Eron 1-vaiheesta nyt kulunut 3vkoa.Asutaan erillään.Vaikeetahan tässä on ollut jo vuosia,mutta kyllä se murskasi kun ilmoitti,että meidän parisuhde on nyt ohi.
Noi ensimmäiset viikot meni itkeä tihruttaen.Kamala ikävä toista.Sentään yli 20-v.yhteistä elämää takana.Itkua,itkua ja vaan itkua.
Nyt on kehiin astunut viha.Mietin ja vatvon meidän elämää.Mikä meni pielee,koska,missä,milloin.Ooon niin raivona itselleni ja hänelle.Ketuttaa vielä toi toinen.Ei halua enään puhua kanssani.Ei vastaa viesteihini ym.On löytänyt toisen.Tuhlannut viimeisiä rahoja illallisii ym.Sekin saa mut raivon partaalle.Ne rahat on kaikki pois meidän lapsilta.
Mikä vaihe mulla on menossa nyt tässä eroprosessissa?Miten mä saan tän vihan pois jotten kurista sitä kun nähdään seuraavan kerran?
Auttakaa epätoivoista!!!!!!!!!!!!!!
Noi ensimmäiset viikot meni itkeä tihruttaen.Kamala ikävä toista.Sentään yli 20-v.yhteistä elämää takana.Itkua,itkua ja vaan itkua.
Nyt on kehiin astunut viha.Mietin ja vatvon meidän elämää.Mikä meni pielee,koska,missä,milloin.Ooon niin raivona itselleni ja hänelle.Ketuttaa vielä toi toinen.Ei halua enään puhua kanssani.Ei vastaa viesteihini ym.On löytänyt toisen.Tuhlannut viimeisiä rahoja illallisii ym.Sekin saa mut raivon partaalle.Ne rahat on kaikki pois meidän lapsilta.
Mikä vaihe mulla on menossa nyt tässä eroprosessissa?Miten mä saan tän vihan pois jotten kurista sitä kun nähdään seuraavan kerran?
Auttakaa epätoivoista!!!!!!!!!!!!!!
Vastaukset 8
Vanhimmat
Vaimon lähdöstä 5 viikkoa. Lähti 18 vuoden onnellisesta (mun mielestä) avioliitosta toisen miehen matkaan. Hänellä on ollut suhde toiseen vajaan vuoden. Minulle asia tuli täytenä yllärinä.
Mulla alkaa pahin ikävävaihe helpottamaan, eli pystyn välillä ajattelemaan jotakin muuta kuin häntä. Toivoisin, että minäkin saisin pikku hiljaa kehitettyä itselleni ikävä vaiheen jälkeen vihavaiheen se voisi helpottaa elämää, kun saisi purettua pahaa oloa kunnon kiukkupuuskalla. Toivon sinulle voimia jaksamisessa.
PS. Anna minulle osa kiukustasi niin saat minulta palan ikävöintiä ja kaipausta.
Miellelläni lahjoitan tämän kiukun sinulle pois.En vain voi ottaa kaipausta ja ikävää.Se on niin tuskallisen raastavaa.Lähestulkoon kuolemaksi!!!!!??????
Ei, Älä vihaa toista, niin vaikeaa kuin se olisikin.. Ihmisellä on vain tietty kapasiteetti tunteilleen, jos vihaat jotain on se rakaudestasi lapsiasi kohtaan pois..
Vihasta ei ole itselle mitään hyötyä, vihan kohde voittaa aina, koska vihattuna oleminen ei vie tunnekapasiteettia..
Nyt keskityt täysillä itseesi ja lapsiisi.. Unohdat kaikki ikävät asiat ja varsinkin puolisosi.. Irtaudu rutiineista.. Hemmottele itseäsi, esim. kylpylälomalla ja hieronnalla.. Äläkä ainakaan hyväksy keneltäkään mitään säälittelyjä..
Kiitos sinulle tipseistä.Kyllä muuten irrottaudun rutiineista.....Kiitos
Hyväksy kaikki tunteesi. Vihaa, kun siltä tuntuu. Pääset irti exästä, kun tunnustat (itsellesi) vihaavasi häntä tai sitä, mitä hän pisti sinut läpikäymään. Vihan ilmaiseminen täytyy vain kanavoida "siistiksi", vaikka siivota tai urheilla kuten ylempänä mainittiin. Voit myös kirjoittaa kiukkusi ja vihasi kirjeeseen (jota ET lähetä) exälle.
Mulla ei ainakaan ole rajallinen tunnekapasiteetti. Voin ihan hyvin vihata yhtä (tai siis kahta...) ja rakastaa samalla montaa muuta. Ja rakastamani ihmiset taatusti tietävät, että rakastan.
jos lapsia ei ole , sen parempi ja vaikka lapsia olisikin kyttää. Minä erosin vuosi sitten , minut paiskattiin ulos koska uusi ja kauniinpi olisi nyt varalla. Nyt, olen kuullut että kyseinen kyttäporukka , joka Hovissa kyttää , on jäännöseriä ja eräs sanoi nyt se selittää kaiken, kun mainitsin missä exän uusi kummpani on töissä. Rumia kuulemma kaikki tyynni. Nooo. anti olla. minä elän eläämäni toiset toista, joka päiväå pitää katsoa silmiin, aamullakin oli niin mukavaa kun ukkokööriin menin vaihdattamaan autoni renkaita? Sätkä paloi ja kaasukammioon tunsin joutuneeni. Minua nauratti. Kaasutettu elävältä. hei, äiti pikkuiseen , toivottavasti et kastunut, vettä sataa nyt!
Mene terapiaan. Se auttaa ajan mittaan.
Tuntuupa tutulta. Minulle kävi samalla tavalla vuosia sitten. Mies hurahti nuoreen ja nättiin ja jätti minut, lapset ja 20v. avioliiton. Vihani oli ääretön, kun hän hemmotteli uutta naista ja hänen lastaan, mutta ei maksanut elatusmaksuja, eikä pitänyt yhteyttä omiin lapsiinsa.
Itsesyyttely, masennus, häpeä ja suru tulivat tutuiksi. Kävin vuoden terapiassa ja ennen muuta ystäville ja siskolleni purin asiaa. Lapset auttoivat myös jaksamaan.
Kuinka ollakaan, uusi ihastus hälveni ja mies olisi ollut tulossa takaisin. En kuitenkaan enää huolinut. Sittemmin hän meni naimisiin, ja aika on ihmeellinen parantaja. En tunne häntä kohtaan mitään erityistä. Kauniita muistoja on, mutta myös raskaita.
Uusi, 2v. avioliittoni on nyt purkautumassa minun tahdostani, kun nykyinen mieheni ei pääse henkiseti irti entisestään. Vaihteeksi saan siis jättäjän roolin. Tätä nykyistäni rakastan syvästi, mutta en voi muutakaan, en jaksa enää olla toinen nainen omassa avioliitossani.
Kaikkea hyvää sinulle, sinä selviät, ihan varmasti selviät!