olen sellainen hyvännäköinen nainen,ikää 29v ja mulla on 2 lasta,=)..ja aikaki deittailtuani varsinkin näyttäviä hyvännäkösiä miehiä petyin heihin aina,pettivät ja jatkoivat seuranhakua netistä,livestä ja niin edelleen,yksinäisyys alkoi painaa päälle ja niimpä aattelin uudistaa ilmoitustani ja sainkin vastauksia tavallisilta miehiltä,ei erityisen komeita tai mitään mutta kivoja tyyppejä iso osa,no nyt olen seurustellut vuoden yhden näistä tyypeistä kanssa,hän on mukava hellä romanttinen ja pitää lapsistani,hän ei ole hoikka mutta ei mikään lihavakaan,sanoisinko lähinnä mahakas,ei mikään kamala kaljamaha siis mut ei treenattu tai mitään,harteikas ja aivan ihana,no olen puolueellinen koska olen rakastunut häneen hiusjuuriani myöten..=),hän omien sanojensa mukaan on saanut maailman kauneimman ja ihanimman naisen ja jos minua loukkaisi niin tappaisi ittensä,ja hän myös pelkää että joskus kyllöästyn ja haluan jonkun komeemman tilalle,ei ole pelkoa,ja baariin lähtiessään jos siis menee yksin omien kavereidensa kanssa niin sanoo miten voin ottaa rennosti koska häntä ei koskaan ole kukaan yrittänyt iskeä baarissa,aika outoa mutta olenkin itsekseni miettinyt että miitenkä mahtais olla jos naiset tietäisivät millainen mieheni on sen vähemmän vetoavan kuoren alla?? pitäiskö mies silloin laittaa kaulahihnaan? tuskin tarvitsisi,ja kaverini ovat myös sanoneet ja ihmetelleet miksi otin hänet enkä niitä paremman näköisiä miehiä hänen sijaan,samalla kun itse tuskastelevat lyhyissä suhteissa.
lukekaas tää
nainen varattu ja onnellisesti
162611
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Sulle on pakko antaa oikein lämmin virtuaalihalaus noin kauniista ajatuksista ja teoista kun annoit jollekin tavikselle mahdollisuuden ja rakastat häntä. Meitä yksinäisyydessä kärvisteleviä tavismiehiä on paljon mutta toivottavasti sinun ajattelutapasi leviää jotta me muutkin saamme rakastavan naisen.
Sulle ja niin kuin huomasit itsekkin tuo onni usein pulppuaa sieltä ihmisen sisältä. Kaunis ulkokuori on pettävää ja katoavaista.
Uskoisin et nyt varmastikkin katsot omaa miestäsi ihan eri silmällä kuin aikaisemmin, et näe enää sitä vaatimattoman näköistä miestä vaan näet hyvännäköisen ja kunnollisen miehen. Tuskin enää ikuna vaihtaisit tuota kunnollista miestä siihen "paremman" näköiseen ja "vetävämpään" mieheen.
Toivottavasti tuollainen ajattelu tyyli tarttuu muihinkin naisiin ja oppisivat katsomaan muutakin kuin pelkkää koreaa ulkonäköä.
Hyvä sinulle et huomasit itse muuttua ja nyt ei muuta kun nauttimaan elämästä oman rakaastetun kanssa, kaikkea hyvää sinulle :o)
Jaa, no minä olen pitkä, "hyvännäköinen"(?)koulutettu nainen, ja minulle tuo ei ole mikään uusi juttu, sillä olen aina etsinyt ulkonäöllisesti "taviksen" näköistä.
Mutta ongelma sikäli koska nämä "tavallisen" näköiset miehet taasen eivät voi uskoa, että minä olen kiinnostunut heistä, koska "saat baarista iskettyä kenet tahdot". Tuloksena järjetöntä mustasukkaisuutta, vahtaamista ja lyhyitä suhteita. Jotenongelmansa kullakin.
Tavis miesten kanssa olen joutunut vaikeuksiin, sillä heidän itsetuntonsa ei ole kestänyt sitä, että minua lähestytään jatkuvasti muiden miesten taholta. Minulle itselle olisi tavismies kelvannut, mutta minkäs teet. Nyt olen löytänyt ihan kivannäköisen miehen, joka ei kylläkään ole suomalainen, mutten asu Suomessa itsekään enää. Hän on kuitenkin täysin sielunkumppanini ja löysin hänet netin kautta, vaikka olin jo toivoni täysin luovuttanut. Meidän ajatukset kohtaavat täydellisesti, mikä tuntuu ihan uskomattomalta!!!
