anoppi...

Mitä miehesi sanoo, kun olet ihmetellyt hänelle tätä omituista kolhoositaloutta?

Kaikennähnyt kirjoitti:

Mitä miehesi sanoo, kun olet ihmetellyt hänelle tätä omituista kolhoositaloutta?

minäkin anoppi ja pojat joskus auttaa, mutta rajansa kaikella hyysäämisellä aikuisten ihmisten. Antakaa anopit oma elämä noille perheille ja äkkiä !!

Sanot, että on outoa, että poika maksaa äitinsä laskut, muttei se kuitenkaan ole niin outoa, ettei avovaimokaan saisi lupaa puuttua asiaan, ennen kuin asuu saman katon alla tämän pojan kanssa? On vähän liian myöhäistä puuttua asiaan vasta silloin, kun ensimmäinen yhteinen vuokra/asuntolainan lyhennyserä on jo maksettava, ja muut yhteiset kulut.

Mieheni ei tarvitse kalastaa joka päivä, jotta pystyisi maksamaan vanhemmiltaan saamansa kalat takaisin. Mieheni ei ole mitään velkaa vanhemmilleen, hän auttaa vanhempiaan näiden yrityksessä, silloin kun hänelle jää aikaa muulta työltä, aivan kuten tekevät muutkin lapset. Appivanhemmat soittavat miehelleni vähintään n. kerran viikossa, joskus usemmamminkin, kun he tarvitsevat apua.

Autoa täytyy käyttää huollossa, anoppi täytyy viedä kauppaan, lemmikille pitää hakea lääkkeitä, yrityksen asioita pitää hoitaa. Kun mieheni on käynyt yrityksessä tekemässä nämä palvelukset, on usein käynyt niin, että mieheni isä on ollut poissa paikalta. Hän on käynyt ulkona kaupungilla, mutta ei ole jostain syystä tehnyt näitä töitä, joista anoppi on sitten joutunut soittamaan omalle pojalleen, koska anoppi ei ole saanut omaa miestään aisoihin. Jonkunhan täytyy työtkin tehdä.

Jos yrityksessä on tosiaan niin kiire, niin miksi anopin täytyy käydä kaupassa kesken työpäivän? Jos töitä on niin paljon, niin miksi lähtevät liikkeen sulkemisaikaan, eivätkä tee ylitöitä, kuten me muut? Töitä ei kannata viedä kotiin, kuten he tekevät, sillä se sekoittaa työn ja vapaa-ajan, lisää stressiä, eikä kodissa ole kaikkia tarvittavia työvälineitä tietokoneen puuttuessa. He eivät osaa organisoida, vaan ennemminkin delegoivat, eli laittavat lapsensa tekemään asiat, jotka he itse voisivat tehdä järkevämmin ja paljon lyhyemmässä ajassa. Työllistämistukiakin on olemassa, mutta he eivät ole ottaneet yhteyttä työkkäriin, koska, no, he eivät osaa organisoida, asettaa tehtäviä tärkeysjärjestykseen. Yritykseen tarvittaisiin enemmän kuin kaksi aikuista, mutta heillä ei ole aikaa järjestää asioita, vaan jatkavat vanhan kaavan mukaan, soittavat kaaoksen lisääntyessä lapsensa aina apuun.

Mieheni sisarukset joutuvat auttamaan enemmän vanhempiaan kuin mieheni. Mutta he ovatkin saaneet enemmän tukea vanhemmiltaan,mm. ulkomaanmatkojen avustuksessa, laskujen maksussa, mieheni maksoi matkansa itse ja omalla työllä, mutta nämä kaksi muuta ovatkin tästä syystä enemmän kiinni vanhemmissaan ja nämä heissä. He ovat velkaa vanhemmilleen, ja joutuvat maksamaan siitä heille joka pv ja viikko jossakin muodossa. Heillä ei ole varaa sanoa ei. Nämä kaksi ovat vielä talutusnuorassa, josta mieheni on päässyt irti. Kun kaksi aikuista lasta on taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan edes joissakin määrin, ja kun tilanteeseen lisätään vielä näiden kahden sisaruksen kumppanit ja lapset, tilanne on enemmän kuin monimutkainen. Saman katon alla asumisessa on pulmia, ei siihen tarvita vielä omia vanhempia mukaan sekoittamaan kuvioita entisestään.

Appivanhemmat ovat oikeastaan velkaa miehelleni, kaikesta siitä ylimääräisestä työstä jonka hän on tehnyt heidän ja yrityksensä hyväksi. Ennen minun mukaantuloani mieheni melkein asui yrityksessä, mutta ei enää. Päivysti melkeinpä joka vuorokauden hetki, hänellä ei ollut silloin varaa kieltäytyä olosuhteiden pakosta. Tarvitaan joku, joka huomauttaa, miten asioiden kuuluisi olla. Jokin tilanne, josta nähdä muutoksen tarpeen. Aivan kuten tuo avovaimo, joka ei joidenkin mielestä saisi puuttua anopin ja tämän pojan väliseen suhteeseen, kuin vasta muutettuaan yhteen miehen kanssa. Meidän tapauksessa me yhdessä aloimme huomata, että tilanteeseen on tultava muutos. Anoppi ja appi eivät ole vieläkään tajuneet asiaa. Yrittävät edelleen soitella ja pyytävät auttamaan, ja vihastuvat suunnattomasti, kun kieltäydymme jostakin hommasta omiin kiireisiimme vedoten. Muutaman kerran on käynyt niin, että mykkäkouluhan siitä on tullut, kun anoppi ei ole vaan tajunnut, vaan on turvautunut uhkailuihin. Nämä eivät ole kuitenkaan tehonneet meihin, sillä me emme ole taloudellisesti riippuvaisia heistä. Emmekä henkisesti.

saisi puuttua? kirjoitti:

Sanot, että on outoa, että poika maksaa äitinsä laskut, muttei se kuitenkaan ole niin outoa, ettei avovaimokaan saisi lupaa puuttua asiaan, ennen kuin asuu saman katon alla tämän pojan kanssa? On vähän liian myöhäistä puuttua asiaan vasta silloin, kun ensimmäinen yhteinen vuokra/asuntolainan lyhennyserä on jo maksettava, ja muut yhteiset kulut.

Mieheni ei tarvitse kalastaa joka päivä, jotta pystyisi maksamaan vanhemmiltaan saamansa kalat takaisin. Mieheni ei ole mitään velkaa vanhemmilleen, hän auttaa vanhempiaan näiden yrityksessä, silloin kun hänelle jää aikaa muulta työltä, aivan kuten tekevät muutkin lapset. Appivanhemmat soittavat miehelleni vähintään n. kerran viikossa, joskus usemmamminkin, kun he tarvitsevat apua.

Autoa täytyy käyttää huollossa, anoppi täytyy viedä kauppaan, lemmikille pitää hakea lääkkeitä, yrityksen asioita pitää hoitaa. Kun mieheni on käynyt yrityksessä tekemässä nämä palvelukset, on usein käynyt niin, että mieheni isä on ollut poissa paikalta. Hän on käynyt ulkona kaupungilla, mutta ei ole jostain syystä tehnyt näitä töitä, joista anoppi on sitten joutunut soittamaan omalle pojalleen, koska anoppi ei ole saanut omaa miestään aisoihin. Jonkunhan täytyy työtkin tehdä.

Jos yrityksessä on tosiaan niin kiire, niin miksi anopin täytyy käydä kaupassa kesken työpäivän? Jos töitä on niin paljon, niin miksi lähtevät liikkeen sulkemisaikaan, eivätkä tee ylitöitä, kuten me muut? Töitä ei kannata viedä kotiin, kuten he tekevät, sillä se sekoittaa työn ja vapaa-ajan, lisää stressiä, eikä kodissa ole kaikkia tarvittavia työvälineitä tietokoneen puuttuessa. He eivät osaa organisoida, vaan ennemminkin delegoivat, eli laittavat lapsensa tekemään asiat, jotka he itse voisivat tehdä järkevämmin ja paljon lyhyemmässä ajassa. Työllistämistukiakin on olemassa, mutta he eivät ole ottaneet yhteyttä työkkäriin, koska, no, he eivät osaa organisoida, asettaa tehtäviä tärkeysjärjestykseen. Yritykseen tarvittaisiin enemmän kuin kaksi aikuista, mutta heillä ei ole aikaa järjestää asioita, vaan jatkavat vanhan kaavan mukaan, soittavat kaaoksen lisääntyessä lapsensa aina apuun.

Mieheni sisarukset joutuvat auttamaan enemmän vanhempiaan kuin mieheni. Mutta he ovatkin saaneet enemmän tukea vanhemmiltaan,mm. ulkomaanmatkojen avustuksessa, laskujen maksussa, mieheni maksoi matkansa itse ja omalla työllä, mutta nämä kaksi muuta ovatkin tästä syystä enemmän kiinni vanhemmissaan ja nämä heissä. He ovat velkaa vanhemmilleen, ja joutuvat maksamaan siitä heille joka pv ja viikko jossakin muodossa. Heillä ei ole varaa sanoa ei. Nämä kaksi ovat vielä talutusnuorassa, josta mieheni on päässyt irti. Kun kaksi aikuista lasta on taloudellisesti riippuvaisia vanhemmistaan edes joissakin määrin, ja kun tilanteeseen lisätään vielä näiden kahden sisaruksen kumppanit ja lapset, tilanne on enemmän kuin monimutkainen. Saman katon alla asumisessa on pulmia, ei siihen tarvita vielä omia vanhempia mukaan sekoittamaan kuvioita entisestään.

