-aloittaa riitelemään aivan turhasta
-pelkää koko ajan toisen pettävän, vaikkei mitään aihetta epäilyille olisi
-näkee mörköjä ihan kaikkialla
-ei pysty nukkumaan riitatilanteiden aikana tai jos mies ei ota yhteyttä
-itkee paljon ja usein
-tuntee itsensä hyväksikäytetyksi
-tuntee jatkuvasti olevansa vain varalla
-ylireagoi kaikesta
-"olet yhdessä kanssani vain koska et halua olla jättäjä"
Olen tuollainen, ehkä hiukan liioitellusti tämän kerroin, mutten tiedä mitä tekisin. Suhteemme voi huonosti ja ainoastaan minun vuokseni. En osaa muuttua pysyvästi. En tahdo tappaa tätä. Aloitin taas eilen illalla uuden riidan, kun epäilin miehellä olevan toinen.
Hän on kunnon mies, ei varmastikaan petä, mutta taisin pimahtaa eilen, kun hän ei halunut puhua suhteemme alkuvaiheesta tai tulevaisuudesta. Sanoi vain häpeävänsä. Hänen ei myöskään pitänyt olla eilen koneella, sanoi vain rupeavansa opiskelemaan, mutta painuikin yömyöhään kahteen kertaan ihan kuin olisi ollut sovittu tapaaminen. Tulen hulluksi itseni ja epäilyjeni kanssa.
V-mäinen nainen
15
2926
Vastaukset
- Latisha
minun entiseltä ukkokullaltani... jatkuvasti tarvitsi todisteita että kaikki on ok.
Tiedätkö yhtään mistä johtuu? Epävarmuus itsestä voisi olla yksi syy. Siinä tapauksessa ota itseäsi niskasta kiinni ja usko itseesi, nainen :)
Tsemppiä! - hulluutta
aivan kuin meillä, mut toisinpäin.
- Helinä-keiju
Ehkä jokin perusturvallisuus on sinulla hutero, mutta olethan oikealla tiellä kun tiedostat. Itsestä se vahvuus vaan on löydyttävä ja ehkä miehesi voi auttaa sinua siinä. Helpommin tietenkin sanottu kuin tehty.
- tuttua
Tuo viestii heikosta itsetunnosta ja mahdollisesti piilevistä psyykenongelmista. Suhde tulee -sorry vain- päättymään ennemmin tai myöhemmin. Mulla on miehenä kokemusta juuri kuvailemastasi parisuhteesta ja piirteistä. Totesin että tuollainen aiheeton ja huono kohtelu on väärin eikä kuulu tasapainoiseen parisuhteeseen -ajan myötä suhde tulee romuttumaan.
Lähdin ja löysin ymmärtävän, naisellisen ja varsin tervepäisen naisen. - saman kokenut
Oma kokemukseni meni niin pitkälle, että meinasin hävittää itteni.
Nyttemmin voin sanoa n. 10 vuotta tilanteen jälkeen, että kaipasin vain rakkautta ja kuuntelijaa ja ymmärtäjää.
Olimme eron partaalle, onneksi hakeuduin terapiaan jossa todettiin, että olen äitinä loppuunpalanut.
Nyt kun olen itse muuttunut on samalla myös puolisoni muuttunut positiivisempaan suuntaan.
En oikein enää tunnista entistä minääni joka oli aina jostain vihan vallassa.
Oli vaikea myöntää että minussa itsessä oli suurin vika.- tuohon johtaa?
Mikä tuohon tilanteeseen johtaa? Lapsuuden kokemuksista heikentynyt itsetunto? Itselleen asetetetut ylisuuret vaatimukset? Epärealistiset toiveet parisuhteesta -ja ehkä vähäinen kokemus eri kumppaneista? (Tässä väitän hieman kärjistäen että ennen "vakiintumista" olisi hyvä seurustella muutaman kanssa ja harjoitella yhdessäoloa eriluonteisten ja -tyyppisten ihmisten kanssa. Osa luonteista sopii yhteen, toiset eivät sitten millään.) Onko erännä syynä "ylikiltti" luonne joka tuottaa purkautumatonta vihaa -vai miten itse tulkitset näitä?
