eroa kohti

Harkinta-aikahan tulee olemaan 6 kk, vaikka paperitkin laittaisitte menemään. Eli ihan heti sitä lopullista eroa ei saa, vaikka kuinka haluaisi.
Vaikea sanoa, että mitä pitäisi tehdä, kun ei yhtään tiedä tilannetta. Lasten kannalta olisi tietenkin parasta, jos pystyisitte puhumaan asioista ilman kovia riitoja. Puhuminen muutenkin voi selventää tilannetta ja mistä sitä tietää, vaikka vaimo tulee vielä uusiin ajatuksiin. Parisuhdeterapia olisi varmaan paikallaan, ellette jo sellaisessa käyneetkin.
Rauhallisesti kannattaa ottaa ja maltilla, asioilla kun yleensä on tapana järjestyä.
Ja täytyy muistaa, että lapset ovat tässä ne tärkeimmät, vanhemmat kun usein selviävät erosta (ainakin lopulta), mutta lasten parasta on mietittävä ja toimittava sen mukaan.

Älä vain jää yksiksesi ajatustesi kanssa. Olen itse eronnut kahdesti, ja pari viikkoa sitten katkesi 2 vuoden suhde eli paljon oon nähnyt ja kokenut. Mieli on maassa itsellänikin, itsetunto ties missä. En on haihattelija tyyppi, vaan aito ja rehellinen semmoinen. Monesti avioliitossa on noita kriisivaiheita, jotka aina yllättää rajusti. Jos vaan jaksaa niiden yli tarpoa, puhumalla, selvittämällä ja aikaa antamalla uskon suhteen jatkuvan. Tietenkin molemmilla pitää olla tahto jatkaa. Siihen kaikki perustuu. Liiku, ulkoile, juttele ystäviesi kanssa. Jos olet kirjojen ystävä, lainaa kirjastosta "uudelleenrakennus"-niminen kirja (Bruce Fischer) ...Se antaa uskoa ja ymmärrystä tulevaan eroon, jos tilanne menee niin tukalaksi. Omakin olo on välillä tyhjyyttä, mutta aina sitä jaksaa kuitenkin positiivisesti asioita miettiä. Anna aikaa itsellesi, et voi ohjata toista. Me jokainen ollaan kuitenkin yksilöitä.

Hei! Meillä oli sama tilanne...mut puheet ei auttanu, en saanut jatkoaikaa. Itse en voinut tehdä mitään...katsoin vain omaa elämää vierestä, kun minut ja lapset jätetään, haetaan ero sen kummemmin neuvottelematta...ja minä...nyt hoidan kaiken likapyykin jälkeenpäin.

Nykynaisten tyyli! Ne kyllästyy, omaan naamaansa.
Kerää voimasi ja muista HOITAA OMAT asiasi.

ihan sama kuvio on meillä, sain vaimolta harkinta aikaa, ja hyvin on mennyt, mutta silti olen todella epätoivoinen, koska en halua eroa, rakastan vaimoani paljon ja tämä ei ole helppoa aikaa, vaatii todella voimia että jaksaa.

Kirjoitat että kumpikin vaimo haluaa erota! Jessus, miten olet onnistunut pääsemään tuplanaimisiin. Lakikirja on, mutta ei onnistu meikäläiseltä. :)))

Koita saada koottua itsesi. Selvitä nyt HETI kaikki mahdolliset asiat tulevaisuutta kohti jos vaikka ero tulee - vaikka et haluaisi. Muista, että jätät itsellesi mahdollisuuden elää. Eli tarkoitan älä suostu mihinkään ylisuuriin elatusmaksuihin, niitä ei voi jälkikäteen juurikaan muuttaa vaikka olisit työtön. Omasuus reilusit puoliksi - ei niin että toinen saa sen lasten takia. (toivotaan nyt kuitenkin ettei ero tule)tutustu www.elatusvelvolliset.fi sekä yksinhuoltajien sivuihin. Näet mitä kaikkea voi tapahtua......
Koita kestää - saman kokenut