Appivanhemmat ovat oikeastaan velkaa miehelleni, kaikesta siitä ylimääräisestä työstä jonka hän on tehnyt heidän ja yrityksensä hyväksi. Ennen minun mukaantuloani mieheni melkein asui yrityksessä, mutta ei enää. Päivysti melkeinpä joka vuorokauden hetki, hänellä ei ollut silloin varaa kieltäytyä olosuhteiden pakosta. Tarvitaan joku, joka huomauttaa, miten asioiden kuuluisi olla. Jokin tilanne, josta nähdä muutoksen tarpeen. Aivan kuten tuo avovaimo, joka ei joidenkin mielestä saisi puuttua anopin ja tämän pojan väliseen suhteeseen, kuin vasta muutettuaan yhteen miehen kanssa. Meidän tapauksessa me yhdessä aloimme huomata, että tilanteeseen on tultava muutos. Anoppi ja appi eivät ole vieläkään tajuneet asiaa. Yrittävät edelleen soitella ja pyytävät auttamaan, ja vihastuvat suunnattomasti, kun kieltäydymme jostakin hommasta omiin kiireisiimme vedoten. Muutaman kerran on käynyt niin, että mykkäkouluhan siitä on tullut, kun anoppi ei ole vaan tajunnut, vaan on turvautunut uhkailuihin. Nämä eivät ole kuitenkaan tehonneet meihin, sillä me emme ole taloudellisesti riippuvaisia heistä. Emmekä henkisesti.

Lue lisää

Miehen oman rahan käyttö ei kuulu vaimolle. Sen vuoksi ei ole vaimon asia mäkättää siitä, että mies antaa rahaa tai ostaa tavaroita äidilleen. Niin kauan, kun ette asu yhdessä, ei miehesi rahan käyttö kuulu sinulle mitenkään. Sen jälkeen se kuuluu sinulle vain sen verran, joka liittyy yhteiseen talouteenne. Se, mikä on miehesi henkilökohtaista rahaa, on hänen rahaansa, ja hän saa käyttää sen ihan niin kuin haluaa.

Minusta on parempi, että mies käyttää rahan äitinsä hyväksi, kuin että hän ryyppäisi sen taivaan tuuliin. Sellaisiakin miehiä on.

"Mieheni ei ole mitään velkaa vanhemmilleen,..."

Tämäkin on asia, joka ei ole sinun päätettävissäsi. En ole missään vaiheessa tarkoittanut, että miehelläsi olisi lain mukaista velkaa vanhemmilleen. Hänellä voi kuitenkin olla mielestään henkistä velkaa, ja hän maksaa sitä, jos haluaa.

"On vähän liian myöhäistä puuttua asiaan vasta silloin, kun ensimmäinen yhteinen vuokra/asuntolainan lyhennyserä on jo maksettava, ja muut yhteiset kulut."

Huolehdi noista sitten, kun on niiden aika. Nyt syytät miestäsi jo ennen kuin hän jättänyt velvoitteitaan suorittamatta.

Muuhun anopin touhuun en ota kantaa. Yritä nyt kuitenkin sisäistää se, että jopa avioliitossa osapuolilla on omat rahansa. Kyllä ihminen saa omasta omaisuudestaan päättää.

Charles kirjoitti:

Miehen oman rahan käyttö ei kuulu vaimolle. Sen vuoksi ei ole vaimon asia mäkättää siitä, että mies antaa rahaa tai ostaa tavaroita äidilleen. Niin kauan, kun ette asu yhdessä, ei miehesi rahan käyttö kuulu sinulle mitenkään. Sen jälkeen se kuuluu sinulle vain sen verran, joka liittyy yhteiseen talouteenne. Se, mikä on miehesi henkilökohtaista rahaa, on hänen rahaansa, ja hän saa käyttää sen ihan niin kuin haluaa.

Minusta on parempi, että mies käyttää rahan äitinsä hyväksi, kuin että hän ryyppäisi sen taivaan tuuliin. Sellaisiakin miehiä on.

"Mieheni ei ole mitään velkaa vanhemmilleen,..."

Tämäkin on asia, joka ei ole sinun päätettävissäsi. En ole missään vaiheessa tarkoittanut, että miehelläsi olisi lain mukaista velkaa vanhemmilleen. Hänellä voi kuitenkin olla mielestään henkistä velkaa, ja hän maksaa sitä, jos haluaa.

"On vähän liian myöhäistä puuttua asiaan vasta silloin, kun ensimmäinen yhteinen vuokra/asuntolainan lyhennyserä on jo maksettava, ja muut yhteiset kulut."

Huolehdi noista sitten, kun on niiden aika. Nyt syytät miestäsi jo ennen kuin hän jättänyt velvoitteitaan suorittamatta.

Muuhun anopin touhuun en ota kantaa. Yritä nyt kuitenkin sisäistää se, että jopa avioliitossa osapuolilla on omat rahansa. Kyllä ihminen saa omasta omaisuudestaan päättää.

Lue lisää

Logiikkasi on aika outoa. Puolustat henkeen ja vereen miehen oikeutta määrätä omista rahoistaan, jopa yhteisen talouden, vaimon, ja miehen oman talouden kustannuksella. "Parempi että antaa omalle äidilleen, kuin ryyppäisi nekin rahat". Minä en anna omista rahoistani äidilleni, kuin yhteisestä sopimuksesta, eikä anna muuten miehenikään. Ei edes silloin kuin emme vielä asuneet yhdessä. Suvaitset oikeastaan kaiken, jolla mahdollistetaan parempi elintaso jo eläkettä nauttivalle äidille? Ennen muuttamista yhteen, on pelisäännöt selvitettävä, sinä olet asenteestasi päätellen jo selvittänyt ne itsellesi. Äiti on kaikki kaikessa. Nyt ei puhuta mistään ryyppyreissuista, joita en muuten olisi sallinut edes silloin, kuin mieheni asui vielä omassa asunnossaan. Ajattele, nainen, jolla on periaatteita, paitsi että minun ovat paljon terveempää laatua. Ehkä tämän alkuperäisen vaimon miehen olisi pitänyt sinun mielestäsi isan muuttaa ja asua äitinsä luona, ja ihan kuule käydä samaan aikaan saunassa, ettei vettä tuhlaisi. Kumma tämä Suomen maa, joka nostaa esille tuollaisia pervoja, jotka tukevat äitiään, vaikkei lain mukaan äitiä voi naida. Olet tästä varmaan eri mieltä, kuten kaikista, mitä muut naiset kuin äitisi sanoo? Olet iljettävä.

No, onneksi minä olen naimisissa todellisen miehen kanssa, joka osaa erottaa äidin ja vaimon toisistaan. Mistä johtuu tuo puolustusalttiutesi? Tuntuu todella oudolta, iljettävältä, et taida pitää muita naisia suuressa arvossa, vain äitiäsi.

-Ja muuten, en syytä miestäni mistään - Voi voi, en ole tuo alkuperäinen vaimo, joka kirjoitti. Mutta en oletakaan, että ymmärtäisit minua, soita äidille, ja pyydä selittämään. Vaimon kuuluu huolehtia yhteisen talouden laskuista, kun on niiden aika, kuinkahan kauan ennen tämän alkuperäisen vaimon miehen rahahanat anopin suuntaan pitäisi laittaa kiinni, että säästyisi sitä rahaa sitä yhteistä taloutta varten? Säästäminen vie kuule aikaa, no vippaa sinä äidiltä vaan.

Naisella ja miehellä ei avoliitossa ole omia rahoja, ne ovat yhteisiä rahoja, vaikka eivät vielä asuisi yhdessä. Minulla on onneksi mies, joka ymmärtää tämän, ja minä olen vaimo, jolle ei tästä asiasta myöskään tarvitse saarnata. Aiot tukea ajatusta, että mies tukee äitiään niin kauan, kunnes asuu virallisesti toisen naisen kanssa? Sai - rast - ta. En oikein usko, että tämä jäisi pervojen kohdalla edes tähän. Jos on elänyt noin kauan tuollaisessa suhteessa oman äidin kanssa, riippuvuussuhteessa, niin ei se lopu avoliitossa. Hae parempi mies.

sinun rahoistasi kirjoitti:

Logiikkasi on aika outoa. Puolustat henkeen ja vereen miehen oikeutta määrätä omista rahoistaan, jopa yhteisen talouden, vaimon, ja miehen oman talouden kustannuksella. "Parempi että antaa omalle äidilleen, kuin ryyppäisi nekin rahat". Minä en anna omista rahoistani äidilleni, kuin yhteisestä sopimuksesta, eikä anna muuten miehenikään. Ei edes silloin kuin emme vielä asuneet yhdessä. Suvaitset oikeastaan kaiken, jolla mahdollistetaan parempi elintaso jo eläkettä nauttivalle äidille? Ennen muuttamista yhteen, on pelisäännöt selvitettävä, sinä olet asenteestasi päätellen jo selvittänyt ne itsellesi. Äiti on kaikki kaikessa. Nyt ei puhuta mistään ryyppyreissuista, joita en muuten olisi sallinut edes silloin, kuin mieheni asui vielä omassa asunnossaan. Ajattele, nainen, jolla on periaatteita, paitsi että minun ovat paljon terveempää laatua. Ehkä tämän alkuperäisen vaimon miehen olisi pitänyt sinun mielestäsi isan muuttaa ja asua äitinsä luona, ja ihan kuule käydä samaan aikaan saunassa, ettei vettä tuhlaisi. Kumma tämä Suomen maa, joka nostaa esille tuollaisia pervoja, jotka tukevat äitiään, vaikkei lain mukaan äitiä voi naida. Olet tästä varmaan eri mieltä, kuten kaikista, mitä muut naiset kuin äitisi sanoo? Olet iljettävä.

