erota vai ei?

sekaisin

Mistä voi tietää onko oma mies se, jonka kanssa haluaa viettää loppuelämänsä? Ollaan seurusteltu monta vuotta ja nyt tuntuu, että kohtalo ohjaa meitä erilleen. Aina tulee jotain esteitä ettei päästä eteenpäin suhteessa. Yhteinen koti ja laina, lapset, kihlaus ja häät.. kaikki siirtyy ja siirtyy. Pitäsi ottaa lainaa ja ostaa talo, mutta aina tulee jotain/jokin muutos elämässä ja se siiryy myöhemmäksi.
Ja muutenkin suhde on takkuinen. Tuntuu etten voi luottaa mieheenija ettei hän ole minulle rehellinen. En puhu pettämisestä toisen naisen kanssa, vaan ihan pikkuasioista. Minulla on huono itsetunto ja siihen päälle kärsin sosiaalisten tilanteiden pelosta ja se rajoittaa paljon asioita. Varsinkaan, kun en saa siihen mieheltä paljon tukea. Hän ei voi ymmärtää, kuinka voin jännittää jotain arkisia asioita ja hänen näkökulmastaan ainut ratkaisu on vaan mennä tilnateeseen jota jännittää. Se vaan ei ole helppoa, eikä ainakaan auta jos väkisin pakottaa itsentä, tulee vaan pahempia traumoja.
Kommunikointi on yksi ongelmamme. Olen mustasukkainen ja minun kanssani ei kuulemma pysty keskustelemaan ja minä olen aina vaikea. Onhan se varmaan niinkin, mutta vielä pahempaa on puhumattomuus. Ja on se aika kohtuutonta syyttää vaan toista. Jokainen kuitenkin itse päättää miten asiansa ilmaisee.
Ja yksi asia vielä. Meillä ei ole paljon yhteisiä harrastuksia. Ollaan vaan kotona tv:een ääressä. Alukuaikoina miestä kiinnosti enemmän tehdä minun kanssa kaikkea ja mennä yhdessä iltaa viettämään. Nyt tuntuu, että menen vain siinä sivussa ja muu on tärkeämpää.

Toivottavasti joku jaksoi lukea. Tästä tuli hieman sekava tunteiden purkaus, kun kirjoitin vain sitä mukaa, mitä mieleen tuli.

Kertokaa miten itse olette selvinneet, jos on ollut saman tyylisiä ongelmia.

Kiitos (:

8

1754

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • Meemee44

      Lue oma kirjoituksesi uudestaan, niin saat siitä varmaan jo vastauksen kysymykseesi.

      Vaikeaa se on itselleen myöntää, tai edes lähteä,
      mutta oletko onnellinen?

      • sekaisin

        Hups. Tuossa tekstissä ei kyllä ollut mitään positiivista.. Kyllä meillä hauskaakin on ja mieheni ottaa minut aika hyvin huomioon ja on useimmiten kiltti. Tunteeni ja ajatukseni ovat nyt niin ristiriitaisia, etten saa niistä mitään tolkkua. Pitäs varmaan jutella oman miehen kans näistä asioista, mutta kun siitä ei tuu mitään. Jos yritän puhua normaalisti, niin se on kuulemma vain riidan haastamista ja väittelyä, niin yritä siinä sitten selvittää vakavia asioita. Ja tänne kirjoittamisesta saan varmasti haukut ja olen lapsellinen. Itsetuntokin romahtaa....

        Vastaus kysymykseesi.. Olen onnellinen, toisinaan. Mutta en niin onnellinen, kuin pari vuotta taaksepäin. Ero tekisi varmaan vielä onnettomammaksi. Mutta nytkään ei tunnu hyvältä. On niin yksinäinen olo. Taidan olla hieman masentunut. Työpaikkakaan ei ole paras mahdollinen ja pitäisi hakea opiskelemaan uutta ammattia. Vaikka kukaan ei lukisi tätä, niin tästä on minulle paljon apua, kun saan selvitettyä päätäni. Mutta ei vertaistukikaan pahitteksi olisi.
        Mun mielestä avoparilla pitäisi olla muutakin yhteistä, kuin seksi, elokuvat ja televisio. Baarissakin käymme satunnaisesti, mutta miehelläni ei ole siellä hauskaa.

        Ennen kävimme uimassa, lenkillä, hiihtämässä, minigolffia pelaamassa yms. Oi niitä aikoja.. meinaa aivan silmät kostua, kun tuli ikävä vanhoja aikoja..

        Ehkä tää kaikki johtuu musta. Hankalaa, kun ei tiedä mitä haluaa.

