Hei kaikille.
Tein kamalan, kamalan teon, mita en olis ikina uskonut tekevani. Luin poikakaverini sahkopostit ja niinhan siina kavi ilmi, etta melkoisia rakkausrunoja sita exan kanssa viela kirjoitellaan. Tyyliin, ikava on sua paljon ja ikava on kaikkea mita ollaan tehty, ikava sun aanta ja kuinka heidan pitaa tavata.. Kaiken lisaksi han kielsi yhdessaolomme joka olikin sitten se kaikista pahin. Lahetin saman visetin omaan sahkopostiini ja teeskentelin etta han oli lahettanyt sen vahingoissa minulle kanssa, koska se tapahtui ihan asken. Se meni ihan taydeststa ja pistin poikki samantien kun alkoi ankyttamaan. Nyt joku sanoo, etta eiko ollut pokkaa seisoa tekojensa takana ja tunnustaa synti minka tein, eli sekaannuin toisen yksityiselamaan ja niinhan se on, ei ole pokkaa ei! Olen luuseri, mutta tekoni toimi..
Olenko pettaja vai petetty? vai molemmat?
Tein kamalan, kamalan teon, mita en olis ikina uskonut tekevani. Luin poikakaverini sahkopostit ja niinhan siina kavi ilmi, etta melkoisia rakkausrunoja sita exan kanssa viela kirjoitellaan. Tyyliin, ikava on sua paljon ja ikava on kaikkea mita ollaan tehty, ikava sun aanta ja kuinka heidan pitaa tavata.. Kaiken lisaksi han kielsi yhdessaolomme joka olikin sitten se kaikista pahin. Lahetin saman visetin omaan sahkopostiini ja teeskentelin etta han oli lahettanyt sen vahingoissa minulle kanssa, koska se tapahtui ihan asken. Se meni ihan taydeststa ja pistin poikki samantien kun alkoi ankyttamaan. Nyt joku sanoo, etta eiko ollut pokkaa seisoa tekojensa takana ja tunnustaa synti minka tein, eli sekaannuin toisen yksityiselamaan ja niinhan se on, ei ole pokkaa ei! Olen luuseri, mutta tekoni toimi..
Olenko pettaja vai petetty? vai molemmat?
Vastaukset 3
Vanhimmat
Teinkö minä aikoinaan, vuosia sitten väärin kun siivotessani osui vahingossa käsiini silloisen tyttöystäväni päiväkirja. Tosin en heti arvannut sitä PÄIVÄkirjaksi, kunnes ... ja niin uteliaisuuttani vilasin sinne. Sieltä paljastui jotain mitä en olisi halunnut (silloin) tietää. Nyt olen kyllä tänä päivänä iloinen että lopulta kaikki kävi niinkuin kävi. En tuhlannut enempää elämästäni ja sydämestäni siihen valheelliseen suhteeseen ja pettäjään. Ties vaikka olisin häneen vilpittömän rakastuneena, saattanut hänet raskaaksi tms.. Kerroin kyllä hänelle rehellisesti mitä tein, eli tein VÄÄRIN kun luin hänen päiväkirjaansa. Mutta häntä lainatakseni, hän oli tehnyt "pahemmin, vielä enemmän väärin ja niin useasti vielä"..
Nyt, vuosien jälkeen, kaikki hyvin, niin hyvin että se elämä vaan heittelee niin että me olemme tänä päivänä parhaat ystävät. Ei meillä ole mitään salattavaa toisiltamme. Ei enää. Todellakin olen ja hänkin on onnellinen että kaikki kävi lopulta niinkuin kävi. Meillä molemmilla tahoillamme onnelliset, tasapainoiset parisuhteet. Me otimme molemmat siitä opiksemme. Vasta nyt jälkeenpäin kun on saanut perspektiiviä, huomaa omaa elämäänsä tarkastellessa että se oli arvokas ja todella tarpeellinen kokemus. Vaikka silloin niin kovasti itkettikin. Niiden kyyneleiden myötä me molemmat opimme jotain tärkeää ja kasvoimme ihmisinä.
Syyllistämisellä emme saavuta mitään. Ota vain opiksesi. Pyri olemaan rehellinen ennen kaikkea itsellesi, sen jälkeen tuo rehellisyys ja avoimuus on helpompaa myös muita kohtaan. Sillon syntyy tilaa syntyä jollekin arvokkaalle. Mutta älä syyllistä ketään, sillä kuten arabit sanovat: "aina kun osoitat sormellasi jotakuta, kolme sormea osoittaa sinua itseäsi".
kiitos, Annoit aihetta ajatella. onnea sinulle ja sinun puolisollesi
Sulla ei oo mitään syytä tuntea mnkäänlaista syyllisyyttä!!!Mieti vähän jos et olis lukenut niitä..Siinä te vielä elelisitte onnellisina ja se jätkä varmasti jatkais tota touhua.Ja sä olet tasan vaan petetty et todellakaan pettäjä.Nyt uohdat sen kusipään!!Voimia sulle..