No, onneksi minä olen naimisissa todellisen miehen kanssa, joka osaa erottaa äidin ja vaimon toisistaan. Mistä johtuu tuo puolustusalttiutesi? Tuntuu todella oudolta, iljettävältä, et taida pitää muita naisia suuressa arvossa, vain äitiäsi.

-Ja muuten, en syytä miestäni mistään - Voi voi, en ole tuo alkuperäinen vaimo, joka kirjoitti. Mutta en oletakaan, että ymmärtäisit minua, soita äidille, ja pyydä selittämään. Vaimon kuuluu huolehtia yhteisen talouden laskuista, kun on niiden aika, kuinkahan kauan ennen tämän alkuperäisen vaimon miehen rahahanat anopin suuntaan pitäisi laittaa kiinni, että säästyisi sitä rahaa sitä yhteistä taloutta varten? Säästäminen vie kuule aikaa, no vippaa sinä äidiltä vaan.

Naisella ja miehellä ei avoliitossa ole omia rahoja, ne ovat yhteisiä rahoja, vaikka eivät vielä asuisi yhdessä. Minulla on onneksi mies, joka ymmärtää tämän, ja minä olen vaimo, jolle ei tästä asiasta myöskään tarvitse saarnata. Aiot tukea ajatusta, että mies tukee äitiään niin kauan, kunnes asuu virallisesti toisen naisen kanssa? Sai - rast - ta. En oikein usko, että tämä jäisi pervojen kohdalla edes tähän. Jos on elänyt noin kauan tuollaisessa suhteessa oman äidin kanssa, riippuvuussuhteessa, niin ei se lopu avoliitossa. Hae parempi mies.

Lue lisää

En ole missään vaiheessa kirjoittanut, että miehen pitää antaa rahat äidilleen. Olen vain kirjoittanut, että hän saa ne antaa, jos haluaa. Se ei sinulle kuulu, mitä mies tekee omilla rahoillaan, kunhan ei niitä huoriin käytä.

"Puolustat henkeen ja vereen miehen oikeutta määrätä omista rahoistaan, jopa yhteisen talouden, vaimon, ja miehen oman talouden kustannuksella."

Sinustako on outoa se, että ihminen saa päättää omista rahoistaan? Oletko jonkin sortin kontrollifriikki, jos miehesi ei saisi omia rahojaan käyttää, mihin haluaa?

"Suvaitset oikeastaan kaiken, jolla mahdollistetaan parempi elintaso jo eläkettä nauttivalle äidille?"

Jos osaisit lukea, et kirjoittaisi noin. En ole väittänyt tuota. Miehellä on oikeus käyttää omia rahojaan haluamallaan tavalla. Jos hän haluaa käyttää rahat äitiinsä, ei vaimolla ole oikeutta sitä estää. En minä tarkoita, että rahat pitäisi käyttää äitiin, enkä itsekään tee niin. Jos kuitenkin joku niin tekee, niin siitä vaan.

Hanki sinä omat rahasi, niin ei tarvitse miehen siivellä elää ja hänen rahoistaan huolehtia.

Charles kirjoitti:

En ole missään vaiheessa kirjoittanut, että miehen pitää antaa rahat äidilleen. Olen vain kirjoittanut, että hän saa ne antaa, jos haluaa. Se ei sinulle kuulu, mitä mies tekee omilla rahoillaan, kunhan ei niitä huoriin käytä.

"Puolustat henkeen ja vereen miehen oikeutta määrätä omista rahoistaan, jopa yhteisen talouden, vaimon, ja miehen oman talouden kustannuksella."

Sinustako on outoa se, että ihminen saa päättää omista rahoistaan? Oletko jonkin sortin kontrollifriikki, jos miehesi ei saisi omia rahojaan käyttää, mihin haluaa?

"Suvaitset oikeastaan kaiken, jolla mahdollistetaan parempi elintaso jo eläkettä nauttivalle äidille?"

Jos osaisit lukea, et kirjoittaisi noin. En ole väittänyt tuota. Miehellä on oikeus käyttää omia rahojaan haluamallaan tavalla. Jos hän haluaa käyttää rahat äitiinsä, ei vaimolla ole oikeutta sitä estää. En minä tarkoita, että rahat pitäisi käyttää äitiin, enkä itsekään tee niin. Jos kuitenkin joku niin tekee, niin siitä vaan.

Hanki sinä omat rahasi, niin ei tarvitse miehen siivellä elää ja hänen rahoistaan huolehtia.

Lue lisää

Ihmetyttää tuo kun sinusta pitäisi raha-asiat pitää erillään maailman tappiin.

Eikös normaali avioliitto tuo mukanaan paljon YHTEISIÄ juttuja, jotka maksetaan YHDESSÄ.

On pakko vähän suunnitella talouttaan, eikä semmoiseen sovi erillisten "omien rahojen" käyttö ihan mihin vaan, "kunhan ei huoriin".

Taidat olla lapsellisempi tapaus kuin ennen luulinkaan.

menoja? kirjoitti:

Ihmetyttää tuo kun sinusta pitäisi raha-asiat pitää erillään maailman tappiin.

Eikös normaali avioliitto tuo mukanaan paljon YHTEISIÄ juttuja, jotka maksetaan YHDESSÄ.

On pakko vähän suunnitella talouttaan, eikä semmoiseen sovi erillisten "omien rahojen" käyttö ihan mihin vaan, "kunhan ei huoriin".

Taidat olla lapsellisempi tapaus kuin ennen luulinkaan.

Lue lisää

Edelleenkin perään sitä viestien lukemista. Kirjoitin jo jossain viestissä, että kunhan yhteiset menot on katettu, saa kumpikin tehdä omilla jäljelle jäävillä rahoillaan, mitä haluaa.

On meilläkin vaimon kanssa yhteisiä menoja, kuten talo, auto ja yhteiset harrastukset. Kaikki mitä jää yhteisten menojen ja yhteisen säästämisen jälkeen, on kummankin omaa rahaa, jonka saa käyttää omiin harrasteisiin. Kyllähän avioliiton ulkopuolista elämääkin pitää olla olemassa.

Ja nyt, perkele soikoon, luet nämä viestit ajatuksella, ennen kuin vastaat. Ei millään viitsisi joka viestissä toistaa asioita, jotka on jo samassa ketjussa kirjoitettu.

Alkuperäisen viestin mukaan pariskunnan osapuolet asuvat vielä eri osoitteissa. Lainaus ensimmäisestä viestistä: "Ongelma on siinä, että kun tässä mieheni kanssa yhteen muutetaan, ..." Kun muutetaan yhteen, kummankin on tuotava yhteiseen talouteen rahaa sopimuksen mukaan. Muuta en ole väittänytkään. Jos miehellä jää tuon jälkeen jotain, on miehen asia, mihin rahan käyttää.

Mikä ihmeen vimma sinulla on huolehtia miehen rahoista? Eikö sinulla ole omia, vai mistä tuo kontrollointi oikein sikiää?

menoja? kirjoitti:

Ihmetyttää tuo kun sinusta pitäisi raha-asiat pitää erillään maailman tappiin.

Eikös normaali avioliitto tuo mukanaan paljon YHTEISIÄ juttuja, jotka maksetaan YHDESSÄ.

On pakko vähän suunnitella talouttaan, eikä semmoiseen sovi erillisten "omien rahojen" käyttö ihan mihin vaan, "kunhan ei huoriin".

Taidat olla lapsellisempi tapaus kuin ennen luulinkaan.

Lue lisää

Kyllä Charles on oikeassa minusta. Vaikka se ei meilläkään noin toimi, mutta se ei toimi noin siksi, että olemme sopineet muuta. Siitähän siinä on kysymys, miten sovitaan rahoja käytettävän. Aika usein niistä ei riitä enää ulkopuoliselle, mutta kaipa jokaiselle jää jonkinverran omaa rahaakin käytettäväksi. Ei suinkaan se niin voi mennä, että kaikesta tehdään yhdessä tiliä. Meilläkin kumpikin voi omat ylimenevät rahansa käyttää miten haluaa, eipä niihin puututa. Tosin ei niitä nyt kovin paljoa jää, joten niistä tuskin riittää ulkopuolisille. Toisaalta mistä senkin tietää, mitä esimerkiksi mies on sopinut äitinsä tai vanhempiensa kanssa, jo aiemmin. Nämä jutut täällä ovat aika vähin tiedoin kirjoitettuja, toisella osapuolella voisi olla jotain sanottavaa.

