Näitä keskusteluita aikani luettuani oli vaan pakko ottaa tämä digitaaliaikakauden kynä kätöseen ja raapustaa muutama ajatus.
Huomaan että hyvin moni ihminen on joutunut pettymään/petetyksi tässä palvelussa (ja varmasti muissakin vastaavissa, internet kun on näitä pullollaan) ja sen takia luottamus toiseen ihmiseen on hyvin alhainen. Ymmärrän kyllä että etenkin naiset ovat hyvin ennakkoluuloisia tämän tähden ja sen vuoksi varmastikin moni hyvä kumppaniehdokas siten menettää mahdollisuutensa jos ei yhteydenottoyrityksissä valitse sanojaan juuri oikein.
Mutta sitä en kertakaikkiaan pysty ymmärtämään minkä takia jotkin ihmiset (käytänpä nyt esimerkkinä miehiä, itsekin kun olen) oikein "harrastuksenaan" yrittävät uida hyväuskoisen naisen elämään, vain päästäkseen hieman "hyötymään" heistä, ja sitten taikatempunomaisesti kadotaan sopivalla hetkellä kalastelemaan seuraavaa ja pahimmassa tapauksessa jätetään nainen pitämään huoli mahdollisista seuraamuksista? Mistä moinen käyttäytymismalli on opittu? Kavereilta? Niistä kartsalla kovaan sävyyn käydyistä henkevistä keskustelusessiousta?
En ole väkivaltaan taipuvainen henkilö ja kouluaikoina sainkin usein kärsiä (noh, se mikä ei tapa, vahvistaa...), mutta tällaisia henkilöitä jopa minun tekisi mieli "ojentaa" jos mahdollisuus sellaiseen tarjottaisiin. Onpa kokemusta jopa omasta sukulaispiiristä jossa läheinen sai kärsiä liian kokeilunhaluisen aviomiehensä (nyt entisen aviomiehensä) seikkailuista.
Toisaalta, monet kyllä aloittavat nämä temppunsa aivan liian aikaisin ja kun sitten vahinko tapahtuu niin ainoa ratkaisu onkin vaivihkaa kadota ja aloittaa kaikki alusta. Ehkäpä siinä sitten jäädään kierteeseen ja rehvastellaan kavereille pussikaljan äärellä että huh kun oli lähellä. Todella upeeta, bravo. Voin vain toivoa että vielä joku kerta näille ikinuorille joku maksaa samalla mitalla takaisin ja oppivat kantapään kautta mitä on satuttaa toista ihmistä. Tosin epäilen että maailmassa on muutama yksilö joka ei koskaan tule ottamaan opikseen ja mahdollinen jälkikasvu vielä jatkaa näillä opeilla.
Itsekin tämän palvelun käyttäjä olen, ja nimimerkkiäni en paljasta koska tiedän että muuten saisin jos jonkinlaista palautetta tästä mitä sanon. Savon ilmansuunnassa on sijaintini, muuta ei tarvitse tietää. Sen verran olen asian suhteen kokematon että en ole koskaan naisen kanssa ollut läheisesti (kyllä, neitsyt, onko siinä jotain vikaa vaikka lähempänä 30 ikävuotta jo onkin???), koska jo kauan sitten tein sen päätöksen muutamien tovereideni menoa seuranneena että, kun (jos) oikea nainen joskus kohdalleni osuu olen siihen myös valmis ja kannan kaikessa vastuuni. Vaikka huonoja asioita olen tässä elämässä itsekin tehnyt, haluan viimeiseen asti välttää toisen vahingoittamista ja loukkaamista. Te naiset jotka ette tätä usko omien kokemustenne tähden, sille en voi omalta osaltani mitään. Toivottavasti pystytte kuitenkin olemaan tuomitsematta meitä kaikkia sen vuoksi.
Vieraskirjojanne tulen itseltäni säästämään, niiden yhteneväisiä "sisältöjä" luettuani. Jos ei oikeasti keksitä mitään rakentavaa sanottavaa niin miksi sanoa yhtään mitään. Muutaman harvan kohteliaan viestin saatan naisille joiden profiilin katson oikeasti mielenkiintoiseksi lähettää, mutta tiedän että näihin tuskin tulisin, osaksi edellämainittujen seikkojen vuoksi, koskaan vastausta saamaan. Teitä nimittäin on muutama joihin oikeasti haluaisin tutustua. :( Kunpa olisi jokin järkevä tapa aloittaa keskustelu ilman turhia ennakkoluuloja jonkun mukavaksi katsomansa kanssa, varsinkin jos muuten kärsii lievästä ujoudesta.
