Maailmaa en ole nähnyt, yhtään varsinaista tyttöystävää ei ole ollut, uraa ei ole koska väärä ammatti johon ei muita töitä löydy kun varamiespalvelun elektroniikkakoontihommat. Nyt olis pääsykokeet amk:hon johon pitäisi lukea mutta masentaa. Ei pysty muuta kun ajatella että elämä menee hukkaan kun ei saa tyttöystävää! Miten saan itseni lukemaa noihin kokeisiin?
Elämä on tylsäää
mies20vvvv
10
1083
Vastaukset
- Vartija 21v
Vähän samassa veneessä oon. Pitäisi alkaa kattelee tulevaisuutta, parempaa ammattia jne...Tyttöystävää ei ole, vaikka halauaisin. Tosin mulla onsentään se kerran ollu ja seksiäkin harrastanu, muuten samanlaista kuin sinulla.
- viallien yksilö
Onhan tuo lukeminen katkon jälkeen vittumaista. En osaa itsekään neuvoa kun uusintatentti painaa päälle viikon päästä ja sivuakaan en ole lukenut....
Muista kuitenkin että jos amiskaan pääset niin liiketaluoden ja tekstiilipuolen opiskelijoissa on ihan tolkuttomia sexy-beibejä. - Elämä on Tulsaa
Mä oon maajussi, ja viel nyt juuri kännissä, sen kunniaksi, kun on saatu kylvöhommat päätökseen.
Mä saan naista baarissa jos valehtelen ammattini, mut jos kerron totuuden että oon maajussi, niin naiset kaikkoaa, mut jos valehtelen olevani esim. PK-yrityksen tj. niin pillua irtoaa, näin on nännit, ei voi mitään, maailma vaan on tämmönen, se on kovaa, mut kestetään, kun kova käy menoks. - mutta oon nainen
Tuntuu siltä että kaikilla kavereilla on poikaystävät ja niin sitä joutuu olemaan perjantai-illat yksin kotona kun muut nyhjää miestensä kanssa. Katkeraa tilitystä... Mutta toivon ainakin että ensi syksynä asia olisi toisin. Pyrin hakemaan hyvin miesvaltaiselle puolelle (en miesten vaan ammatin vuoksi) Toivottavasti siellä kaikki eivät seurustelisi.
- Highway to hell
Oon 20 myöskin ja mulla ei oo ollu minkään näkösiä kontakteja vastakkaiseen sukupuoleen. Siis olen puhunut ikäselleni tytölle viimeks about vuos sitte (mutsia tai siskoja ei lasketa XD). Jossain lukiossa ja rippikoulussa jotkut koitti ottaa kontakteja en vaan tajunnut tai sitten halunnut tehä asialle jotain. En kyllä tosin ole ollut koskaan mikään kovin hyvän näkönenkään. Todella laiha ja naamaltanikaan mikään bradd pitt.
Oon joutunu peilin eteen tän asian kanssa viime aikoina, koska mulla ei ole siis muutenkaan minkään näkösiä sosiaalisia suhteita, ainoa kaveri on vaari ja broidi. Asun siis vielä pk-seudulla että ei ole kyse siitä että eikö täälä pyörisi sakkia.
Oon obsessoituneesti tehny asioita tai vannoutunu asioille koko elämän. Pienenä se oli leegoilla rakentelua tai muuta. Yläasteella/Lukiossa kuvioon tuli jatkuva samojen tietokone pelien junkaamminen , piirtäminen, pienoismalli figuurit, punttisali. Kaikkia tein yleensä kerrallaan, hakkasin mm. diablo kakkosta joku 2 vuotta joka pvä koulun jälkeen about 8 tuntia, tai maalasin 8h figureeita tai piirsin. Enkä oo halunnu muodostaa muutamaa koulukaveri suhdetta enempää sosialisia suhteita, koska pelkäsin että noi asiat kärsii niistä.
