Meillä on aivan ihana suhde sulhaseni kanssa. Naimisiinkin ollaan menossa. Kuitenkin minusta tuntuu välillä, että hän on ollut/on ihastunut veljensä tyttöystävään jo ennen tapaamistamme.
Olimme eilen sukujuhlissa, joissa kyseinen henkilökin oli. Kotiin tultuamme rakastelimme ja minusta tuntui, että hän olisi ajatellut sen aikana jotain toista (veljensä tyttöystävää.)Kysyin sitä häneltä ja vastaus tuli HETI, että EN!
Vastaus tuli niin nopeasti, että rupesin miettimään, että niinköhän.. Mitä luulette?
Kuinka moni mies oikein ajattelee muita naisia rakastellessaan kumppaniaan? Itse en pysty muita miettimään. Tuntuu pettämiseltä.
Olimme eilen sukujuhlissa, joissa kyseinen henkilökin oli. Kotiin tultuamme rakastelimme ja minusta tuntui, että hän olisi ajatellut sen aikana jotain toista (veljensä tyttöystävää.)Kysyin sitä häneltä ja vastaus tuli HETI, että EN!
Vastaus tuli niin nopeasti, että rupesin miettimään, että niinköhän.. Mitä luulette?
Kuinka moni mies oikein ajattelee muita naisia rakastellessaan kumppaniaan? Itse en pysty muita miettimään. Tuntuu pettämiseltä.
Vastaukset 36
Vanhimmat
Jos niin hassusti on päässyt käymään, että senhetkinen seksikumppani ei olekaan aivan täydellinen, saattaa helposti sortua ajattelemaan jotain nuorta tyttöä tai raivokasta pornon papitarta...
Kyse on mieltymystensä kokonaisvaltaisesta täyttymisestä myös seksissä. Jos kumppani on täydellinen (omasta mielestään), ei ole syytä/tarvetta kuvitella jotain muuta. Ainakin omalla kohdalla on näin.
Muiden fantasioinneista en voi sanoa...
.. erästä ex-tyttöäni lähes joka kerta kun nain tyttöjä nykyään; siis yhdenillanjutuista on kyse. Exäni oli ulkoisesti kaikinpuolin oikea miehen unelma, isorintainen hoikka blondi, ja sitä ovat harvat muut naiset, ehkä lievitän ikävääni ajattelemalla häntä,esim. kun joku nainen ottaa multa suihin pistän silmät kiinni ja muistelen.. olenkohan sairas tai jotain :)..
Sitten kun joskus alan taas seurustelemaan, pidän kyllä huolen että uusi tyttö on seksuaalisestikin siinä määrin kiinnostava että ei tarvitse muita ajatella.
Olen jo yli 40-v nainen ja olen melko väljähtyneessä liitossa.
Seksielämämme on melko vähäistä ja niinpä olen joutunut käymään vieraissa.
Ajattelen lähes aina tätä toista miestä rakastellessani omani kanssa ja sillä tavoin saan potkua myös tähän vakisuhteeseen.
Omatunto ei kolkuta...sillä siitä hyötyy myös mies. Saan aivan eri vaihteen päälle kun alan fantasioimaan.
Sinulla tilanne on erilainen mutta jospa antaisit palaa täysillä etkä mieti turhia. Älä varsinkaan jankuta asiasta jatkuvasti.
Olen jo ennen tätä uskottomuuttanikin miettinyt muita rakastellessani puolisoni kanssa ja mielestäni se tuo vain hyvää lisämaustetta.
Uskottomuutta se ainakaan ei ole...vaan osoitus hyvästä mielikuvituksesta...sodassa ja rakkaudessahan on kaikki luvallista?... vai onko?
meidänkin vaimolle ton kakkosvaihteen päälle vaikka sinun tavallasi.
Ja olet siinäkin oikeassa,että hyötyyhän siitä se mieskin,nyt vaan ei,niin ei...?
Vaikka oma naiseni on todella seksikäs ja kaunis, mutta yhteistä taivaltakin on tallustettu jo 12 vuotta! En ole koskana kertonut naiselleni tätä ja luulenpa että hänelläkin omat fantasiansa on. Saahan sitä ajatella -käytännön teot on eri juttu.