Erään tietotekniikkaan liittyvän yksityiskohdan olen myös jättäny profiilistani pois koska "pelkään" että sillä voi omalta osaltaan olla vaikutusta asioihin (naiset, sanokaa suoraan pitääkö tämä paikkansa?). Asia on kuitenkin tuonut omat hyvät puolensa työelämässä enkä joudu missään nälkärajalla elämään. Joskus kyllä kuitenkin kiroan osaamistani ja sitä miten se on vaikuttanut "naisasioideni" hoitoon mutta en sitä silti kenellekään myönnä.
Että sellaista. Toivon vain että tähän ketjuun mahdollisesti syntyvä jatke ei täysin riistäydy käsistä.
- Joku oikeasti teitä naisia kunnioittava kunnollinen, rehellinen ja mukava mies jos minuun joskus erehdytte tutustumaan (tuskin kuitenkaan, vaikka olen kyllä ollut ennenkin väärässä).
Huomaan että hyvin moni ihminen on joutunut pettymään/petetyksi tässä palvelussa (ja varmasti muissakin vastaavissa, internet kun on näitä pullollaan) ja sen takia luottamus toiseen ihmiseen on hyvin alhainen. Ymmärrän kyllä että etenkin naiset ovat hyvin ennakkoluuloisia tämän tähden ja sen vuoksi varmastikin moni hyvä kumppaniehdokas siten menettää mahdollisuutensa jos ei yhteydenottoyrityksissä valitse sanojaan juuri oikein.
Mutta sitä en kertakaikkiaan pysty ymmärtämään minkä takia jotkin ihmiset (käytänpä nyt esimerkkinä miehiä, itsekin kun olen) oikein "harrastuksenaan" yrittävät uida hyväuskoisen naisen elämään, vain päästäkseen hieman "hyötymään" heistä, ja sitten taikatempunomaisesti kadotaan sopivalla hetkellä kalastelemaan seuraavaa ja pahimmassa tapauksessa jätetään nainen pitämään huoli mahdollisista seuraamuksista? Mistä moinen käyttäytymismalli on opittu? Kavereilta? Niistä kartsalla kovaan sävyyn käydyistä henkevistä keskustelusessiousta?
En ole väkivaltaan taipuvainen henkilö ja kouluaikoina sainkin usein kärsiä (noh, se mikä ei tapa, vahvistaa...), mutta tällaisia henkilöitä jopa minun tekisi mieli "ojentaa" jos mahdollisuus sellaiseen tarjottaisiin. Onpa kokemusta jopa omasta sukulaispiiristä jossa läheinen sai kärsiä liian kokeilunhaluisen aviomiehensä (nyt entisen aviomiehensä) seikkailuista.
Toisaalta, monet kyllä aloittavat nämä temppunsa aivan liian aikaisin ja kun sitten vahinko tapahtuu niin ainoa ratkaisu onkin vaivihkaa kadota ja aloittaa kaikki alusta. Ehkäpä siinä sitten jäädään kierteeseen ja rehvastellaan kavereille pussikaljan äärellä että huh kun oli lähellä. Todella upeeta, bravo. Voin vain toivoa että vielä joku kerta näille ikinuorille joku maksaa samalla mitalla takaisin ja oppivat kantapään kautta mitä on satuttaa toista ihmistä. Tosin epäilen että maailmassa on muutama yksilö joka ei koskaan tule ottamaan opikseen ja mahdollinen jälkikasvu vielä jatkaa näillä opeilla.
Itsekin tämän palvelun käyttäjä olen, ja nimimerkkiäni en paljasta koska tiedän että muuten saisin jos jonkinlaista palautetta tästä mitä sanon. Savon ilmansuunnassa on sijaintini, muuta ei tarvitse tietää. Sen verran olen asian suhteen kokematon että en ole koskaan naisen kanssa ollut läheisesti (kyllä, neitsyt, onko siinä jotain vikaa vaikka lähempänä 30 ikävuotta jo onkin???), koska jo kauan sitten tein sen päätöksen muutamien tovereideni menoa seuranneena että, kun (jos) oikea nainen joskus kohdalleni osuu olen siihen myös valmis ja kannan kaikessa vastuuni. Vaikka huonoja asioita olen tässä elämässä itsekin tehnyt, haluan viimeiseen asti välttää toisen vahingoittamista ja loukkaamista. Te naiset jotka ette tätä usko omien kokemustenne tähden, sille en voi omalta osaltani mitään. Toivottavasti pystytte kuitenkin olemaan tuomitsematta meitä kaikkia sen vuoksi.
