sivistyneeseen mieheen

Ihan hurjaa alkaa tänne valittamaan, mutta kun kenellekään en voi kertoa.

Olen ihan lääpälläni työkaveriini, niin ihastunut, että sydän hyppää, kun hän tulee juttelemaan ja minua nolottaa, niin kovasti nolottaa, sillä olen varattu. Hänestä en tiedä, mutta sormusta ei ainakaan ole.

En koskaan voisi kertoa hänelle tunteistani ja en edes haluaisi minkäänlaista suhdetta työkaveriini. Työssäni tehdään paljon ryhmätyötä ja olen saanut olla runsaasti tekemisissä tämän kaverin kanssa, myös ylitöissä. Ehkä siinä syy miksi olen lämmennyt, vaikka ensin pidin tätä ilmestystä vain jotenkin paremmassa luokassa olevana. En ollut edes tiennyt, että yrityksessä jossa olen töissä on tällainen kaveri, kunnes rupesimme työskentelemään yhdessä yhä enemmän. Ensin jopa kieltäydyin työskentelemästä hänen kanssaan, mutta hän vain kannusti minua työskentelmään kanssaan.

Jossain vaiheessa hän jopa tuntui siltä, että olisi yrittänyt iskeä minua. Hän oli niin huomaavainen, että minua hämmensi. Ja hänen hymy, se saa minut sulamaan. Ja kun hän tulee ihan lähelle, mikä kiusaus olisi suudella häntä, mutta me vain hymyillään, ja jutellaan niitä näitä, etupäässä työasioita. Hänen äänensä ja puhetyylinsä saa minut kutiamaan. Olen niin onnellinen että hän on työkaverini! Vaikka tosin fantasioin hänen olevan jotain muutakin.