Ihana runo

Laitilan murteella:

Halohakkaajan puhelin on kii

Prinsessan päiv ei men ninko tahtois menevä.
Kruunu takerttu koko ajan pyykkinaruihi
eikä ripustamisest tul mittä.
Hän soitta kolmannen kerra,vaik tiätä,ete vastat.
Assia ei ol mut see on kiirellist.

Hän sanosis:
Eerikki,arva mitä,
mu ikkunalaural o linnu varppa jälje lumes,
mää olen löytän hianon tiä meil,
kun tarttis hiuka appu taas,
osasin peril,kehu munt,
sain klasist haava,tul puhaltama
lämmitin talo ja puus huus hullu pulu,
kuljin kaisliko läpitte ja ajattelin meit.

On päivi ko mää tahron sunt kokonas
ja päivi ko mää tahron sunt kaikkines päivines
ja muit päivi on kans,ettet peljästy.

Eerikki hei,arva mitä,
ei mittä
ja kaik mitä ossan sanno.


(Tällä romantikko huokailee onnesta) ;))