Vieraskirjojanne tulen itseltäni säästämään, niiden yhteneväisiä "sisältöjä" luettuani. Jos ei oikeasti keksitä mitään rakentavaa sanottavaa niin miksi sanoa yhtään mitään. Muutaman harvan kohteliaan viestin saatan naisille joiden profiilin katson oikeasti mielenkiintoiseksi lähettää, mutta tiedän että näihin tuskin tulisin, osaksi edellämainittujen seikkojen vuoksi, koskaan vastausta saamaan. Teitä nimittäin on muutama joihin oikeasti haluaisin tutustua. :( Kunpa olisi jokin järkevä tapa aloittaa keskustelu ilman turhia ennakkoluuloja jonkun mukavaksi katsomansa kanssa, varsinkin jos muuten kärsii lievästä ujoudesta.
Erään tietotekniikkaan liittyvän yksityiskohdan olen myös jättäny profiilistani pois koska "pelkään" että sillä voi omalta osaltaan olla vaikutusta asioihin (naiset, sanokaa suoraan pitääkö tämä paikkansa?). Asia on kuitenkin tuonut omat hyvät puolensa työelämässä enkä joudu missään nälkärajalla elämään. Joskus kyllä kuitenkin kiroan osaamistani ja sitä miten se on vaikuttanut "naisasioideni" hoitoon mutta en sitä silti kenellekään myönnä.
Että sellaista. Toivon vain että tähän ketjuun mahdollisesti syntyvä jatke ei täysin riistäydy käsistä.
- Joku oikeasti teitä naisia kunnioittava kunnollinen, rehellinen ja mukava mies jos minuun joskus erehdytte tutustumaan (tuskin kuitenkaan, vaikka olen kyllä ollut ennenkin väärässä).
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aivan, harvinaisen hyvä kirjoitus. Olisi vaan enemmän kaltaisiasi miehiä. Nyt voi vain olla varuillaan kaiken aikaa, myös sellaisen suhteen, jonka kanssa on kauemmin jo kirjoitellut ja tapaillutkin. Pian huomaa että hän jo seikkailee näillä sivuilla taas. Mihin on kadonnut ihmisten luotettavuus, lopuksi häviää vain se joka pettää. Jos kumppani ei kiinnosta, on rehdimpää sanoa se toiselle osapuolelle.
Valehtelusta jää aina jossakin tilanteessa kiinni, en voisi enää tämän vähempää arvostaa valehtelijaa kun kysymyksessä on sentään aikuiset ihmiset. Turhaa luulla että täällä olisi vain sinisilmäistä porukkaa, joka ei näitä sivuja seuraa.
loistava kirjoitus.
Onneksi kunnon miehiä ja naisia vielä on joiden arvomaailma perustuu toisen kunnioittamiseen ja arvostamiseen.Jokainen meistä kaipaa hellyyttä,rakkautta ja toisen läheisyyttä.Se on kai niin hemmetin vaikea myöntää.....Tuskin tänne kukaan aivan tarkoituksella tulee tosia kiusaamaan ja loukkaamaan.Heillä jotka niin tekevät,on varmaan aika vaikeaa itsensä kanssa.
Ihminen jonka tunnet kaikkein huonoiten olet sinä itse.Jokaisen tulisi katsoa peiliin ja omalta kohdaltaan tehdä parhaansa ja olla rehellinen itselleen ja tietenkin myös muille.Tässä maailmassa on niin vähän rakkautta ja toisesta välittämistä.Mistäs muualta se lähtee kun itsestä.Meistä jokainen voi tehdä asialle jotain....textari tai soitto....mitä sulle kuuluu,kuinka olet voinut....ei se ole vaikeaa.Jos sinulta ei kukaan koskaan kysy noin,aina voit tehdä sen itse.Jokainen meistä varmaan tuntee jonkun,joka tarvitsee noita sanoja....kuinka voit? mitä sulle kuuluu?....Nuo sanat voi pelastaa jonkun ihmisen itsetuholta tai auttaa uuteen alkuun.....
Tästä nyt tuli näköjään tällainen saarna tai vuodatus.Olen itse eronnut ja aika yksinäinen...
Toisaalta yksinäisyys opettaa paljon itsestä.
Siitä tuntemattomasta miehestä,joka katsoo peilistä....
Kaikki tahtoo rakastaa, ikuisen tosi.
Mutta on olemassa persoonallisuushäirö, joka ei osaa rakastaa vaan tuhoaa... Ja se yleensä on seurausta siitä, ettei kukaan ole rakastanut todella silloin ihan pienenä.
Kaikki me ollaan rakkauden kerjäläisiä, toiset vain ei sitä tiedä.
Teidän kirjoitukset sai kyyneleet mun silmiin, olen itse kans eronnut ja yksin.