AI ETTÄ OTTAA AIVOON!!
Näin tuossa mieheni exän eli mieheni lasten äidin. Tämä äiti lähti lasten ollessa pieniä toisen miehen matkaan. Ja hän tietää että tämä nykyisin mun mun mieheni on TODELLA VAIKEA TAPAUS!!!
Mutta nyt kun aloin puhumaan, että meillä ei ole helppoa, että en tiedä mitä tulee tapahtumaan...
Hän sitten kauheasti "puolustelemaan" tai jotain :
"sitä taitaa olla meidän ikäisten keskuudessa sellaista liikkeellä... joku ikä-kriisi" "kyllä mä ainakin ajattelen että kun kerran lupaus on annettu niin sitä noudatan..." (oma nykyinen miehensä on alkoholiin taipuva) Sitten: "tässä on kuitenkin nyt niin monta ihmistä otettava huomioon..." Tarkoitti siis HEIDÄN lapsiaan.
Mulla ja tällä miehelläni ei ole lapsia (ONNEKSI!)
Koko v*n suhde (1½) vuotta on ollut yhtä toistemme loukkaamista; mies mua tahallaan ja mä häntä tahattomasti; no, ehkä joskus hieman syyllistäen. MUTTA MÄ OON TULLUT SIIHEN PISTEESEEN, että MULLA ON OMA ELÄMÄ!!! Mulla on omatkin lapset edellisestä avioliitosta, joten olen ennenkin eronnut. Ja se suhde oli sentää siihen erokriisiin asti mukavaa ja nautinnollista: osasimme elää ja nauttia kaikista hetkistä.
no, joo. menee nyt vähän taas ohi aiheen.
Mitä olette mieltä?
Ollaan siis oltu vajaa 2 vuotta yhdessä. Molemmat tuli tähän suhteeseen suoraan erosta.
JA NYT PITÄIS AJATELLA NIITÄ TOISEN LAPSIA!!
V*U!!!!
Ja kun mä tulin tähän suhteeseen EN AJATELLUT OMIA LAPSIANI! Meillä oli jo alussa niin vaikeaa että annoin omat lapseni heidän isälleen, etteivät joudu tässä sotatantereella olemaan.
Joskin nyt kun olen eroa laittamassa vireille, on mies kuin enkeli. Rukoilee, maanittelee, vakuuttaa. jne.. Hän tietää että hän on ollut paska mua kohtaan ´. (en sano että itse olisin ihan syytön)
ggggggrrrrrrrr
Näin tuossa mieheni exän eli mieheni lasten äidin. Tämä äiti lähti lasten ollessa pieniä toisen miehen matkaan. Ja hän tietää että tämä nykyisin mun mun mieheni on TODELLA VAIKEA TAPAUS!!!
Mutta nyt kun aloin puhumaan, että meillä ei ole helppoa, että en tiedä mitä tulee tapahtumaan...
Hän sitten kauheasti "puolustelemaan" tai jotain :
"sitä taitaa olla meidän ikäisten keskuudessa sellaista liikkeellä... joku ikä-kriisi" "kyllä mä ainakin ajattelen että kun kerran lupaus on annettu niin sitä noudatan..." (oma nykyinen miehensä on alkoholiin taipuva) Sitten: "tässä on kuitenkin nyt niin monta ihmistä otettava huomioon..." Tarkoitti siis HEIDÄN lapsiaan.
Mulla ja tällä miehelläni ei ole lapsia (ONNEKSI!)
Koko v*n suhde (1½) vuotta on ollut yhtä toistemme loukkaamista; mies mua tahallaan ja mä häntä tahattomasti; no, ehkä joskus hieman syyllistäen. MUTTA MÄ OON TULLUT SIIHEN PISTEESEEN, että MULLA ON OMA ELÄMÄ!!! Mulla on omatkin lapset edellisestä avioliitosta, joten olen ennenkin eronnut. Ja se suhde oli sentää siihen erokriisiin asti mukavaa ja nautinnollista: osasimme elää ja nauttia kaikista hetkistä.
no, joo. menee nyt vähän taas ohi aiheen.
Mitä olette mieltä?
Ollaan siis oltu vajaa 2 vuotta yhdessä. Molemmat tuli tähän suhteeseen suoraan erosta.
JA NYT PITÄIS AJATELLA NIITÄ TOISEN LAPSIA!!
V*U!!!!
Ja kun mä tulin tähän suhteeseen EN AJATELLUT OMIA LAPSIANI! Meillä oli jo alussa niin vaikeaa että annoin omat lapseni heidän isälleen, etteivät joudu tässä sotatantereella olemaan.
Joskin nyt kun olen eroa laittamassa vireille, on mies kuin enkeli. Rukoilee, maanittelee, vakuuttaa. jne.. Hän tietää että hän on ollut paska mua kohtaan ´. (en sano että itse olisin ihan syytön)
ggggggrrrrrrrr
Vastaukset 14
Vanhimmat
ei tunnu sinulla järki pahemmin päätä pakottavan.
Hmm... Alussa oli siis erokriisiin asti hyvä avioliitto, miksi siis erositte?
Hyppäsit suoraan toiseen suhteeseen yhdestä päästyäsi. Alkava suhde oli alusta asti täyttä tuskaa, miksi jatkoit sitä?
Et ajatellut omiakaan lapsiasi ensimmäisen erosi yhteydessä, miksi siis ajattelisit nykyisen miehesi lapsia nykytilanteessa?