No lukion loputtua jouduin töihin ja silloin oli hirvee punttisalivaihe päällä. Valvoin ruokavaliota, kalorien kulutusta, proteiinien saantia jne. ja treenailin 3 ja 2 jakosella kehonrakennus painotteisella ohjelmalla yleensä 3-4 viikossa salia ja muina päivinä lenkkiä venyttelyä (myöhempään päin mietittynä hirveetä yli treenausta, kerty varmaan joku 2-4h liikuntaa joka päivälle, ja siis raskasta sellasta). Rupes kertymään siinä jo jonkun verran lihastakin ja tuli sellanen fiilis että ehkä mulla saattais olla jotain saumaa että joku tyttö ehkä pitäiski musta. Kokeilin jotain perhetuttava tyttöä liehitellä, ei siitä kyllä mitään tullu sillä oli tais poikaystäväki, mutta mulle iski taas fiilis että tää on taas jostain muusta pois ja hirvee stressireaktio.
Jatkoin sitten treenailua entistä kovempaa, rupes jossain vaiheessa viime syksyä/talvea kuuppa sekoamaan kunnolla, kun oli about 9h töissä ja sitten siitä suoraa salille 2-3h reissu kun väänsin lopuks vielä yleensä aerobiset treenit, ja siitä jo parin tunnin päästä nukkumaan. Senkin vapaa-ajan piirstin yleensä tai tein jotain ylipäätänsä. Alko loppumaan energia kun oli kokoajan ylikunnossa ja silti pakko painaa eteenpäin.
Mutsi pisti mut psykologille, tai se oli joku elämän ohjaaja nimellä kulkeva systeemi, kun se ei jaksanu kuunnella mun valitin sille, ja olin totaalinen hermoraunio ja siltiki vielä painoin päälle. Se psykologi keskusteli mun kanssa muutaman tunnin ja punnitsi mut jollain myers & briggs pesoonallisuus taulukolla. Sen mukaan olen INFJ persoonallisuus (Introverted, Intuiting, Feeling, Judging).
http://www.personalitypage.com/INFJ.html
http://www.typelogic.com/infj.html
Toi oli about eka kerta kun rupesin tajuamaan minkä takia mun ihmissuhteet on ollu kuraa koko mun elämän ajan. En koskaan ennen ollu kiinnostunu psykologiasta kovinkaan paljoa, mutta toi autto mua ymmärtämään todella paljon mun käytöstä. Noita testejä voi tehä netissäkin ne ei vaan oo kovin vedenpitäviä sielä:
http://www.humanmetrics.com/cgi-win/JTypes1.htm
Mulla on aina siis sellanen fiilis että mun pitää tehä se valinta loppuelämäks jos teen jotain. Sen takia haluan valita jotain asioita mitkä on mukana mun elämässä ja mitkä ei, enkä pysty ottamaan mitään ylimäärästä messiin, niinkun jotain ihmissuhdetta, josta ei ole apua johonkin päämäärään mihin tähtään. Vaikka joku tyttö tulis mun kotiovelle kinumaan mua, niin todennäkösesti kieltäytyisin, kuinka sievä ja kiltti se oliskaan, koska en yksinkertasesti pystyis siihen.
Välillä vaan tulee sellanen fiilis, että "ehkä sittenki" tai että vois ehkä kokeilla vielä, mutta kaikki kaatuu taas siihen että tietää että ei siitä mitään tulis, koska en pystyis siihen. Kuullostaa aika naivilta, mutta en pysty selittämään tota muulla, mulle iskee hirveä stressi reaktio, jos rupean tekemään jotain mikä ei suoranaisesti tähtää johonkin mulle optimaaliseen maaliin. (heh ja propsit jos joku on jaksanu lukea tänne asti :D)- INTJ
mehän ollaan melkein samiksia, tosin mulla on muutamia kavereita ja en ole innostunut korjaamaan kukkakeppi-olemustani punttisalilla. Toi lukio- ja riparijuttu on tylyn tuttua, molemmissa olisi ollut selvää kipinää ilmassa, mutta kun ei osaa niin ei osaa. Tässä iässä on jo myöhäistä reagoida iskuyrityksiin, nyt pitää osata iskeä itse ja viedä juttu loppuun...
