Hei!
Halusin vähän purkaa sydäntä jonnekin ja päädyin kirjoittamaan tänne... Ehkä pidätte minua hirviönä ja voin kuvitella millaisia kommentteja saan, mutta kirjoitan silti.
Elän avoliitossa mieheni kanssa ja olemme kihloissa. Olen neljännellä kuulla raskaana ja alkanut miettiä, että en taida rakastaa miestäni. Olen bi-seksuaali ja mieheni ei hyväksy, että olisin myös naisten kanssa. Olen tätä toivetta kunnioittanut, mutta en ole ollenkaan tyytyväinen seksielämäämme. En ole saanut orgasmia enää pitkiin aikoihin. Mieheni varmaan kuvittelee koko ajan että meillä on kaikki hyvin. Hän on minulle niin kiltti ja on huolehtivainen, mutta itse haikailen koko ajan muiden perään.
Olen jopa harkinnut salasuhdetta, jos sopiva ihminen tulisi vastaan. Oli se sitten nainen tai mies, jos se olisi oikeaa rakkautta.. Silloin kyllä lopettaisin suhteen mieheeni, sillä en voisi elää niin. En tiedä pystyisikö kukaan kiinnostumaan minusta, kun olen tällaisessa tilanteessa ja raskaana. En voi elää valheessa enää kauaa. Se on väärin miestäni kohtaan, että hän elää valheellisessa suhteessa. En edes tiedä mitä haluan tällä sanoa. Ehkä haluaisin tietää, onko muita jotka tuntevat samoin? Ehkä tämä johtuu vain niintä inhottavista hormoneista!!
Halusin vähän purkaa sydäntä jonnekin ja päädyin kirjoittamaan tänne... Ehkä pidätte minua hirviönä ja voin kuvitella millaisia kommentteja saan, mutta kirjoitan silti.
Elän avoliitossa mieheni kanssa ja olemme kihloissa. Olen neljännellä kuulla raskaana ja alkanut miettiä, että en taida rakastaa miestäni. Olen bi-seksuaali ja mieheni ei hyväksy, että olisin myös naisten kanssa. Olen tätä toivetta kunnioittanut, mutta en ole ollenkaan tyytyväinen seksielämäämme. En ole saanut orgasmia enää pitkiin aikoihin. Mieheni varmaan kuvittelee koko ajan että meillä on kaikki hyvin. Hän on minulle niin kiltti ja on huolehtivainen, mutta itse haikailen koko ajan muiden perään.
Olen jopa harkinnut salasuhdetta, jos sopiva ihminen tulisi vastaan. Oli se sitten nainen tai mies, jos se olisi oikeaa rakkautta.. Silloin kyllä lopettaisin suhteen mieheeni, sillä en voisi elää niin. En tiedä pystyisikö kukaan kiinnostumaan minusta, kun olen tällaisessa tilanteessa ja raskaana. En voi elää valheessa enää kauaa. Se on väärin miestäni kohtaan, että hän elää valheellisessa suhteessa. En edes tiedä mitä haluan tällä sanoa. Ehkä haluaisin tietää, onko muita jotka tuntevat samoin? Ehkä tämä johtuu vain niintä inhottavista hormoneista!!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Kihloihin kumminkin halusit mennä vaikka et tunne oikein mitään häntä kohtaan? Haluat vaan koettaa miltä toisen naisen alapää tuntuu. Mutta tuskin fiksutkaan naiset huoli tuollaista raskaana olevaa naista, joka on jättänyt miehensä vain sen takia että pääsee kokeilemaan naista tai toista miestä. Kerrohan meille mikä siinä sitten on että et miehestäsi pidä, vaikka hän kirjoitusten perusteella vaikuttaa hyvältä tyypiltä ja olisi hyvä isä tulevalle lapselle? Harmittaako sua niin paljon se, ettei mies anna sun lähteä kokeilemaan juttuja naisen kanssa? Hei haloo! Sä seurustelet, sä olet kihloissa. Just tuon takia mä kierrän bi-seksuaalit kaukaa, kun harvemmat niistä pystyy kunnon parisuhteeseen yhden ihmisen kanssa. Etkö uskalla puhua miehesi kanssa? Puhu sille asiasta ihan suoraan päin naamaa. Meinaan veemäisempää on olla ihan hiljaa vaan ja kuksia jonkun salarakkaan kanssa milloin missäkin. Musta tuntuu että miehesi ansaitsee paremman naisen elämäänsä. Millainenkohan äiti susta mahtaa tulla? hmmm...
mulla oli samoja tuntemuksia ekaraskaudessa =) ja ne jäi vähän päälle... nyt 2 lasta.
mies oli kyl aivan intoo piukeena kun puhuttiin yhdessä millaista olisi jos olis toinen nainen mukana sänkyleikeissä ;)
ihmeellistä ettei oma miehesi sitä voi hyväksyä..
meillä se piristi seksielämääkin kummasti =)
ne on ne hormoonit,, ja minkä sitä itelleen mahtaa ;)
Kirjoitit että et ole tyytyväinen seksielämäänne, et saa orgasmia jne. Miten on, oletko itse koittanut tehdä asian eteen jotain, kertoa mistä pidät? Sain myös sen kuvan, että et ole puhunut lainkaan näistä ajatuksista miehellesi. Nosta kissa pöydälle! Miehet ei todellakaan ole ajatustenlukijoita. Kuulostaa aika tylyltä syyltä erota jos ainut vika on siinä että et ole petipuuhiin tyytyväinen.
En tässä nyt ala moralisoimaan raskaaksi hankkiutumistasi ja kihloihin menoa, tehty mikä tehty. Koita nyt kumminkin "rakastua uudelleen" mieheesi ja tehdä kaikkesi juttunne eteen - ihan sen lapsen takia.
...Kun olen jutellut asiasta niin monta kertaa, mutta ei hän tunnu ymmärtävän minua. Sängyssäkin olen neuvonut ja yrittänyt eri juttuja, mutta kun hän vain laukeaa minuutissa, eikä ole sen jälkeen halukas enää jatkamaan minun hyväilyäni. Viimeksi eilen kehoitti minua itse jatkamaan. Olen myös suoraan sanonut, että tunteeni ovat vähentyneet häntä kohtaan, mutta hän syyttää hormoneita asiasta. Ja ehkä hän onkin oikeassa. Siksi en uskalla tehdä nyt mitään ratkaisua kun olen raskaana. Välillä tuntuu vaan että olen sekoamassa, kun joka toinen päivä tuntuu hyvältä ja sitten taas välillä ei. Vihaan itseäni tästä...
On kumminkin hyvä että ootte yrittäny edes jutella. Joskus se tosiaan tuntuu että toinen puhuu suomea ja toinen japania kun ei mene viesti perille sitten millään =)
Älä kumminkaan vihaa itseäsi tuntemuksiesi kanssa. Olet ollut miehellesi rehellinen ja hän ainakin tietää että kärsit tilanteesta. Joskus nuo ukot ei vaan nää tilannetta niin vakavana kun akat. Varmaan miehestäsi vain kiukkuat kun "sähän olet vaan raskaana ja hormoonit hyrrää..."
Se mikä on mun mielestä kanssa hyvä on se, että sä et koko ajan tunne että kaikki on huonosti. Yritä ottaa rauhallisesti ja tarkkaile tilannetta. Jos mahdollista, keskity harrastuksiin ja muihin juttuihin jotka tekee sut iloiseksi. Yritä sysätä hieman taka-alalle tuota sänkykamaripulmaa.