Charles kirjoitti:

Edelleenkin perään sitä viestien lukemista. Kirjoitin jo jossain viestissä, että kunhan yhteiset menot on katettu, saa kumpikin tehdä omilla jäljelle jäävillä rahoillaan, mitä haluaa.

On meilläkin vaimon kanssa yhteisiä menoja, kuten talo, auto ja yhteiset harrastukset. Kaikki mitä jää yhteisten menojen ja yhteisen säästämisen jälkeen, on kummankin omaa rahaa, jonka saa käyttää omiin harrasteisiin. Kyllähän avioliiton ulkopuolista elämääkin pitää olla olemassa.

Ja nyt, perkele soikoon, luet nämä viestit ajatuksella, ennen kuin vastaat. Ei millään viitsisi joka viestissä toistaa asioita, jotka on jo samassa ketjussa kirjoitettu.

Alkuperäisen viestin mukaan pariskunnan osapuolet asuvat vielä eri osoitteissa. Lainaus ensimmäisestä viestistä: "Ongelma on siinä, että kun tässä mieheni kanssa yhteen muutetaan, ..." Kun muutetaan yhteen, kummankin on tuotava yhteiseen talouteen rahaa sopimuksen mukaan. Muuta en ole väittänytkään. Jos miehellä jää tuon jälkeen jotain, on miehen asia, mihin rahan käyttää.

Mikä ihmeen vimma sinulla on huolehtia miehen rahoista? Eikö sinulla ole omia, vai mistä tuo kontrollointi oikein sikiää?

Lue lisää

Kaikki menee samaan pottiin sillä hetkellä kun ne tulevat huusholliin.

Meillä ei myöskään ole rahaa liiaksi asti, joten tämänhetkinen systeemimme on tosiaankin ainut mahdollinen. Kummallakaan ei ole mitään erityistä omaa pussia yhteisten menojen jälkeenkään.

Tuskinpa tällainen järjestely on mitenkään epätavallistakaan.

Minulla ei siis ole mitään "vimmaa" huolehtia miehen rahoista.

Vaikutat koleeriselta, kun oikein kirota täytyy tavallisella keskustelupalstalla. Kuka sinut on jumalaksi tehnyt määräämään kenenkään huushollirahoista? Ei tarvi lainkaan lähetellä mitään tikareita ja salamoita mistään korkeuksista.

vapaus on kirjoitti:

Kyllä Charles on oikeassa minusta. Vaikka se ei meilläkään noin toimi, mutta se ei toimi noin siksi, että olemme sopineet muuta. Siitähän siinä on kysymys, miten sovitaan rahoja käytettävän. Aika usein niistä ei riitä enää ulkopuoliselle, mutta kaipa jokaiselle jää jonkinverran omaa rahaakin käytettäväksi. Ei suinkaan se niin voi mennä, että kaikesta tehdään yhdessä tiliä. Meilläkin kumpikin voi omat ylimenevät rahansa käyttää miten haluaa, eipä niihin puututa. Tosin ei niitä nyt kovin paljoa jää, joten niistä tuskin riittää ulkopuolisille. Toisaalta mistä senkin tietää, mitä esimerkiksi mies on sopinut äitinsä tai vanhempiensa kanssa, jo aiemmin. Nämä jutut täällä ovat aika vähin tiedoin kirjoitettuja, toisella osapuolella voisi olla jotain sanottavaa.

Lue lisää

Kirjoitit: "Ei suinkaan se niin voi mennä, että kaikesta tehdään yhdessä tiliä."

Meillä on näin, on ollut koko 13-vuotisen avioliittomme ajan. Ei meillä ole mitään tarvetta erikseen pitää jotain ikiomaa pussukkaa henk.koht. menoihin. Miksei niistä voisi puhua? Ei se tarkoita, että toinen osapuoli "puuttuu" toisen rahankäyttöön. Jos joku perusteltu meno on, niin siitä vaan. Kyllähän minä tiedän esim. että siippani kerää postimerkkejä ja niihin kuluu melkoisesti vuosittain. En minä sitä häneltä yritä pois ottaa. Samoin käytän itse jonkin verran nettisivustoihini, ei hän sitä kyseenalaista.

Mutta kun kumpikin tietää koko ajan miten paljon siellä yhteisessä pussissa on fyrkkaa, niin on paljon helpompi toteuttaa tulevaisuuden suunnitelmat.

Kun sovitaan yhteen niin sovitaan. Meillä tämä on toiminut hyvin koko ajan. Emme ole kertaakaan riidelleet rahasta ja sen käytöstä. Olkaapa siis vihreän kateellisia meille, jos teillä on jotain sellaisia ongelmia. (vitsi)

yhdessä kohtaa kirjoitti:

Kirjoitit: "Ei suinkaan se niin voi mennä, että kaikesta tehdään yhdessä tiliä."

Meillä on näin, on ollut koko 13-vuotisen avioliittomme ajan. Ei meillä ole mitään tarvetta erikseen pitää jotain ikiomaa pussukkaa henk.koht. menoihin. Miksei niistä voisi puhua? Ei se tarkoita, että toinen osapuoli "puuttuu" toisen rahankäyttöön. Jos joku perusteltu meno on, niin siitä vaan. Kyllähän minä tiedän esim. että siippani kerää postimerkkejä ja niihin kuluu melkoisesti vuosittain. En minä sitä häneltä yritä pois ottaa. Samoin käytän itse jonkin verran nettisivustoihini, ei hän sitä kyseenalaista.

Mutta kun kumpikin tietää koko ajan miten paljon siellä yhteisessä pussissa on fyrkkaa, niin on paljon helpompi toteuttaa tulevaisuuden suunnitelmat.

Kun sovitaan yhteen niin sovitaan. Meillä tämä on toiminut hyvin koko ajan. Emme ole kertaakaan riidelleet rahasta ja sen käytöstä. Olkaapa siis vihreän kateellisia meille, jos teillä on jotain sellaisia ongelmia. (vitsi)

Lue lisää

Niin te olette sopineet asian ja silloin on ihan selvä, että yhdessä päätetään. Kuten tuossa sanoin, se on sopimusjuttu. Joillekin sopii se, että kaikki rahat on yhteisiä, siihen ei silloin ulkopuolisella ole mitään sanottavaa :) Mutta on niitäkin,jotka haluavat vähän toisin ja se on kai lähtökohta kuitenkin. Käytännössä aviopareilla varmaan onkin niin, että yhteisesti päätetään ja neuvotellaan.
Siihen vaikuttavat niin monet seikat, tulot ja niiden jakautuminen. Kyllähän se yhteiseen hiileen puhaltaminen on hyvä asia, kieltämättä. Ei vaan sovi täysin toteutettuna kaikille.

yhdessä kohtaa kirjoitti:

Kirjoitit: "Ei suinkaan se niin voi mennä, että kaikesta tehdään yhdessä tiliä."

Meillä on näin, on ollut koko 13-vuotisen avioliittomme ajan. Ei meillä ole mitään tarvetta erikseen pitää jotain ikiomaa pussukkaa henk.koht. menoihin. Miksei niistä voisi puhua? Ei se tarkoita, että toinen osapuoli "puuttuu" toisen rahankäyttöön. Jos joku perusteltu meno on, niin siitä vaan. Kyllähän minä tiedän esim. että siippani kerää postimerkkejä ja niihin kuluu melkoisesti vuosittain. En minä sitä häneltä yritä pois ottaa. Samoin käytän itse jonkin verran nettisivustoihini, ei hän sitä kyseenalaista.

Mutta kun kumpikin tietää koko ajan miten paljon siellä yhteisessä pussissa on fyrkkaa, niin on paljon helpompi toteuttaa tulevaisuuden suunnitelmat.

Kun sovitaan yhteen niin sovitaan. Meillä tämä on toiminut hyvin koko ajan. Emme ole kertaakaan riidelleet rahasta ja sen käytöstä. Olkaapa siis vihreän kateellisia meille, jos teillä on jotain sellaisia ongelmia. (vitsi)

Lue lisää

"Jos joku perusteltu meno on, niin siitä vaan."

Taikasana minusta tuossa on "perusteltu". Pitäisi siis perustella oman rahan käyttöä puolisolle. Sinänsä minulla ei ole mitään salattavaa vaimoltani. Eli jos sattuu tulemaan puheeksi, voin aivan hyvin sanoa, että ostin pelin tai kävin juomassa oluen tai mitä nyt sitten rahallani teinkään. En kuitenkaan ala lupaa kysymään, eikä vaimoni sitä oletakaan. Hänkin hassaa rahaansa täysin turhaan (kuten esim. Seiska-lehteen, jota meille ei tilattaisi, jos minä saisin päättää). En kuitenkaan ala siitä hänelle motkottamaan, koska omia rahojaan hän käyttää.

En edelleenkään ymmärrä, miksi rahojen pitäisi olla yhteisiä sen jälkeen, kun yhteiset menot on kuorittu päältä. Minusta on outoa, että rahojen tienaajan pitää perustella niiden käyttöä jollekin toiselle.

"Mutta kun kumpikin tietää koko ajan miten paljon siellä yhteisessä pussissa on fyrkkaa, niin on paljon helpompi toteuttaa tulevaisuuden suunnitelmat."