- voicee
tuohon johtaa? kirjoitti:
Mikä tuohon tilanteeseen johtaa? Lapsuuden kokemuksista heikentynyt itsetunto? Itselleen asetetetut ylisuuret vaatimukset? Epärealistiset toiveet parisuhteesta -ja ehkä vähäinen kokemus eri kumppaneista? (Tässä väitän hieman kärjistäen että ennen "vakiintumista" olisi hyvä seurustella muutaman kanssa ja harjoitella yhdessäoloa eriluonteisten ja -tyyppisten ihmisten kanssa. Osa luonteista sopii yhteen, toiset eivät sitten millään.) Onko erännä syynä "ylikiltti" luonne joka tuottaa purkautumatonta vihaa -vai miten itse tulkitset näitä?
koin itseni mitättömäksi kotiäidin roolissa.
Minulla oli takana useita suhteita ,liki kymmenen vuoden seurustelu ennen lasten hankkimista.
Olin omahaluisesti jäänyt kotiäidiksi kymmenen
työvuoden jälkeen.
Alussa kaikki oli ihanaa. Mutta....
kun pyrin kaikessa täydellisyyteen, romahdin.
Ensimmäiset oireet olivat allergian puhkeaminen,
raivokkaat migreenikohtaukset .
Silti en hellittänyt, tai en osannut yhistää vaivoja väsymiseen.
Mitä enemmän miehelle kitisin sitä kauemmaksi hän luotani meni.
En ollut tyytyväinen mihinkään.
Kukaan muu ei ei osannut hoitaa lapsiani kuin minä.
Olin päättänyt olla täydellinen äiti.
Niimpä ja vielä ylikiltti kaikkia muita kohtaan paitsi miestäni.
Alkuoireita lievensin kunnon känneillä. Joista seurasi kauhea krapula ja kahta kauheempi olo.
Onneksi kehoni rupesi oireilemaan vastaan alkoholia. Ottaessani tuli entistä surullisemmaksi. Näin halusinkin lopettaa viinanjuonnin.
Kun olen nyt käynyt läpi kaiken pohjamutia myöten. Minusta on syntynyt aivan uusi ihminen.
Itsenäinen nainen, joka osaa pyytää apua myös
muilta.
Mielestäni ihminen jaksaa uskomattoman paljon jos hänellä on joku joka ymmärtää ja kannustaa eteenpäin.
Ja todella tärkeää on myös se ettei rupea vertailemaan itseään muihin. - kud
tuohon johtaa? kirjoitti:
Mikä tuohon tilanteeseen johtaa? Lapsuuden kokemuksista heikentynyt itsetunto? Itselleen asetetetut ylisuuret vaatimukset? Epärealistiset toiveet parisuhteesta -ja ehkä vähäinen kokemus eri kumppaneista? (Tässä väitän hieman kärjistäen että ennen "vakiintumista" olisi hyvä seurustella muutaman kanssa ja harjoitella yhdessäoloa eriluonteisten ja -tyyppisten ihmisten kanssa. Osa luonteista sopii yhteen, toiset eivät sitten millään.) Onko erännä syynä "ylikiltti" luonne joka tuottaa purkautumatonta vihaa -vai miten itse tulkitset näitä?
.."olisi hyvä seurustella muutaman kanssa ja harjoitella yhdessäoloa eriluonteisten ja -tyyppisten ihmisten kanssa". Oletko tyhmä, huora, huorapukki vai imbesilli???!!!
- suuria vaatimuksia
voicee kirjoitti:
koin itseni mitättömäksi kotiäidin roolissa.
Minulla oli takana useita suhteita ,liki kymmenen vuoden seurustelu ennen lasten hankkimista.
Olin omahaluisesti jäänyt kotiäidiksi kymmenen
työvuoden jälkeen.
Alussa kaikki oli ihanaa. Mutta....
kun pyrin kaikessa täydellisyyteen, romahdin.
Ensimmäiset oireet olivat allergian puhkeaminen,
raivokkaat migreenikohtaukset .
Silti en hellittänyt, tai en osannut yhistää vaivoja väsymiseen.
Mitä enemmän miehelle kitisin sitä kauemmaksi hän luotani meni.
En ollut tyytyväinen mihinkään.
