mä haluan vaan kysyä että mikä joitakin miehiä vaivaa..(en haluu yleistää mut tell me)miksi ei voi olla muijan kans kavereita suhteen jälkee?se tuntuu niin vitun pahalta ku entinen ei edes moikkaa..vaik tuntee toisen silti aika hyvin...mikä siinä on niin vaikeeta?olla kaveri?tai edes kohtelias????en väitä et onneni ois exästä kiinni,mutta silti haluun säilyttää välit.ja sit yks juttu,miks luvataan niin käsi sydämellä etteä tottakai ollaan kavereita,ku ei oo aikomustakaa.miks luvataan ja ei lupauksia sit pidetä.?
miehet..
kysyn vaan...
7651
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Eipä tuosta miehen logiikasta aina selkoa ota.. Mut joillekin se voi aiheuttaa kipeita muistoja.. Ehkä niistä tulee kavereita vasta myöhemmin.. Kun aika on kypsä ja kun on siihen valmis.. Eihän se ihan heti voi onnistuakaan. Kun vielä on vähän enemmän kuin ystävä, mutta ei tyttöystäväkään.. Eihän sitä suhdetta voi noin vain pyyhkäistä pois mielestään, vaikka jättäjä olisikin.. Kyllä se oman aikansa vie. Yritä ymmärtää heidänkin kantaansa. Mutta tosi on, että edes tervehtiminen olisi kohteliasta. Mutta joillekin jo sekin vaatii paljon sisua ja miehethän ovat tunnetusi ylpeitä (en yleistä) eli ylpeyttään on joidenkin miesten vaikea niellä. He haluavat näyttää, että et liikuta heitä enää pätkääkään, ja he ovat selvinneet erosta, vaikka pinnan alla piilisi ihan toista.. Sydänhän voi olla vaikka kuinka rikki..
Minä ja minun entisenikin vannoimme pysyvämme ystävinä ikuisesti, suhdettakin kun kesti peräti viisi vuotta, mutta toisin kävi.. Minä jättäjänä olisin halunnut välit säilyttää, mutta.. Hänpä ei halunnut minua tavata.. Tervehti kyllä.. Mutta ei kai ollut valmis kohtaamaan minua. Nyt erostamme on reilu vuosi, ja nyt kyllä voimme tavata toisiamme ja puhua murheistamme (molemmilla on uusi) ilman mitään kiusallisuutta. Tosin emme me ylimpiä ystäviä ole ja tapaamme kuitenkin harvoin, mutta parempi tämä kuin ei mitään. Että vuosi siihenkin meni. Häneltä otti aikansa toipua. Jätin hänet kuitenkin toisen vuoksi, joten ylepys kysymys myös tässä.. Mutta äläpäs hermoile. Riippuu myös suhteen laadusta onnistuuko ystävyys. Lyhyet parin kuukauden jutut eivät yleensä ystävyytenä onnistu.. Mutta pidemmät voivat onnistuakin.. Ja riippuu niin paljon myös ihmisestä.. Sellaista se vaan on. Elämä. Mutta koeta hyväksyä se tosiasia. Aina ei saa mitä haluaa.. Joskus miehet ovat vain niin äärettömän omahyväisiä =) (sori miehet!)
Mutta meissä ämmissäkin on tuota samaa vikaa.. Ei pidä unohtaa sitä! Mutta hyvät talven jatkot sulle ja joulun odotuksia!
"Minä ja minun entisenikin vannoimme pysyvämme ystävinä ikuisesti, suhdettakin kun kesti peräti viisi vuotta, mutta toisin kävi.. Minä jättäjänä olisin halunnut välit säilyttää, mutta.."
"Jätin hänet kuitenkin toisen vuoksi". Mikäs ihme se sitten on, jos mies (tai nainen) tuntee itsensä loukatuksi tullessaan hylätyksi jonkun kolmannen osapuolen vuoksi, eikä halua olla enää missään tekemisissä loukkaajan kanssa?
"Joskus miehet ovat vain niin äärettömän omahyväisiä =) (sori miehet!)" Kertomuksessasi se omahyväisyys tällä kertaa lankeaa kyllä sinun, eikä exäsi ylle. Omahyväistä on nimittäin odottaa/vaatia exältäsi ystävyyttä, tehtyäsi hänelle kenties pahimman tempun, mitä parisuhteessa voi tehdä.
Sen vielä jaksan ymmärtää, että ihmiset jättävät puolisoitaan rakastuttuaan uuteen ihmiseen, sillä meitähän riittää moneen lähtöön. Joillekin on se oma onni niin tärkeää, että ollaan valmiita loukkaamaan vuosien ajan läheisimpänä olutta ihmistä. Kaikiltahan ei löydy kykyä kunnioittaa kumppaniaan niin paljoa, että näiltä tilanteilta vältyttäisiin. Se, että kehdataan sen jälkeen vielä ihmetellä exän huonoa suhtautumista tilanteeseen, sitä en todellakaan ymmärrä. Että mikä se olikaan omahyväistä?
