ja niitä, jotka käyttävät uhrautujia hyväkseen. Minä haluaisin nähdä balanssin kahden ihmisen välillä, ja uskon että itseriittoisuus olisi se tie. Ei siihen rakkautta tarvita – tai korkeintaan sitä itserakkautta *hymy* - kummissaan
Torvi kirjoitti:
... olen tuosta tarvehierakiasta kanssasi samaa mieltä. Olen usein törmännyt siihen, että ihmiset elättelevät haavetta rakkaudesta, jonka kuvitellaan sitten kantavan kaiken yli. Perus- eikä muitakaan tarpeita saisi vähätellä.
Sitten, jos luet ensimmäisen viestini uudelleen, määrittelen siellä, millaista rakkautta voi kenties olla. Mainitsen vanhemmat ja lapset, sisarukset ja ihmisen itsensä (itsestään välittämisessä ja huolehtimisessa ei todellakaan ole mitään pahaa). Ystävyyteen en sotkisi rakkautta, välittämistä kyllä, ja sama koskee esimerkiksi lähimmäisiä ja luontoa – ja sitten meitä aikuisia. Uskon kyllä, että ihmiset eivät voi olla kenen kanssa tahansa, vaan he tietenkin etsivät sitä, joka vastaa omiin (usein tiedostamattomiinkin) tarpeisiin. Minusta lähtökohdan pitäisi kuitenkin olla se, että jokainen tulisi toimeen omillaan. Riippuvuuden sotken tähän siksi, että olen aivan liikaa nähnyt, mitä ihmiset ”rakkauden” nimissä ovat tehneet toisilleen. Miten moni riippuu ja roikkuukaan kumppanissaan. Voisi sanoa, että minulta on mennyt usko rakkauteen. Siksihän tämän ketjun aloitinkin.
Mitä taas auttamiseen ja pyyteettömyyteen tulee, en noidenkaan asioiden olemassaoloa kiellä. Yritin vain sanoa, että viime kädessä ihminen ajattelee itseään ja omia tarpeitaan. Voi toimia aikansa, että ihminen uhraa oman itsensä toisen hyvän edelle, mutta loputtomasti näin ei voi tehdä, varsinkaan tilanteessa, jossa tälle uhraukselle ei anneta arvoa tai vastakaikua. En siis väitä, että ei olisi olemassa epäitsekästä huolehtimista ja tahtoa toisen hyvään. Valitettavan usein olen huomannut, että on periaatteessa kahdenlaisia ihmisiä: niitä, jotka aina uhrautuvat ja niitä, jotka käyttävät uhrautujia hyväkseen. Minä haluaisin nähdä balanssin kahden ihmisen välillä, ja uskon että itseriittoisuus olisi se tie. Ei siihen rakkautta tarvita – tai korkeintaan sitä itserakkautta *hymy*yritetäänpäs uudestaan tätä kyynikko romantikko -dialogia suurennuslasin kanssa ;)
Tottakai jokaisen ihmisen olisi hyvä tulla toimeen myös omillaan, se on selvä. Vaikkakin sitten yleisemmin ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä siitäkin huolimatta, että mikään suhde ei saisi perustua tarvitsevuudelle. Kaksi eri asiaa. Balanssi on oltava, jotta voidaan puhua hyvästä suhteesta. Sitten voi myös olla huonoja suhteita, joissa niissäkin toki voi olla rakkautta.
Erityisesti, mikäli oikein ymmärsin, sinua siis häiritsee se, että ihmiset eivät ole tarpeeksi tasapainossa itsensä kanssa, jotta kykenisivät tasvertoiseen suhteeseen? Mitä tekemistä kyseisellä asialla on rakkauden kanssa tai siis sen kanssa, että rakkautta ei olisi? sehän ongelma, joka voi esiintyä parisuhteessa tai sen ulkopuolella. Ei varsinaista rakkautta - muuta kuin, että ehkä helpoiten näkyy parisuhteessa intiimin luonteensa vuoksi?
