Elän kaukosuhteessa, ja näen kumppaniani harvoin, nyt vielä harvemmin, kuin ennen, ei ole aikaa, on töitä, on harrastuksia. Siis kaikki muu menee minun, naisen edelle, ei keretä enää soittelemaan, tekstailemaan. Tunnen olevani yhdentekevä, kuin ilmaa.. Tuntuu pahalta, ja tiedän, että täytyisi jättää tää kait taakseen, mutta kun rakastaa, ja haluaa, että tää suhde toimis.. Nyt kysynkin, että onko kenelläkään vastaavia kokemuksia? Punnitsen kahta vaihtoehtoa; ero tai jatkaminen, mutta kun en tiedä, ei mies puhu, ei kerkeä, on liian kiire.. Toivotonta taitaa olla..
Neuvoton
Hämmentynyt..
5
868
Vastaukset
- tuttu tilanne
Mulla on kokemuksia vastaavasta sillä erolla että emme elänneet kaukosuhteessa. Meillä oli viimeiset muutama kuukautta sellaista että alettiin nähdä harvemmin, tekstiviestejä tuli harvemmin, naisella ei ollut enää niin innostunut ilme kun tavattiin, muut meni mun edellä jne. Sitten hän ilmoitti syyksi ettei ollut enää tunteita ja haluaa erota. Voisiko miehelläsi olla sama juttu. Kannattaa jutella asiasta seuraavan kerran kun näette ja nostaa kissan pöydälle. Jos asioita ei puhu ajoissa, niistä tahtoo helposti syntyä kriisejä, jotka ovat jo isoimpia kuin varsinainen alkuperäinen ongelma ja sitten tulee ero. Moni suhde voisi pelastaa sillä että puhuu ja kertoo tunteista, jolloin mahdollisiin alkaviin ongelmiin puuttua ajoissa ja korjata tilanteen. Se tosin vaatii molempien osapuolten päättäväisyyttä kohdata ja korjata ongelman, vaikka se tietäisi pieniä muutoksia ja hienosäätöä siihen millä tavalla toimitaan.
- Hämmentynyt..
Kiitos vastauksestasi. Olen yrittänyt puhua, ja kertonut pahasta olostani, mutta ei mies halua jutella. Voin henkisesti oloni todella pahaksi, ja toisarvoiseksi ihmiseksi, ja tiedän olevani arvokkaampi. Ja myös lupaukset ovat alkaneet pettää, vaikka niin ei aiemmin ollut. Mutta kai se on vaan todettava, että ne tunteet on miehellä hiipuneet, en haluaisi vaan katsoa ehkä totuutta silmiin. Kuinka sait omia ajatuksiasi selvitettyä omassa tilanteessasi, ja kuinka jaksoit? Neuvot olisivat nyt todella tarpeen, kuten myös keskustelu apu. Kamala tilanne, kuinka kaikki voi yht´äkkiä muuttua päinvastaiseksi? Sitä kun en ymmärrä...
- tuttu tilanne
Hämmentynyt.. kirjoitti:
Kiitos vastauksestasi. Olen yrittänyt puhua, ja kertonut pahasta olostani, mutta ei mies halua jutella. Voin henkisesti oloni todella pahaksi, ja toisarvoiseksi ihmiseksi, ja tiedän olevani arvokkaampi. Ja myös lupaukset ovat alkaneet pettää, vaikka niin ei aiemmin ollut. Mutta kai se on vaan todettava, että ne tunteet on miehellä hiipuneet, en haluaisi vaan katsoa ehkä totuutta silmiin. Kuinka sait omia ajatuksiasi selvitettyä omassa tilanteessasi, ja kuinka jaksoit? Neuvot olisivat nyt todella tarpeen, kuten myös keskustelu apu. Kamala tilanne, kuinka kaikki voi yht´äkkiä muuttua päinvastaiseksi? Sitä kun en ymmärrä...
Mullakin saatto olla juuri tuo sama etten halunnut katsoa totuutta sillmin. Huomasin että jotain oli vialla, mutta kun naiseni vakuutti että kaikki on okei, eikä osannut puhua asiasta, uskoin häntä. Siitä huolimatta se ilta kun hän kertoi tunteistaan ja erottiin, oli aivan hirveä. Ajatuksiani sain selvitettyä puhumalla muutamien ystävien kanssa paljon. Eniten kuitenkin auttoi kun pari viikkoa eron jälkeen nähtiin exäni kanssa. Mulla oli valmiiksi mietittyjä kysymyksiä ihan paperilla johon halusin vastaukset. Se auttoi ja lopetti omat teoriat ja asian pyörittely päässäni. Mutta se pari viikkoa ennen sitä oli kyllä yhtä helvettiä, itkin melkein koko ajan, enkä pystynyt muuta tekemään. Tentit meni siltä ajalta ihan poskelleen. Kävin läpi kaikki ne tunnetut vaiheet: shokki, asian kieltäminen, itse syyttely, suuttumus ja asian hyväksyminen. En jaksanut kovin hyvin, kävelin vain päivät pitkät ympäri kaupunkia, en voinut olla kämpässäni kun se toi mieleen suhteemme, siellä vietimme paljon aikaa yhdessä. Ystävät olivat suurin tuki silloin, vaikka suurin osan ajasta olinkin ihan yksin.