Mä oikeastaan vältän tekemästä kaikkea, mikä näyttää iskuyritykseltä - vähäisellä kokemuksella tilanne lipsahtaa nopeasti noloksi. Toisaalta kun liikkuu liian kaukana epätoivoisuuden rajasta, ei kohde tajua että kiinnostusta olisi. Onpa ärsyttävää olla itsensä pahin vihollinen, mutta sitä me sinkut usein olemme. - toinen INTJ
INTJ kirjoitti:
mehän ollaan melkein samiksia, tosin mulla on muutamia kavereita ja en ole innostunut korjaamaan kukkakeppi-olemustani punttisalilla. Toi lukio- ja riparijuttu on tylyn tuttua, molemmissa olisi ollut selvää kipinää ilmassa, mutta kun ei osaa niin ei osaa. Tässä iässä on jo myöhäistä reagoida iskuyrityksiin, nyt pitää osata iskeä itse ja viedä juttu loppuun...
Mä oikeastaan vältän tekemästä kaikkea, mikä näyttää iskuyritykseltä - vähäisellä kokemuksella tilanne lipsahtaa nopeasti noloksi. Toisaalta kun liikkuu liian kaukana epätoivoisuuden rajasta, ei kohde tajua että kiinnostusta olisi. Onpa ärsyttävää olla itsensä pahin vihollinen, mutta sitä me sinkut usein olemme.otan selvää onko minulla AS
kukaan ei kiinnosta
en tajua ketään
ongelmani eivät ole samat
en juuri nauti seurasta
paitsi samanhenkisistä
olen sivustaseuraaja
kaikkea tapahtuu
ei minulle
enkä haluaisikaan
pakko vain mennä eteenpäin
vaikka tyytyisi niin paljon vähempään
kun ihmiset sanelevat millainen kuuluisi olla
sadistiset toivovat että voivat vetää muita mukaansa kurjuuteen ts. avioliitto, lapset, velkaa, talo, työ, NORMAALI ELÄMÄ
en enää jaksa edes yrittää olla "normaali"
musiikki on elämä
21, m - Highway to hell
toinen INTJ kirjoitti:
otan selvää onko minulla AS
kukaan ei kiinnosta
en tajua ketään
ongelmani eivät ole samat
en juuri nauti seurasta
paitsi samanhenkisistä
olen sivustaseuraaja
kaikkea tapahtuu
ei minulle
enkä haluaisikaan
pakko vain mennä eteenpäin
vaikka tyytyisi niin paljon vähempään
kun ihmiset sanelevat millainen kuuluisi olla
sadistiset toivovat että voivat vetää muita mukaansa kurjuuteen ts. avioliitto, lapset, velkaa, talo, työ, NORMAALI ELÄMÄ
en enää jaksa edes yrittää olla "normaali"
musiikki on elämä
21, mJeps Mullaki sellanen fiilis ollu aina että olen sivusta katsoja. Joskus ala-asteen vikoilla ja yläasteen ekoilla luokilla olin luokan vitsi mies ja pelle. Sen jälkeen tilanne käänty muutamassa kuukaudessa siihen että en sanonu enää mitään. Jos en näe sitä enää asiana mitä haluan pitää mukanani koko elämäni niin en pysty tekemään sitä.
Mut tulkitaan usein virheellisesti sosiaaliseks, mutta en todellakaan ole sitä. Kyllä lähden juttuun mukaan jos siinä on ihmisiä ketkä tunnen, mutta uusien kanssa en yleensä sano mitään. Yleensä jos koittaa tutustua johonki, esim. lukiossa, niin viimestään siinä vaiheessa, kun kaikki oli lähössä johonki, tai mua pyydettii messiin johonki niin löin jarrut päälle. Se olis ollu liikaa mulle psyykkeelle olla tekemättä mitään jossain mestassa jossa en pysty toteuttamaan mitään mulle hyödyllistä. Ja jos noi vielä sosiaalisia tilanteita missä ihmiset koitti ottaa kontaktia suhun, tai ne oletti että itse ottaisit kontaktin niihih, niin siinä vaiheessa menin yleensä sekaisin, ja halusin lähteä himaan suoraa. Sen muutaman kerran kun mut joku vanha puol tuttu koulusta on raahannu johonki kapaakkaan istumaan 15 minuutiks niin oon hokenu kokoajan että milloinko voin lähteä. Yleensä välttelenkin kaikkien seuraa keittenkä tiedän pyörivän jossain, ystävänikin on aina ollu samaa tasoa kuin minä, jotain tietokoneen ruuvaajia, roolipelaajia jne. sosiaalisia hylkiöitä.