Tottakai ihmisellä voi olla tiettyjä asioita, joita toivoo suhteelta. Se ei kuitenkaan ole mikään rakkauden vastakohta. Kyllähän esimerkiksi voin ajatella, että haluan miehen, joka ei lyö minua. Se on järkevää. Ei järjen olemassa olo poista silti rakkautta. Tai tarkoita sitä, että rakastuisin tai rakastaisin kaikkia miehiä, jotka eivät lyö niin paljon, että haluaisin suhteen heidän kaikkien kanssa. Mielummin siis yksin omillaan, kuin rakkaudettomassa suhteessa.
Usein tosin esimerkiksi väkivaltaisessa suhteessa on vaikeuksia, kun rakkautta ehkä kuitenkin olisi.
Hyvässä suhteessa on järki ja tunteet mukana.
Kyllä miehen ja naisen välistä rakkautta voi olla ilman suhdettakin sitäpaitsi. Eikö totta?
Lisäksi, eikö parisuhteessakin voi olla myös ystävyyttä? Silloin tulee esimerkiksi juuri se välittäminen mukaan, joka kyllä mielestäni on rakkautta sekin. Samassa suhteessakin voi olla useampaa erilaista rakkautta.
Olet siis sitä mieltä, että kaikissa muissa mahdollisissa muodoissa voi olla rakkautta paitsi parisuhteessa? Ja se, että ihmisellä on tiettyjä tarpeita jotenkin poistaa rakkauden?
Kyllä ne tarpeet on suhteessa tai ilman. Minulle henkilökohtaisesti on tärkeätä, että suhteessa on rakkautta. Onko se sitten jotenkin tarvitsevuutta? Ja ystävätkin ovat tärkeitä.
Eikä se, että ajattelee muita ihmisiä ole välttämättä urhautumista. Jos esimerkiksi ajattelen, että laitampa ruokaa miehelle, jotta hän ilahtuisi tai mies päättää tuoda kukkia vastaavasta syystä tuskin kumpikaan mitenkään erityisemmin uhrautuu, vaikka haluaakin että toisella on hyvä olla?
Eikä pelkkä balanssi riitä vaikka sekin pitää olla. Kyllä se rakkaus on se tärkein. Ja rakkaus saa ihmisen haluamaan tehdä valintoja, jotka ovat toiselle ja toisille hyväksi. Ilman, että niiden pitäsi olla itselle samalla jotenkin huonoksi. Vai mitäs näistä ajattelet? :) - Torvi
kummissaan kirjoitti:
yritetäänpäs uudestaan tätä kyynikko romantikko -dialogia suurennuslasin kanssa ;)
Tottakai jokaisen ihmisen olisi hyvä tulla toimeen myös omillaan, se on selvä. Vaikkakin sitten yleisemmin ihmiset tarvitsevat toisia ihmisiä siitäkin huolimatta, että mikään suhde ei saisi perustua tarvitsevuudelle. Kaksi eri asiaa. Balanssi on oltava, jotta voidaan puhua hyvästä suhteesta. Sitten voi myös olla huonoja suhteita, joissa niissäkin toki voi olla rakkautta.
Erityisesti, mikäli oikein ymmärsin, sinua siis häiritsee se, että ihmiset eivät ole tarpeeksi tasapainossa itsensä kanssa, jotta kykenisivät tasvertoiseen suhteeseen? Mitä tekemistä kyseisellä asialla on rakkauden kanssa tai siis sen kanssa, että rakkautta ei olisi? sehän ongelma, joka voi esiintyä parisuhteessa tai sen ulkopuolella. Ei varsinaista rakkautta - muuta kuin, että ehkä helpoiten näkyy parisuhteessa intiimin luonteensa vuoksi?