No tuo on helppoa, kun on yhteinen tili. Meillä menee kummallakin palkasta tietty, sovittu summa, yhteiselle tilille. Ylijäävä on omaa rahaa, jonka saa vaikka polttaa, jos niin haluaa. Lupia ei ole katsottu tarpeelliseksi kysellä.

eikä erikseen kirjoitti:

Kaikki menee samaan pottiin sillä hetkellä kun ne tulevat huusholliin.

Meillä ei myöskään ole rahaa liiaksi asti, joten tämänhetkinen systeemimme on tosiaankin ainut mahdollinen. Kummallakaan ei ole mitään erityistä omaa pussia yhteisten menojen jälkeenkään.

Tuskinpa tällainen järjestely on mitenkään epätavallistakaan.

Minulla ei siis ole mitään "vimmaa" huolehtia miehen rahoista.

Vaikutat koleeriselta, kun oikein kirota täytyy tavallisella keskustelupalstalla. Kuka sinut on jumalaksi tehnyt määräämään kenenkään huushollirahoista? Ei tarvi lainkaan lähetellä mitään tikareita ja salamoita mistään korkeuksista.

Lue lisää

Kun ei ole selviä nimimerkkejä, en aina tiedä, kuka mitäkin kirjoittaa. Sinun tilanteesi on eri juttu kuin alkuperäisellä. Jos teillä ei yhteisten menojen jälkeen jää rahaa, niin ei silloin ole omaa rahaakaan. Sehän on selvä. Alkuperäisellä kirjoittajalla ei kuitenkaan ole yhteistä taloutta miehen kanssa, joten ei silloin pitäisi olla napisemista miehen rahan käytöstäkään.

Ymmärrätkö sinä tuon eron yhteisen ja erillisten talouksien välillä?

Charles kirjoitti:

"Jos joku perusteltu meno on, niin siitä vaan."

Taikasana minusta tuossa on "perusteltu". Pitäisi siis perustella oman rahan käyttöä puolisolle. Sinänsä minulla ei ole mitään salattavaa vaimoltani. Eli jos sattuu tulemaan puheeksi, voin aivan hyvin sanoa, että ostin pelin tai kävin juomassa oluen tai mitä nyt sitten rahallani teinkään. En kuitenkaan ala lupaa kysymään, eikä vaimoni sitä oletakaan. Hänkin hassaa rahaansa täysin turhaan (kuten esim. Seiska-lehteen, jota meille ei tilattaisi, jos minä saisin päättää). En kuitenkaan ala siitä hänelle motkottamaan, koska omia rahojaan hän käyttää.

En edelleenkään ymmärrä, miksi rahojen pitäisi olla yhteisiä sen jälkeen, kun yhteiset menot on kuorittu päältä. Minusta on outoa, että rahojen tienaajan pitää perustella niiden käyttöä jollekin toiselle.

"Mutta kun kumpikin tietää koko ajan miten paljon siellä yhteisessä pussissa on fyrkkaa, niin on paljon helpompi toteuttaa tulevaisuuden suunnitelmat."

No tuo on helppoa, kun on yhteinen tili. Meillä menee kummallakin palkasta tietty, sovittu summa, yhteiselle tilille. Ylijäävä on omaa rahaa, jonka saa vaikka polttaa, jos niin haluaa. Lupia ei ole katsottu tarpeelliseksi kysellä.

Lue lisää

ylitursuavaa kiukkuasi, kun vastailet täällä ihan viattomille vieraille ihmisille. Jokin sinua tuntuu pännivän oikein rankasti.

ihmettelen kuitenkin kirjoitti:

ylitursuavaa kiukkuasi, kun vastailet täällä ihan viattomille vieraille ihmisille. Jokin sinua tuntuu pännivän oikein rankasti.

Minua pännii yleisesti ottaen se, että jotkut eivät osaa ajatella asioita kuin omalta kannaltaan. Täällä valitetaan esimerkiksi anopin touhuista ajattelematta ollenkaan, että ollaan sen anopin pojan kanssa naimisissa. Vaikuttaa siltä, että pojan pitäisi heti muuttaa elämänsä ihan toisenlaiseksi mentyään naimisiin. Tai sitten täällä valitetaan inhottavasta miniästä, joka yrittää ryöstää ainokaisen pojan. Samalla kuitenkin unohdetaan se, että kyseinen miniä on pojan tämänhetkisen elämän tärkein nainen. Siis molemmin puolin tuijotetaan vain omaan napaan, eikä yritetäkään ymmärtää asiaa sieltä toisesta näkökulmasta.

Jos anoppi tuo vastaperustettuun kotiin vaikka astiaston lahjaksi, miniä kiehuu raivosta, koska hänen mielestään anoppi yrittää pitää pojan itsellään. Oikeasti anoppi vain yritti auttaa poikaansa ja tämän vaimoa. Ihan niin kuin anoppi aina tekisi kaiken vain pahuuttaan. Tällaisiakin juttuja täältä on saanut lukea.

Tässä ketjussa puolestaan minua korpesi naisen tarve kontrolloida miehen rahoja, vaikkei pariskunta asunut vielä edes yhdessä. Ihan niin kuin seurustelusuhteessa oltaisiin jotenkin tilivelvollisia jokaisesta pennistä. Minusta miehen avuliaisuus äitiään kohtaan oli vain kunnioitettavaa. Nyky-yhteiskunta ajaa ihmisiä koko ajan siihen, että vanhukset on unohdettava ja suljettava laitokseen. Sitten, kun joku auttaa vanhempiaan elämään arvokkaasti, hänet tuomitaan.

Yksi ihmisryhmä, jota inhoan rankasti, on siipeilijät. Siis ihmiset, joiden mielestä muiden kuuluu elättää heidät. Tähän kastiin kuuluvat miniät ja vävyt, joiden mielestä appivanhempien perintö kuuluukin heille. Itse asiassa juuri nuo siipeilijät yllättävän usein aiheuttavat perikuntien riitoja. Jos sisarukset saisivat keskenään päättää perinnönjaosta, kaikki menisi hyvin. Mutta porukassa on kuitenkin joku siipeilijä, joka riitauttaa kaiken. Jos raha on niin tärkeää, niin hankkisi sitä itse. Tästä ketjusta minulle tuli ihan samanlainen fiilis. Vaikutti siltä, että ap:n mielestä miehen raha kuuluisi antaa hänelle eikä miehen äidille.

Charles kirjoitti:

Minua pännii yleisesti ottaen se, että jotkut eivät osaa ajatella asioita kuin omalta kannaltaan. Täällä valitetaan esimerkiksi anopin touhuista ajattelematta ollenkaan, että ollaan sen anopin pojan kanssa naimisissa. Vaikuttaa siltä, että pojan pitäisi heti muuttaa elämänsä ihan toisenlaiseksi mentyään naimisiin. Tai sitten täällä valitetaan inhottavasta miniästä, joka yrittää ryöstää ainokaisen pojan. Samalla kuitenkin unohdetaan se, että kyseinen miniä on pojan tämänhetkisen elämän tärkein nainen. Siis molemmin puolin tuijotetaan vain omaan napaan, eikä yritetäkään ymmärtää asiaa sieltä toisesta näkökulmasta.

Jos anoppi tuo vastaperustettuun kotiin vaikka astiaston lahjaksi, miniä kiehuu raivosta, koska hänen mielestään anoppi yrittää pitää pojan itsellään. Oikeasti anoppi vain yritti auttaa poikaansa ja tämän vaimoa. Ihan niin kuin anoppi aina tekisi kaiken vain pahuuttaan. Tällaisiakin juttuja täältä on saanut lukea.

Tässä ketjussa puolestaan minua korpesi naisen tarve kontrolloida miehen rahoja, vaikkei pariskunta asunut vielä edes yhdessä. Ihan niin kuin seurustelusuhteessa oltaisiin jotenkin tilivelvollisia jokaisesta pennistä. Minusta miehen avuliaisuus äitiään kohtaan oli vain kunnioitettavaa. Nyky-yhteiskunta ajaa ihmisiä koko ajan siihen, että vanhukset on unohdettava ja suljettava laitokseen. Sitten, kun joku auttaa vanhempiaan elämään arvokkaasti, hänet tuomitaan.

Yksi ihmisryhmä, jota inhoan rankasti, on siipeilijät. Siis ihmiset, joiden mielestä muiden kuuluu elättää heidät. Tähän kastiin kuuluvat miniät ja vävyt, joiden mielestä appivanhempien perintö kuuluukin heille. Itse asiassa juuri nuo siipeilijät yllättävän usein aiheuttavat perikuntien riitoja. Jos sisarukset saisivat keskenään päättää perinnönjaosta, kaikki menisi hyvin. Mutta porukassa on kuitenkin joku siipeilijä, joka riitauttaa kaiken. Jos raha on niin tärkeää, niin hankkisi sitä itse. Tästä ketjusta minulle tuli ihan samanlainen fiilis. Vaikutti siltä, että ap:n mielestä miehen raha kuuluisi antaa hänelle eikä miehen äidille.

Lue lisää

loistava kirjoitus sinulta Charles.

Kaiken tuon lisäksi kannattaisi itse kunkin ajatella, minkälaiseen tilanteeseen tuon miehen ajaa. Varmasti on tuskallista taiteilla kahden rakastamansa naisen välissä.

