Ihan hurjaa alkaa tänne valittamaan, mutta kun kenellekään en voi kertoa.
Olen ihan lääpälläni työkaveriini, niin ihastunut, että sydän hyppää, kun hän tulee juttelemaan ja minua nolottaa, niin kovasti nolottaa, sillä olen varattu. Hänestä en tiedä, mutta sormusta ei ainakaan ole.
En koskaan voisi kertoa hänelle tunteistani ja en edes haluaisi minkäänlaista suhdetta työkaveriini. Työssäni tehdään paljon ryhmätyötä ja olen saanut olla runsaasti tekemisissä tämän kaverin kanssa, myös ylitöissä. Ehkä siinä syy miksi olen lämmennyt, vaikka ensin pidin tätä ilmestystä vain jotenkin paremmassa luokassa olevana. En ollut edes tiennyt, että yrityksessä jossa olen töissä on tällainen kaveri, kunnes rupesimme työskentelemään yhdessä yhä enemmän. Ensin jopa kieltäydyin työskentelemästä hänen kanssaan, mutta hän vain kannusti minua työskentelmään kanssaan.
Jossain vaiheessa hän jopa tuntui siltä, että olisi yrittänyt iskeä minua. Hän oli niin huomaavainen, että minua hämmensi. Ja hänen hymy, se saa minut sulamaan. Ja kun hän tulee ihan lähelle, mikä kiusaus olisi suudella häntä, mutta me vain hymyillään, ja jutellaan niitä näitä, etupäässä työasioita. Hänen äänensä ja puhetyylinsä saa minut kutiamaan. Olen niin onnellinen että hän on työkaverini! Vaikka tosin fantasioin hänen olevan jotain muutakin.
Olen ihan lääpälläni työkaveriini, niin ihastunut, että sydän hyppää, kun hän tulee juttelemaan ja minua nolottaa, niin kovasti nolottaa, sillä olen varattu. Hänestä en tiedä, mutta sormusta ei ainakaan ole.
En koskaan voisi kertoa hänelle tunteistani ja en edes haluaisi minkäänlaista suhdetta työkaveriini. Työssäni tehdään paljon ryhmätyötä ja olen saanut olla runsaasti tekemisissä tämän kaverin kanssa, myös ylitöissä. Ehkä siinä syy miksi olen lämmennyt, vaikka ensin pidin tätä ilmestystä vain jotenkin paremmassa luokassa olevana. En ollut edes tiennyt, että yrityksessä jossa olen töissä on tällainen kaveri, kunnes rupesimme työskentelemään yhdessä yhä enemmän. Ensin jopa kieltäydyin työskentelemästä hänen kanssaan, mutta hän vain kannusti minua työskentelmään kanssaan.
Jossain vaiheessa hän jopa tuntui siltä, että olisi yrittänyt iskeä minua. Hän oli niin huomaavainen, että minua hämmensi. Ja hänen hymy, se saa minut sulamaan. Ja kun hän tulee ihan lähelle, mikä kiusaus olisi suudella häntä, mutta me vain hymyillään, ja jutellaan niitä näitä, etupäässä työasioita. Hänen äänensä ja puhetyylinsä saa minut kutiamaan. Olen niin onnellinen että hän on työkaverini! Vaikka tosin fantasioin hänen olevan jotain muutakin.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Minäkin ihastuin pomooni, ns. sivistyneen mieheen(tiedä sitten mitä oikeesti on mut pukumiehiä työelämässä). Itse kun olen ihan tavis, en tykännyt hänestä aluksi. Tuhahdin vaan, että voi jeesus mikä nipo, jne. ;)
Mekin ollaan tehty paljon yhteistyötä, siitäpä johtuen ollaan nyt kavereita ja meillä on omia "salaisuuksia".
Minäkään en voisi kertoa tälle miehelle koskaan ihastumisestani, sellaista riskiä ei vaan oteta. MUTTA, mitäpä tehdä kun aina on yks ja sama asia töissä (ja vähän muulloinkin) mielessä.. :( Eikä asiaa auta yhtään molemmin puolinen flirttailu, toisten seuraan hakeutuminen, tikusta asiaa -puhelut, yhdessä nauraminen, yhteiset ylityöt, tms.. Se on vaan kestettävä, kai se joskus ohi menee...?
Minun ihastukseni ei ole esimieheni vaan ihan työkaveri, meillä töissä kaikki miehet käyttää pukua. En pidä itseänikään ihan taviksena, mutta tämä mies on ruotsinkielinen ja mm. siksi pidän häntä niin ihmeellisenä ilmestyksenä.
Edellisen kirjoituksen jälkeen, kun näin miehen, tärisin. Onneksi hän ei tullut juttelemaan, en olisi voinut katsoa silmiin, olisi tuntunut, että olisin paljastanut jotain. Juttelemisen sijaan hän katseli minua lasiseinän läpi aivan liian kauan. Seuraavana päivänä jo juttelimme, mutta silloin pystyin olemaan jo oma tunteeton itseni, vaikka olisin halunnut sanoa ja näyttää tunteitani niin paljon enemmän.