...aina muita naisia kun rakastelen. Joskus kyllä myös tätä läsnä olevaa ;-) Se on normaalia. Luulen että suurimmalla osalla miehistä ja naisista on seksifantasioita.
Samaa mieltä.
myös useimmiten jonkun toisen eukon sisään kuin sen läsnäolevan?
En koskaan petä.
Olen jo lapsena oppinut ettei koskaan saa sanoa ei koskaan, sillä ikinä ei tiedä mitä elämä tuo tullessaan.
20 vuotta olin itsekin sitä, mieltä etten ikinä petä... mutta se vain tapahtui. Erehdykset kuuluvat elämään ja sitäpaitsi
tämä ei ollut erehdys vaan täysin harkittu teko... Uskonkin, että suurin osa sekä miehistä että naisista pettää tilaisuuden tullen.
Itse olen nainen ja nautin hyvistä hetkistä...
...esimerkki ei tarkoita sitä etteikö muilla olisi selkärankaa olla rehellinen. Tapauksesi kertoo vain ja ainoastaan sinusta, ei muista.
Tuo sinun kliseemäinen kommenttisi on suoraan Bond elokuvasta eikä suinkaan sinun aivojesi tuotos.
"Itse olen nainen ja nautin hyvistä hetkistä..."
HUORA!
Kiitos vain kommentistasi... enkä todellakaan tarkoittanut, että olen ainoa rehellinen.
En edes ole ylpeä itsestäni ... salailu, tekosyiden keksiminen nakertaa itsetuntoa.
Vaikka en itse ole tuota ajatusta keksinytkään niin sen paikkansapitävyyden olen todistanut oikeaksi.
Hyvä parisuhde on ihanne, johon pitäisi pyrkiä...ja kyllä siinä on silloin jotain vialla kun pitää vieraisiin mennä.
Puhuminen ja asoiden selvittely aikanaan on todella tärkeää...omalla kohdallani taitaa olla jo liian myöhäistä...
olen ajautunut kierteeseen, josta on vaikeaa tai lähes mahdotonta irrottautua.
"Vaikka en itse ole tuota ajatusta keksinytkään niin sen paikkansapitävyyden olen todistanut oikeaksi."
Siis se saattaa pitää paikkansa sinun tapauksessasi mutta ei välttämättä kaikkien. Kyllä maailmassa on vielä ihmisiä joihin voi luottaa.
Kyllä minäkin uskon, että on ihmisiä joihin voi luottaa...onneksi. Itsekin olen mm. ystävyyssuhteissani täysin luotettava ja pidän minulle uskotut asiat omana tietonani. Mutta tähän pettämisteemaan se ei sovi.
Ehkä se "oikea", joka vie jalat alta ei ole vielä osunut kohdalle. En tiedä olenko kyynistynyt tässä elämän varrella, mutta kyllä tuo sinun kirkasotsaisuutesikin väkisinkin ärsyttää... elämä ei ole mustavalkoista!
on sinussa itsessä jos pompit vieraissa. Kaikki muut ovat keksimiäsi tekosyitä.
Uskollinen voi olla niin kauan kuin haluaa. Omasta tahdosta se on kiinni eikä mistään muusta.
Kirkasotsaisuuteni?! Minä kutsun sitä selkärangaksi. Olen oppinut elämäni varrella että mikään ei ole niin hienoa kuin se että kumppani luottaa minuun ja minä olen luottamuksen arvoinen, ja toisinpäin.
Se että itse petät ei tee luotettavista ihmisistä "kirkasotsaisia". Yrität vain mielessäsi saada synninpäästön pettämisillesi kuvittelemalla että kaikki muutkin tekee niin josssain elämän vaiheessa.
Tottakai Man Powerin kirkasotsaisuus ärsyttää sinua, koska et itse pysyt siihen.
On säälittävää, että kohtelet naistasi, jonka kaiken järjen mukaan pitäisi olla rakkain ihmisesi, huomattavasti huonommin kuin ystäviäsi.
Uskollisuus on sinussa, ei siinä nykyisessä kumppanissasi eikä tulevassa.
