Miehellä on ollut suhde monta vuotta. Olen pettänyt häntä itse vuosikausia sitten, kun hän ei ollut kiinnostunut minusta ollenkaan, ei ole ollut sitä moniin vuosiin. Meillä on vielä koulunsa aloittaneet lapset ja talokin valmistui juuri.
No nyt selvisi että ukolla on ollutkin vuosia kestänyt suhde ja siellä syy suhtautumiseen. Olen itse ollut noiden juttujen jälkeen uskollinen ja ajatellut että pettäminen on väärin, sen totesin.
Nyt kuitenkin miehen uskottomuus ja noin pitkä on vienyt minut kuilun partaalle josta en toivu millään. Olen myös ymmärtänyt että hän on ollut minulle uskoton kai alusta saakka ja siksi ei ole kunnolla sitoutunut parisuhteeseen koskaan.
Hä haluaa nyt jatkaa parisuhdetta ja vannoo että kaikki on ohi. Minä taas epäilen kaiken aikaa.
Meillä ei kai ole mitään toivoa, vaikka tunteitakin näyttäisi olevan tallella ne vain olleet tallottuna kummankin pettymyksen takia.
tämä on niin helvetin vaikeaa...
No nyt selvisi että ukolla on ollutkin vuosia kestänyt suhde ja siellä syy suhtautumiseen. Olen itse ollut noiden juttujen jälkeen uskollinen ja ajatellut että pettäminen on väärin, sen totesin.
Nyt kuitenkin miehen uskottomuus ja noin pitkä on vienyt minut kuilun partaalle josta en toivu millään. Olen myös ymmärtänyt että hän on ollut minulle uskoton kai alusta saakka ja siksi ei ole kunnolla sitoutunut parisuhteeseen koskaan.
Hä haluaa nyt jatkaa parisuhdetta ja vannoo että kaikki on ohi. Minä taas epäilen kaiken aikaa.
Meillä ei kai ole mitään toivoa, vaikka tunteitakin näyttäisi olevan tallella ne vain olleet tallottuna kummankin pettymyksen takia.
tämä on niin helvetin vaikeaa...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Teidän suhde on järkkynyt perustuksia myöten. Olette molemmat haavoittuneet, ja nyt tarvitsette apua. Olette osanneet kostaa, näyttää, olla kylmiä, laskemoivia, rakkaudettomia..Ette ole osanneet antaa anteeksi, lohduttaa, ymmärtää, unohtaa, rakastaa..Nyt olisi korkea aika!
"Rakasta miestäsi eniten silloin kun hän vähiten sitä ansaitsee"
Tuo on paljon vaikeampaa kuin pettäminen. Nyt vasta sinua ravistellaan hereille. On aika kasvaa aikuiseksi. On aika ottaa taakkasi ja kulkea eteenpäin. Yksin tai yhdessä. Se koskee nyt mutta huomenna on jo helpompaa.
Rypekää nyt siinä mitä olette toisillenne tehneet. Jos on olo kuin uhrilla, niin mietippä -> harmittaako sittenkin vain HÄVIÖ pettämiskilpailussa! Sitä saa mitä tilaa!
Hyvä kommenti.
sama tausta. Mentiin terapiaan ja suhdetta paikkaamaan. Kuukauden kahden huuma, että kyllä tämä tästä. Mutta.... Sitä se on. Jos toinen ei ole huomioinut sinua tähän mennessä niin tietää kyllä kuinka sinua sumutetaan jatkossakin. Mieheni kesti vuoden ensimmäisen kiinnijäämisen jälkeen ja sitten taas. Aikaa ja rakkautta riittää - mutta ei aviovaimolle. Eihän siinä ole mitään jännitystä. Myöhemmin vanha suola janotti, teki mieli vanhaa jne. Onneksi ei ryhdytty tuumasta toimeen, koska kyllä siinä vain kaipaa sitä illuusiota vanhasta rakkaudesta. Kipeää on erota, kamalaa ja kammottavaa, mutta ne itkut on silloin, niillä itkuilla väistyy vuosien paha olo, mikä avioliitossa oli. Nyt hyviä kavereita, tuttuutta ja turvallisuutta, mutta ei parisuhdetta tms. Rakastettu löytyi myöhemmin aivan muualta. Nyt jopa luontevaa että molemmilla rakkaudet toisaalla