1. Mitä eroa on hevillä ja metallilla, siis musiikkeina? Tiedän kyllä hevarin ja metallistin erot, mut entäpä musiikkien erot?
2. Minkä takia ihan sairaan useis hevi-/metallibiiseis jauhetaan kuolemasta? Onko se jotain kuoleman tai synkkyyden ihailua?
2. Minkä takia ihan sairaan useis hevi-/metallibiiseis jauhetaan kuolemasta? Onko se jotain kuoleman tai synkkyyden ihailua?
Vastaukset 8
Vanhimmat
1) Heavy on vain yksi metallin osa-alue ja käsittää siis tuommoisen W.A.S.P.:n tyyppisen perusrynkytyksen. Metalliahan on siis heavy metal, power metal, trash metal, death metal. black metal, nu-metal (eli shortsihevi), doom ja niin edespäin. Onhan Impaled Nazarenekin sanonut olevansa maailman toinen nuclear metal -bändi (ensimmäisestä en tiedä).
Ja esimerkiksi Ark sekoittaa taitavasti metalliin latinalaisia ja afrikkalaisia rytmejä. Lopputulos on mielenkiintoinen, mutta onnistunut (eli musiikki on siis progea).
Aste-erojakin tietysti löytyy ja välillä on vaikea sanoa, että jokin yhtye soittaa sellaista ja sellaista metallia, vaan "jotain sinnepäin, sen ja sen kaltaista".
2) Ja tuosta synkkyydestä... Tietysti synkkyys on ollut aika lailla esillä, varsinkin tuossa vähän enemmän pinnalla olevassa metallissa, mutta sehän nyt ei automaattisesti tarkoita että useimmat bändit tekisivät jotain kuolemankaipuista musiikkia. Esimerkiksi Stratovariuksen sanoituksethan ovat lähinnä jotain kliseisiä raamattu-sitaatteja, onnetonta rakkautta ja mytologioita ja niin edespäin, mutta sen lisäksi eri bändeiltä löytyy aika paljon yhteiskuntakriittisiä sanoituksia, romanttisiakaan aiheita unohtamatta. Löytyyhän maailmasta white metaliakin eli jeesusheviä soittavia kokoonpanoja.
Tietysti asiaan perehtymättömän mielestä helposti tuntuu, että onpas synkeää porukkaa, johtuen lähinnä pinnalla olevien bändien kappaleista ja siitä, että jostain kumman syystä nimenomaan black metal -yhtyeitä on niin helkkaristi nykyään.
Ja olisihan se nyt aika kieroa, jos blackia tai deathia soittava yhtye laulaisi kukista ja keijukaisista ja siitä, kuinka elämä on ihanaa. =)
Perussynkkyys varmaankin juontaa juurensa ensimmäisistä bändeistä, jotka joskus reilut pari vuosikymmentä sitten toivat musiikkiin entistä enemmän rankkuutta ja kun asennekin oli, että "vittu me ollaan kovia" niin tokihan sanoitustenkin piti olla samalla viivalla.
Monet näistä bändeistä, jotka edelleen ovat kasassa, ovat kyllä muuttaneet asenteitaan aika lailla ja luultavasti heidän ensimmäiset levynsä lähinnä naurattavat heitä itseäänkin, kun he muistelevat 80-luvun alkupuolta.
Itse asiassa, kun nyt tätä metalliskeneä olen varmaan kymmenisen vuotta seurannut, olen tullut siihen tulokseen, että vaikka metallimuusikot näyttävät epäilyttäviltä ja tekevät vanhemman polven mielestä sangen epämääräistä musiikkia, on suurin osa heistä kyllä keskimääräistä fiksumpia ihmisiä.
Tuohan saattaa olla totta jossain määrin. Itse en ainakaan synkkyyttä väkisin omassa musiikissani tuo päälle. Se vain on sanoituksieni perusilme. Eli en kiellä etteikö se olisi joillekin markkinointikikka, mutta esim. itse en ole tälläinen koska teen tälläistä musiikkia vaan teen tälläista musiikkia koska olen tällainen.
