Kyllä rasittaa. Äidillä on psykoositiloja, jotka tulevat aika usein. Riippuu vähän. Monta kuukautta saattaa olla "normaali", kunnes taas iskee. Silloin äiti päättää että minullakin on huono olo koska hänelläkin on. Hän ei kykene näkemään minua erillisenä ihmisenä omine tunteineen. Hän tunnetilansa ovat yhtä minun kanssani. Erittäin raivostuttavaa. Tiedän että äitini on sairas ja syö psykoosilääkkeitä mutta en tiedä hänen virallista diagnoosiaan.
Tämä rasittaa minua todella, onneksi emme kasu enää lähelläkään toisiamme.
Tämä rasittaa minua todella, onneksi emme kasu enää lähelläkään toisiamme.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Sellaisessa tilassa ihminen saattaa vaikka riistää hengen joltakin. Sellaisen henkilön paikka on lukkojen takana sairaalassa ja pysyvästi.
Se on vaan tässä maassa harmi, että suositaan avohoitoa niin kauan kuin vain suinkin ihminen jollakin tavalla pystyy itsestään huolehtimaan. Omaisilla ja lääkärillä pitäisi olla oikeus laittaa pakkohoitoon ja valvonnan alle ihmiset, jotka ilmiselvästi eivät kykene huolehtimaan itsestään ja jotka saattavat olla myös vaarallisia ympäristölle. Mutta kun ei niin ei.
Äitini kyllä pystyy huolehtimaan hyvin itsestään ja koirastaan. Hän tuntee sairautensa ja sen rajoitukset, ei koskaan mene niin harhoihin että laiminlöisi itsestään huolehtisen. Totta kai sellaisiakin psykootikkoja on ja paljon jotka eivät kertakaikkiaan pärjää omillaan ja ovat haitaksi ympärisölleen. Äitini on haitaksi vain siinä mielessä että muuttuu oudoksi ja rasittavaksi, mutta ei esim väkivaltaiseksi, se olisi jo pahempi juttu.
Ehkä ei kannattaisi kirjoitella vastauksia ihmiselle aiheesta, josta ei tiedä yhtään mitään!!!
Olet vastuuton...
Maanis-depressiiviseltä, joka on kaksisuuntainen mielialahäiriö. Psykoosi taas on tila joka vaatii sairaalahoitoa, tarvittaessa pakkohoitoa. Henkilö joka on psykoosissa ei kykene huolehtimaan itsestään saati koirastaan.
Voisitko jutella äitisi kanssa asiasta -kysyä suoraan ja rehellisesti diagnoosia? Ehkä sinuakin helpottaisi kun tietäisit asiasta enemmän, joten voisit suhtautua siihen kuten mihin tahansa sairauteen, sekä sen oireisiin. Surullista jos et kykene näkemään omaa "oikeaa" äitiäsi tuon sairauden takaa.
Ehkä sairaustilan ymmärtämisen kautta sinun olisi myös helpompi nähdä itsesi erillisenä yksilönä -riippumatta äitisi tunnetiloista. Se on vaikeaa, tiedän.
Mielenterveysongelmaisen lähellä eläminen on vaativaa, mutta auttaa edes vähän jos ymmärtää sairauden mukanaan tuomaa käyttäytymistä vaikka sitä ei hyväksyisikään.