Olen 26v. ja ei ole pahemminkavereita.
Parisuhteessa ja lapsi. Esim. Työkaverit aina
selittää että kuinka mennään/mentiin kavereitten
kanssa(osa vanhempia/nuorempia) viikonlopppuna.
Itsellä ei ole tuota ongelmaa, ei ole kavereita
kenen kanssa jakaa asioita. Ei kukaan soittele,
olen siis täysi luuseri. Kyllä olen kateellinen
niille keillä ystäviä on. Ja itse harrastaan
miellellään kaikenlaista.
Urheilua,moottoripyöräilyä,sijoittamista ja
vaikka mitä mutta sosiaalinen elämä haisee.-
Parisuhteessa ja lapsi. Esim. Työkaverit aina
selittää että kuinka mennään/mentiin kavereitten
kanssa(osa vanhempia/nuorempia) viikonlopppuna.
Itsellä ei ole tuota ongelmaa, ei ole kavereita
kenen kanssa jakaa asioita. Ei kukaan soittele,
olen siis täysi luuseri. Kyllä olen kateellinen
niille keillä ystäviä on. Ja itse harrastaan
miellellään kaikenlaista.
Urheilua,moottoripyöräilyä,sijoittamista ja
vaikka mitä mutta sosiaalinen elämä haisee.-
Vastaukset 3
Vanhimmat
siis ihan tosi ei kukaan muu niitä kavereita itelle hanki ku itte. Pitää uskaltaa olla kaverin tarpeessa ja itte ottaa yhteyttä erilaisiin ihmisiin, tuttuihin ja tuntemattomiin. ne jotka näin tekee ei yleensä kauaa joudu yksin oleen. jos vaan odottaa et joku muu pyytää ja ottaa yhteyttä koska hän "tietää" että olen yksin ni ei tu kesää. Jokainen lopulta itte pitää huolen et saa sitä mitä tarvii, vaikka toki toisiakin tulisi huomioida.
Kyl joo vähä tulee paha mieli ku kuulee et kaikki tehny sitä ja tota duunissa, sit just miettii et ois tosi jees jos ois kaveri joka lähtis vaik baariin tai lefaan tai jotain vaikka harstamaan.
Niljakas on ihan oikeessa kyllä, pitää olla aktiivinen ja ennenkaikkea uskaltaa olla sitä. Ehkä se helposti menee siihen että ajattelee viittikö tota pyytää nyt kahville, jos se ei lähdekään jne jne.. ja odottaa sitä että joku muu kutsuit messiin johonkin. Tarvii vaa rohkastua ja ite avata suu, mitä siin voi menettää..mutta voi saada hyvän kaverin/ystävän.
mistäpäin ootte?...ehkä me ollaan just niitä ketkä saa toisistaan hyvät kaverit...