Aika todennäköistä että jään yksin. Tämä ammatti karkottaa naisia. Asun vielä pienellä paikkakunnalla
että täältä ei taida löytyä kumppania. Ikää ei ole vasta kuin 20, mutta kokemattomuus, ujouteni ja lähes
olematon sosiaalinen elämä nakertavat mahdollisuuksia löytää ketään. Ja vielä kun jään asumaan tänne.
Yhteen tyttöön olen kyllä ihastunut, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Tuskin hän tänne jää asuun, kun täältä
ei löydy paljonkaan töitä eikä opiskelupaikkoja. Jos nyt ryhdyn viljelijäksi niin täältä en muuta, piste!
että täältä ei taida löytyä kumppania. Ikää ei ole vasta kuin 20, mutta kokemattomuus, ujouteni ja lähes
olematon sosiaalinen elämä nakertavat mahdollisuuksia löytää ketään. Ja vielä kun jään asumaan tänne.
Yhteen tyttöön olen kyllä ihastunut, mutta taitaa jäädä haaveeksi. Tuskin hän tänne jää asuun, kun täältä
ei löydy paljonkaan töitä eikä opiskelupaikkoja. Jos nyt ryhdyn viljelijäksi niin täältä en muuta, piste!
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei, olet vielä nuori, elämä ehtii heittää tiellesi vaikka miten monta yllätystä ja ihastusta :)
moro, mä oon kolmekymppinen äijä helsingistä, oon hauska jätkä, kaikki diggaa musta, mutta vaan kaverina, en ees oo ruma, mutta mammaa en oo vuosiin saanut vierelleni vanhenemaan, tällästä tää elämä kuule on
Ei se ammatti sinänsä vaan kokonaisuus. Toki tiätty sekin, että maatalon emäntä ei taia olla kovin korkeasti palkattua saati juhlapuheiden ulkopuolella arvostettua hommaa... noin 24/7 sitoutumista vaativaksi työksi.
Jaa että pieneltä paikkakunnalta ei löydy tyttöjä? Sieltä ne löytyvät, sori vaan. Me jotka ollaan muutettu pois ei suurin surminkaan palata, ei ainakaan emännäksi, isännän apulaiseksi, paskanlevittäjäksi ja kahvinkeittäjäksi. Tai siis puhun vain omasta puolestani. Sitäpaitti maanviljelys bisnestyy koko ajan, ehkäpä sinun todellinen ideaalikumppansi olisikin kauppatieteiden maisteri tai muu merkonomi, heh. Joka tapauksessa luulisin, että asiaasi voisi auttaa muutaman vuoden asuminen /opiskelu kaupungissa, ehkä sosiaalistuisit hieman, saisit itsevarmuutta etc ja tapaisit ihmisiä. Laajempi metsästysmaasto niin sanoakseni.
Katsos ei se ammatti tai työ, vaan se, että ne naapurinpojat eivät ikinä tunnu omaavan fiksuutta ja perspektiiviä oman navetan taakse (ja tila jää tiätty pojalle, nimeä jatkamaan).
Mun epäilemättä olikin syytä lähtä lopullisesti (rivien välistä hehkuu hienoinen katkeruus, vai mitä) mutta onhan maallakin monessa paikassa jo laajakaista... nettiä helpompaa tutustumistapaa kun ei taida olla - paitsi humalassa, ja silloin voi olla hankala hahmottaa, olisko mamassa ainesta emännäksi asti ;)
Itsesääli on muuten ihana kumppani pitkinä ja kylminä öinä, mutta lypsykonetta se ei osaa käyttää eikä lämmitä teevettä kun pitää nousta klo 2 yöllä lämmityskattilaa korjaamaan.
maanviljelijät, siis ison oman maapläntin omistajat ovat harvinaisinta ja kalleinta riistaa kaupungissa. Mene kaupungin ratsastustallille ja iske joku kiltti hevostyttö. Tulevaisuudessahan omaan maaplänttiin kannattaa satsata, jossa on oma kaivo, viljelykset, takka...Koska eihän tän maailman menosta tiedä mitä sattuu.
Jos meinaat pienellä paikkakunnalla elää niin puusta saat naisesi tehdä, ellet sitten hae puolisoa ulkomailta. Sieltä niitä löytyy oikeasti miljoonittain ja juuri sellaisia jotka haluaisi muuttaa kanssasi yhteen sinne missä asut. Sellaisen naisen joudut sitten itse hakemaan ja ainakin alkuvaiheessa elättämään niin, että sitten vain rahantekoon. Se hyvä puoli niissä on, että ne elää kanssasi loppuiän eikä niinkuin suomalaiset naiset jotka kyllästyvät 10 vuoden päästä ja vievät mukanaan kaiken minkä irti saavat. Siinä voipi tilukset mennä vasaran alle.