Mun syytä?

joo, potkase sä mua, ni mä potkasen sua!!

Sanat "raastavaa, on tosi tuttua. Tää täällä järjestää kaikkee "kivaa ja toinen menee jo johonkin muualle, välittämättä mistään mitään. Sanoinkin jo viime viikolla, että on niin turhauduttavaa järjestää mitään, jos kumpikin ei oo kympillä mukana. Ja että tää tilanne on turhauduttava.

Minun miehelläni tosi on vähän liikaakin kevättä rinnassa, on kun olisi päästänyt lehmän laitumelle :-)
Siitä tässä suurimmat kahinat.

Ja on meilläkin käyty kiinni, tosin kuristi siihen malliin että taju meni. Ja syy siihen oli, että muo ei olisi muuten saanut hiljaiseksi. Että sitä saa kuulemma mitä tilaa!!! No, onneks toi oli toi yksi ja ainoa kerta.

Omat analyysini olen tehnyt, mun rakas kantaa narsisti luonnetta. Juuri tää ainainen katsomus, että mussa ei oo mitään vikaa. Ainainen, miten omalla navalla parhainta on jne. Siis minä, minä, minä, eikä kukaan muu. Mutta miksi ei tästä osaa lähtä pois, kun järki tän mulle on jo sanonut, että ei kauas kanna. Kolme vuotta jo tätä rataa.

Viikon päästä mies lähtee kuukaudeksi maisemista pois, olen suunnitellut pistäväni tämän tarinan sillä aikaan jäähän. Poissa silmistä, poissa mielestä. En tiiä miten pystyn, mutta nyt tai ei koskaan :-/

Heippa!

Mies on selvästi sairas, narsisti.
Jos minä olisin sinun tilallasi, lähtisin
tuollaisesta suhteesta pois mahdollisimman pian.

Narsisti kietoo sinut verkkoihinsa, sairastuttaa henkisesti. Alistamalla ja nöyryyttämällä.Aikojen kuluttua on tosi vaikea päästä irti.
Itsetunto ja minäkuva vääristyvät ja alkaa oikeasti uskoa, että on aina syypää kaikkeen ja tekee kaiken väärin.
Välillä narsisti hemmottelee ja saa sinut uskomaan , että hän on ihana ihminen.Ja tällä vahvistaa sinun oikeudentajun hämärtymisen, kun sitten pallottelee sinua haluammallaan tavalla ja sinä olet silloin aina väärässä ja toiminut väärin.
Voimia ja uskoa uuteen huomiseen! T.entinen, aika syyllinen...

Teki mullekki tiukille se lähteminen, monta kertaa yritin... aina sai jotenki mut puhuttua ympäri ja hetken oli taas kaikki hyvin :/

Monta vuotta meni mulla suhteen päättymisenki jälkeen koota itseäni kasaan ja saada itsetunto taas takaisin..

Silloin kun suhteemme päättyi, päätin etten ikinä enää ota miestä itselleni, kai kuvittelin jo että kaikki miehet ovat samanlaisia... Kadehdin kavereiden miehiä, kuinka hyvät miehet ovatkin löytäneet ja minä en saa osakseni rakkautta :(

Onneksi kuitenkin aika paransi haavat ja löysin nykyisen mieheni (varmaankin exäni mielestä olisi nynny tms...). Hän rakastaa minua aidosti ja kunnioittaa minua ihmisenä ja naisena, niinkuin minäkin häntä miehenä. Tuntuu vieläkin uskomattomalle, kuinka mies voi minua suorastaan palvoa?! Siis minua??? Riitojakin meilläkin on tietty ollut, joka suhteessahan niitä on, mutta aina se ei ole minun syyni kuulemma ;) Itse kylläkin olen sitä mieltä, että riitelyyn tarvitaan vähintään ne 2 ihmistä :) Meidän riitelykin on erilaista, asiat selvitetään ja puhutaan, niitä ei haudata... Exäni saattoi olla kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan?!?

Mutta onneksi kaikki se on jo minun kohdallani elettyä elämää... Se oli vaan todella kuluttavaa aikaa. Tsemppiä sulle ja voimaa tehdä päätös tulevaisuudesta! Meillä on täällä vain yksi elämä elettävänämme, ei tuhlata sitä :) Sinuakin varten varmasti on joku, kuka arvostaa sinua juuri sellaisena kuin olet...

kaikki on aina narsistin uhrin syytä. Laitappa googleen hakusanaksi narsisti ja katso mitä löytyy ja kolahtaako. Jos kolahtaa niin jätä se heti, narsistit ei parane koskaan.