noniin.
en tiedä onko tulossa vaikea ero, mutta huolestuttava kuitenkin.
Meillä ei siis ole ehtinyt kertyä omaisuutta tämän lyhyen avioliiton aikana, eikä ennen sitä. Eli jaettavaa ei ole; paitsi ne kodinkoneet ja vehkeet.
Itse olen naisena se lähtevä. Ja tilanne on se että kaikki on mun nimissä: vuokrasopimus, sähkö, kännykät ja kaikki muut osamaksut (auto ja pienetkin tavarat)
Mulle se on sama vaikka ne jäiskin mun vastuulle.
Mutta missä kohtaa mun pitää nyt ottaa itseni niistä irti ettei vain satu mitään mitä kadun?
Jos mies jää esim siihen kämppään vähäx aikaa ennen kuin saadaan selville voiko hän jäädä siihen. Hänellä siis on luototiedot mennyt joskus ennen mua ja mä olen nyt se joka on vastuussa nimellisesti. Tottakai ollaan yhteisvastuullisia.
Mutta voiko tässä nyt käydä jotenkin hassusti, että mies päättää tehdä jotain ja ne jää mun vastuulle???
Entä jos nyt laitetaan se ero vireille? muuttaako se jotain laillisesti? tms?
apua?!
en tiedä onko tulossa vaikea ero, mutta huolestuttava kuitenkin.
Meillä ei siis ole ehtinyt kertyä omaisuutta tämän lyhyen avioliiton aikana, eikä ennen sitä. Eli jaettavaa ei ole; paitsi ne kodinkoneet ja vehkeet.
Itse olen naisena se lähtevä. Ja tilanne on se että kaikki on mun nimissä: vuokrasopimus, sähkö, kännykät ja kaikki muut osamaksut (auto ja pienetkin tavarat)
Mulle se on sama vaikka ne jäiskin mun vastuulle.
Mutta missä kohtaa mun pitää nyt ottaa itseni niistä irti ettei vain satu mitään mitä kadun?
Jos mies jää esim siihen kämppään vähäx aikaa ennen kuin saadaan selville voiko hän jäädä siihen. Hänellä siis on luototiedot mennyt joskus ennen mua ja mä olen nyt se joka on vastuussa nimellisesti. Tottakai ollaan yhteisvastuullisia.
Mutta voiko tässä nyt käydä jotenkin hassusti, että mies päättää tehdä jotain ja ne jää mun vastuulle???
Entä jos nyt laitetaan se ero vireille? muuttaako se jotain laillisesti? tms?
apua?!
Vastaukset 9
Vanhimmat
Pääsääntö: puolisot vastaavat omista veloistaan. Poikkeus: Perheen elatukseksi tehdyt velat ovat yhteisvastuulla (ja tulkinta on sitten todella ahdas, eli esim. autovelka ei ole perheen elatukseen).
Jos velat ovat nimissäsi, vastaat niistä. Osituksessa huomioidaan "velkasi" ja "omaisuutesi" kuten myös toisen osapuolen. Nettovarallisuuksienne mukaan toinen malsaa tasinkoa, jos ette muuta sovi.
ok. omista veloista ollaan vastuussa ja nekin on otettu yhteiseen tarkoitukseen. Sama se vaikka se auto on sitten mun vastuulla... Paska osto sekin, mutta kärsitään; sekin ostettiin lasten takia... 5 lasta yhteensä(3 miehen), joita ei oikein ole voinut kuljetella pikkuautolla.
Paska juttu...
No, mutta ... jos hän keiltäytyy osallistumasta maksuihin jotka pitäis maksaa puoliksi. Nehän on mun nimissä eli mun nimi siinä menee... Ei mulla kaikkea ole varaa maksaa yksin ja sen se tietää.
Jos autolaina on yksin sinun nimissäsi, niin sinä siitä yksin vastaat ... vaikka sitten autolla olisin kuljetettu sinun/hänen/teidän lapsianne.
Jos auto on sun nimissä ja sun rahoilla tai lainoilla ostettu, niin kai sinä sen voit vaikka myydäkin. Mitä miehellä on siihen sanomista. Ei mitään.
Jos luovuttaa omaisuuttaan toisen käyttöön voi varautua pahimpaan, eli siihen että maksaa toisen aiheuttamat töpeksinnät. Luottaisitko mieheesi että maksaa sinun lainaasi ajallaan..? Jos luottotiedotkin on menetetty.