Ja onhan noita metallityylejä jo vaikka kuinka. Mutta eipä niitä koskaan voi täysin kartoittaa, hommassa menisi järjen lisäksi ikä ja terveys :P
10 vuotta seurannut sceneä, ja silti kirjoittaa Thrash metallin väärin... =D
2) kuinka monta oikeasti synkkää musaa soittava orkesteri on pinnalla? Ehkä joku My Dying Bride (imo, ei ole synkkää) ja pari muuta tunnetumpaa nimeä. Eipä joku Skepticism tai Grief roiku listoilla. Sitten kun doom alkaa olemaan pinnalla, niin sitten puhutaan synkästä musasta.
Suurin osa keskimääräistä fiksumpia ihmisiä? Bullshit.
Sitä aletaan taas pikku typosta pilkuttaa, oli hymiö eli ei, prkl... Kymmenen vuotta, kyllä, joskin pari viimeistä vähemmän aktiivisesti, kaikkeen kyllästyy.
Siis, "suurelle yleisölle" nyt varmaan ei kovinkaan moni bändi ole tuttu, mutta siis niin pinnalla kuin tuommoinen musiikki voi olla.
JRR Tolkien sanoi haastattelussa, että jos haluat tehdä teoksen, joka oikeasti koskettaa ihmistä, asian täytyy käsitellä kuolemaa. Kuolema on kaikissa muodoissaan suurin rikos elämää vastaan ja säilyy ihmiselle suurena mysteerinä.
Paremminkin voisi kysyä, miksi rakkaudesta lauletaan niin paljon. Rakastuneenkin hevimiehen korvaan särähtävät ylitsevuotavat pop-sanoitukset rakkaudesta.
Itsehä en keksi, mitä eroa ois hevillä ja metallilla... Kai se "hevi" käsittää myös heavyrock:in ja "metallia" on sit niiiin montaa alalajia että!!!
Mut sanat on melkein aina synkkiä ja sama, ku kysyisit miks iskelmässä lauletaan melkeen aina jostaki rakkaudest tai, että muuten menee vitun hyvin ja kaikki on nii ihanaa... etc...etc...
Eli pakkoha sanat on jostai repiä. Meinaan, että synkät ja raskaat riffit, ni synkät sanat!!! Eiks se oo aika järkevää!???
...nii ja varjohan tän esitti jo aikasemmin aika samalta kantilta!! Pitäis rueta lukeen vastauksia ennenku rupee ite vastaileen!!!
1. Heavy = Heavy Metal tai "true", "classic" tai "pure" metal. Yksi metallin alatyyleistä.
Hevi taas tarkoittaa Suomen puhekielessä (tai maallikkojen puhekielessä) metallia. Kun ihminen, joka ei ole metallimusiikkiin perehtynyt, puhuu hevistä, hän tarkoittaa metallimusiikkia. "Kuunnellaan heviä" voi tarkoittaa mitä tahansa Dimmusta Stratoon.
Yleensä, kun ihminen alkaa vähän enemmän perehtyä metallimusiikkiin ja -genreen, ei puhuta enää hevistä vaan metallista, koska heavy on yksi metallin alatyyli.
Mutta kun joku trancenkuuntelija-haastattelija jossain TV-ohjelmassa haastattelee vaikkapa Kotiteollisuuden äijiä ja kysyy, että "Soitatteko tulevaisuudessa jotain muuta kuin heviä?", ei kannata repiä uusia Adidaksen pelihousuja, koska hän ei luultavasti tarkoittanut heavy metallia.
Kyllä meikäläinenkin vielä joskus käytän tuota hevi-sanaa.. Esim. "Pistetään perkele vähän heviä soimaan" ja play-nappia painamalla alkaa kaiuttimista kuulua Opethia.
Selkiskö jo? :)
2. Tähän on varmaan jo hyviä vastauksia tullutkin, mutta metalli ei yleensä iloista musiikkia ole, miksi sanojen sitten pitäisi olla. Ei sitä kannata vakavasti ottaa, jos omaa sellaisen positiivisen elämänkatsomuksen.
Kyllähän sitä voi elämän pienistä (ja suuristakin) iloista nauttia, vaikka kuuntelisikin sanoituksia joissa sanotaan "See your mother die!" tai "Life's a bitch, life's a whore, nothing less, nothing more."
Varmaan monia synkkyydenpelkoisia ihmisiä (mm. vanhuksia) peloittaa nuo sanoitukset. Luulevat, että kun tuollaisia lukee/kuuntelee, masentuu itsekin.
Jooh.. ei kai tässä muuta.