Eikö jokainen joka rakastaa toista, soisi hänelle mahdollisimman hyvän elämän, ilman jonninjoutavia ristiriitoja.

Charles kirjoitti:

Minua pännii yleisesti ottaen se, että jotkut eivät osaa ajatella asioita kuin omalta kannaltaan. Täällä valitetaan esimerkiksi anopin touhuista ajattelematta ollenkaan, että ollaan sen anopin pojan kanssa naimisissa. Vaikuttaa siltä, että pojan pitäisi heti muuttaa elämänsä ihan toisenlaiseksi mentyään naimisiin. Tai sitten täällä valitetaan inhottavasta miniästä, joka yrittää ryöstää ainokaisen pojan. Samalla kuitenkin unohdetaan se, että kyseinen miniä on pojan tämänhetkisen elämän tärkein nainen. Siis molemmin puolin tuijotetaan vain omaan napaan, eikä yritetäkään ymmärtää asiaa sieltä toisesta näkökulmasta.

Jos anoppi tuo vastaperustettuun kotiin vaikka astiaston lahjaksi, miniä kiehuu raivosta, koska hänen mielestään anoppi yrittää pitää pojan itsellään. Oikeasti anoppi vain yritti auttaa poikaansa ja tämän vaimoa. Ihan niin kuin anoppi aina tekisi kaiken vain pahuuttaan. Tällaisiakin juttuja täältä on saanut lukea.

Tässä ketjussa puolestaan minua korpesi naisen tarve kontrolloida miehen rahoja, vaikkei pariskunta asunut vielä edes yhdessä. Ihan niin kuin seurustelusuhteessa oltaisiin jotenkin tilivelvollisia jokaisesta pennistä. Minusta miehen avuliaisuus äitiään kohtaan oli vain kunnioitettavaa. Nyky-yhteiskunta ajaa ihmisiä koko ajan siihen, että vanhukset on unohdettava ja suljettava laitokseen. Sitten, kun joku auttaa vanhempiaan elämään arvokkaasti, hänet tuomitaan.

Yksi ihmisryhmä, jota inhoan rankasti, on siipeilijät. Siis ihmiset, joiden mielestä muiden kuuluu elättää heidät. Tähän kastiin kuuluvat miniät ja vävyt, joiden mielestä appivanhempien perintö kuuluukin heille. Itse asiassa juuri nuo siipeilijät yllättävän usein aiheuttavat perikuntien riitoja. Jos sisarukset saisivat keskenään päättää perinnönjaosta, kaikki menisi hyvin. Mutta porukassa on kuitenkin joku siipeilijä, joka riitauttaa kaiken. Jos raha on niin tärkeää, niin hankkisi sitä itse. Tästä ketjusta minulle tuli ihan samanlainen fiilis. Vaikutti siltä, että ap:n mielestä miehen raha kuuluisi antaa hänelle eikä miehen äidille.

Lue lisää

Olet Charles ihan oikeassa, koko ajan olet puhunut asiaa, mutta nyt se tuli kunnon pakettina :) Olen miniä ja varmaan jossain vaiheessa myös anoppi ja näen asiat juuri noin. Kiitos terveestä kipakasta kirjoituksestasi. Nimenomaan pitäisi muistaa, että muidenkin näkemykset pitää ottaa huomioon. Puolisot eivät omista toisiaan yhtään enempää kuin vanhemmat lapsiaan. Ja puolison kun valitsee, hän on koko paketti, vanhempiensa kasvattama, ne siteet ovat perusasioita, ei niitä saa toiselta riistää. Toisaalta jokaisen vanhemman täytyy muistaa, että lapsella on oma elämänsä, parisuhde on tärkeä asia ihmisen elämässä. Oman lapsen pitää antaa olla oman onnensa seppä. Puolisoa ei valita äidille eikä isälle.
Kuitenkin uskon, että nämä suhteet noin yleisesti ovat ihan siedettäviä, mutta joukkoon mahtuu tietysti sairaalloistakin kiinnipitämistä, puolin ja toisin, vanhemmat lapsestaan tai puoliso puolisostaan.

Charles kirjoitti:

Minua pännii yleisesti ottaen se, että jotkut eivät osaa ajatella asioita kuin omalta kannaltaan. Täällä valitetaan esimerkiksi anopin touhuista ajattelematta ollenkaan, että ollaan sen anopin pojan kanssa naimisissa. Vaikuttaa siltä, että pojan pitäisi heti muuttaa elämänsä ihan toisenlaiseksi mentyään naimisiin. Tai sitten täällä valitetaan inhottavasta miniästä, joka yrittää ryöstää ainokaisen pojan. Samalla kuitenkin unohdetaan se, että kyseinen miniä on pojan tämänhetkisen elämän tärkein nainen. Siis molemmin puolin tuijotetaan vain omaan napaan, eikä yritetäkään ymmärtää asiaa sieltä toisesta näkökulmasta.

Jos anoppi tuo vastaperustettuun kotiin vaikka astiaston lahjaksi, miniä kiehuu raivosta, koska hänen mielestään anoppi yrittää pitää pojan itsellään. Oikeasti anoppi vain yritti auttaa poikaansa ja tämän vaimoa. Ihan niin kuin anoppi aina tekisi kaiken vain pahuuttaan. Tällaisiakin juttuja täältä on saanut lukea.

Tässä ketjussa puolestaan minua korpesi naisen tarve kontrolloida miehen rahoja, vaikkei pariskunta asunut vielä edes yhdessä. Ihan niin kuin seurustelusuhteessa oltaisiin jotenkin tilivelvollisia jokaisesta pennistä. Minusta miehen avuliaisuus äitiään kohtaan oli vain kunnioitettavaa. Nyky-yhteiskunta ajaa ihmisiä koko ajan siihen, että vanhukset on unohdettava ja suljettava laitokseen. Sitten, kun joku auttaa vanhempiaan elämään arvokkaasti, hänet tuomitaan.

Yksi ihmisryhmä, jota inhoan rankasti, on siipeilijät. Siis ihmiset, joiden mielestä muiden kuuluu elättää heidät. Tähän kastiin kuuluvat miniät ja vävyt, joiden mielestä appivanhempien perintö kuuluukin heille. Itse asiassa juuri nuo siipeilijät yllättävän usein aiheuttavat perikuntien riitoja. Jos sisarukset saisivat keskenään päättää perinnönjaosta, kaikki menisi hyvin. Mutta porukassa on kuitenkin joku siipeilijä, joka riitauttaa kaiken. Jos raha on niin tärkeää, niin hankkisi sitä itse. Tästä ketjusta minulle tuli ihan samanlainen fiilis. Vaikutti siltä, että ap:n mielestä miehen raha kuuluisi antaa hänelle eikä miehen äidille.

Lue lisää

Raha on sinulle kaikki kaikessa, ehkä olet jopa tuo aloittajan poikaystävä? Ja äiti on ykkönen nyt ja aina? Joooooo....

vähän kesti kirjoitti:

Raha on sinulle kaikki kaikessa, ehkä olet jopa tuo aloittajan poikaystävä? Ja äiti on ykkönen nyt ja aina? Joooooo....

Näistä tällaisista "analysoinneista" loistaa juuri se, miksi voikin olla vaikeuksia vaikkapa miniän tai anopin kanssa. Ettekö tosiaan huomaa sitä..

saattaahan se tietysti kestää :))

lueskelija kirjoitti:

Näistä tällaisista "analysoinneista" loistaa juuri se, miksi voikin olla vaikeuksia vaikkapa miniän tai anopin kanssa. Ettekö tosiaan huomaa sitä..

saattaahan se tietysti kestää :))

Lue lisää

Vaikka kirjoitetusta tekstistä on helppo tarkistaa moneen kertaan, mitä toinen kirjoittaa, se silti ymmärretään (tahallaan?) väärin. Kun haluaa ymmärtää kaiken negatiivisesti, niin sitten ymmärtää. Ihmistä ei voi pakottaa ymmärtämään, jos hän ei vain halua ymmärtää.

Charles kirjoitti:

Vaikka kirjoitetusta tekstistä on helppo tarkistaa moneen kertaan, mitä toinen kirjoittaa, se silti ymmärretään (tahallaan?) väärin. Kun haluaa ymmärtää kaiken negatiivisesti, niin sitten ymmärtää. Ihmistä ei voi pakottaa ymmärtämään, jos hän ei vain halua ymmärtää.

Lue lisää

Mieheni tienaa aika paljon enemmän kuin minä, koska teen osapäivätöitä siksi, ettei lasten tarvitse olla iltapäivisin hoidossa koulun jälkeen.

Vaikka minä siis tienaan vähemmän, tililleni kertyy enemmän rahaa, koska mies hoitaa yhtiövastikkeet, lainanlyhennykset ja monia muita laskuja.

Tilanne ei haittaa meitä kumpaakaan. Minä en tuhlaa itseeni tililläni olevia rahoja, ja mieheni tietää sen. Toisinaan pyydän erikseen, että mieheni maksaa laskut minun tiltäni.