Oikeastaan mua ei paina se että olen niin antisosiaalinen ja välillä vittumainenki muita kohtaan, mutta se että tietää viettävänsä elämänsä yksin jossain yksiössä yksin, ilman että saa kokea vastarakkautta keltäkään koskaan. Kuitenkin jotain hyväksyntää/vastakaikua jää kaipaamaan, mutta tähän mennessä kun rupeaa siltä näyttämään niin rupeaa heti menemään oma pää solmuun ja jarruttamaan sitä.
Muistan kun joku tyttö lähetteli tekstiviestejä ja hihhitteli joskus lukion 1 luon alussa, en oikeen aluks tajunnu asiaa, ja luulin että joku taas pelleilee mun kustannuksella. Sitten kun selvis että se oli joku 8 luokkalainen tyttö, no eka reaktio oli se että sanoin sille kylmästi että tästä ei tuu mitään, lopeta soittelu. Se jatko sitä hetken sitä tekstiviestien lähettelyä, mutta löin samaa viestiä muutaman kerran, ja siihen se sitte jäiki. En yleensä ees muista ko tapausta, mutta silloin tällöin muistellessa, ihmettelen tota reaktiotani, joku muu olis sanonu että totta helvetissä mennään kimppaan, mutta en ajatellu ees millisekunttia kun löin heti tekstarin takas.
Kaikki johtuu siitä että en halua just tota "normaalia elämää". Mulla ollu jostain siitä asti kun rupesin vähän käsittämään maailmaa jostain 10 vuotiaasta lähtien siis sellanen fiilis että mua ei oo tarkotettu tähän perus kuvioon, että musta on tultava jotain muuta, kun joku perus jannu jolla ei ole mitään suuntaa elämässä, kunhan elelee vaimonsa, koliikki kolmostensa ja asuntolainansa kanssa eteenpäin päivä kerrallaan. Sen takia en yleensä osallistukkaan mihinkään mikä tähtää tolaseen toimintaan, koska silloin olisin valinnut eri tien kun mikä on mulle ikäänkuin "tarkotettu" ja mihin mun pitää tähdätä. - miesyli20
Highway to hell kirjoitti:
Jeps Mullaki sellanen fiilis ollu aina että olen sivusta katsoja. Joskus ala-asteen vikoilla ja yläasteen ekoilla luokilla olin luokan vitsi mies ja pelle. Sen jälkeen tilanne käänty muutamassa kuukaudessa siihen että en sanonu enää mitään. Jos en näe sitä enää asiana mitä haluan pitää mukanani koko elämäni niin en pysty tekemään sitä.
Mut tulkitaan usein virheellisesti sosiaaliseks, mutta en todellakaan ole sitä. Kyllä lähden juttuun mukaan jos siinä on ihmisiä ketkä tunnen, mutta uusien kanssa en yleensä sano mitään. Yleensä jos koittaa tutustua johonki, esim. lukiossa, niin viimestään siinä vaiheessa, kun kaikki oli lähössä johonki, tai mua pyydettii messiin johonki niin löin jarrut päälle. Se olis ollu liikaa mulle psyykkeelle olla tekemättä mitään jossain mestassa jossa en pysty toteuttamaan mitään mulle hyödyllistä. Ja jos noi vielä sosiaalisia tilanteita missä ihmiset koitti ottaa kontaktia suhun, tai ne oletti että itse ottaisit kontaktin niihih, niin siinä vaiheessa menin yleensä sekaisin, ja halusin lähteä himaan suoraa. Sen muutaman kerran kun mut joku vanha puol tuttu koulusta on raahannu johonki kapaakkaan istumaan 15 minuutiks niin oon hokenu kokoajan että milloinko voin lähteä. Yleensä välttelenkin kaikkien seuraa keittenkä tiedän pyörivän jossain, ystävänikin on aina ollu samaa tasoa kuin minä, jotain tietokoneen ruuvaajia, roolipelaajia jne. sosiaalisia hylkiöitä.
