Huono perhe

kkk

Olen 26-vuotias tyttö ja valmistun pian yliopistosta. Muutoin elämäni on mallillaan, mutta kammoan puhua perheestäni muille ihmisille. Kerta minulla ei ole ollut hyvä olla siinä, pitäisin mielelläni perheeni (etenkin äitini) erossa asioista, joita minulle nykyisin tapahtuu. Kuulostanee itsekkäältä ja lapselliselta, mutta haluaisin, etten välttämättä olisi missään tekemisissä vanhempieni kanssa.

Näitä ikäviä asioita ovat äitini mielenterveysongelmat ja kiihkouskovaisuus, isäni puolestaan on ollut aina hyvin etäinen. Minä olen olemassa siksi, että äitini halusi vauvan ja alunperin isäni ei ollut kuvioissa mukana lainkaan. Kuitenkin he päätyivät yhteen, avioelämä oli riitaisaa ja vaikeaa alkuvuodet, mutta nykyisin tasaisempaa.

Voi kuulostaa julmalta, mutta mieluiten jättäisin perheeni taka-alalle, koska se on kaukana normaalista. Tiedän, ettei mikään perhe ole täydellinen taikka "normaali", mutta joissain perheissä asiat kuitenkin ovat paremmin. Vanhemmat eivät ole esim. eläkkeellä mielenterveysongelmien takia ja perheessä on oikeaa perheen tuntua, turvallisuutta ja luottamusta.

Tästä asiasta on muodostunut minulle suuri häpeän aihe, jonka myöntäminen itsellenikin on vaikeaa. Tunnen myös alemmuutta verratessani itseäni muihin ihmisiin taustastani johtuen. Kadehdinkin usein muita kuullessani, kuinka muilla ihmisillä on läheiset väliin edes toiseen vanhempaansa jne.

Enkä nyt tarkoita, että minun olisi pitänyt syntyä kultalusikka suussa. Enkä halua syyttää taustaani siitä, minkälainen ihminen minusta on tullut, sillä monet asiat ovat kuitenkin hyvin. Toisaalta olen myös ujo, hiljainen ja huonolla itsetunnolla varustettu. Kestää todella kauan, ennen kuin pystyn tutustumaan ihmiseen, eikä elämässäni kovin monia läheisiä ihmissuhteita ole ollutkaan.

Olen myös huomannut, että olen onnellisin silloin, kun perheeni ei tiedä asioistani. En voi sille mitään, että koen taustani rasitteeksi esim. kun ajattelen tutustumista muihin ihmisiin. Jotenkin pelkään, etteivät he hyväksy minua, jos tietävät totuuden. Kysyisinkin, että kuinka te muut, joita ahdistaa perheenne, olette esim. kertoneet tästä parisuhteessa? Tämä on vain niin suuri häpeän aihe minulle, etten millään haluaisi/voisi enää jatkossa kertoa oloistani, kerta se aiheuttaa masennusta ja huonommuuden tunnetta.

Tiedän, että voisin vaikkapa kasvaa aikuiseksi pikkuhiljaa. Se vain ei ole niin yksinkertaista, jos lapsuus ja nuoruus eivät ole olleet kovin hyvät. Äitini esim. uhkaili lähtevänsä pois minulle ja siskolleni, jos emme totelleet häntä. Myös ilmeisesti minut ja siskoni olisi voitu huostaanottaa, kun olimme ala-asteella.

Mitä siis tehdä, jos menneisyys kummittelee? Jotenkin tuntuu, että terapia olisi loputon suo.

9

1891

    Vastaukset

    Anonyymi (Kirjaudu / Rekisteröidy)
    5000
    • ada

      Menneisyyttäsi et voi muuttaa, mutta hyvän terapian avulla pystyt luultavasti vapautumaan perhe-elämäsi aiheuttamasta henkisestä taakasta. Terapia ei varmastikaan auta hetkessä, mutta kun kyse on koko sinun elämästäsi, niin eikö kannattaisi hakea keskusteluapua? Viha, katkeruus ja salailu vievät ihmiseltä hirveästi energiaa, jonka voisi käyttää toisinkin: oman paremman elämänsä hyväksi.

      Minusta tuntuu, että jokaisen ihmisen taustassa on enemmän tai vähemmän vaikeita asioita. Yleensä ihmiset tuntevat myötätuntoa vaikeiden ihmissuhteiden kanssa kamppailevaa kohtaan. Jos joku kääntää sinulle selkänsä vaikeiden perheolojesi takia, hän ei varmaankaan ole ystävyytesi arvoinen.