Hyviä neuvoja en osa antaa. Mun piti puoliväkisin repiä asian irti naisestani. Hän ei olisi vielä kertonut, ei halunnut vielä puhua. Olin kuukauden ennen sitä yrittänyt. Ehkä nyt tekisin toisin sen että ottaisin hänet kädestä kiini, istuisin hänen vierelleen sängyssä ja istuttas siinä kunnes hän alkaisi puhumaan. Tein tuota, mutta annoin lian helposti periksi, kun hän ei puhunut. Silloin hiipuneille tunteille olisi vielä voinut tehdä kenties jotain.
Olen päiväkausia pohtinut sama kuin sinä siitä että miksi näin kävi. Monet on sanonnut että joskus tunteet vain hiipuvat. Ehkä olen optimistinen romantikko, mutta uskon että meidän tapauksessa saattoi vaikuttaa muutama tekijä, jotka ehkä ovat teidänkin suhteen ongelmina. Meillä ei ollut etäsuhde, mutta eräistä muista syistä johtuen näimme lian harvoin, käytännössä meillä oli etäsuhde. Silloin kun näimme emme tehneet mitään erikoista ja tärkeintä oli ettemme hassutelleet. Siis olen huomannut että hyvissä suhteissa hassutellaan. Istutaan keinussa, hypätään ruutua kävelyllä ollessa, peltataan kutittamisleikkejä, kirjoitetaan rakkauskirjeitä ja kaikkea muuta joka ylläpitää suhteessa virkeyttä ja pilkettä silmäkulmassa. Mikään suhde ei kestä jos sitä ei hoida ja jos näkee harvoin niin alkaa etääntyminen. Ei ole enää sitä samankaltaisuuden me henkisyyttä, joka ylläpitää rakkautta.
Toivottavasti sulla on kuitenkin hyviä ystäviä jolle voit puhua, se auttaa. Ja jos mahdollista puhu miehesi kanssa, mua se helpotti valtavasti eron jälkeen.
Olen pahoillani että en osaa antaa mitään konkreettista neuvoja. - Hämmentynyt
tuttu tilanne kirjoitti:
Mullakin saatto olla juuri tuo sama etten halunnut katsoa totuutta sillmin. Huomasin että jotain oli vialla, mutta kun naiseni vakuutti että kaikki on okei, eikä osannut puhua asiasta, uskoin häntä. Siitä huolimatta se ilta kun hän kertoi tunteistaan ja erottiin, oli aivan hirveä. Ajatuksiani sain selvitettyä puhumalla muutamien ystävien kanssa paljon. Eniten kuitenkin auttoi kun pari viikkoa eron jälkeen nähtiin exäni kanssa. Mulla oli valmiiksi mietittyjä kysymyksiä ihan paperilla johon halusin vastaukset. Se auttoi ja lopetti omat teoriat ja asian pyörittely päässäni. Mutta se pari viikkoa ennen sitä oli kyllä yhtä helvettiä, itkin melkein koko ajan, enkä pystynyt muuta tekemään. Tentit meni siltä ajalta ihan poskelleen. Kävin läpi kaikki ne tunnetut vaiheet: shokki, asian kieltäminen, itse syyttely, suuttumus ja asian hyväksyminen. En jaksanut kovin hyvin, kävelin vain päivät pitkät ympäri kaupunkia, en voinut olla kämpässäni kun se toi mieleen suhteemme, siellä vietimme paljon aikaa yhdessä. Ystävät olivat suurin tuki silloin, vaikka suurin osan ajasta olinkin ihan yksin.
Hyviä neuvoja en osa antaa. Mun piti puoliväkisin repiä asian irti naisestani. Hän ei olisi vielä kertonut, ei halunnut vielä puhua. Olin kuukauden ennen sitä yrittänyt. Ehkä nyt tekisin toisin sen että ottaisin hänet kädestä kiini, istuisin hänen vierelleen sängyssä ja istuttas siinä kunnes hän alkaisi puhumaan. Tein tuota, mutta annoin lian helposti periksi, kun hän ei puhunut. Silloin hiipuneille tunteille olisi vielä voinut tehdä kenties jotain.