        Kiitos kaikille, jotka jaksoi lukea (:


      • Liitto Orava
        sekaisin kirjoitti:

        Hups. Tuossa tekstissä ei kyllä ollut mitään positiivista.. Kyllä meillä hauskaakin on ja mieheni ottaa minut aika hyvin huomioon ja on useimmiten kiltti. Tunteeni ja ajatukseni ovat nyt niin ristiriitaisia, etten saa niistä mitään tolkkua. Pitäs varmaan jutella oman miehen kans näistä asioista, mutta kun siitä ei tuu mitään. Jos yritän puhua normaalisti, niin se on kuulemma vain riidan haastamista ja väittelyä, niin yritä siinä sitten selvittää vakavia asioita. Ja tänne kirjoittamisesta saan varmasti haukut ja olen lapsellinen. Itsetuntokin romahtaa....

        Vastaus kysymykseesi.. Olen onnellinen, toisinaan. Mutta en niin onnellinen, kuin pari vuotta taaksepäin. Ero tekisi varmaan vielä onnettomammaksi. Mutta nytkään ei tunnu hyvältä. On niin yksinäinen olo. Taidan olla hieman masentunut. Työpaikkakaan ei ole paras mahdollinen ja pitäisi hakea opiskelemaan uutta ammattia. Vaikka kukaan ei lukisi tätä, niin tästä on minulle paljon apua, kun saan selvitettyä päätäni. Mutta ei vertaistukikaan pahitteksi olisi.
        Mun mielestä avoparilla pitäisi olla muutakin yhteistä, kuin seksi, elokuvat ja televisio. Baarissakin käymme satunnaisesti, mutta miehelläni ei ole siellä hauskaa.

        Ennen kävimme uimassa, lenkillä, hiihtämässä, minigolffia pelaamassa yms. Oi niitä aikoja.. meinaa aivan silmät kostua, kun tuli ikävä vanhoja aikoja..

        Ehkä tää kaikki johtuu musta. Hankalaa, kun ei tiedä mitä haluaa.

        Kiitos kaikille, jotka jaksoi lukea (:

        Aloittakaa halvimmalla, Siirtäkää perheessänne huonekakalujärjestystä, kylmästi kierrätykseen astiat ja uudet tilalle, vaihtakaa matot ..jne. yht max 100eur. No niin se oli vaan ensiapu, nimittäin jokainen liitto niinkuin "hiomakivikin" kuluu vanhetessaan. Mutta kestää kun malttaa pitää, väistämättä kulissiksi muutunutta liitoa pystyssä, sillä myöhemmin ei juuri muu pysy pystyssä ja molemmat osapuolet ovat siinä vaiheessa tyytyväisiä että pidimme perheen koossa ja mikä parasta lapsemme saavat pitää sen iki-ihanan turvallisen kodin. Rakkauden ja läheisyyden kaipuu on tässä keski-iässä itsellänikin polttava, mutta ajatus pysyy koossa ja lähinnä halut ovat kadonnet vaimolta. Asiat voivat olla näinkin päin. Terveisin. Uskollinen mies.


    • minä vain

      Tilanne kuulostaa jossain määrin samalta kuin meillä... Paitsi että meillä on yksivuotis hääpäivä reilun kuukauden päästä, vuoden ikäinen lapsi ja toinen tulossa kesällä.... Mun mies ei rakasta mua enää. On tosi välinpitämätön ja "kylmä". Mulla on niin paha olla nyt!!!! En tiedä mitä tekisin. On hyviä ystäviä mutta jotenkin vain tuntuu että en voi tästä asiasta puhua kenellekkään. Se tuntuu niin nololta (en keksi parempaa sanaa)ja hävettävältä.
      Enhän mä voi toista pakottaa rakastamaan itseäni. Mutta se, että jos koko ajan ei tunnu samalta kuin silloin kun on Rakastunut niin ei kai se sitä meinaa että pitää luovuttaa..
      Ton merkitystä ei varmaan ymmärrä kukaan, on vain niin vaikea selittää ilman että tulisi kirjoitettua romaani..
      Yh on viimeinen asia mitä olen halunnut, mutta pahoin pelkään että se on edessä =(

    • gimlet

      samanlaisesta suhteesta toipuvana voin sanoa sinulle että keskity siihen huonoon itsetuntoosi. Käy juttelemassa ammattilaisen kanssa se kannattaa. Sinulta on suunta hukassa ja miehessä se suunta ei selvästikkään ole. Nosta rohkeasti kissa pöydälle valmistele kuitenkin rauhassa asiasi että sinulle ei käy niinkuin minulle että jatkuvan vaikeana ja epäkiinnostavana avovaimona mieheni ilmoitti joulupäivänä että minulla on viikko aikaa miettiä meidän suhdetta= minulla on jo uusi tyttöystävä, olet tärkeä ja haluan olla ystäväsi, koska en halua että ihmiset pitävät minua paskana jätkänä mutta voitko muutta mahdollisimman nopeasti pois... Älä odottele ja riudu itsesäälissä vaan vaadi itsellesi tasapainoinen elämä lapsineen taloineen ja kaikkineen! sinun pitää itse tehdä se työ, miehesi ei tule niitä sinulle tarjoamaan, uskopois yksin ei ole kiva aina olla mutta se kasvattaa kohti unelmia!