Tottakai ihmisellä voi olla tiettyjä asioita, joita toivoo suhteelta. Se ei kuitenkaan ole mikään rakkauden vastakohta. Kyllähän esimerkiksi voin ajatella, että haluan miehen, joka ei lyö minua. Se on järkevää. Ei järjen olemassa olo poista silti rakkautta. Tai tarkoita sitä, että rakastuisin tai rakastaisin kaikkia miehiä, jotka eivät lyö niin paljon, että haluaisin suhteen heidän kaikkien kanssa. Mielummin siis yksin omillaan, kuin rakkaudettomassa suhteessa.
Usein tosin esimerkiksi väkivaltaisessa suhteessa on vaikeuksia, kun rakkautta ehkä kuitenkin olisi.
Hyvässä suhteessa on järki ja tunteet mukana.
Kyllä miehen ja naisen välistä rakkautta voi olla ilman suhdettakin sitäpaitsi. Eikö totta?
Lisäksi, eikö parisuhteessakin voi olla myös ystävyyttä? Silloin tulee esimerkiksi juuri se välittäminen mukaan, joka kyllä mielestäni on rakkautta sekin. Samassa suhteessakin voi olla useampaa erilaista rakkautta.
Olet siis sitä mieltä, että kaikissa muissa mahdollisissa muodoissa voi olla rakkautta paitsi parisuhteessa? Ja se, että ihmisellä on tiettyjä tarpeita jotenkin poistaa rakkauden?
Kyllä ne tarpeet on suhteessa tai ilman. Minulle henkilökohtaisesti on tärkeätä, että suhteessa on rakkautta. Onko se sitten jotenkin tarvitsevuutta? Ja ystävätkin ovat tärkeitä.
Eikä se, että ajattelee muita ihmisiä ole välttämättä urhautumista. Jos esimerkiksi ajattelen, että laitampa ruokaa miehelle, jotta hän ilahtuisi tai mies päättää tuoda kukkia vastaavasta syystä tuskin kumpikaan mitenkään erityisemmin uhrautuu, vaikka haluaakin että toisella on hyvä olla?
Eikä pelkkä balanssi riitä vaikka sekin pitää olla. Kyllä se rakkaus on se tärkein. Ja rakkaus saa ihmisen haluamaan tehdä valintoja, jotka ovat toiselle ja toisille hyväksi. Ilman, että niiden pitäsi olla itselle samalla jotenkin huonoksi. Vai mitäs näistä ajattelet? :)Osuit ja et osunut asian ytimeen :)
Olen tosiaankin sitä mieltä, että valtaosa ihmisistä ei ole tarpeeksi tasapainossa itsensä kanssa, jotta kykenisivät tasavertaiseen suhteeseen. Itse asiassa noin kolmekymmenvuotisen elämäni aikana tunnen kaksi tasapainoista ihmistä ja heistäkin vain toinen on löytänyt joltiseltaankin terveehkön vastinparin – ja tarkennettakoon, että itse en ole kumpikaan noista eikä myöskään oma kumppanini :)
Rakkauden sotken tähän siksi, että niin kaikki muutkin tuntuvat tekevän. Eivät näe siis metsää puilta (niin kuin tuskin minäkään). Olen luopunut taistelusta rakkauden puolesta ja todennut, että sitä ehkä saattaisi ollakin, mutta käytännössä ihmisten välillä se saa useimmiten tulkintoja, joilla ei mielestäni ole mitään tekoa alkuperäisen rakkauden idean kanssa. Siksi päädyn toteamaan, että en usko rakkauden olemassaoloon – siis nimenomaan reaalimaailmassa. Siksi myös suhtaudun skeptisesti noihin muihin rakkauden muotoihin, en vain parisuhteen rakkauteen. Ymmärrätkö ajatukseni?