Kukaan muu ei ei osannut hoitaa lapsiani kuin minä.
Olin päättänyt olla täydellinen äiti.
Niimpä ja vielä ylikiltti kaikkia muita kohtaan paitsi miestäni.
Alkuoireita lievensin kunnon känneillä. Joista seurasi kauhea krapula ja kahta kauheempi olo.
Onneksi kehoni rupesi oireilemaan vastaan alkoholia. Ottaessani tuli entistä surullisemmaksi. Näin halusinkin lopettaa viinanjuonnin.
Kun olen nyt käynyt läpi kaiken pohjamutia myöten. Minusta on syntynyt aivan uusi ihminen.
Itsenäinen nainen, joka osaa pyytää apua myös
muilta.
Mielestäni ihminen jaksaa uskomattoman paljon jos hänellä on joku joka ymmärtää ja kannustaa eteenpäin.
Ja todella tärkeää on myös se ettei rupea vertailemaan itseään muihin.Oletpa asettanut aikamoisia vaatimuiksia itsellesi ennen kuin ymmärsit ettei arkielämä olekan "elämän suorittamista".
- voicee
kud kirjoitti:
.."olisi hyvä seurustella muutaman kanssa ja harjoitella yhdessäoloa eriluonteisten ja -tyyppisten ihmisten kanssa". Oletko tyhmä, huora, huorapukki vai imbesilli???!!!
Outo kannanotto asiaan.
- voicee
suuria vaatimuksia kirjoitti:
Oletpa asettanut aikamoisia vaatimuiksia itsellesi ennen kuin ymmärsit ettei arkielämä olekan "elämän suorittamista".
se oli totisesti.
Nyt vaan harmittaa kun näkee äitejä joilla on sama vauhtisokeus päällä,...ja jokaisen on vaan
itse herättävä tajuamaan tilanne.
Tuli myös ymmärrys siitä, ettei elämää opita koulun penkillä.
- rasittunut sonni
Et todellakaan ole ainoa nainen joka käyttäytyy kuvaamallasi tavalla. Kaikki mainitsemasi piirteet löytyivät myös exästäni ja senpä takia suhteemme ei kestänytkään kuin vuoden. Itse asiassa varoituskellojeni olisi pitänyt soida jo siinä vaiheessa kun aloimme seurustella ja keskustella menneisyyden kokemuksistamme. Olihan kyseessä jo 4-kymppinen nainen, mutta kaikki hänen miessuhteensa olivat kestäneet maksimissaan 3 vuotta.
Mainitsemiesi piirteiden lisäksi mainittakoon myös:
-Kiehnää jatkuvasti kyljessä ja kerjää huomiota. Kysyy "rakastatko minua oikeasti" varmaan kymmenen kertaa päivässä. Soittaa työpaikallenikin useita kertoja päivässä ja vaatii minua lähtemään tapaamaan häntä aikaisemmin. Kun kerron ettei se ole työkiireiden vuoksi mitenkään mahdollista hän loukkaantuu, sulkee kännykkänsä eikä vastaa enää illalla puheluihini.
-En saa olla kotonanikaan hetkeäkään rauhassa jos nainen on kylässä. Jos vaikka nainen haluaa katsoa TV:stä jotakin mielestäni tylsää saippuasarjaa, minun pitäisi nököttää siinä sohvalla vieressä. Jos menenkin vaikka nettailemaan, nainen loukkaantuu ja alkaa väittää että minulla on varmasti joku toinen.
-Muistuttaa minua ex-naisistani, huorittelee heitä ja väittää että edelleen kuolaan heidän peräänsä, vaikka en ole pitänyt heihin minkäänlaista yhteyttä vuosiin. Unohtaa samalla, että pitää itse aktiivisesti yhteyttä ex-miehiinsä.
-Aloittaa riitoja mitättömistä asioista ja löytää silloin vikoja ja syitä riitaan vain minusta, ei koskaan itsestään.
-Käsittää kaikki lepyttely-yritykseni väärin, saa niistä vain lisää polttoainetta riitelyynsä.
-Tarraa joihinkin irrallisiin lauseisiini ja vääntää ne mielessään tarkoittamaan jotakin mielestään epäilyttävää.