Jokainen tekee kuten parhaaksi näkee. Minä en antaisi omaisuuttani toiselle erossa. En edes käyttöön, lainaksi tms. Ellei minullakaan olisi varaa ylläpitää autoa möisin sen. Vain yhteinen omaisuus on jaettava, ja nimenomaan jaettava - ei luovutettava jommalle kummalle. En myöskään jättäisi toista asumaan minun vuokraamaani asuntoon. Vuokraisännältä voi kysyä suostuuko hän että sinä muutat pois ja mies tekee oman vuokrasopimuksen. Alivuokralaiseksi en häntä ottaisi. Jos pelaa itsensä ulos luottomarkkinoilta, eläköön sitten sen mukaan. Et sinä ole velvoitettu häntä paapomaan. Ehkä saatat joutua elatusvelvolliseksi jos voidaan näyttää että mies on varaton koska teillä on perhe ja hän on hoitanut osuutensa esim. kotitöillä.
Muuta neuvoa en osaa antaa kuin että miettikää mikä on omasta mielestänne oikeudenmukaista.
Itse sain apua oikeusaputoimistosta, vaikuttaa siltä että et ole yli varakas asiakkaaksi.
Siellä saa apua mitä kannattaa ottaa huomioon ettet kadu ja aja ittees tupelle.
Otappa asiat topakasti, huomenna asiat voivat muuttua suusanallisiin lupauksiin ei kannata luottaa.
Nyt kun sinnittelet päivän kerralla, huomaat että päivä päivältä menee paremmin.
Kyllä se elämä näyttää parempiakin puolia melkein vuosi sitte jätetty, (muutta tänään onnellinen)
Kohdallani eron ollessa totta kaverit auttoivat että pidä puoles.
Kylläpä se kannattikin.
x hupuloitsi rahansa naisiin ja viinaan, minä tyttö muutan omaan kotiin.
Kesä on tulossa ja ei tarvii ittekseenkään olla parempia miehiä on olemassa.
Tsemppiä
... jos puhut avioehdottoman avioeron osituksesta, niin olet väärässä. Jos kirjoitat avoerosta, niin oikeassa.
Ei omaisuutta tosiaan tarvitse antaa avioeron osituksella toiselle, ja yhteinen jaetaan. Mutta se oma omaisuus on mukana kun varallisuudet molemmille lasketaan, ja avioerossa se kummalla vähemmän voi lain mukaan vaatia tasinkoa, millä ne omaisuudet tasataan ytäsuuriksi (negatiivinen netto-omaisuus tulkitaan nollaksi).
Eli, auton voit myydä, maksaa autovelan pois ... mutta mikä jää yli, on mukana osituksessa ... jos siis tarkkoja ollaan :-)
Jotenkin olisi kai pitänyt haistaa ettei tässä ole tehty avioehtoa. Joten tottahan se on, kaikki jaetaan. Kai? On tietysti vähän vaikea arvioida, sillä meilläkään ei ollut avioehtoa mutta saatiin omaisuus riitojen päätteeksi jaettua siten että kumpikin piti omansa ja vain yhteiset jaettiin. Apua siihenkin tarvittiin. Meillä ei laskettu paperilla arvoja, vaan katsottiin suurinpiirtein kun irtaimistosta oli kyse. Asunto myytiin, rahat puoliksi, vaikka minä olin sitä enemmän maksanut. Kummallalkin oli auto. Toisella uusi, toisella vanha. Niitä ei jaettu tasan, vaan kumpikin piti omansa. Minusta se oli reilua vaikka minulle vanha rämä jäikin.
Sopuun kannattaa aina pyrkiä, mutta aiheetonta pitkävihaista riitaa välttääkseen, jos ilmassa on sodan merkit: oikeusaputoimistoon tms.
... nimittäin kuvaamasi kaltainen "vapaaehtoinen" sovittelu ... osituksen eroava pariskuta voi sopia hyvin vapaasti, ja se tosiaan usein parempi kuin lihava riita lakipykäliin vetoamalla.
Mutta silti, sovittelun ja sopimuksen pitäisi olla sellainen, että molemmat ovat jokseenkin tyytyväisiä tulemaan ja kokevat sen oikeudenmukaiseksi.
.... hyvä ihminen selvää,ennenkuin teet mitään.Itse jäin kaikesta ilman,kun uskoin mitä toinen lupasi ns.hyvällä päällä.Voi tulla myöh.vaikeuksia.
Koeta jaksaa!