Niinpä... Et taida yleensäkään ottaen ajatella yhtään mitään. Miksi siis aloittaisit nyt?
Jonkinlaista terapiaa kannattaisi harkita.
on jo ollu vaikeeta niin eihä koko hommassa ole ollu mitää järkeä!
Hoitoon!!!!!!!!!!!!!
Voiko joku aikuinen ihminen olla noin tyhmä? Kaksi juuri eronnutta aloittaa suhteen, joka on alusta asti vaikea. Eiköhän se ole ihan normaalijärjellä ymmärrettävä asia, että ero pitää käydä ensin läpi eikä ripustauduttava uuteen ihmissuhteeseen. Jos ihmisellä on lapsia, normaali ihminen asettaa lasten tarpeet omiensa edelle. Sehän on ihan luonnonlaki. Suosittelisin linnottautumista yksinäiseen huoneeseen mahdollisimman pitkäksi aikaa.
joo. ei ole provo.
se oli sellainen pakottava tarve päästä pois sieltä edellisestä avioliitosta. ja sitten vain jäin roikkumaan tähän, vaikka koko ajan mietin että en kestä tätä.
Mutta kun ihminen saa päähänsä että toista kertaa nyt ei ainakaan sovi epäonnistua....
tiedän olen sekaisin.
menen juuri ammattilaisen kanssa keskustelamaan.
t.alkuperäinen
Olis varmaan syytä harkita tutustumista omaan itseensä. ja aloittaa kaikki alusta? Muuta yksin ja ota aika lisä. Putsaa pöytä ja mieti tekosiasi.
niinpä niin.
Niin mun piti tehdä edellisen eronkin jälkeen! Mutta mies johon tutustuin oli/on todella mustasukkainen ja menettämispalkoinen ja kaikkea muuta; eli hän vaatimalla vaati että muutetaan yhteen, kun muuten siitä suhteesta ei tule mitään. (JA MIKÄ ON LOPPUTULOS???!!!)
On todella vaikeaa aloittaa omaa elämää tyhjästä. En ole koskaan yksin ollut. 15-vuotiaasta asti seurustellut. Ja nyt siis olen lähemmän 30 ja toinen avioliitto loppumassa. JEE JEE!!
Kunpa tää olis helpompaa. No, pakko kai sitä on omat sotkunsa ratkaista.
Ehkä mä selviä, kun olen tähänkin asti selvinnyt.
En ole oikeastaan koskaan ollut omilla jaloillani, vaikka en kenenkään siivelläkään ole elänyt. Olen tullut kyllä omine rahoineni toimeen, mutta toisen kanssa ollessa on vain ollut pienemmät kulut tietenkin; ja nyt kun pitäis kaikki maksaa yksin.. ahdistaa. Ei ole omaisuutta, ei säästöjä, ei mitään. Eipä ole koskaan ollutkaan. Olen ollut vastuullinen nuori ja aikuinen ainakin tuolla raha-puolella; muusta en sitten tiedäkään....
Nyt en haluaisi enää olla riippuvainen toisista! Tai oikeastaan myös toisinpäin; en halua että kukaan on riippuvainen minusta. Koska sitä tuo nykyinen mieskin on; hänellä ei ole senkään vertaa ollut vastuullisuutta elämästään; ja hän on vähän niinkuin päässyt tässä siivellä, koska mulla on ne puhtaat luottotiedot ja otan vastuu elämästä. *huoh*
nyt en jaksa enää ottaa vastuuta toisista; toisten lapsista tai raha-asioista!!!
uus mies jo kuvioissa niin on helppo lähteä kun paikka mihin päänsä kallistaa.
Kuka sen sanoo, että sä nytkään pystyt yksin olemaan ja omilla jalloillas?
no, se nähdään sitten!!!
Eipä ainakaan kukaan roiku mussa ku takiainen!
mutta mistä tiedät oman roikkumisesi tason? On kai se akaisempikin ollut jollain tasolla molemmin puolista roikkumista?
Ja kaava on kyllä selvä. Itse ainakin sanoit ylempänä, että jäit "roikkumaan" tähän.
On tämä niin hajottavaa...kahden ihmisen eri näkökannat asioihin.
Mutta uutta suhdetta alustelet jo?
ihmissuhteita saa ylläpitää vaikka just on eroamassa?
ja vaikka uusi suhde olis alkamassa niin voi niitä vanhoja säilyttää???
Suhteita yllä pitää, mutta haluaako pitää "vanhoja ihmissuhteita" on sitten se kysymys. Jos ei halua pitää mitään yhteyttä tähän, josta on eroamassa niin kai sekin jollain tasolla on väärin ja epäreilua?
Valinta kuitenkin on sinun, mutta onko se hyvä valinta, on teidän välinen asia. Mutta ihan kaikkea kannata heittää kaivoon.
Kuinka kukaan äiti voi hylätä omat lapsensa jonkun vieraan miehen takia?!
Nyt sinä olet tutustunut toiseen lapsiryhmään ja aiot hylätä nekin pienokaiset?
Joko kirjoituksesi on todella ala-arvoinen provo tai sitten sinä olet joko hyvin sairas tai äärettömän tyhmä tai kaikkea kolmea.
Ainakin kahta viimeistä. Jostain tekstin kohdasta ymmärsin, että sillä on jo uusi mies. Ei hyvää heilu.