Vanha vaimo ja

Kun on tyhjä ja tyhmä pää, se voi maksaa suurimman osan elämää ja jättää jäljelle säälin ja vihaisuuden, tunnekylmyyden ja pettymyksen, toivottomuuden - kuolleita unelmia

Tänä kesänä tulee 32 vuotta, kun mieheni ja minä muutimme saman kattilan ääreen. Nyt kun mietin taaksepäin, tunnustan, että ei sellaista ole ollut, jollaiseksi suhteensa joskus toivoi rakentavansa vaikkakin aikaa myöten.
Arki on ollut arkea, elämä on ollut työtä. Ei siinä pahaa, sellaista elämä vaan on.

Se, mikä on pahaa, on se, että ikuisuuden jälkeen, kuten nyt tuntuu, joutuu vihdoinkin myöntämään itselleen, että ihmistä, jolla ei sydämessään ole kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan, ei ole sitä puolisoaankaan kohtaan, ja kun sisäinen tahto ei ole pakottavan voimakas, ei toista voi auttaa, ei voi muuttaa, ei voi opettaa. Sellaista rakkautta ei ole.

Jos sellaiseen uskoo, vähitellen menettää itsensä, oman itsekunnioituksensa ja eikä jaksa enää välittääkään, väsyy ja luopuu. Kun liian paljon nielee törkyä, joskus siihen tukehtuu.

Niin harhauttavaa on uskotella itselleen, että huomenna asiat parantuu, sitten kun.... ja sitten kun.... niin sitten minä..

Kunnes eräänä päivänä aukaisee silmät, on tullut vanhaksi, näkee menneen elämänsä, katsoo itseään pelistä ja suree mennyttä tuhlattua aikaa, elämää.

Ainahan niitä hyviäkin hetkiä on, ei kai muuten tyhmäkään olis ikuisuutta kaulaa myöden sonnassa.

Ja siksi, siksipä sanonkin teille nuoret:

-Kun vaikeuksia tulee, älää siirtäkö niiden käsittelyä! Ottakaa riski ja käsitelkää ne heti ja sillä voimalla, kun asia sitä vaatii. Jos liitto ei kestä asioiden selvittämistä, parempi, että loppuu ennen kuin te loputte.
-Kaivakaa rohkeutenne omaan elämänne vuoksi vaikka rautakangella. Muistakaa, että teidän elämänne on kyseessä ja se on paljon se.
-Kannustan ottamaan oma elämä lujasti omiin käsiin, olemaan valmis tekemään rankasti suhteen eteen työtä ja pitämään huolta, että molemmat tekee sen työn.
- Ja ennen kaikkea, älkää alistuko, jos toinen jyrää, ei pelosta, ei hetkellisen sovun vuoksi.

Sanotte ehkä, että helppo nyt on sanoa, kun vanhana ja väsyneinen silmin maailmaa katsoo.... ei muuten ole helppoa... Aika on tehnyt tehtävänsä, elämä ehkä nyt lohduttaa sillä, että vihdoin voi nähdä, kuinka väärin on toiminut, kuinka toisin olisi voinut toimia, kuinka paljon päättäväisempi olisi pitänyt olla.

Vilpittömästi lämmöllä toivon voimia teille, jotka elämänne ratkaisevimman ja tärkeimmän asian kanssa painitte, parisuhteenne kanssa.
Why,because, you are worth it :)