Tarpeet tulevat sitten mukaan juuri siinä, että ne ajavat ihmisiä eteenpäin, saavat haluamaan asioita. Tarpeet ja rakkaus eivät sinänsä ole ristiriidassa, sitä en toivottavasti liene väittänytkään. Totta on myös, että toisen hyvän tahtominen ja sen eteen toimiminen ei välttämättä ole itseltä pois – tietenkään. Kuitenkin jos kahden ihmisen tarpeet ovat ristiriidassa, silloin usein se mikä jää jalkoihin on juuri ”rakkaus”. Valitettavasti. Siinä ei hyvä tahto eikä toisen parhaan ajatteleminen enää riitä. Ehkä näkemystemme ero on juuri tässä: minä pidän ihmistä viime kädessä itsekkäänä, sinä jaksat vielä uskoa siihen hyvään, mikä joissain ihmisissä on esillä enemmän kuin toisissa. Kyynikko ja romantikkopa hyvinkin :) - kummissaan
Torvi kirjoitti:
Osuit ja et osunut asian ytimeen :)
Olen tosiaankin sitä mieltä, että valtaosa ihmisistä ei ole tarpeeksi tasapainossa itsensä kanssa, jotta kykenisivät tasavertaiseen suhteeseen. Itse asiassa noin kolmekymmenvuotisen elämäni aikana tunnen kaksi tasapainoista ihmistä ja heistäkin vain toinen on löytänyt joltiseltaankin terveehkön vastinparin – ja tarkennettakoon, että itse en ole kumpikaan noista eikä myöskään oma kumppanini :)
Rakkauden sotken tähän siksi, että niin kaikki muutkin tuntuvat tekevän. Eivät näe siis metsää puilta (niin kuin tuskin minäkään). Olen luopunut taistelusta rakkauden puolesta ja todennut, että sitä ehkä saattaisi ollakin, mutta käytännössä ihmisten välillä se saa useimmiten tulkintoja, joilla ei mielestäni ole mitään tekoa alkuperäisen rakkauden idean kanssa. Siksi päädyn toteamaan, että en usko rakkauden olemassaoloon – siis nimenomaan reaalimaailmassa. Siksi myös suhtaudun skeptisesti noihin muihin rakkauden muotoihin, en vain parisuhteen rakkauteen. Ymmärrätkö ajatukseni?
Tarpeet tulevat sitten mukaan juuri siinä, että ne ajavat ihmisiä eteenpäin, saavat haluamaan asioita. Tarpeet ja rakkaus eivät sinänsä ole ristiriidassa, sitä en toivottavasti liene väittänytkään. Totta on myös, että toisen hyvän tahtominen ja sen eteen toimiminen ei välttämättä ole itseltä pois – tietenkään. Kuitenkin jos kahden ihmisen tarpeet ovat ristiriidassa, silloin usein se mikä jää jalkoihin on juuri ”rakkaus”. Valitettavasti. Siinä ei hyvä tahto eikä toisen parhaan ajatteleminen enää riitä. Ehkä näkemystemme ero on juuri tässä: minä pidän ihmistä viime kädessä itsekkäänä, sinä jaksat vielä uskoa siihen hyvään, mikä joissain ihmisissä on esillä enemmän kuin toisissa. Kyynikko ja romantikkopa hyvinkin :)on kiva keskustelu :)
Olen kuitenkin melkein vakuuttunut siitä, että sinunkin näkemyksesi siitä, että ihmisissä on enemmän hyvää tulee muuttumaan vielä, ja oikeastaan myös suhtautumisesi keskusteluun kertoo, että et ihan kyynistynyt sentään ole? ;)
Itse en elä tällä hetkellä parisuhteessa, ja pitkän poukkoilun jälkeen, ja asioiden kanssa työskentelyn (miettimistä yms.) voin sanoa vilpittömästi olevani hyvässä tasapainossa.