Minä olen myös törmännyt prinsessan mainitsemiin ongelmiin. En ole koskaan valinnut miehiäni ulkonäön perusteella, vaan ns. sisäisen kauneuden.
Valitettavan usein vaan on käynyt niin, että kun mies kokee ulkonäköni olevan "hänen tasoaan" parempi, herättää se miehessä pelkoja, jotka sitten näyttäytyvät epävarmuutena, mustasukkaisuutena ja jatkuvana suhteen jatkon kyseenalaistamisena.
Toinen mahdollinen skenaario on, että kun mies sitten ensimmäistä kertaa huomaa saavansa myös "hyvän näköisen" naisen, hänelle tulee tarve mitata markkina-arvoaan myös muiden "kauniiden naisten" keskuudessa ja taas ollaan suossa, jossa rakastunut nainen kärsii.
Siksipä olen vakavissani ruvennut pohtimaan, josko pitäisikin tavisten sijaan ruveta treffaamaan adoniksia, joiden itsetunto on jo niin kohdallaan, että kestävät kauniin naisen kainalossaan.
Surullista, mutta myös näin se voi mennä...
Ei kaikki tavikset toimi noin että mittaavat markkina-arvoaan muilla naisilla tai että olisivat mustasukkaisia...tai ehkä vähän mutta mun mielestä suhteessa on pakko olla luottamusta. Ilman luottamusta ei toimi mikään ihmissuhde, ei kaveruus eikä parisuhde.
Minä ainakin olisin onnellinen ja pitäisin omasta naisestani kiinni ja häntä kuin kukkaa kämmenellä. Oli nainen sitten ns. tavis tai hyvännäköinen. Mulle riittää yksi nainen.
Joopa joo, kyllähän siellä luvataan pitää kuin kukkaa kämmenellä. Siihen lankaan minäkin menin, ihan lapsellisen luottavaisesti uskoin, että hänellä kolahti samalla tavalla kuin minulla, koska oli profiilinsa muutama viikko sitten poistanut. Vastikään tajusin, että onkin profiili jälleen treffeissä hieman uusittuna ja useasti aktiivisena.
Tähän saakka tunsinkin olevani kukka kämmenellä ja odotin kovasti suhteen seuraavaa askelta, koska muutamassa viikossa hänen kainaloonsa käpertyneenä nainen minussa heräsi eloon. Olen ihan maassa, kun tunnen nyt olevani kukan sijasta rikkaruoho. En voi hänen käyttäytymisestään muuta päätellä, kuin että hän ajatteli pitää minua varalla vain niin kauan, kun löytää uuden ja paremman. Onneksi huomasin ajoissa, että tämäkin mies on pelimies, joka ei tyydykään yhteen kukkaan kämmenellään vaan hän hamuaakin aidan takaa aina kauniimpaa kukkaa ja kerää niistä oikein kimppua!
ois se tietysti uskomaton juttu, pitää muistaa et jannuil on saattanu olla jotai huonoija kokemuksii ennnen sinua eikä välttämättä osaa erotella suhdetta muistoista. Vaik olis timantti sylissä...
Eivät kaikki hyvän näköiset ihmiset ole pettureita eivätkä kaikki tavikset ole luotettavia.
Tunnen esim. erään täysin turvonneen epäsiistin alkoholisti miehen, joka ei voi luottaa edes itseensä. Ja kuitenkin hänellä on suhteellisen kaunis ja siisti tyttöystävä.
Elämä on täynä arvoituksia ja usein varsin epäreilu. Tehkäämme jokainen siitä kohdaltamme hiukan kauniimpaa ja oikeudenmukaisempaa.
