Jo joo.. onhan tästä aina jauhettu ja tullaan aina jauhamaan, mutta haluan kuitenkin sanoa oman mielipiteeni tässä tilantessa.
Lueskeltuani taas vaihteeksi näitä turhanpäiväisiä parisuhdekeskusteluja mieleni täytti jonkinkaltainen "unohda koko juttu" fiilis. Miksi kaiken täytyy olla aina niin vaikeaa? Omasta mielestäni olen päätynyt ratkaisuun joka on ehkä paras mutta ei helpoin, eli yksin eläminen. Ainakin toistaiseksi. Jos kaikki on niin vaikeaa niin miksi siihen ei olisi ratkaisua? On vaikeaa olla mies ja on varmaan vaikeaa olla nainen kun on kyse parisuhteesta. Jos muuta syytä ei toisen ihmisen kaipuuseen löydä niin ainoana on ainakin seksi. Ja se ehkä onkin se vaikein tilanne.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta että ilman seksuaalista rakkautta voi elää. Mutta ilman ystäviä ja läheisiä ja heidän rakkauttaan ei voi elää. Muuten olisi liian yksinäistä.
Olen 25v mies ja en ole koskaan seurustellut enkä koskaan harrastanut seksiä, siis toisen ihmisen kanssa. En katso että se tekisi minusta huonomman ihmisenä. En koskaan ajattele että minun PITÄISIkään harrastaa seksiä. Ei minulla sitä mitään vastaan ole, en sitä sano. Mutta en vain ajattele että se olisi jotenkin niin tärkeää että "sitä" pitäisi joskus saada.
Haluan että minulla olisi hyviä ystäviä (ja onhan minulla niitä), haluan tutusta myös uusiin ihmisiin. Minä haulaisin myös ystäviä naispuolisita ihmisistä (on minulla niitäkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin miehiä). En käsitä että miesten ja naisten välillä tulisi aina olla jonkinlainen "kyttäys", eli ei voida ajatella vain ystävänä. Lähinnä tässä tarkoitan siis uusia tuttavuuksia.
Eihän sitä kyllä koskaan tiedä mitä tuleman pitää mutta aika varma olen jo että saan olla "rauhassa" koko loppuelämäni. Jos vastaani on joskus tullut nainen joka on saanut minut syttymään niin enpä ole sellaiselle kelvannut. Sanotaanko nyt näin että "en minä valita" mutta.. No joku tähän voisi sanoa että olenko liian vaativa.. no en todellakaan. Ainoat vaatimukseni on naisessa että hän olisi suht koht järkevä ja suht koht jalat maassa.. Onko liikaa vaadittu? Ulkonäöllä ei loppujen lopuksi ole merkitystä. Ja seksi ei minulla todellakaan ole ensimmäisenä mielessä (pystyttekö naiset käsittämään sitä että sellaisiakin on?).
Lueskeltuani taas vaihteeksi näitä turhanpäiväisiä parisuhdekeskusteluja mieleni täytti jonkinkaltainen "unohda koko juttu" fiilis. Miksi kaiken täytyy olla aina niin vaikeaa? Omasta mielestäni olen päätynyt ratkaisuun joka on ehkä paras mutta ei helpoin, eli yksin eläminen. Ainakin toistaiseksi. Jos kaikki on niin vaikeaa niin miksi siihen ei olisi ratkaisua? On vaikeaa olla mies ja on varmaan vaikeaa olla nainen kun on kyse parisuhteesta. Jos muuta syytä ei toisen ihmisen kaipuuseen löydä niin ainoana on ainakin seksi. Ja se ehkä onkin se vaikein tilanne.
Kokemuksen syvällä rintaäänellä voin todeta että ilman seksuaalista rakkautta voi elää. Mutta ilman ystäviä ja läheisiä ja heidän rakkauttaan ei voi elää. Muuten olisi liian yksinäistä.
Olen 25v mies ja en ole koskaan seurustellut enkä koskaan harrastanut seksiä, siis toisen ihmisen kanssa. En katso että se tekisi minusta huonomman ihmisenä. En koskaan ajattele että minun PITÄISIkään harrastaa seksiä. Ei minulla sitä mitään vastaan ole, en sitä sano. Mutta en vain ajattele että se olisi jotenkin niin tärkeää että "sitä" pitäisi joskus saada.
Haluan että minulla olisi hyviä ystäviä (ja onhan minulla niitä), haluan tutusta myös uusiin ihmisiin. Minä haulaisin myös ystäviä naispuolisita ihmisistä (on minulla niitäkin, mutta huomattavasti vähemmän kuin miehiä). En käsitä että miesten ja naisten välillä tulisi aina olla jonkinlainen "kyttäys", eli ei voida ajatella vain ystävänä. Lähinnä tässä tarkoitan siis uusia tuttavuuksia.
Eihän sitä kyllä koskaan tiedä mitä tuleman pitää mutta aika varma olen jo että saan olla "rauhassa" koko loppuelämäni. Jos vastaani on joskus tullut nainen joka on saanut minut syttymään niin enpä ole sellaiselle kelvannut. Sanotaanko nyt näin että "en minä valita" mutta.. No joku tähän voisi sanoa että olenko liian vaativa.. no en todellakaan. Ainoat vaatimukseni on naisessa että hän olisi suht koht järkevä ja suht koht jalat maassa.. Onko liikaa vaadittu? Ulkonäöllä ei loppujen lopuksi ole merkitystä. Ja seksi ei minulla todellakaan ole ensimmäisenä mielessä (pystyttekö naiset käsittämään sitä että sellaisiakin on?).
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kyllähän sen voi uskoa, että miehiä joilla ei ole seksi ekana mielessä on olemassa... Ne jotka seksiä kaiken aikaa ajattelevat pitävät vain enempi meteliä itsestään...
Se, että naisten ja miesten välillä pitäisi olla joku "kyttäys", varmaan johtuu siitä, että nykyään tuntuu kuin jokaisen pitäisi pystyä saamaan kaikki hyöty itselle...tosin poikkeuksiakin on.... Maailma vaan on mennyt siihen, että jokainen tuijottaa omaan napaansa ja miettii miten saan parhaan hyödyn ja jos jotain "harmia" tulee niin unohdetaan koko juttu. Pitää elää ja mennä mistä aita on matalin.
Ensin ajattelin että et ole tosissasi. Kuinka tyhmä olinkaan. Mikä syy mulla on epäillä. Kun ajattelen uudelleen, minusta tuntuu että olet löytänyt jotain tärkeää.
Jos aivan aidosti suhtaudut asiaan kuten kirjoitat, niin ainakin olet tosiaan sivussa tästä turhasta ihmissuhdeongelmien hässäkästä. Ne ovat niin kovia aiheuttamaan turhia paineita, kun pyritään toteuttamaan mielikuvia siitä millainen hyvän suhteen pitäisi olla. Tai pahimmassa tapauksessa pyritään muuttamaan kumppania mieleisekseen vasten tämän tahtoa.
Tärkeitä ihmisiä löytää hässäköimättä, ja jos ei etsimällä etsi naista ja kelpuuta jotakuta vain siksi että se on nainen, luulisi välttyvän monelta tuskalta.