Haluaisin toki olla rakastuneena suhteessa, en tosin vain siksi, että olisi suhde suhteen vuoksi tai mikään pakottava tarve ja kiire suhteeseen olisi. Eli rakkautta ja tykkäämistä peräänkuulutan :) miehen kanssa, joka kanssa haluaisi olla kanssani. Ihan oikeasti. Se on ehkä tärkein "kriteeri", ja että on hyvä olla yhdessä.
Olen kerran elämässäni seurustellut pitkään ja kyseisessä suhteessa minulle tuli sellainen tunne, että tietty rakkaus siitä ehkä lopulta kuitenkin puuttui, vaikka riippuvuusongelmaa ei ollut. Niin paljon miehestä kuitenkin tykkäsin, että katsoin parhaaksi hänellekin antaa hänen mennä menojaan, sillä jokaisella ihmisellä pitäisi mielestäni olla sellainen suhde, jossa todella on rakkautta, ja on aivan onneissaan toisesta. Sellaistakin nimittäin on paljon. Onneksi. Tämä mainitsemani suhde ei kuitenkaan tarkoita sitä, että en olisi ollut joskus rakastunut tai että en rakastaisi moniakin ihmisiä eri tavoin. Ja voinpa sanoa, että moni rakkaus on enemmänkin tulosta kyseisten ihmisten ominaisuuksista kuin siitä, mitä itse tarvitsen.
Eli voin siis vilpittömästi vastata, että uskon rakkauteen, kun tiedän sellaista olevan! ei siihen kummempaa "todistusta" ehkä tarvita :)
Myös kuten rakkaus ja tarpeet, myös tunteet ja teot ovat kaksi eri asiaa. Ristiriitatilanteissa usein olisikin ihan hyvä ehkä laskea ensin hitaasti kymmeneen ja miettiä asioita rauhassa ennen kuin omat tarpeet jylläväät kaiken ylitse. Ja miettiä, mitkä ovat ne asiat, jotka kuuluvat parisuhteeseen, ja mitkä muita omia juttuja, jotka tuo mukanaan suhteeseen.
Älä luovuta sitä taistelua! ;)Rakkautta - juuri sitä sellaista aitoa, mistä luulen sinun ehkä puhuneen - on olemassa.
- äijää
Ämmillä on AINA se pentu ykkösenä ja sitä sanotaan äidinrakkaudeksi kuulema ja mies on vain tarpeiden tyydyttäjä monella tasolla.
Siksi yksinhuoltajia kannattaa vältää viimeiseen asti.- naisella kuin
äidinvaisto, tämä siis varmaa tietoa naiselta joka on käynyt viittä vaille kuoleman porteilla. Lapseen kohdistuva rakkaus on hellyyttä ja sisällä vellovaa lämmön tunnetta, mutta mieheen kohdistuva himo on edellytys hengissä säilymiselle.
- on kahden
naisella kuin kirjoitti:
äidinvaisto, tämä siis varmaa tietoa naiselta joka on käynyt viittä vaille kuoleman porteilla. Lapseen kohdistuva rakkaus on hellyyttä ja sisällä vellovaa lämmön tunnetta, mutta mieheen kohdistuva himo on edellytys hengissä säilymiselle.
voimakkaasti seksuaalisen ja toista ihmisenä kunnioittavan aikuisen liitto. Rakkaudesta en osaa sanoa, mulle on tärkeää lojaali kumppanuus hyvällä ja runsaalla seksillä.
- enkeli100
Äidilleen lapsi tulee aina ensin ja on tarkeäpi kuin mies. Ja niin pitäisi olla miehellekin, jos sillä lapsia on.
Se rakkaus lapseen on kuitenkin aivan eri asia ja erillaista kuin rakkaus mieheen. Eikä mies ja lapsi ole mitenkään kilpailevassa suhteessa naiselle. Mutta totta kai ristiriita tilanteessa normaali nainen katsoo aina ensimmäisenä lapsen parasta.
