TARINAA TUNTETTOMUUDESTA.
Pikku sisareni oli aina isämme lellikki,hän sai kaiken mitä pyysi tavaroista huomioon.
Äitimme kuoli kun olimme teini ikäisiä ja pikku sisaremme jäi teini ikäisenä isämme kanssa asumaan kotitaloomme.
Sisareltamme ei puuttunut mitään ja olimme hieman mustasukkaisia hänen isältämme saamasta rakkaudesta..
Aika kului ,kaikki tasottui ja välimme olivat ihan hyvät,joskin sisaremme oli muuttunut vanhemmiten hyvin ylimieliseksi ja ilkeähköksi sanomisissaan.
Alkoholikin astui sisaremme elämään,muttei sentään hallinnut hänen elämäänsä täysin.
Isämme auttoi häntä kaikissa vaikeuksissa,takasi lainat,antoi rahaa ja välillä jopa hoiti sisaremme lapsiakin hänen kosteina aikoinaan.
Luulin kuitenkin tuntevani sisareni,ja tiesin että hän on pohjimmiltaan hyvä ihminen.
Lopulta sisaremme katkaisi välit isäämme ,syynä oli kai jonkinlainen raha asia.
Yllättäen saimme tietää että isämme on vakavasti sairas ja hänen elin aikansa ei tule olemaan kuin kuukausi korkeintaan.
Tämä rakas sisaremme ei voinut niellä suuttumustaan vielä tässä tilanteessakaan..
Hän ei halunnut käydä isäämme katsomassa sairaalassa vaikka tiesi hänen tilansa huononevan päivittäin.
Isämme kuoli näkemättä sisartamme.
Sisaremme palasi kuvioihin kuolinpesää selvitettäessä,hän halusi itselleen suurimman osan tavaroista ja osansa tietenkin pienestä raha osuudesta,hän oli asioiden suhteen hyvin tiukkana.
Hautajaisita kuukauden jälkeen tapasin sisareni ,hän oli hieman maistanut ja oli taas ilkeällä päällä,hän jopa kerskui kuinka oli huomaavinaan kuinka pidättelin itkuani hautajaissa ja nauroi päälle!
Tapauksesta on jo vuosia,mutta silti minua askarruttaa seikka,kuinka jostakin ihmisestä voi tulla noin tunteeton ,vai löytyykö hänellä sieltä pohjalta jonkinlaista katumusta jota hän ei näytä kenellekkään..,mutta miksi silti käyttätyä noin ylimielisesti muita kohtaan.
Olen saanut hänestä aikuisena niin tunteettoman ihmisen kuvan,voiko olla oikeastaan sellaisia ihmisiä joilla ei ole tabua mikään..,koko elämä pyörii vain oman navan ympärillä.
IHMETTELEN VAIN!
Olisi hauska lukea jos tälläisiä kokemuksia olisi jollain toisellakin.
Pikku sisareni oli aina isämme lellikki,hän sai kaiken mitä pyysi tavaroista huomioon.
Äitimme kuoli kun olimme teini ikäisiä ja pikku sisaremme jäi teini ikäisenä isämme kanssa asumaan kotitaloomme.
Sisareltamme ei puuttunut mitään ja olimme hieman mustasukkaisia hänen isältämme saamasta rakkaudesta..
Aika kului ,kaikki tasottui ja välimme olivat ihan hyvät,joskin sisaremme oli muuttunut vanhemmiten hyvin ylimieliseksi ja ilkeähköksi sanomisissaan.
Alkoholikin astui sisaremme elämään,muttei sentään hallinnut hänen elämäänsä täysin.
Isämme auttoi häntä kaikissa vaikeuksissa,takasi lainat,antoi rahaa ja välillä jopa hoiti sisaremme lapsiakin hänen kosteina aikoinaan.
Luulin kuitenkin tuntevani sisareni,ja tiesin että hän on pohjimmiltaan hyvä ihminen.
Lopulta sisaremme katkaisi välit isäämme ,syynä oli kai jonkinlainen raha asia.
Yllättäen saimme tietää että isämme on vakavasti sairas ja hänen elin aikansa ei tule olemaan kuin kuukausi korkeintaan.
Tämä rakas sisaremme ei voinut niellä suuttumustaan vielä tässä tilanteessakaan..
Hän ei halunnut käydä isäämme katsomassa sairaalassa vaikka tiesi hänen tilansa huononevan päivittäin.
Isämme kuoli näkemättä sisartamme.
Sisaremme palasi kuvioihin kuolinpesää selvitettäessä,hän halusi itselleen suurimman osan tavaroista ja osansa tietenkin pienestä raha osuudesta,hän oli asioiden suhteen hyvin tiukkana.
Hautajaisita kuukauden jälkeen tapasin sisareni ,hän oli hieman maistanut ja oli taas ilkeällä päällä,hän jopa kerskui kuinka oli huomaavinaan kuinka pidättelin itkuani hautajaissa ja nauroi päälle!
Tapauksesta on jo vuosia,mutta silti minua askarruttaa seikka,kuinka jostakin ihmisestä voi tulla noin tunteeton ,vai löytyykö hänellä sieltä pohjalta jonkinlaista katumusta jota hän ei näytä kenellekkään..,mutta miksi silti käyttätyä noin ylimielisesti muita kohtaan.
Olen saanut hänestä aikuisena niin tunteettoman ihmisen kuvan,voiko olla oikeastaan sellaisia ihmisiä joilla ei ole tabua mikään..,koko elämä pyörii vain oman navan ympärillä.
IHMETTELEN VAIN!
Olisi hauska lukea jos tälläisiä kokemuksia olisi jollain toisellakin.
Vastaukset 3
Vanhimmat
kyllä ihminen voi olla noin tunteeton. Tuntuu, että taustalla on liika itsekeskeisyys ja itsekkyys. Ei välitetä muista ihmisistä ollenkaan. Parempi pysyä erillään vaikka sisko onkin.
Hei.
Luepa psykan kirjoista tms. juttuja psykopaateista, sosiopaateista ja antisosiaalisista ihmisistä. Yksi syy kuvaamaasi käyttäytymiseen on, että sisko on saanut kaiken periksi ja lellitty pienestä asti.
Luonnehäiriö.
KIITOS vastauksista.
Asiaa ei pitäisi miettiä mutta aika ajoin asia kumminkin kalvaa mieltä kuinka joku voi olla noin tunteeton ja kylmä,eihän hän lapsena mitenkään eriskummallinen ollut.
Kaiken huippuna on vielä se että kaikista tapauksista hän syyttää muita,ikäänkuin hän olisi itse jonkun salaliiton uhri..,miettinyt sitäkin että uskooko hän itse edes syytöksensä.
Haluaisin lukea kyllä tähän liippaavasta jotain joka auttaisi minua ymmärtämään.