Adressi vai kukat

Jos menet surukotiin ennen hautajaisia, vie silloin kukkia.Mutta jos et mene ennen hautajaisia ,laita adressi menemään postissa ja viet kukkia myös silloin,kun menet käymään kotona.Molempia ei tarvi välttämättä,mutta voi laittaakin.

Kukat ja /tai adressi osoitetaan osanottona omaisille joten tässä ei tarvitse noudattaa vainajan mieltymyksiä.

Kukkia voi viedä tai lähetää pienen kortin kera kelle tahansa lähiomaiselle. Yleensä sille kenet vainajan omaisista tuntee parhaiten.
Kukkia voi lähettää vielä hautajaisten jälkeenkin.

Adressi luetaan yleensä muistotilaisuudessa ja näin ollen se toimitetaan ennen muistotilaisuutta omaisille.

Adressi osoitetaan: Matti Meikäläisen(vainajan nimi) omaiset
ja perään postiosoite jos menee postissa.

näin. kirjoitti:

Kukat ja /tai adressi osoitetaan osanottona omaisille joten tässä ei tarvitse noudattaa vainajan mieltymyksiä.

Kukkia voi viedä tai lähetää pienen kortin kera kelle tahansa lähiomaiselle. Yleensä sille kenet vainajan omaisista tuntee parhaiten.
Kukkia voi lähettää vielä hautajaisten jälkeenkin.

Adressi luetaan yleensä muistotilaisuudessa ja näin ollen se toimitetaan ennen muistotilaisuutta omaisille.

Adressi osoitetaan: Matti Meikäläisen(vainajan nimi) omaiset
ja perään postiosoite jos menee postissa.

Lue lisää

anoppini kuollessa melko nuorena hyvin yllättäen, olimme lähes tuskissamme kukkien kanssa. kukaan meistä läheisistä ei olisi jaksanut niitä laittaa esille ja keskellä talvea ne tuntuivat ajoittain hiukan jopa irvokkailta. oli muutenkin hyvin raskasta, että vieraita ramppasi koko ajan ottamassa osaa... kuolemansyytäkään kun ei tiedetty moneen viikkoon, niin ihmisten kanssa oli hyvin raskasta jutella. kenellekään kun ei voinut antaa mitään selitystä rakaan ihmisen kuolemalle! eniten tilanne rasitti appeani, joka ei muutenkaan ole kovinkaan puhelias.

mielestäni adressi on erittäin hyvä tapa, ja niitä olemme jälkeenpäinkin monesti lukeneet. en usko kenenkään edes muistavan, ketkä kaikki niiden parin ensimmäisen päivän aikana kävivät. älkää siis aina menkö henkilökohtaisesti ottamaan osaa, vaan laittakaa adressi. keskusteluille tulee aika sitten myöhemmin! nyt taas kun appeni eniten kaipaisi seuraa, suurin osa näistä ihmisistä ei ole ottanut mitään yhteyttä... :(

omainen kirjoitti:

anoppini kuollessa melko nuorena hyvin yllättäen, olimme lähes tuskissamme kukkien kanssa. kukaan meistä läheisistä ei olisi jaksanut niitä laittaa esille ja keskellä talvea ne tuntuivat ajoittain hiukan jopa irvokkailta. oli muutenkin hyvin raskasta, että vieraita ramppasi koko ajan ottamassa osaa... kuolemansyytäkään kun ei tiedetty moneen viikkoon, niin ihmisten kanssa oli hyvin raskasta jutella. kenellekään kun ei voinut antaa mitään selitystä rakaan ihmisen kuolemalle! eniten tilanne rasitti appeani, joka ei muutenkaan ole kovinkaan puhelias.

mielestäni adressi on erittäin hyvä tapa, ja niitä olemme jälkeenpäinkin monesti lukeneet. en usko kenenkään edes muistavan, ketkä kaikki niiden parin ensimmäisen päivän aikana kävivät. älkää siis aina menkö henkilökohtaisesti ottamaan osaa, vaan laittakaa adressi. keskusteluille tulee aika sitten myöhemmin! nyt taas kun appeni eniten kaipaisi seuraa, suurin osa näistä ihmisistä ei ole ottanut mitään yhteyttä... :(

Lue lisää

... rahallinen puoli olisi toki ollut kovin käytännöllistä ja tervetullutta taloudellisesti ajatellen. Mutta siinä tilanteessa ei kaivannut käytännöllisyyttä ja järkikin oli hukassa.
Meille virtasi mitä kauniimpia surukukkia ja minä niitä katsellessani sain jotain merkillistä lohtua. Kaunis viaton lapsi ansaitsi enkeliksi joutuissaan kauneimmat kukat muistokseen. Miten ankeaa ja harmaata olisi ollutkaan ilman niitä. Minulle ne oli näkyvä osoitus siitä, että lapsemme kuolema oli huomioitu, ja meitä muistettiin suuressa surussamme. En kokenut kukkalähetyksiä rasitteeksi olenkaan. Esille laitto seuraavan aamuna oli ainoata hyvää toimintaa, kun en sietänyt ahdistukseltani olla paikoillani vielä. Enkä mihinkään muuhunkaan kuitenkaan kyennyt. Ja kukista huolehtiminen oli jotenkin tärkeää.
Kukkalähetysten vastaanottaminen sen sijaan oli osin raskasta. Parhaimmat oli lähiomaisten hlökohtaisesti tuomat. Sitten kukkalähetin tuomat, joka ei sanoja kaivannut ja poistui pikaisesti paikalta.Myös ystävien/tuttujen henk.koht. tuomat olivat koskettavia, mutta parempi jos osasivat lyhytsanaisesti poistua paikalta. Siinä kuolemaa seuraavana päivänä ei totisesti kaipaa kokopäiväisesti kuuntelijaa, eikä kykene jokaiselle antamaan selostusta voinneista tai tapahtuneista. Oli kiusallista kun eräät pitkittivät kohtaamista ja ikäänkuin odottivat kutsua sisälle. Sanoin monelle suoraan että en kutsu sisään, en jaksa.

Yleisneuvoksi sanoisin, että on tahdikasta muistaa surukotia edes kerran, edes jollain tavalla. Sen sijaan, että jättää täysin noteeraamatta. Tapoja voi olla erilaisia, ei tarvi aina mennä etiketin mukaan, surukukat tai addressi. Riippuu suhteista, mutta esimerkiksi kirje voi olla hyvin koskettava ja mieleenjäävä ja lämmittävä tapa muistaa surevia. JOku kirjoittaa runoja vainajasta ja voi muistaa sillä surevia. Kukat voi lähettää/viedä milloin vain, addressi kuuluu muistotilaisuuteen ja on lähetettävä sopivana ajankohtana hautajaisiin nähden.

Surussa ei kukaan virheitä kaivele tällaisissa asioissa, eikä tuskin muista kuka jätti kukat lähettämättä tai addressin kirjoittamatta. Kohtaaminen tai edes muistaminen on se kaikkein tärkein jossain vaiheessa. Ymmärrän kuitenkin, että haluat kysyä ja olla tahdikas, sillä raskaassa tilanteessa ei kukaan halua aiheuttaa sureville mielipahaa yhtään enempää.