Sattumuksia kevättalkoiden jälkimainingissa

Karavaanari ukot viettivät rankan siivoussession jälkeen iltaa grillikatoksessa ja saunanlauteilla.

Elmeri halusi myös mukaan ja aneli vaimolta, olen varmasti vieressäsi puoleen yöhön mennessä, sen pettämättömästi LUPAAN.

Siinä tarinoidessa aika kuluin ja aivan huomaamatta oltiin jo pikkutunneilla, palanpainiketta oli kulunut enemmän kuin laki ja vaimo sallii, joten Elmeri mars pikapikaa vaimon viereen.

Kello kävi jo neljä ja Elmeri kännissä kuin käki, mutta suunta oli oikea… oma vaunu. Etutelttaan päästyään hän kuulu miten käki alkoi kukkua, se kukkui neljä kertaa (läheisessä metsikössä). Liikuttuneen tilansa vuoksi hän luuli tulleensa kotiovelle ja pelästyi nyt vaimo herää. Kekseliäänä miehenä hän sai nerokkaan idean ja päätti kukkua kahdeksan kertaa lisää.

Leuhkana hän ajatteli, kyllä minä olen sitten nokkela ja osaan toimia, näin ei tarvitse riidellä tuloksettomasti vaimon kanssa. Kyllä minä ole nero jätkä...!

Seuraavan aamuna vaimo peräsi miten ilta sujui ja milloin sitä oikein tultiin kotiin.

Elmeri kertoi; Tulin kahdeltatoista kuten sovittiin ja vaimo vaikutti tyytyväiseltä. Nyt Elmeri oli varma, että homma toimi... Bravoo!

Hetkenpäästä vaimo kuitenkin huomautti: "Miksi hitossa sinä otit sen rikkinäisen käkikellon mukaan tänne vaunulle?" Elmeri siinä ihmettelemään... en mää mitään...!

Johon vaimo tokaisi: Aivan varmasti kuulin viimeyönä miten se kukku neljä kertaa. Jonka jälkeen se sanoi "voi vittu" ja kukkui viisi kertaa lisää. Sitten se kakisteli ja aivan kuin veti henkeä ja kukkui vielä kolme kertaa, pieraisi ja alkoi kuorsata.