Kyllä pitää olla parisuhde hankalaa ja tällä hetkellä ihan omasta syystä, ainakin osittain.
Oikeastaan kaikki alkoi puoli vuotta sitten. Sain tarpeekseni mieheni käytösessä, syynä alkoholi ja sen mukanaan tuomat tyhmyydet. Keräsin kamppeeni ja lähdin. Mutta palasimme yhteen erinäisten neuvottelujen jälkeen. Mies lupasi muuttaa tapansa ja haluavansa elää minun kanssa. Lupauksessaan on pysynyt ja nythän kaiken pitäisi olla hyvin...
En tiedä muuttuiko minussa jokin tuon välikohtauksen takia. Vakaasti uskoin yhteenpalatessamme, että suhteemme onnistuu. Nyt aikaa hieman kulunut ja mies pitänyt lupauksensa, joten hänen vikansa ei ole, että jokin kuitenkin suhteessa on alkanut ärsyttää. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja meillä on todella mukavaa, mutta jokin on alkanut minua hänessä ahdistamaan. Välillä haluaisin vaan kävellä ovesta ulos ja hävitä. Välillä en tiedä rakastanko häntä ihan oikeasti. Välitän kyllä paljon, mutta kuitenkaan en ole tunteistani aivan varma. En kuitenkaan halua tehdä mitään hätiköityä ratkaisua. Kun oikeastaan kaikkihan on nyt todella hyvin. Olen miettinyt, että rassaako minua mitä tapahtui ja hänen tyhmät teot. Mutta ei siinä ole syy tähän hetkeen. Puhuttiin asiat silloin selväksi ja uskon hänen pitävän lupauksensa kuten tähän mennessä on pitänyt.
Enkö vain tiedä mitä haluan vai onkohan kyseessä väliaikainen kyllästyminen vai mikä. Kuitenkin haluaisin elää mieheni kanssa vaikka nyt tuntuukin jotenkin tyhjältä.
Oikeastaan kaikki alkoi puoli vuotta sitten. Sain tarpeekseni mieheni käytösessä, syynä alkoholi ja sen mukanaan tuomat tyhmyydet. Keräsin kamppeeni ja lähdin. Mutta palasimme yhteen erinäisten neuvottelujen jälkeen. Mies lupasi muuttaa tapansa ja haluavansa elää minun kanssa. Lupauksessaan on pysynyt ja nythän kaiken pitäisi olla hyvin...
En tiedä muuttuiko minussa jokin tuon välikohtauksen takia. Vakaasti uskoin yhteenpalatessamme, että suhteemme onnistuu. Nyt aikaa hieman kulunut ja mies pitänyt lupauksensa, joten hänen vikansa ei ole, että jokin kuitenkin suhteessa on alkanut ärsyttää. Vietämme paljon aikaa yhdessä ja meillä on todella mukavaa, mutta jokin on alkanut minua hänessä ahdistamaan. Välillä haluaisin vaan kävellä ovesta ulos ja hävitä. Välillä en tiedä rakastanko häntä ihan oikeasti. Välitän kyllä paljon, mutta kuitenkaan en ole tunteistani aivan varma. En kuitenkaan halua tehdä mitään hätiköityä ratkaisua. Kun oikeastaan kaikkihan on nyt todella hyvin. Olen miettinyt, että rassaako minua mitä tapahtui ja hänen tyhmät teot. Mutta ei siinä ole syy tähän hetkeen. Puhuttiin asiat silloin selväksi ja uskon hänen pitävän lupauksensa kuten tähän mennessä on pitänyt.
Enkö vain tiedä mitä haluan vai onkohan kyseessä väliaikainen kyllästyminen vai mikä. Kuitenkin haluaisin elää mieheni kanssa vaikka nyt tuntuukin jotenkin tyhjältä.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voisiko olla, että kun menit muuttamaan miehesi sellaiseksi jota hän ei oikeasti ole, menit muuttamaan sellaiseksi jonka kanssa et haluakaan suhdetta? Mitä jos tykkäsit miehestäsi sellaisena kun hän oli ennen ja nyt hän ei enää ole sellainen? Jos ihmiseen rakastuu, niin hänen kanssaan pitää tulla toimeen sellaisena kun hän on. Jos ei tule toimeen pitää erota. Kun ihmistä muuttaa, ei ehkä rakastakaan tätä uutta tyyppiä mikä hänestä on tullut...
Muutos mikä hänessä tuli on ettei vehtaile muiden naisten kanssa. Eli en usko et se muutos niin kovin on elämäämme muuttanut, paitsi nyt ei tarvitse kaiken maailman sontaa niskaansa ottaa :) Eli kyllä saa mennä ja tulla kuten haluaa. Eniten epäilen et syynä voisi olla kuitenkin se, että kun aikani tuota menoa katselin särkyi sisälläni jotain, mitä ei hetkessä korjata, mutta toivottavasti joskus.