Tuo ei nyt ihan ollut kirjoitukseni tarkoitus, mutta osasin kyllä odottaa, että on ihmisiä jotka osaavat hakemalla hakea kaikki epäköhdat ja pienetkin virheet tekstistä.. Ehkä asettelin sanani hieman väärin ja sait tuollaisen käsityksen, mutta asiat eivät suinkaan (edes vahingossa) ole noin.. Pyydän anteeksi huonoa sana-asetteluani. Ja haluan korjata sen, että EN ihmetelleyt exäni käyttäytymistä, vaan ymmärsin sen sen sijaan vallan mainiosti. Anteeksi jos tekstistä sellaisen kuvan sai. Mutta se ei ollut tarkoitus. MUTTA selventääkseni hieman: eroni ei ollut helppo eikä suinkaan valintani näiden kahden välillä. Keskustelin exäni kanssa asiasta, ja hänen mielestään oli aika kokeilla jotain uutta.. Hän halusi minun olevan tämän toisen kanssa. Ja samalla itsekin halusi jo jotain uutta. Olimmehan seurustelleet jo lapsista saakka ja kokemuksia meillä ei muista ollut. Katsoimme kokemuksen olevan vain plussaa. Tämä oli tietenkin erittäin jaloa exältäni. Hän helpotti valintani tekoa. Mutta ehdottomasti vannoimme pysyvämme ystävinä, koska tunsimme toisemme paremmin kuin kukaan muu ja meillä kun oli niin pitkä historia. Emme halunneet heittää sitä hukkaan. Ja juttelimme asioista eromme jälkeen monta tuntia, ja hän vannoi käsi sydämellä, että kaikki olisi ok. Epilin sitä toki, mutta kun hän kerran niin vakuutti.. On tietenkin mahdollista, että hän teki ja sanoi tämän kaiken siksi, että säästyisi itse pienemmällä tuskalla, mutta sille en minä sitten taas voi mitään. Jos hän ei ole rehellinen minulle, vaikka minä olin alun alkaen hänelle, koska välitin, niin.. En ole ajatusten lukija..
Ja tuolla omahyväisyydellä en tarkoittanut exääni! Se oli vain yleinen katsaus tällaisiin tilanteisiin. Tosin sanavalinta oli hieman huono, myönnettäköön. Mutta exääni en tarkoittanut sillä viitata. Ja yritin vain hakea erilaisia syitä neuvoa kysyvälle, mutta en suinkaan tarkoittanut, että minun exäni täyttäisi nuo kaikki! Annoin vain esimerkin kysyjän tunteita helpottaakseni, että kyllä täällä on muitakin, joilla tuo ystävyys ei heti suhteen jälkeen toiminut. Mutta EN MISSÄÄN NIMESSÄ tarkoittanut, että minun exäni olisi omahyväinen, ylpeä tms..! Yritin vain keksiä kysyjälle erilaisia syitä tällaiseen yleiseen käyttäytymiseen. Ja kaikki tuo mitä sanoin miehistä, pätee myös naisiin. Hain siis vain syitä kysyjälle pohdittaviksi, EN viitannut niillä omaan exääni tai ihmetellyt hänen käytöstään! Mutta sille en voi mitään jos olet niin kapeakatseinen, että et sitä ymmärrä... Mutta tosiaan tekstini saattoi antaa vääränlaisen kuvan, virheeni myönnän, mutta toivon tämän nyt oikaisevan sen. Hyvää talven jatkoa sinne =)
Ja tällä omalla esimerkilläni hain myös sitä seikkaa, että myöhemmin, kun aika on kypsä ja erosta on ollut aikaa toipua, voi ystävyys onnistuakin. Ja kerroin, kuinka minulle kävi. Halusin helpottaa kysyjän olotilaa. Minun ja minun exäni ystävyys onnistui sitten myöhemmin. Annoin siis vain esimerkin.. Ja yritin selittää, ettei turhaan hermoilisi ihan vielä.. Joten luepas nyt uudelleen tuo teksti, ja nyt hieman eri vinkkelistä. Ehkä ymmärrät nyt paremmin..?
Taidat muuten olla mies, kun noin rajusti reagoit =)? Anyway, mies tai nainen, hautaapas nyt se sotakirves. Kai itsekin nyt ymmärrät, että ihan tuo sinun saamasi kuva tekstistäni ei pidä paikkaansa.. Toki minusta saa omahyväisen kuvan noiden sinun otteidesi perusteella, mutta kun teksti sisälsi niin paljon muutakin. Ja sinä yhdistelit vääriä asioita.. Et olisi saanut yhdistää kahta ihan eri asiaa toisiinsa ja samaan lauseeseen! Joten uusinta luku =)
Joskus on helpompaa unohtaa koko juttu... Silloin kun suhde on ollut vakava niin tunteet ei helposti muutu. Mustasukkaisuus on sellainen asia jonka kanssa ei parane leikkiä. Lisäksi siinä tule sellainen vihainen olo kun suhde menee poikki. Sitä syyttää jotkut itseään, toiset kumppania ja kuten monien suusta olen kuullut "viha rakkaus ovat todella lähellä toisiaan".
Se miksi luvataan ja lupauksia ei pidetä on toinen juttu... siihen voi olla monta syytä, mutta yksi voi olla että keskustelussa ei haluta satuttaa toista, myöhemmin ei enää välitetä ja halutaan unohtaa koko juttu ettei sattuisi niin paljon. Tosin siinä ollaan aika itsekkäitä.
Loppuun on vielä sanottava että ihmisiä on erilaisia ja niin paljon kun ihmisiä on erilaisia niin on asioihin muita syitä.
Ehkä miehet tuntevat muuttuvansa näin varapyöriksi joihin voi sitten tukea jos ei oma elämä sujukkaan käytetään taas vähän aikaa ja heitetään takakonttiin odottamaan seuraavaa käyttökertaa.
Minä taas en ymmärrä, miksi siinä exässä täytyisi roikkua. Molemmat pääsevät paremmin uuden elämän alkuun, kun ei tarvitse pitää yhteyttä naiseen/mieheen, josta on jo eronnut. Minusta kummallakaan ei ole mitään velvollisuutta olla kaveri ex-miehensä/naisensa kanssa.