Minusta olisi aika kuvottavaa, jos mieheni tai minä pitäisin jotakin osaa rahoistamme pelkästään itselleen kuuluvina. Kaikesta ei tosiaan tarivitse tilittää vaimolle tai miehelle, silloin kun luottamus pelaa, mutta jos toinen tienaa reilusti enemmän kuin toinen, jonkinlainen tasaus olisi reilua. Vaikuttaisi aika kummalliselta, jos miehellä olisi ihan erilainen elintaso avioliitossa kuin naisella. Näin olisi ainakin meidän tapauksessamme, jos mieheni pitäisi tiukasti kiinni "omista" rahoistaan.

Enpä ole kyllä ikinä tullut ajatelleeksi, että olen siipeilijä.

Charles kirjoitti:

En ole missään vaiheessa kirjoittanut, että miehen pitää antaa rahat äidilleen. Olen vain kirjoittanut, että hän saa ne antaa, jos haluaa. Se ei sinulle kuulu, mitä mies tekee omilla rahoillaan, kunhan ei niitä huoriin käytä.

"Puolustat henkeen ja vereen miehen oikeutta määrätä omista rahoistaan, jopa yhteisen talouden, vaimon, ja miehen oman talouden kustannuksella."

Sinustako on outoa se, että ihminen saa päättää omista rahoistaan? Oletko jonkin sortin kontrollifriikki, jos miehesi ei saisi omia rahojaan käyttää, mihin haluaa?

"Suvaitset oikeastaan kaiken, jolla mahdollistetaan parempi elintaso jo eläkettä nauttivalle äidille?"

Jos osaisit lukea, et kirjoittaisi noin. En ole väittänyt tuota. Miehellä on oikeus käyttää omia rahojaan haluamallaan tavalla. Jos hän haluaa käyttää rahat äitiinsä, ei vaimolla ole oikeutta sitä estää. En minä tarkoita, että rahat pitäisi käyttää äitiin, enkä itsekään tee niin. Jos kuitenkin joku niin tekee, niin siitä vaan.

Hanki sinä omat rahasi, niin ei tarvitse miehen siivellä elää ja hänen rahoistaan huolehtia.

Lue lisää

Minulla on ihan kuule oma työkin, josta saa ihan Suomessa käytettävää rahaakin. Ja aivotkin on omat, en tarvitse niiden käytöön mieheni lupaa. Mutta raha-asiat ovat yhteisiä parisuhteessa, vaikka osapuolet eivät asuisikaan aivan sen alkuvaiheessa yhdessä. Pari suhteessa, jo sen nimenkin mukaisesti on kaksi ihmistä, ei kolmea, ei anoppia, appea, eikä heidän kissaa tai koiraa. Puhut yhteisen talouden rahoista, että vasta niistä tämä pari voi yhdessä määrätä.

Jos parisuhteen miesosapuoli maksaa sähköt, joutuuko nainen sinun logiikkasi mukaan anomaan lampun kliksautusta päälle yhtenä vai kahtena kappaleena, vai pitääkö naisen ihan soittaa anopille? Kenen ruokia mies syö jääkaapista, jos nainen käy kaupassa, vai syökö mies ollenkaan? Parisuhteessa kaikki on yhteistä, hyvässä parisuhteessa ainakin. Jos sinulla on kokemuksia muusta, älä täällä hyppää meidän muiden, työssäkäyvien, aikuisten silmille. Et tajunnut pointtiani, oikeastaan miksi edes yritän.

Sanot ensin, että on se vähän outoa, että poika tukee äitiä taloudellisesti. Mutta vaimo ei kuitenkaan saisi puuttua tähän, koska on sentään kyse miehen omista rahoista, hyvä ettei ryyppää rahojaan. Parisuhteessa kun ei ole mitään omaa, kaikki on yhteistä, jopa ajan käyttö. Ryyppyreissulle minun mieheni ei muuten lähde ilman minun lupaani.

Jos aiot pitää kiinni periaatteistasi, että rahasi kuuluvat vain sinulle, maksat vain sen, joka on sovittu, ja hyväksyt ajatuksen, että rahojasi voit syytää mm. äidille, muille osapuolille kuulematta parisuhteen naisosapuolta, elät aika pian omillasi. Mutta siihen sinä varmaan tähtäätkin. Sen puolesta puhut.

En tiedä, miksi tämä keskustelu kääntyi naisen ja miehen rahoihin, koska tällaisia omia rahoja ei ainakaan minun parisuhteessani ole olemassa. Kysymys oli alunperin siitä, onko oikein, että mies, joka seurustelee, maksaa äitinsä kampaamolaskut jne. Perustelet tämän olevan oikein, sillä miehellä voi olla henkistä velkaa äitiään kohtaan. Jos tällä äidillä ei olisi ollut varaa tehdä tätä lasta, hän ei olisi tehnyt sitä. Turha pummata vaipparahoja 30 vuotta jälkikäteen.

Äiti on tässä hyväksikäyttäjä, ja pahimmanlaatuinen sellainen. Vaimo ei tässä viestiketjun alussa koeta omia miehensä rahoja omaksi hyödykseen, kuten en minäkään, vaan koettaa vaan rakentaa yhteistä taloutta, johon ei kummankaan vanhemmilla tai ulkopuolisilla ole mitään sanomista. Sanot, että vaimo saa vasta sitten päättää miehensä rahoista, kun kyseessä on yhteisen talouden asiat.

Mitä yhteistä taloutta tällä pojalla ja sen äidillä sitten on, miksi pojan täytyy taata parempi elintaso omalle äidilleen? Osaatko vastata tähän kysymykseen? Mitä henkistä velkaa pojalla mahdollisesti voisi olla? Paitsi että haluaa pitää äidin tyytyväisenä näillä rahoilla, mutta en usko, että tulee onnistumaan. En kunnioita pummaajaa, on mitä sukua tahansa.

Charles kirjoitti:

Minua pännii yleisesti ottaen se, että jotkut eivät osaa ajatella asioita kuin omalta kannaltaan. Täällä valitetaan esimerkiksi anopin touhuista ajattelematta ollenkaan, että ollaan sen anopin pojan kanssa naimisissa. Vaikuttaa siltä, että pojan pitäisi heti muuttaa elämänsä ihan toisenlaiseksi mentyään naimisiin. Tai sitten täällä valitetaan inhottavasta miniästä, joka yrittää ryöstää ainokaisen pojan. Samalla kuitenkin unohdetaan se, että kyseinen miniä on pojan tämänhetkisen elämän tärkein nainen. Siis molemmin puolin tuijotetaan vain omaan napaan, eikä yritetäkään ymmärtää asiaa sieltä toisesta näkökulmasta.

Jos anoppi tuo vastaperustettuun kotiin vaikka astiaston lahjaksi, miniä kiehuu raivosta, koska hänen mielestään anoppi yrittää pitää pojan itsellään. Oikeasti anoppi vain yritti auttaa poikaansa ja tämän vaimoa. Ihan niin kuin anoppi aina tekisi kaiken vain pahuuttaan. Tällaisiakin juttuja täältä on saanut lukea.

Tässä ketjussa puolestaan minua korpesi naisen tarve kontrolloida miehen rahoja, vaikkei pariskunta asunut vielä edes yhdessä. Ihan niin kuin seurustelusuhteessa oltaisiin jotenkin tilivelvollisia jokaisesta pennistä. Minusta miehen avuliaisuus äitiään kohtaan oli vain kunnioitettavaa. Nyky-yhteiskunta ajaa ihmisiä koko ajan siihen, että vanhukset on unohdettava ja suljettava laitokseen. Sitten, kun joku auttaa vanhempiaan elämään arvokkaasti, hänet tuomitaan.

Yksi ihmisryhmä, jota inhoan rankasti, on siipeilijät. Siis ihmiset, joiden mielestä muiden kuuluu elättää heidät. Tähän kastiin kuuluvat miniät ja vävyt, joiden mielestä appivanhempien perintö kuuluukin heille. Itse asiassa juuri nuo siipeilijät yllättävän usein aiheuttavat perikuntien riitoja. Jos sisarukset saisivat keskenään päättää perinnönjaosta, kaikki menisi hyvin. Mutta porukassa on kuitenkin joku siipeilijä, joka riitauttaa kaiken. Jos raha on niin tärkeää, niin hankkisi sitä itse. Tästä ketjusta minulle tuli ihan samanlainen fiilis. Vaikutti siltä, että ap:n mielestä miehen raha kuuluisi antaa hänelle eikä miehen äidille.

Lue lisää

Inhoat ihmisiä, jotka odottavat muiden elättävän heidät. Mainitset esimerkkeinä miniät ja vävyt. Et mainitse sanallakaan esim. viestiketjun alkueperäistä anoppia.

Olen miniä, ja en todellakaan kaipaa senttiäkään anopilta ja apelta. Mutta lakiosa kuuluu miehelleni. Oikeuksista on pidettävä kiinni. Ostan omilla rahoillani ruokaa kaupasta, minun ei tarvitse käydä muiden jääkaapilla. Aion syödä ja elää, enkä aio kuolla nälkään odottaen sitä hetkeä, kun jompikumpi appivanhemmista kuolee.