      • ...

        Niin tuskin tulee käymään, että minut jätetään. Koska itse olin vk-loppuna laittamassa poikki, mutta mieheni ei sitä halunnut. Hän haluaa kanssani lapsia, yhteisen talon ja häät. Talo olisi 1. haave, mutta elämäntilanteet estävät sen hankkeen. Syy ei siis ole meissä. Jos vaurautta olisi, niin enää ei asuttaisi vuokralla. Olen nyt tämän päivän miettinyt asioita. Alkoi vaivata, että pystyykö asioita muuttamaan pysyvästi? Olemme ennenkin yrittäneet muuttaa tapojamme ja se on onnistunutkin hetkeksi ja pian taas se kummitus tulee kaapista ja tilanne repeää. Kyllähän minä sen ymmärrän, ettei suhde ole aina sitä ihanaa "alkuhuumaa", mutta mielestäni sitä voisi pidemmänkin seurustelun jälkeen maustaa mukavilla pienillä asioilla ja teoilla. Mutta sekin tuntuu meillä kilpailulta. Jos kysyn jostain vanhasta tavasta, että "Miksi et tee enää niin kuin silloin....?" Niin vastaus on "Ei enää huvita, kun et säkään..." Ja noin se on oikeastaan molemmin päin..
        Millä sitä itsetuntoa saisi kohotettua? Kun se tässä varmaan on suurin ongelma.

        Kiitos kaikille ymmärryksestä.


      • Minä vain
        ... kirjoitti:

        Niin tuskin tulee käymään, että minut jätetään. Koska itse olin vk-loppuna laittamassa poikki, mutta mieheni ei sitä halunnut. Hän haluaa kanssani lapsia, yhteisen talon ja häät. Talo olisi 1. haave, mutta elämäntilanteet estävät sen hankkeen. Syy ei siis ole meissä. Jos vaurautta olisi, niin enää ei asuttaisi vuokralla. Olen nyt tämän päivän miettinyt asioita. Alkoi vaivata, että pystyykö asioita muuttamaan pysyvästi? Olemme ennenkin yrittäneet muuttaa tapojamme ja se on onnistunutkin hetkeksi ja pian taas se kummitus tulee kaapista ja tilanne repeää. Kyllähän minä sen ymmärrän, ettei suhde ole aina sitä ihanaa "alkuhuumaa", mutta mielestäni sitä voisi pidemmänkin seurustelun jälkeen maustaa mukavilla pienillä asioilla ja teoilla. Mutta sekin tuntuu meillä kilpailulta. Jos kysyn jostain vanhasta tavasta, että "Miksi et tee enää niin kuin silloin....?" Niin vastaus on "Ei enää huvita, kun et säkään..." Ja noin se on oikeastaan molemmin päin..
        Millä sitä itsetuntoa saisi kohotettua? Kun se tässä varmaan on suurin ongelma.

        Kiitos kaikille ymmärryksestä.

        (kirjotin tossa eilenkin..) Sen verran hyvää täälläkin nyt ontapahtunut, että mies tänään (oma aloitteisesti) sanoi ettei missään nimessä halua erota ja heittää hukkaan kaikkea hienoa mitä meillä on, sanoi myös että rakastaa minua nyt ja aina ja pyysi vielä anteeksi ettei ole ollut paras mahdollinen aviomies...
        Että toivottavasti tämä tästä.. Onhan se tietysti totta että itsekkin on aika herkkänä näin raskauden loppuvaiheessa..
        Aurinkoista ja rakkaudentäyteistä kevättä kaikille ;-)


      • kokenut
        Minä vain kirjoitti:

        (kirjotin tossa eilenkin..) Sen verran hyvää täälläkin nyt ontapahtunut, että mies tänään (oma aloitteisesti) sanoi ettei missään nimessä halua erota ja heittää hukkaan kaikkea hienoa mitä meillä on, sanoi myös että rakastaa minua nyt ja aina ja pyysi vielä anteeksi ettei ole ollut paras mahdollinen aviomies...
        Että toivottavasti tämä tästä.. Onhan se tietysti totta että itsekkin on aika herkkänä näin raskauden loppuvaiheessa..
        Aurinkoista ja rakkaudentäyteistä kevättä kaikille ;-)

        Kuule, ei se mies vaihtamalla parane! Töitä töitä ja töitä, kyllä se iloksi muuttuu, usko vain.


    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      265
      17021
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5485
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2586
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2069
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1768
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      1001
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      959
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      886
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      44
      883
    Aihe