Hej, haluaisin tässä udella, että mikä on suurinpiirtein sopiva aika muuttaa oman kultansa kanssa yhteen? Olemme seurustelleet oman kultani kanssa yli kuukauden, ja yhteiselämä on saanut harjoitusta, kun olemme olleet toistemme (enemmänkin kultani) luona yötä, ja tehneet kaikkia juttuja yhdessä.
Minkä ikäisenä olette muuttaneet kumppanienne kanssa yhteen?
Minkä ikäisenä olette muuttaneet kumppanienne kanssa yhteen?
Vastaukset 27
Vanhimmat
älä ihmeessä muuta kk:n tuntemisen jlk. Ettehän te tunne vieä toisianne elätte vielä alkuhuuman aikaa.
me muuutimme yhteen 8kk.n seurustelun jlk. olin 20v mieheni 25v ja näin jälkikäteen mietittynä muutettiin vielä alkuhuuman aikana mutta siinähän sen toisen oppi kunnolla tuntemaan. Nyt asuttu 6v10kk yhdessä ja tuntuu et vieläkin toisesta oppii jotain uutta. ehdottaisin että tutustusitte kunnolla toisiinne . kuinka vanhoja muuten olette?
20 & 22... tuntuu todellakin, että olisimme eläneet yhdessä enemmän kuin kuukauden.. meitä itseämmekin epäilyttäää ajatus hieman...
Jos ja kun kerran kuukauden olette vasta tunteneet, on turha rynnätä asumaan yhteen, vaikka se niin ihanaa olisikin!
Nauttikaa pitkästä seurusteluajasta niin yhteiselämä luistaa paljon paremmin, jos/kun siihen päädytään.
Itse seurustelimme mieheni kanssa 3 vuotta ennen yhteenmuuttamista. Sen jälkeen asuimme kolme vuotta yhdessä ennen naimisiin menoa.
Nyt olemme olleet yhdessä 18 vuotta ja eikä todellakaan tunnu siltä, että olisimme tunteneet JO 18 vuotta. Aina löytyy toisesta jotain uusia HYVIÄ piirteitä. Ne huonot piirteet puolin ja toisin tuli käsiteltyä perusteellisesti seurustellessamme. Niitä ei ole tullut lisää :).
Minä ja mun kultsi seurusteltiin ainaki vuosi ennenku muutettiin yhteen.. toki siinä välissä oltiin paljon toistemme luona yötä.
Mulle se on melko iso asia tuo yhteen muuttaminen (olin 20wee ku muutettiin yhteen), joten minun mielestä ei pelkän kuukauden seurustelun jälkeen kannata vielä harkita yhteen muuttamista. Kannattaa ensin tutustua toiseen kunnolla, jos ei siis oo entuudesta mitenkään tuttu.
Mun joillaki kamulla on ollu tapauksia, että yhteen muuton jälkeen jätkä on muuttunu täydex paskiaisex!!
Mutta tsemii teille =o)
Tässä onkin se ISOIN ongelma... mulla ja mun kultsilla on molemmilla kämppikset. Käytännössä me vietetään melkein kaikki aika kahdestaan ulkona tai kahviloissa, koska kämppikset häiritsevät molempia, eikä kummankaan luona voi olla. Tämän takia voimme olla kultani luona vain, kun hänen kämppiksensä (1) on poissa... Ne ajat yritämme käyttää kunnolla hyödyksi. Minun luonani olemista ei kannata edes harkita, koska minulla on kaksi kämppistä. :(
Itse muutin aviomieheni kanssa yhteen kuukauden seurustelun jälkeen, ja hyvin on mennyt. Siinä mielessä olen eri mieltä muiden kanssa, koska vaikka seurustelisi vuosia asumatta yhdessä, ei opi tuntemaan toista "arkisesti", sitten yhteenmuuttaessa tuntee vähän aikaa asuvansa täysin eri ihmisen kanssa.
Toisen oppii parhaiten tuntemaan nimenomaan, kun jakaa sen arjen ja askareet yhdessä. Huono puoli siinä on se, että jos ei sitten suhde sujukaan, on oltava jokin minne muuttaa jos ero tulee. Eli ehdottaisin että kummallakin esim. alkuun on oma asunto, vaikka asuisittekin vain toisen luona. Kun näyttää siltä, että suhde sujuu, voi toisesta asunnosta helposti luopua, mutta jos suhde ei sujukaan, niin on uutta asuntoa vaikea löytää.
Tässä on jo kyllä ruvennut ajattelemaan, että hankkisiko oman kämpän. Se on tosin näin kauhean pienessä kaupungissa vaikeaa, ja parit saavat asunnon helpommin... :)
seurustelussakin tietysti yövytään toisen luona puolin ja tosin. Tehdään asioita yhdessä ja tutustutaan siihen toisen arkiminään.