    • tästä aikanaan ulos

      etkä enää tunne häpeää. Minulla on vähän samanlainen tausta kuin sinulla, tosin mielenterveysongelmainen ja mielisairaalassakin hoidettu oli veljeni (ainoa sisarukseni). Aikanaan nuorena häpesin niin paljon, että en voinut edes ketään kaveria paljon pyytää meille kotiin. Naimisiinkin menin ulkomaalaisen miehen kanssa, koska kuvittelin, että häneltä voisin paremmin piilottaa häpeäni kuin kotimaiselta mieheltä. Nuorena sitä on niin arka ja estoinen. Elämä opettaa ymmärtämään. - Usko pois, monella muullakin on vaikea perhetausta. Ei samalla tavalla vaikea, mutta jollakin toisella tavalla. Englantilainen sananparisi sanoo: "Joka perheessä on luuranko kaapissa". Mieheni kotimaassa taas sanotaan: "Ei ole perhettä, jossa ei olisi jotakin rumaa".

      • ja hyväksynyt sinua itsenäsi

        mutta se ei ole sinun vikasi. Ymmärrän täysin tunteesi. Äitini vietti paljon aikaa kirkon parissa ja jätti minut yksin murrosikäisenä. En pysty vieläkään antamaan anteeksi, koska jouduin selviytymään sellaisista asioista yksin, mihin olisi tarvittu aikuista ihmistä. En pahemmin soittele hänelle nykyäänkään, käyn tasan kaksi kertaa vuodessa kylässä. Onneksi asutaan eri paikkakunnalla. Ikää minulla on jo yli neljäkymmentä ja lapset aikuisia. Onneksi pystyin kasvattamaan omat lapseni eritavalla.


    • Pieni ihminen

      Kun aikoinani muutin kotoa pois olin todella onnellinen. Mulla ei ollut edes puhelinta joten pidin yhteyttä vanhempiini vain silloin kuin itselleni sopi. En kertonut vanhemmistani juuri mitään kellekään, en esitellyt poikaystäviäni vanhemmilleni. Keksin kaikennäköisiä verukkeita.

      Lapsena mua kiusattiin koulussa ja häpesin varsinkin äitiäni ja veljeäni (isäni on kyllä aika normaali ja ihan mukava ihminen). Kavereita (niitä harvoja joita oli) ei voinut kutsua kylään ja itsekään en saanut siksi kutsuja synttäreille tai muutenkaan kylään. Keksin kaikkia valheita, että asunto on remontissa ja mitä milloinkin.

      Ihmiset ovat usein uteliaita. Työkaverit ja naapurit kysyivät vanhemmistani ja onko minulla sisaruksia yms. Kerron jotain, osin totta ja osin valehtelen. En edes kertonut parhaille ystävilleni tietyistä asioista (vanhemmiten sain ystäviä), enkä aluksi avomiehelleni. Nykyään olen ollut avoimempi. Ja hyvät ystävät ja hyvä kumppani kyllä ymmärtää, eikä ole onneksi häipynyt. Ne jotka ei ymmärrä saa häipyäkin puolestani. Vaikka silti en kaikille todellakaan asioitani kerro. (Haluan esittää normaalia. Tai normaalihan olenkin, mutta taustani ei ole normaali) Ja on paljastunut, että joillakin ystävillänikin on ollut ongelmia isänsä tai äitinsä kanssa esim. alkoholismia. Ystävilleni olen kertonut aina vähän enemmän, mutta en kaikkea. Ja välillä harmittaa, että "heikkoina hetkinä" olen mennyt heille jotain kertomaan, mutta toisaalta en ymmärrä miksi harmittaa. He ovat tosi hyviä ystäviä eikä heidän asenne ole muuttunut mua kohtaan. Toisaalta kertominen jopa helpottaa. Ja se ettei tarvitse valehdella ja salailla. Ja nuorena ihmiset ovat aika lapsellisia ja tyhmiä joskus. Silloin asiaan suhtaudutaan erilailla. Näin vanhemmiten ei tarvitse niin paljon pelätä ihmisten suhtautumista. Vaikka se pelko ja häpeä on jotenkin jäänyt päälle...

      Mä olen monesti miettinyt terapiaa, mutta en ole mennyt.

      Toivon mukaan sinulla olisi hyviä ystäviä tai saisit sellaisia. Ja löytäisit hyvän kumppanin.