Mulla on myös aina ollut sellasii aika komistuksia miehinä,mutta suurinosa olleet ihan
täysiä Kus*Päitä. Tapasin nykyisen mieheni baarissa jossa juttelimme. Olen aina katsonut miehessä pelkästään ulkokuorta, mikä onkin niin väärin kuin vaan voi olla, mutta tämä nykyinen mies(joka ei todellakaan ole mikään baywatch äijä)vaan tavallinen kaduntallaaja pisti heti merkille mahtavalla olemuksellaan ja jutuillaan. Opin katsomaan ihmistä pintaa syvemmälle ja huomannu että ulkokuori on niin mitättömän pieni asia ihmisen kokonaisuudessa, joita liian moni pelkästään tuijottaa. (niinkuin minäkin aikoinani tein. Nyt onnellisesti suhteessa aivan ihanan miehen kanssa. Onnea kaikille miehen/naisen metsästyksessä :)
paljon kiinni kumppanin itsetunnosta. Mikäli puoliso kauniimpi/komeampi itseään ja heikko itsetunto, saattaa mustasukkaisuus tulla kuvioihin. Menetyksen pelko monesti saa ihmisen tekemään typeryyksiä.
olet Runontaja aivan liian oikeassar
Löröfroeipnw
Niin, no aina se ei mene tuolla kaavalla, valitettavasti... Mutta onnea sinulle että löysit rakkauden.
Itse olen keskittynyt lähinnä tavallisen näköisiin miehiin ja ne vasta niitä pahimpia ovat olleet elämässäni, tuntuu että heillä on ollut se motto: Nälkä kasvaa syödessä.. Aina on ollut haku päällä seuraavaa "vielä parempaa" varten ja siksi siis suhtaudun erittäin skeptisesti tuohon että taviksen näköiset eivät olisi pelureja.
Kyllä se on henkilön luonteesta kiinni, että onko luotettava, rehellinen ym, eikä siis ulkonäöstä, tunnen myös muutaman erittäin komean miehen, jotka ovat olleet naisillensa uskollisia aina tähän päivään asti, eivätkä he ole sen luonteisia että ruoho tuntuisi olevan vihreämpää aidan tuolla puolen.
Mutta, meitä on moneksi...
Jokainen naama/vartalo käy tutun tylsäksi ennen pitkää. Itse olen kai edustava.. jotkut tykkää hulluna ja toiset eivät sulata omaperäisempää olemustani. Olen tapaillut ihmisiä eri lähtökohdista ja en siltikään osaa sanoa millaisesta sen oikean löytää.
Ulkonäkö kun ei lopulta paljonkaan kerro siitä, minkäasteisia ongelmia ihmisestä löytyy edes ulkonäköasioiden osalta (saati sitten muiden), joten sen perusteella on turha lähteä valikoimaan ketään.
Itse ehdottomasti kyllä katson ulkonäköä.. voisi sanoa paljonkin, mutta perustelut on astetta syvemmällä hyvännäköisestä naamasta tai kiinteästä kropasta. Minulle ulkonäössä merkitsee se, onko ihminen positiivisen ja terveen näköinen. Minusta on tärkeää se, mitä ihminen olemuksellaan viestittää. Kaunis voi olla olematta tyrkyn näköinen ja tyrkyn näköinen voi olla olematta kaunis.. joillan nekin menee sekaisin.
Terve ja positiivinen ihminen on sinut itsensä kanssa, vaikka löytyisikin jotain "virheitä" ulkonäön osalta. Terve ihminen näyttää siltä, että pystyy pitämään huolta itsestään ja elämäntavoistaan. Terve ihminen ei pelkää katseita eikä myöskään hae niitä epäterveillä tavoilla (ts. olemalla tyrkky).
Paljon on myös stereotypisesti kauniita ja komeita ihmisiä, jotka eivät todellakaan näytä positiivisilta. Se kyllä vie minun mielenkiintoni heti jos toinen näyttää juurikin siltä, että se runko on tärkein ominaisuus ja mielessä juoksee pikkupiruja ja itsekkyyttä. Olen kuitenkin tapaillut kauniita ihmisiä, jotka näyttävät positiivisilta, ystävällisiltä ja ennenkaikkea siltä, etteivät ole rankkaamassa muita suoraan ulkonäön perusteella. Kyllähän ulkonäkökeskeisiä "rumiakin" ihmisiä löytyy, eivätkä he ole sen enemmän tai vähemmän kiinnostavia kuin "kauniit" vastaavat.
Sama keskenkasvuisuus ja tunnevammaisuus niillä suhteeseen kykenemättömillä ihmisillä siellä pääkopan sisällä vaivaa, oli se ulkokuori minkä näköinen tahansa.
NE kaavat usein aukee niin et se toinenki katsoo peilii jos vaiks näkis onko omassa kaavassa jotai parantamisenvaraa