En koskaan olisi voinut kuvitella muuttavani kenenkään kanssa yhteen kuukauden seurustelun jälkeen. Minulle yhteenmuuttopäätös on suurempi kuin avioliiton solmiminen!
ajatustapa, riippuu tietenkin aina siitä, kuinka ison painoarvon avioliitolle antaa. Yhteenmuutto ja avioliitto ovat kumpikin sitoumuksia, yleensä yhdistettynä toisiinsa. Itse taas en voisi kuvitella meneväni naimisiin asumatta yhdessä, tai asumatta yhdessä ennen avioliittoa, mutta sitä tuskin tarkoitit.
Se menee vähän niin, että kukin tavallaan mahdollisuuksien mukaan ja etenkin sen mukaan miltä tuntuu.
Jos asiaa tarkemmin mietin toisesta näkökulmasta, mikä ei tullut kirjoituksestani ilmi...olin tuntenut mieheni pitkään jo ennen seurustelua. Jos olisimme tavanneet kuukautta aiemmin, en varmasti olisi tuntenut häntä tarpeeksi hyvin sitoutuakseni niin paljon, kuin mitä yhteenmuutto vaatii.
Seurustelu ja puolin ja toisin toisen luona yöpyminen ovat silti edelleen täysin eri asioita kuin yhdessä asuminen. Kun ei ole yhteistä asuntoa, ei ole velvollisuuksiakaan, ts. kaikki yhdessä siivoamiset etc. jutut ovat ihan hauskoja, koska niitä ei yksinkertaisesti ole pakko tehdä. Kun asuu yhdessä on pakko siivota sekä omat että toisen sotkut, sopia kuka maksaa mitkäkin laskut, vie roskat, tiskaa, kumpi laittaa ruokaa, mihin aikaan päivästä käy suihkussa, kuinka paljon kumpikin on koneella, harrastuksissa jne. Yleensäkin se koko arkielämä, kun ei olla toistensa elämän kohokohta juuri sillä hetkellä, vaan käytännön asiat vaativat huomiota. Ihan vain esimerkkinä nämä asiat, jotka eivät tule ilmi seurustellessa ja erillään asuessa.
Iällä ei mielestäni ole niinkään merkitystä tässä asiassa, vaan sillä onko valmis kohtaamaan seuraavat yksityiskohdat rakkaimmaissaan:
- hän pieree ja ainakin paskoo eli haisee
- hän saattaa aamulla näyttää seinästä revityltä ja on kenties kärttyinen
- hän ei ehkä ole yhtä siisti/rempseä taloudenpidossa kuin sinä
- hänellä saattaa olla ärsyttäviä kavereita tai sukulaisia jotka saavat tulla koska tahansa kylään
- hänellä voi olla ärsyttävä maku (musiikki, tv, sisustus, vaatetus - eihän kotona välttämättä olla yhtä fiininä kuin hellantelttua tapaamassa...)
- hänellä voi yleensäkin olla ärsyttäviä tapoja jotka tulevat esille vasta jatkuvassa yhdessäolossa
(Vaihda hän-sanan tilalle oma itsesi ja käy lista läpi uudestaan.)
Lisäksi
- teille voi tulla riitaa raha-asioista (vuokra, ruoka, huvitukset yms. - kuka maksaa?)
- entä millaiset tulot teille muodostuu yhdessä asuessa? (töissä? tuen tarvetta Kelasta?)
- lemmikit - voiko olla vai ei?
- ruoka? kuka laittaa ja mitä?
Yms. jne. ja näin päin pois. Kannattaa miettiä tarkoin läpi kaikki käytännön asiat, jotta lempi voi sitten kukoistaa kun arki sujuu.
mikä pessimisti ja typerys olet.
Reaaliteetteja :)
Kultani kanssa olemme asuneet jo yhteensä viikon yhdessä. Yhteiselo näyttää pelaavan. Ei ole tullut riitaa mistään. Hän on siisti, ja näyttää aina siistiltä, ei ole kärttyinen, ja hänellä on vain yksi kaveri, eli tämä kämppis. Sukulaiset ovat muualla. Kaikki tuntuisi olevan hyvin, mutta...! :)
Realisti hän oli, ei pessimisti.
Jos minäkin olisin mieheni kanssa muuttanut kk seurustelun jälkeen yhteen niin emme olisi riidelleet vuoteen ollenkaan! Sen jälkeen niitä riitoja ihan väistämättä tulee mikäli kumpikin on normaali ihminen...
Yhteiselossa onkin tärkeää, että erimielisyydet osataan ratkaista. Se on kaiken a ja o.
Miehenikin siivosi 18 vuotta sitten kuin unelma. Koti oli aina järjestyksessä ja moppiinkin hän tarttui ja luuttusi lattiat. Nämä ominaisuudet jäivät sinne vuoteen 12 vuotta sitten.
Erittäin vaarallista suhteelle on jos on vain se kämppis kaverina...
Minä 20, mies 22. Seurustelua oli takana pari kuukautta. Nyt seurusteltu yli 1,5 vuotta ja hyvin menee :)
Olitteko asuneet miten kauan yhdessä tai harjoitelleet yhteiseloa ennen muuttoa? :)
Mies vietti luonani jokaisen yön siitä asti kun aloimme seurustelemaan. Eli pari kuukautta :)
Montaa yötä emme ole olleet erossa seurustelumme aikana.
