Ärsyttää välillä noi appivanhemmat! Tai oikeastaan leski appivanhempi ja hänen uusi elämänkumppaninsa. Ovat kyllä ihan mukavia yleensä, mutta yksi asia pännii valtavasti...
Heillä on koko ajan mielessä raha: miten joku tienaa ja pärjää, miten kenelläkin on varaa mihinkin, mitä mikäkin asia maksaa jne. Tuntuu, että joka kerta nähdessämme saamme kuulla, kuinka köyhiä olemme ja miten kurjaa elämä on nyt, kun ei ole varaa oikein mihinkään.
Tottakai, onhan meillä yritys, jonka taloudellinen tilanne on vielä siinä vaiheessa, että rahaa jää vain häthätää elämiseen, mutta silti tullaan toimeen! Olisihan rahaa paljon enemmän käytettävissä, jos olisimme "kunnon palkkatöissä", mutta oma päätöksemme on tämäkin. Miksei sitä voida kunnioittaa??
Omia vanhempiani rahallinen tilanteemme ei kiinnosta ollenkaan. Tai kiinnostaa toki siinä mielessä, että he välittävät meistä, tietävät meidän pärjäävän ja että saamme apua heiltä, jos tarvitsemme. Mutta ei rahatilannetta jatkuvasti rummuteta!
Ainakin meillä vanhemmat ovat kasvattaneet niin, että on sivistymätöntä jatkuvasti puhua toisten raha-asioista. Sen takia tuntuukin todella kiusalliselta selvitellä miehen perheen kanssa kuinka meillä riittääkään rahat. Ja minä yritän sanoa miehelle, ettei kertoisi isälleen kaikkea, etteivät ne asiat kuulu kuin meille kahdelle oikeasti!
Aaargh! Kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Heillä on koko ajan mielessä raha: miten joku tienaa ja pärjää, miten kenelläkin on varaa mihinkin, mitä mikäkin asia maksaa jne. Tuntuu, että joka kerta nähdessämme saamme kuulla, kuinka köyhiä olemme ja miten kurjaa elämä on nyt, kun ei ole varaa oikein mihinkään.
Tottakai, onhan meillä yritys, jonka taloudellinen tilanne on vielä siinä vaiheessa, että rahaa jää vain häthätää elämiseen, mutta silti tullaan toimeen! Olisihan rahaa paljon enemmän käytettävissä, jos olisimme "kunnon palkkatöissä", mutta oma päätöksemme on tämäkin. Miksei sitä voida kunnioittaa??
Omia vanhempiani rahallinen tilanteemme ei kiinnosta ollenkaan. Tai kiinnostaa toki siinä mielessä, että he välittävät meistä, tietävät meidän pärjäävän ja että saamme apua heiltä, jos tarvitsemme. Mutta ei rahatilannetta jatkuvasti rummuteta!
Ainakin meillä vanhemmat ovat kasvattaneet niin, että on sivistymätöntä jatkuvasti puhua toisten raha-asioista. Sen takia tuntuukin todella kiusalliselta selvitellä miehen perheen kanssa kuinka meillä riittääkään rahat. Ja minä yritän sanoa miehelle, ettei kertoisi isälleen kaikkea, etteivät ne asiat kuulu kuin meille kahdelle oikeasti!
Aaargh! Kenelläkään kokemusta vastaavasta?
Vastaukset 7
Vanhimmat
poikakaverini vanhemmista,joilla rahasta pitää puhua koko ajan. Minustakin todella sivistymätöntä,mutta minusta heillä se raha on itsetunnon pönkittämistä.
Kaikki mikä maksaa on 'jotain'. Rahan määrä on heillä ihmisen arvon mittari. Mutta rahalla ei voi ostaa ihmisen henkisiä ominaisuuksia kuten hienotunteisuutta,tahdikkuutta, sydämellisyyttä ja ymmärrystä jos ne ei ole ihmisessä jo valmiiksi ja joille esim. itse annan enemmän arvoa.
Yleensä kokemusta on.
Eli työssäni tapaan paljon kouluikäisiä lapsia. Yksinhuoltajan ja köyhemmän perheen lapset puhuvat usein hintalappuina kaiken saamansa ja perheeseen hankitun.
YH:n Tyttö 11 vuotta kertoi kotona tehtävää remonttia, hän tiesi kaakeleiden kpl hinnat, tapettirullan hinnan, samoin mahdollisten vaihtoehtojen hinnat.
eri juttu ku lapset juttelee,lapset puhuvat kaikesta. Aikuisilla on tietoa(=yleissivistys) mistä on hyvä puhua seurassa ja mistä ei.
isomilla padoilla isot korvat.
Siinäpä se miniän ainoa puheenaihe onkin. Mistään muusta ei puhu, mutta auta armias kun joku mainitsee sanan raha, niin johan löytyy. Myös minusta on sivistymätöntä jauhaa rahasta.
No hyvä, että muillakin on jotain kokemuksia aiheesta! Verenpaine huitelee varmaan taas ylilukemilla, kun mietin "anoppipuolen" sanomisia: ollaan kuulemma ihan omaa tyhmyyttämme tässä tilanteessa... Oijoi!
Ei se mitään, että sanoo mielipiteensä, mutta miksei sano sitä suoraan meille? Todella ikävää kuulla kiertokautta tuollainen mielipide, kun ensin ollaan oltu niin ymmärtäväistä.
Meillä minä tulen varakkaammasta perheestä, jossa jokainen on tasa-arvoinen perheenjäsen lakimiehestä ja toimitusjohtajasta pienyrittäjään ja opiskelijaan. Ollaan pienestä pitäen nähty miten toimeentulon eteen tehdään yötä-päivää töitä eikä siltikään aina palkkaa tule kuin ripaus. Nyt kun on enemmän rahaa, niin ei siitä puhuta sen enempää, se on oman perheen asia.
Sen takia en käsitäkään, että hyvin toimeentulevat ihmiset jahkaavat raha-asioiden takia! Elämässä on niin paljon muutakin mistä puhua ja nauttia kuin raha. Jokainen saa tietysti olla mitä mieltä haluaa, mutta tuntuu, että luottamus noihin ihmisiin on aika vähissä...
kyllä samanlaisia ihmisiä: puhutaanpa sitten ihan mistä tahansa, aina nämä kääntävät puheen rahaan.
Esim. kun kerroin uudesta harrastuksestani (joka ei todellakaan ole mitenkään kallis), heti alkoi laskin päässä ynnätä euroja: kysyttiin, mitä se maksaa per kerta, pitääkö matkustaa kauas, menenkö harrastukseeni omalla autolla vai bussilla... Alkoi oikein huvittaa kun melkein saatoin kuulla kuinka nämä ihmiset laskivat pikavauhtia päässään, kuinka paljon harrastukseni maksaa :D Ja mistähän minulla on varaa maksaa moinen harrastus, he kun aina ylpeilevät sillä miten paljon enemmän mammonaa heillä on kuin minulla :D Eivät kysyneet, onko se mukava harrastus, olenko tutustunut kivoihin ihmisiin ym. vaan heti alettiin puhua rahasta.