Elämässä on mustaa, valkoista ja kaikkia harmaan eri sävyjä. Ihmiset saavat kuitenkin suurelta osin päättää elämänsä kulkua ja he pystyvät vaikuttamaan siihen jos vain tahtoa riittää. Jos päättää olla uskollinen niin on.
...kuin tekopyhä. Sorry. En tarvitse synninpäästöä muilta, sillä en koe tekeväni väärin. Ei ole moraalitonta hakea lämpöä muualta jos sitä ei kotoa saa.
Olen itse nainen.
Luottamus ei tee minusta tekopyhääkään.
Koska ymmärrät että muissa ihmisissä ei ole vika vaan sinussa. Jos sinä petät, se ei johdu miehestäsi tai että elämässä nyt vaan käy niin.
Muutenkin toisen selän takana vehtaaminen ja valehtelu on säälittävintä mitä maan päältä löytyy. Todella selkärangatonta meininkiä.
Entiset pistetään pihalle ennen seuraavaa suhdetta.
Sorry jos olen söhäissyt itsetyytyväistä egoasi... kyllä sen ymmärrän, että vika on minussa. Mutta kun en tule toimeen ilman toisen ihmisen lämpöä edes silloin täällöin...
On syitä joiden takia en voi noin vain pistää entistä pellolle... hänellä on sairauksia ja mm. mielenterveysongelmia (eivät johdu minusta)... lisäksi hän on kuitenkin lasteni isä.
Tekisinkö mielestäsi vähemmän väärin jos hajoittaisin perheeni? Mielestäni se mitä ei tiedä niin siitä ei kärsi...
ole pettymys minulle!
Pettämisen syyt on itsessä oli sitten mies tai nainen.
Itsetyytyväisessä egossani ei ole mitään vikaa... Ymmärrän mielipiteesi ja sen että kaipaat "lämpöä", jota myöskin munaksi kutsutaan.
Sääliksi käy kyllä miestäsikin.
"Mielestäni se mitä ei tiedä niin siitä ei kärsi..." Minä kärsisin jos tekisin niinkuin sinä. Vaikea kuvitella että alkaisin huoraamaan jos naiseni sairastuisi.
...eli tekisinkö vähemmän väärin jos hajottaisin perheeni?
Miten muulla tavoin voisin hoitaa tuon läheisyyden tarpeen? Ja sorry jos olen provosoinut...
vaikutat kyllä ihan kunnon mieheltä...elämän realiteetit vaan eivät ole sinulle vielä kirkastuneet...
Itsekin olin yli 20-vuotta täysin uskollinen... mutta tilanteet muuttuvat... ja me sen mukana...
"Itsekin olen mm. ystävyyssuhteissani täysin luotettava ja pidän minulle uskotut asiat omana tietonani."
ei usko perse-erkkikään!
...vähemmän väärin.
Tuo vihjaaminen elämän realiteeteista ampuu täysin ohi. Kummallista... meinaatko kenties että pettäessäsi miestäsi kyse on vaan jotenkin elämän realiteetteista?!
Tuo asenteesi että pettäminen ja valehtelu on osa elämän realiteetteja on syvältä.
Tiedän olevan olemassa vanhoja ihmisiä jotka ovat tukeneet toisiaan läpi elämän ilman tuollaisia elämän realiteetteja ja elämä nyt vaan on tälläistä -juttuja.
Sinä et ole koskaan ollut uskollinen! Uskollisuus punnitaan vasta kohdatessa vaikeuksia. Olet siinä asiassa ollut aina se ihminen mitä olet nyt.
Itsellenikin yllätykseksi aloin pohtia sanojasi. Katsoin peiliin, rehellisesti ilman mitään kaunistelua... Näky ei ollut kaunis.
Lapsille teroitan rehellisyyttä enkä pysty siihen itsekään. Itketti, suututti ja kadutti... tajusin, että minulta todellakin puuttuu sitä selkärankaa.
Tunnen itseni ryvettyneeksi ja huonoksi ihmiseksi... Nyt on kysymys siitä miten tästä eteenpäin... Tämä tie on kuitenkin käyty loppuun...
