Mistä voi tietää onko oma mies se, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä? Ollaan seurusteltu monta vuotta ja nyt tuntuu, että kohtalo ohjaa meitä erilleen. Aina tulee jotain esteitä ettei päästä eteenpäin suhteessa. Yhteinen koti ja laina, lapset, kihlaus ja häät.. kaikki siirtyy ja siirtyy. Pitäsi ottaa lainaa ja ostaa talo, mutta aina tulee jotain/jokin muutos elämässä ja se siiryy myöhemmäksi.
Ja muutenkin suhde on takkuinen. Tuntuu etten voi luottaa mieheenija ettei hän ole minulle rehellinen. En puhu pettämisestä toisen naisen kanssa, vaan ihan pikkuasioista. Minulla on huono itsetunto ja siihen päälle kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se rajoittaa paljon asioita. Varsinkaan, kun en saa siihen mieheltä paljon tukea. Hän ei voi ymmärtää, kuinka voin jännittää jotain arkisia asioita ja hänen näkökulmastaan ainut ratkaisu on vaan mennä tilnateeseen jota jännittää. Se vaan ei ole helppoa, eikä ainakaan auta jos väkisin pakottaa itsentä, tulee vaan pahempia traumoja.
Kommunikointi on yksi ongelmamme. Olen mustasukkainen ja minun kanssani ei kuulemma pysty keskustelemaan ja minä olen aina vaikea. Onhan se varmaan niinkin, mutta vielä pahempaa on puhumattomuus. Ja on se aika kohtuutonta syyttää vaan toista. Jokainen kuitenkin itse päättää miten asiansa ilmaisee.
Toivottavasti joku jaksoi lukea. Tästä tuli hieman sekava tunteiden purkaus, kun kirjoitin vain sitä mukaa, mitä mieleen tuli.
Kertokaa miten itse olette selvinneet, jos on ollut saman tyylisiä ongelmia.
Kiitos (:
Ja muutenkin suhde on takkuinen. Tuntuu etten voi luottaa mieheenija ettei hän ole minulle rehellinen. En puhu pettämisestä toisen naisen kanssa, vaan ihan pikkuasioista. Minulla on huono itsetunto ja siihen päälle kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se rajoittaa paljon asioita. Varsinkaan, kun en saa siihen mieheltä paljon tukea. Hän ei voi ymmärtää, kuinka voin jännittää jotain arkisia asioita ja hänen näkökulmastaan ainut ratkaisu on vaan mennä tilnateeseen jota jännittää. Se vaan ei ole helppoa, eikä ainakaan auta jos väkisin pakottaa itsentä, tulee vaan pahempia traumoja.
Kommunikointi on yksi ongelmamme. Olen mustasukkainen ja minun kanssani ei kuulemma pysty keskustelemaan ja minä olen aina vaikea. Onhan se varmaan niinkin, mutta vielä pahempaa on puhumattomuus. Ja on se aika kohtuutonta syyttää vaan toista. Jokainen kuitenkin itse päättää miten asiansa ilmaisee.
Toivottavasti joku jaksoi lukea. Tästä tuli hieman sekava tunteiden purkaus, kun kirjoitin vain sitä mukaa, mitä mieleen tuli.
Kertokaa miten itse olette selvinneet, jos on ollut saman tyylisiä ongelmia.
Kiitos (:
Vastaukset 6
Vanhimmat
Tässä vaiheessa se ero varmaan olisi "helpoin" jos noin epävarma olet. Ajattele sitten jos olisi lapsia, talo ym. muuta ja selviäisi ettei hän ole se oikea.
Puhumattomuus ajaa suhteen helvettiin. Kokemusta on. Suhde ei etene eikä toimi, jos asioista ei pystytä suoraan keskustelemaan.
Ehdottaisin, että yrittäisitte kaikessa rauhassa keskustella tästä teidän tilanteesta, muutenhan ei mitään muutosta tule tapahtumaan.
kannattaisi varmaankin miettiä asiaa omalta kannaltaan ja saada itselleen apua, jos kerran tiedostat omat ongelmasi. Nimittäin ongelmasi seuraavat myös seuraavaan suhteeseen, alku-huuman jälkeen olet samassa tilanteessa. Toista ei voi muuttaa, ainostaan itse voit kasvaa.
Tiedän tämän koska olen ollut samassa tilanteessa ja hain apua itselleni.
Omassa elämässäni tein sen havainnon, että siitä tietää, että puoliso on oikea, kun ei koko ajan ole asiaa kyseenalaistamassa eikä sitä ollenkaan tarvi kyseenalaistaa. Myös silloin, kun itsellä on hyvä olla ja tuntee olonsa sellaiseksi, ettei olisi onnellisempi kenenkään toisen kanssa.
Itse seurustelin aikoinaan 5 vuotta saman kanssa ja koko ajan mietin tuota samaa, että onko se mulle oikea jne. Lopulta päädyimme eroon. Sitten oli muutamia satunnaisia seurusteluja, noin 3 kk - vuosi, mutta niissä oli sama homma, eli koko ajan olin kyseenalaistamassa.
Nyt olen naimisissa. Olen tosi onnellinen ja heti kun tämän puolisoni kohtasin, tiesin heti, että tässä se on, se oikea. Ei ole ikinä tarvinnut kyseenalaistaa, onko hän mulle oikea vai ei, sillä tunnen sen sydänjuuriani myöten. En ole ikinä ollut kenenkään kanssa yhtä onnellinen ja vuosi vuodelta tämä onni vaan kasvaa ja tuntuu ihanammalle ja rakkaus syvenee.
Eli siitä sen tietää, kun sitä ei tarvii enää miettiä.
Toivon sulle kaikkea hyvää ja että elämäsi asettuu uomiinsa ja tunnet olosi onnelliseksi. Kaikkea hyvää sinulle jatkossakin. :)
Voitaisiin vaihtaa ajatuksia!
[email protected] tais tulla liian myöhäs.. :(