Oikeastaan mua ei paina se että olen niin antisosiaalinen ja välillä vittumainenki muita kohtaan, mutta se että tietää viettävänsä elämänsä yksin jossain yksiössä yksin, ilman että saa kokea vastarakkautta keltäkään koskaan. Kuitenkin jotain hyväksyntää/vastakaikua jää kaipaamaan, mutta tähän mennessä kun rupeaa siltä näyttämään niin rupeaa heti menemään oma pää solmuun ja jarruttamaan sitä.
Muistan kun joku tyttö lähetteli tekstiviestejä ja hihhitteli joskus lukion 1 luon alussa, en oikeen aluks tajunnu asiaa, ja luulin että joku taas pelleilee mun kustannuksella. Sitten kun selvis että se oli joku 8 luokkalainen tyttö, no eka reaktio oli se että sanoin sille kylmästi että tästä ei tuu mitään, lopeta soittelu. Se jatko sitä hetken sitä tekstiviestien lähettelyä, mutta löin samaa viestiä muutaman kerran, ja siihen se sitte jäiki. En yleensä ees muista ko tapausta, mutta silloin tällöin muistellessa, ihmettelen tota reaktiotani, joku muu olis sanonu että totta helvetissä mennään kimppaan, mutta en ajatellu ees millisekunttia kun löin heti tekstarin takas.
Kaikki johtuu siitä että en halua just tota "normaalia elämää". Mulla ollu jostain siitä asti kun rupesin vähän käsittämään maailmaa jostain 10 vuotiaasta lähtien siis sellanen fiilis että mua ei oo tarkotettu tähän perus kuvioon, että musta on tultava jotain muuta, kun joku perus jannu jolla ei ole mitään suuntaa elämässä, kunhan elelee vaimonsa, koliikki kolmostensa ja asuntolainansa kanssa eteenpäin päivä kerrallaan. Sen takia en yleensä osallistukkaan mihinkään mikä tähtää tolaseen toimintaan, koska silloin olisin valinnut eri tien kun mikä on mulle ikäänkuin "tarkotettu" ja mihin mun pitää tähdätä.Luin mielenkiinnolla näitä viestejä ja löysin omia piirteitänikin. Itellä on sellainen, että etsii ja haluaisi löytää oman tytön, mutta a) ei saa shuteita aikaiseksi b) ajattelee ettei osaisi olla ja elää sellaista elämää. Turhautuneisuus ja itsesääli vain kasvaa ja kasvaa vaikka tietää että se on turhaa. Mutta sitä vertaa omaa tilannetta muihin, niihin joilla on suhde ja asiat "paremmin"..
- m26v
Älä nyt vaan tekniikkaa lähe lukemaan. Talouspuolelle vaan, siellä on parhaat naiset ja bileet. Ja töitäkin löytyy, joissa hyvät ansiot.
Itse tein joskus sen virheen että inssiksi itseni luin. Nyt ei töitä, eikä naisii...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 925941
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h804772Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv943011Epäily: Räppäri yritti tappaa vauvansa.
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/epaily-mies-yritti-tappaa-vauvansa/9300728 Tämä on erittäin järkyttävä teko täysin p262790Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska252046Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1191496Mikseivät suomalaiset kuluta? istutaan vaan säästötilirahojen päällä..
...Ihan haluamalla halutaan että maa menee konkurssiin? Ihan käsittämätöntä, ennätymäärät säästöjä sekä konkursseja sam3351057Oletko tyytyväinen
Tämän hetkiseen tilanteeseenne? Odotatko, että lähennytte vai yritätkö päästä yli ja eteenpäin?851028Jos oikeasti haluat vielä
Tee mitä miehen täytyy tehdä ja lähesty rohkeasti 📞 laita vaikka viestiä vielä kerran 😚125950- 48764