Ihmisen perimmäinen tehtävä maapallolla on siirtää geeninsä jälkipolville. Naiselle se onnistuu parhaiten pitämällä mahdollisimman hyvää huolta niistä jälkeläisistä joita on onnistunut saamaan.
Miehelle se onnistuu helpoiten kylvämällä siementään vähän joka puolelle.
Mutta naisen rakkaus lapseen ei normaalissa suhteessa ole mieheltä pois.
- gentlemannimies
Jos noin pystyisikin elämään, ja pystyykin, jopa parisuhteessa ( järjen liitto) niin helpolla pääsis. Mutta kun se tunne suhteesta puuttuu ,niin ongelma on että joku sen tyhjiön täyttää ja sitten taas mentiin.Varsinkin näin keväisin tuppaa tunne ottamaan ylivallan, siksi tuskaa on tää.
- hone-y
vain kohteet vaihtuvat. Rakkaus itsessään tunteena tai olemisen tilana on samanlaista vaikka se näkyy eritavalla suhteessa eri ihmisiin. Yksi rakkauden laji ei ole toista huonompi, tämän faktan monet tuntuvat unohtavan kun romanttinen rakkaus on nykyään nostettu jalustalle.
Ihmiset ovat kuitenkin loputtomassa riippuvuussuhteessa toisiinsa. Oma hyvä koituu viime kädessä muiden hyväksi ja kaikkien hyvä on myös oma hyvä. Rakkauden tekoja ja ominaisuuksiahan ovat esimerkiksi anteliaisuus, solidaarisuus, myötätunto, välittäminen, arvostaminen ja kunnioittaminen. Mitä elämästä tulee, jos nämä unohdetaan?! En usko, että tarkoitit tätä mutta tuo sanan rakkaus käyttäminen romanttisen rakkauden synonyyminä on harhaanjohtavaa. Ja se supistaa turhaan rakkauden käsitettä. - on itsekästä
Kaikki rakkaus on itsekästä. Kaikki, mitä ihminen ajattelee, tuntee, tekee ja toivoo, on jollain muotoa itsekästä. Ei sanan negatiivisessa vaan LUONNOLLISESSA merkityksessä. Ei lasta "hankita" lapsen takia vaan itsen. Ei keräyksiin osallistuta nälkäänäkevien takia, vaan itselle saadun hyvän olon tunteen vuoksi. Ei sisaruksia rakasteta sisarusten takia vaan oman johonkin kuulumisen ja jonkun tarvitsemisen ansiosta. Ei parisuhdetta perusteta sen toisen ihmisen onnen takaamiseksi, vaan oman.
Ei lahjaa anneta siksi, että lahjan saaja tulisi iloiseksi, vaan siksi, että itse tulee iloiseksi siitä, että toinen tulee iloiseksi lahjasta. Tajuatko? Sovellettavissa joka ikiseen tietoiseen tai tiedostamattomaan, hallittuun tai hallitsemattomaan, toivottuun tai ei-toivottuun ajatukseen ja tunteeseen.
Se on luonnollista. MORAALI ja ETIIKKA ovat ne asiat, jotka tekevät sitten rakkaudesta positiivista ja kestävää. Niin kauan kuin toisen ihmisen onni tai tyytyväisyys saa meidät kokemaan itsemme hyväksi, olemme oikealla tiellä, vaikka teemmekin päätökset itsekkäistä syistä. Mutta siinä vaiheessa kun muiden ajatuset ja tunteet ovat merkityksettömiä minäkuvamme positiivisuuden / negatiivisuuden kannalta, olemme menettäneet sen, mikä tekee meistä ihmisiä.
Tämän mielipiteen esittää nuori, vakaassa parisuhteessa elävä äärimmäisen onnellinen naisihminen, joka uskoo olevansa ainakin toisella koivella vielä sillä oikealla tiellä =) Mies ei ainakaan ole murissut...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216720Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235387- 1152548
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152019Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361751Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111978- 59944
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28850Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43848