-Kun otan eron vihdoin puheeksi luhistuu täysin. Ei nuku, ei syö, itkee päiväkaudet, uhkailee itsemurhalla, uhkaa tappaa minut, vetää muutaman päivän ryyppyputken, irtisanoutuu töistä. Lopuksi tietysti ilmoittaa että hänen elämänsä meni perseelleen minun takiani. Vaikka siis sama kuvio on toistunut kaikkien miesten kanssa koko hänen elämänsä ajan.
-Lopuksi: Myöntää kyllä heikkoutensa, mutta ei ota kuuleviin korviinsakaan ehdotusta terapiaan hakeutumisesta. Toteaa vain perusluonteensa olevan sellainen kuin on, ettei kykene muuttumaan ja kaikkien jotka häntä oikeasti rakastavat pitäisi vain ymmärtää ja sietää häntä kaikkine vikoineenkin. Jos eivät ymmärrä, he ovat tunnekylmiä ja hyväksikäyttäviä kusipäitä.- tuttua_
Tekstisi oli kuin olisin itse luetellut piirteitä ex-naisestani: loukkaantumista ilman syytä, moitteitä pienistäkin asioista, huomiontarvetta. Uhkailut itsemurhalla olivat myös tuttua. Tällä naisella edelliset 4-5 miessuhdetta olivat kestäneet pari vuotta kukin ja jokainen mies oli hänet jättänyt. Havaitsin itsekin -kun pienistäkin asioista tuli 2-3vuorokautta kestäviä riitoja- ettei kaikki ole aivan kohdallaan. Loppukommenttisi oli varsin osuva: ex-naisenikin totesi ettei hän ala kenellekään ulkopuoliselle puhua parisuhdekysymyksistä!
Te paremmin tietävät, onko tämä joku luonnehäiriö vai johtuuko tuollaiset ehkä täydellisyyteen pyrkivästä luonteesta, ylikorostuneesta huomiontarpeesta vai mistä? - voicee
ei voi omistaa.
Ihme että oma mieheni kesti minua, varmaan
lasten takia.
Suhteemme on tällä hetkellä hyvässä kunnossa.
Kaikki hyvä alkoi siitä kun myönsin olevani sairas.
Jonka jälkeen rupesin tutustumaan itseeni.
Jälestäpäin ajateltuna en olisi ikinä jaksanut elää semmosen ihmisen kanssa kuin itse olin.
Hiljainen rakkaus on parasta. Sitä ei tarvitse vakuutella toiselle koko ajan.
Kyllä mun mielestä nää vaikeat omistamisjutut viittaa jollainlailla lapsuuden turvattomuuteen.
Pelkää aikuisenakin tulevansa jätetyksi.
Tämmösiä edellämainittuja naisia ja miehiä on todella paljon.
Monelle tekisi mieli sanoa , että mietippä pari kertaa ennenku meet naimisiin ja perustat perheen.
Kaikkein pahinta tässä on varmaan se, että aluksi toinen osapuoli luulee, että vastakkainen osapuoli on todella rakastunut häneen kun haluaa
tietää kaikki toisen elämästä.
Mutta sehän on monesti vain sairraalloista mustasukkasukkasuutta.
- lupelainen
okei ja minä kun olen luullut olevani v-mäinen.
olen aina kärttyinen, juon liikaa, poltan liikaa, suutun liian helposti, auon päätäni, en siedä sitä että puolestani tehdään asioita, inhoan jos joku on liian kiltti minulle, inhoan kaikkea yleisillä paikoilla hiplailua ja liiallista huomiota ja jos mies katsoo minua liian pitkään ja liian tarkasti.
useimmiten äyskin, olen vihainen, teen mitä tahdon, sanon kaiken liian suoraan ja kun itkettää niin nieleskelen niin kauan kunnes rupeaa kyyneleet tulemaan korvista..
en pelkää että mieheni pettäisi minua, meillä on toisinpäin. kun ulos lähdetään niin olen monesti sanonut, että vahtii minua. juon itseni niin hirveään humalaan, etten mitään tajua, silloin on hyvä kun joku vahtii mitä teen.
mutta en kai minä sitten olekaan niin v-mäinen ja vaikea tapaus..
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26517021Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235485- 1152586
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152069Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361768Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?1111001- 59959
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto32886Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?44883