Olen päiväkausia pohtinut sama kuin sinä siitä että miksi näin kävi. Monet on sanonnut että joskus tunteet vain hiipuvat. Ehkä olen optimistinen romantikko, mutta uskon että meidän tapauksessa saattoi vaikuttaa muutama tekijä, jotka ehkä ovat teidänkin suhteen ongelmina. Meillä ei ollut etäsuhde, mutta eräistä muista syistä johtuen näimme lian harvoin, käytännössä meillä oli etäsuhde. Silloin kun näimme emme tehneet mitään erikoista ja tärkeintä oli ettemme hassutelleet. Siis olen huomannut että hyvissä suhteissa hassutellaan. Istutaan keinussa, hypätään ruutua kävelyllä ollessa, peltataan kutittamisleikkejä, kirjoitetaan rakkauskirjeitä ja kaikkea muuta joka ylläpitää suhteessa virkeyttä ja pilkettä silmäkulmassa. Mikään suhde ei kestä jos sitä ei hoida ja jos näkee harvoin niin alkaa etääntyminen. Ei ole enää sitä samankaltaisuuden me henkisyyttä, joka ylläpitää rakkautta.
Toivottavasti sulla on kuitenkin hyviä ystäviä jolle voit puhua, se auttaa. Ja jos mahdollista puhu miehesi kanssa, mua se helpotti valtavasti eron jälkeen.
Olen pahoillani että en osaa antaa mitään konkreettista neuvoja.Kiitos. Sulla suhteesta samanlaisia ajatuksia ja illuusioita ku mulla, mukava tietää, etten ole yksin niiden kanssa, että joku on vielä romanttinen tällä pallolla. =) Erottiin illan aikana, miehen ex teki sen miehen puolesta, enenpää ei varmaan tarvitse sanoa. Naurettavaa ja lapsellista, kun ei mieheltään ole kuullut yhtään mitään. Loukattu ja petetty, ja satutettu olo on, sen voin sanoa. Mutta toisaalta helpottunut, että katsottua asioita suoraan silmiin, vaikka pahalta tuntuikin. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, niin laitan mun meili osotteen tähän, niin voitais jatkaa jutustelua. Ja iso kiitos, kyllä sä autoit neiúvoillasi. Eli, se meili on [email protected]
- sikamies
Hämmentynyt kirjoitti:
Kiitos. Sulla suhteesta samanlaisia ajatuksia ja illuusioita ku mulla, mukava tietää, etten ole yksin niiden kanssa, että joku on vielä romanttinen tällä pallolla. =) Erottiin illan aikana, miehen ex teki sen miehen puolesta, enenpää ei varmaan tarvitse sanoa. Naurettavaa ja lapsellista, kun ei mieheltään ole kuullut yhtään mitään. Loukattu ja petetty, ja satutettu olo on, sen voin sanoa. Mutta toisaalta helpottunut, että katsottua asioita suoraan silmiin, vaikka pahalta tuntuikin. Jos haluat vaihtaa ajatuksia, niin laitan mun meili osotteen tähän, niin voitais jatkaa jutustelua. Ja iso kiitos, kyllä sä autoit neiúvoillasi. Eli, se meili on [email protected]
...
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Riikan kukkaronnyöri on umpisolmussa
Kulutus ei lähde liikkeelle, koska kansalaiset eivät usko, että: – työpaikka säilyy – tulot eivät romahda – talous ei h492938Jos vedetään mutkat suoraksi?
Niin kumpaan ryhmään kuulut? A) Niihin, jotka menevät edellä ja tekevät? Vai B) Niihin, jotka kulkevat perässä ja ar1062711Tanskan malli perustuu korkeaan ansioturvaan
Ja vahvoihin työllisyys- ja kotoutumispalveluihin. Suomessa Riikka on leikannut juuri näitä: palkkatukea, työttömyysturv372420- 332159
Vain vasemmistolaiset ovat aitoja suomalaisia
Esimerkiksi persut ovat ulkomaalaisen pääomasijoittajan edunvalvojia, eivät auta köyhiä suomalaisia.501918Anteeksipyyntöni
Jätän tähän anteeksipyyntöni sinulle, koska en voi sanoa sitä missään muuallakaan. Pyydän anteeksi, jos purkamani tuska151539- 321473
Sydämeni valtiaalle
En täältä aio asioita kysellä. Haluan tuoda tiedoksesi, että pohjimmiltani en ihmisiä tahdo satuttaa ja ajattelen muiden1051225- 1771203
En vain unohda
Sitä miten rakastuneesti olet minua katsonut. Oliko tunteet liian suuria että niistä olisi voinut puhua.731050