      Ja et ole yhtään sen alempi kuin kukaan muukaan. Kuka tahansa olisi voinut syntyä sellaiseen perheeseen, emme voi sitä itse valita. Ja sinua pitäisi arvioida omana itsenäsi eikä vanhempiesi kautta. Vaikka eipä tuo minuakaan aina auta... Ymmärrän sua oikein hyvin.

      Voimia ja parempaa tulevaisuutta!

    • kuiskaaja77

      ei kande miettii sitämitä muut ajattelee..ne muut ymärtää kuitenkin,ei tarvitse hävetä.monesti sitä vain ite ajattelee niin et mitähän ne muut nyt tuumaa tästä.ota vain relax ja kerro kuinka asiat ovat..

    • leena2

      kerro vain totuus.se on parempi kuin salailla.kyllä ihmiset ymmärtää vaik itestä saattaa tuntua että muut lähtee pakoon jos kerron tän..ota vain relax ja kerro..ne ei o tosi ystävii jotka lähtee jos saa tietää totuuden...

    • aleks13

      olen 13 vuotias poika olen yläasteella. Olen masentunut perheeni takia. Äitini ja isäni ovat eronneet ja äiti mennyt uusiin naimisiisn mutta isä on masentuneen oloinen ja poissa oleva. Siskoni on narsistinen ja vaikea aina ymmärtää mitä hän oikein tarkoittaa. Isäpuoli on kelpo mutta hän raivostuu helposti jos esim jos syö omassa huoneessa. 4-6 luokalla olin masentunut jo silloin avioerosta ja minä luokan silmä tikku eikä minulla ollut ystäviä. Olen nykyääkin poissaoleva ja masentunut ja pelaa ps3:sta päivät pitkät äiti valittaa että pelaan likaa ja lulee siksi että minulla ei ole ystäviä ja sen takia olen neljän seinän sisällä kaikki päivät. En ole yksin koska pelaan vaan pelaan koska olen yksin. Paras ja ainoa ystäväni petti minnut neljännellä ja en ole vielä toipunut siitä. Olen nyt seiskall ja luulen että sama kuvio alkaa. Isä on löytänyt tyttöystävän mutta näen jo merkkejä siitä että tyttö jättää isäni ja pelkään että hän masentuu koska hän panostanut suhteeseen paljo aikaa rahaa ja luottamusta. Uudessa luokassa alkaa pikku hiljaa tapahtua samoin kuin 2 vuotta sitten. Näpistelenkaupoissa saan raivo kohtauksia en voi olla hetkeäkään ajattelematta perhettä tai naisia (olen hieman pervo) kaipaan jo tyttöystävää kuim kuuta nousevaa ja toibon että löytäisin uuden luottomiehen. Koulussa menee kohtalaisesti ja perhe valittaa siitä näen yöllä painajaisia ja ajattelen illalla maailman loppua, suomen huonoa politiikkaa tai kuolema. En ole tarpeeksi kypsä hankkimaan apua enkä viitsi vaivata vanhempi jorijoillani. Antakkaa neuvoja ennen kuin romahdan

    • aleks13

      anteeksi kirjotus virheistä

    • mek

      Kun tulee aikuiseksi iän puolesta ja ei halua olla venhempien kanssa tekemisissä niin ei ole pakko jos ei kiinnosta eikä siitä mitään tunnontuskia kannata ottaa ja vuoden kahden välein voi poiekta mutta sekään ei ole tarpeellista jos ei kiinnosta. Ystävät ja mutt kaverit voi valita mutta vanhempiaa tai sukulaisaan ei ja aikuisena voi itse päättää kenen kanssa viettää aikaa.

    Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.

    Luetuimmat keskustelut

    1. Mihin Ilkka Kanerva kuoli?

      Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti
      Maailman menoa
      264
      16953
    2. Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."

      Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist
      Kotimaiset julkkisjuorut
      23
      5458
    3. Ilkka kanerva

      Ilkka Kanerva kuollut 74v
      Turku
      115
      2581
    4. Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."

      Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar
      Kotimaiset julkkisjuorut
      15
      2058
    5. Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä

      Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa
      Maailman menoa
      336
      1762
    6. Pikkaraiskan puhelut

      Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      111
      996
    7. Ilkka Kanerva on kuollut

      74-vuotiaana.
      Maailman menoa
      59
      952
    8. Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen

      Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto
      Maailman menoa
      32
      880
    9. Sofia Belorf ja Sonja Aiello

      Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?
      Kotimaiset julkkisjuorut
      44
      880
    Aihe