Se on aika yksilöllistä millonka muuttaa yhteen.. Kannattaa tehä se sillon, kun molemmat tuntee sitä haluavansa ja olevansa valmiita jakamaan arjen toisen kanssa.
Minä just täyttäny 15v ja Mussukka (samoin) just täyttäny 19v. Muutettiin yhteen puolen vuoden seurustelun jälkeen ja yhessä asutaan edelleenkin (Aikaa tuosta kulunut reilut 3v.) ja vauva on tulossa..
Eli todellakin se kannattaa miettiä ihan omalle kohalle..
Mun mielestä ei kannata ees muuttaa yhteen, jos asenne on se, että pitää olla varalla joku asunto minne mennä, jos ero tulee.. Kuka sitä eroa ajattelee, kun muuttaa rakkaansa kans yhteen!
muutit yhteen.
Niin tein ja olen onnellinen että muutin!!!
Vai kuukauden. Itse odottaisin ainakin 3 vuotta.
Seurustelin useamman vuoden ihmisen kanssa, jonka luulin olevan "se oikea" (kaikki muutkin pitivät meitä luotuina toisillemme). Reilun vuoden seurustelun jälkeen mietimme yhteenmuuttoa, mutta käytännön syistä asia jäi koskaan toteutumatta. Nyt tuli ero ja olen todella tyytyväinen, ettemme muuttaneet yhteen. Joten neuvoni on, että älkää nyt hyvät ihmiset pitäkö kiirettä, olette vielä niin nuoriakin, vaikkei kai se sinänsä ainoa syy saa olla. Odottakaa & katselkaa, miten käy!
Olemme tunteneet poikaystäväni kanssa 8 kuukautta. Asumme kummatkin omassa yksiössä, ja olemme yleensä ainoastaan yhden yön viikossa erillämme. Myös kaikki arkiset askareet teemme yhdessä.
Kertaakaan emme kuitenkaan ole keskustelleet yhteenmuuttamisesta. Kummallakin on takana parin vuoden avoliitto, enkä ainakaan itse kovin äkkiä halua luopua omasta asunnostani, vaikka yhdessä asuminen olisikin paljon halvempaa.
Tunnen mieheni aika hyvin, ja tiedän jo nyt, mitkä asiat avoliitossamme aiheuttaisi riitaa. Olen sotkuinen ja huolimaton, enkä pidä yhtään ruuanlaitosta, kun taas poikaystäväni asunto on aina siisti ja kaapeissa on ruokaa.
Ehkä vuoden parin kuluttua voin alkaa harkitsemaan yhteenmuuttamista. Eikä tämä "vitkastelu" johdu suhteen epävarmuudesta, koska rakastamme toisiamme paljon.
(Olen 21vuotias ja mies 23vuotias.)
Hyvä aika muuttaa yhteen on silloin kun sitä ei tarvitse miettiä eikä kysellä onko sopiva aika muuttaa tms. Mun mielestä asia on niin että jos sitä pitää kysellä tai pohtia niin siinä vaiheessa se epäilyttää vielä itseäänkin ja silloin aika ei siis ole vielä kypsä.
Enpä tiedä sitten onko sillä merkitystä kuinka kauan on ollut yksissä ennen yhteenmuuttoa, nimittäin siihen asiaan että kestääkö suhde vai ei. Oma eka yhteenmuutto 2 vuoden seurustelun jälkeen - 5 vuotta sen jälkeen yhdessä ja kiville meni. Toinen yritys 1,5 vuoden seurustelun jälkeen, 6,5 vuotta yhdessä ja taas kiville......... Molemmissa tapauksissa vietettiin jo seurusteluaikana runsaasti öitä ja viikonloppuja yhdessä mutta se varsinainen asuminen tuotti sitten kyllä yllätyksiä (mm. anoppi käyttäytyikin muuttotilanteessa yllättävän holhoavasti poikaansa kohtaan, mitä oireita ei aiemmin ollut esiintynyt) ja aikakin muutti eri käytäntöjä asioiden hoitamisessa.
Erotilanteessa ei ensimmäinen ajatus ollut se että muutettiin liian aikaisin/myöhään tms yksiin, koska muutettiin juuri silloin kun se MOLEMMISTA siltä tuntui.
yhteenmuutton vakava asia mutta jos olette kumpikin vakavissaan niin anna palaa..Olimme vuoden verran seurustellu sitten muutin mieheni luokse ja olemme jo kolme vuotta..kaksi vuotta asuttu yhessä..hyvinhän toi menee.:)
Heips! Minä ja nykyinen aviomieheni muutimme yhteen ollessani 17 ja hän vielä 16. Nyt olemme asuneet 12vuotta yhdessä ja kaksi lasta.
Si kun teistä tuntuu oikealta muuttaa yhteen luotatteko toinen toisiinne nii hyvin että uskallatte muuttaa yhteen se saattaa tuoda parisuhdedynamiikkaan muutoksen kun ei välttis ole ihan niin yksinkertaista saada tarvittaessa omaatilaa