Tilanteeni on aika hankala sillä olen ison perheen työssäkäyvä äiti... mieheni ei huonoimmillaan ollessaan osallistu kotiasioiden hoitoon mitenkään.
Myös mietityttää miten hoidan tuon läheisyyden tarpeen... tottuuko sitä olemaan ilman? Taidan aloittaa jonkun uuden harrastuksen jotta saan muuta ajateltavaa...
Kiitos sinulle tervetulleesta pysäytyksestä. Toivottavasti voisit toivottaa onnea minulle...olen päättänyt onnistua... haluan takaisin selkärankaisten joukkoon...
Toisessa vaakakupissa on "velvollisuus", toisessa olet sinä itse. Kumpi voittaa?
Olet tällä hetkellä onneton, elämäsi ei voi kauaa jatkua niin. Pakko tehdä sille jotain. Sinusta ehkä tuntuu että olisi julmaa ja itsekästä irrottautua lapsiesi isästä.
Elät vain tämän yhden elämän ja sitä ainutta ei kannata elää onnettomana. Sinulla on vielä kymmeniä vuosia aikaa tulla onnelliseksi, edellyttäen toki että teet tilanteellesi jotain. Mieti jos oma lapsesi olisi siinä tilanteessa missä sinä nyt olet, niin minkä neuvon antaisit hänelle? Varmasti tahtoisit hänen olevan onnellinen.
Mielestäni joskus on oltava itsekäs päämäärän takia. Et voi uhrata itseäsi muiden mm.miehesi takia.
Minusta tuntuu pahalta että sinun on paha olla. Viestini ovat olleet osin ajattelemattomia ja ilkeitä, pyydän anteeksi.
Minusta on selkärangatonta jättää mies tämän sairauden vuoksi. Elämään kuuluu taistelu ja kärsimyskin.
Merkitseekö vaakakupissa isyys mitään? Jos miehellä on mielenterveysongelmia, hän on luultavasti kykenemätön edes tapaamaan lapsiaan eron jälkeen. Lisääkö se hänen onnellisuuttaan? Miltä tuntuisi itse olla sairas ja toinen ottaisi ja lähtisi lasten kanssa etsimään onneaan?
Onko tämä taas esimerkki siitä, että rakkaus kestää kaiken hyvän ja helpon, muttei vastoinkäymisiä?
Viestiketju on niin pitkä etten pysty vastaamaan oikeaan paikkaan...
Tajusin aamulla että on mahdotonta sanoa oikein mitään tuohon asiaan, koska en ole ollut vastaavassa tilanteessa. Tärkeintä on olla rehellinen itselle ja muille. Aina sitä oppii jotain...
...tuo anteeksi pyyntösi tuli varmaan suoraan sydämestä joten puolin ja toisin ollaan siis sujut... en minäkään niin kovin kauniisti kirjoitellut... ehkä jopa liiankin provosoivasti...
olet oikeassa, että nyt on paha olla...mutta silti myöhemmin sattuisi varmasti paljon enemmän. Olen luultavasti yrittänyt siirtää asioiden käsittelyä tuonnemmaksi tämän "sekoiluni" avulla.
Mutta totuudella on sellainen tapa, että se tulee eteen ennemmin tai myöhemmin...Nyt olen aika neuvoton ja todellakin ristiriitatilanteessa velvollisuuksien ja oman itseni kanssa.
Samaa mieltä olen kanssasi siinä, että joskus on oltava itsekäs eikä omaa itseään saa uhrata... Saisinko sillä tavoin kuitenkin "vapahduksen" tuosta sekoilusta, että nyt sen velvollisuuteni täyttäisin...
Jotenkin "pattitilanne"... aika näyttänee miten käy. Ottaa muuten yllättävän koville nähdä itsensä sellaisena kuin on, kaikessa raadollisuudessaan, mutta ajattelen, että kaikki teemme virheitä ja niistä pitää ottaa opiksi.
Fantasioita saa olla, ne eivät satuta ketään. Jos pelkäät niitä, älä kysele.
on usein mielessä.
kypsä, kekseliäs ja sulonen
Siiri Angerkoski mieleen, mutta häivytin ajatuksen välittömästi.