äiti ulos kirjoitti:

Minulla on ihan kuule oma työkin, josta saa ihan Suomessa käytettävää rahaakin. Ja aivotkin on omat, en tarvitse niiden käytöön mieheni lupaa. Mutta raha-asiat ovat yhteisiä parisuhteessa, vaikka osapuolet eivät asuisikaan aivan sen alkuvaiheessa yhdessä. Pari suhteessa, jo sen nimenkin mukaisesti on kaksi ihmistä, ei kolmea, ei anoppia, appea, eikä heidän kissaa tai koiraa. Puhut yhteisen talouden rahoista, että vasta niistä tämä pari voi yhdessä määrätä.

Jos parisuhteen miesosapuoli maksaa sähköt, joutuuko nainen sinun logiikkasi mukaan anomaan lampun kliksautusta päälle yhtenä vai kahtena kappaleena, vai pitääkö naisen ihan soittaa anopille? Kenen ruokia mies syö jääkaapista, jos nainen käy kaupassa, vai syökö mies ollenkaan? Parisuhteessa kaikki on yhteistä, hyvässä parisuhteessa ainakin. Jos sinulla on kokemuksia muusta, älä täällä hyppää meidän muiden, työssäkäyvien, aikuisten silmille. Et tajunnut pointtiani, oikeastaan miksi edes yritän.

Sanot ensin, että on se vähän outoa, että poika tukee äitiä taloudellisesti. Mutta vaimo ei kuitenkaan saisi puuttua tähän, koska on sentään kyse miehen omista rahoista, hyvä ettei ryyppää rahojaan. Parisuhteessa kun ei ole mitään omaa, kaikki on yhteistä, jopa ajan käyttö. Ryyppyreissulle minun mieheni ei muuten lähde ilman minun lupaani.

Jos aiot pitää kiinni periaatteistasi, että rahasi kuuluvat vain sinulle, maksat vain sen, joka on sovittu, ja hyväksyt ajatuksen, että rahojasi voit syytää mm. äidille, muille osapuolille kuulematta parisuhteen naisosapuolta, elät aika pian omillasi. Mutta siihen sinä varmaan tähtäätkin. Sen puolesta puhut.

En tiedä, miksi tämä keskustelu kääntyi naisen ja miehen rahoihin, koska tällaisia omia rahoja ei ainakaan minun parisuhteessani ole olemassa. Kysymys oli alunperin siitä, onko oikein, että mies, joka seurustelee, maksaa äitinsä kampaamolaskut jne. Perustelet tämän olevan oikein, sillä miehellä voi olla henkistä velkaa äitiään kohtaan. Jos tällä äidillä ei olisi ollut varaa tehdä tätä lasta, hän ei olisi tehnyt sitä. Turha pummata vaipparahoja 30 vuotta jälkikäteen.

Äiti on tässä hyväksikäyttäjä, ja pahimmanlaatuinen sellainen. Vaimo ei tässä viestiketjun alussa koeta omia miehensä rahoja omaksi hyödykseen, kuten en minäkään, vaan koettaa vaan rakentaa yhteistä taloutta, johon ei kummankaan vanhemmilla tai ulkopuolisilla ole mitään sanomista. Sanot, että vaimo saa vasta sitten päättää miehensä rahoista, kun kyseessä on yhteisen talouden asiat.

Mitä yhteistä taloutta tällä pojalla ja sen äidillä sitten on, miksi pojan täytyy taata parempi elintaso omalle äidilleen? Osaatko vastata tähän kysymykseen? Mitä henkistä velkaa pojalla mahdollisesti voisi olla? Paitsi että haluaa pitää äidin tyytyväisenä näillä rahoilla, mutta en usko, että tulee onnistumaan. En kunnioita pummaajaa, on mitä sukua tahansa.

Lue lisää

Heh.. kannattaisikohan lukea vähän enemmän ajatuksella kommentti jota kommentoi ..

äiti ulos kirjoitti:

Minulla on ihan kuule oma työkin, josta saa ihan Suomessa käytettävää rahaakin. Ja aivotkin on omat, en tarvitse niiden käytöön mieheni lupaa. Mutta raha-asiat ovat yhteisiä parisuhteessa, vaikka osapuolet eivät asuisikaan aivan sen alkuvaiheessa yhdessä. Pari suhteessa, jo sen nimenkin mukaisesti on kaksi ihmistä, ei kolmea, ei anoppia, appea, eikä heidän kissaa tai koiraa. Puhut yhteisen talouden rahoista, että vasta niistä tämä pari voi yhdessä määrätä.

Jos parisuhteen miesosapuoli maksaa sähköt, joutuuko nainen sinun logiikkasi mukaan anomaan lampun kliksautusta päälle yhtenä vai kahtena kappaleena, vai pitääkö naisen ihan soittaa anopille? Kenen ruokia mies syö jääkaapista, jos nainen käy kaupassa, vai syökö mies ollenkaan? Parisuhteessa kaikki on yhteistä, hyvässä parisuhteessa ainakin. Jos sinulla on kokemuksia muusta, älä täällä hyppää meidän muiden, työssäkäyvien, aikuisten silmille. Et tajunnut pointtiani, oikeastaan miksi edes yritän.

Sanot ensin, että on se vähän outoa, että poika tukee äitiä taloudellisesti. Mutta vaimo ei kuitenkaan saisi puuttua tähän, koska on sentään kyse miehen omista rahoista, hyvä ettei ryyppää rahojaan. Parisuhteessa kun ei ole mitään omaa, kaikki on yhteistä, jopa ajan käyttö. Ryyppyreissulle minun mieheni ei muuten lähde ilman minun lupaani.

Jos aiot pitää kiinni periaatteistasi, että rahasi kuuluvat vain sinulle, maksat vain sen, joka on sovittu, ja hyväksyt ajatuksen, että rahojasi voit syytää mm. äidille, muille osapuolille kuulematta parisuhteen naisosapuolta, elät aika pian omillasi. Mutta siihen sinä varmaan tähtäätkin. Sen puolesta puhut.

En tiedä, miksi tämä keskustelu kääntyi naisen ja miehen rahoihin, koska tällaisia omia rahoja ei ainakaan minun parisuhteessani ole olemassa. Kysymys oli alunperin siitä, onko oikein, että mies, joka seurustelee, maksaa äitinsä kampaamolaskut jne. Perustelet tämän olevan oikein, sillä miehellä voi olla henkistä velkaa äitiään kohtaan. Jos tällä äidillä ei olisi ollut varaa tehdä tätä lasta, hän ei olisi tehnyt sitä. Turha pummata vaipparahoja 30 vuotta jälkikäteen.

Äiti on tässä hyväksikäyttäjä, ja pahimmanlaatuinen sellainen. Vaimo ei tässä viestiketjun alussa koeta omia miehensä rahoja omaksi hyödykseen, kuten en minäkään, vaan koettaa vaan rakentaa yhteistä taloutta, johon ei kummankaan vanhemmilla tai ulkopuolisilla ole mitään sanomista. Sanot, että vaimo saa vasta sitten päättää miehensä rahoista, kun kyseessä on yhteisen talouden asiat.

Mitä yhteistä taloutta tällä pojalla ja sen äidillä sitten on, miksi pojan täytyy taata parempi elintaso omalle äidilleen? Osaatko vastata tähän kysymykseen? Mitä henkistä velkaa pojalla mahdollisesti voisi olla? Paitsi että haluaa pitää äidin tyytyväisenä näillä rahoilla, mutta en usko, että tulee onnistumaan. En kunnioita pummaajaa, on mitä sukua tahansa.

Lue lisää

pirttihirmu. Kauankohan miehesi viihtyy vierelläsi, kun ei saa mitään omaa olla...

-varsinainen- kirjoitti:

pirttihirmu. Kauankohan miehesi viihtyy vierelläsi, kun ei saa mitään omaa olla...

mieheni vierelläni, ja rahat viihtyvät yhteisellä tilillämme. Se on kumma, että nainen ei saa sanoa, miten asiat meillä on, ilman että leimataan pirttihirmuksi. En ole pirttihirmu, jos haluatte nähdä pirttihirmun, niin menkääpä tuonne anoppilaan. Omia rahoja ei meillä ole, vain yhteisiä.

Kun Charles sanoo omat mielipiteensä, niin ei mene kuin muutama viesti, niin johan ovat kaikki naiset ja miehet kiittämässä, että hyvin sanoit. Eikö teillä ole selkärankaa pitää omista mielipiteistänne kiinni? Vaihdatte niitä kuin takkia?

hyvin viihtyy kirjoitti:

mieheni vierelläni, ja rahat viihtyvät yhteisellä tilillämme. Se on kumma, että nainen ei saa sanoa, miten asiat meillä on, ilman että leimataan pirttihirmuksi. En ole pirttihirmu, jos haluatte nähdä pirttihirmun, niin menkääpä tuonne anoppilaan. Omia rahoja ei meillä ole, vain yhteisiä.

Kun Charles sanoo omat mielipiteensä, niin ei mene kuin muutama viesti, niin johan ovat kaikki naiset ja miehet kiittämässä, että hyvin sanoit. Eikö teillä ole selkärankaa pitää omista mielipiteistänne kiinni? Vaihdatte niitä kuin takkia?

Lue lisää

Palstalla on helppo leimautua vaikka miksi, ja kirjoituksia voi tulkita miten kukin haluaa, mutta olen silti mieluummin pirttihirmu kuin mamin pikku kullannuppu, jolle pirttihirmuiltaisiin. Niistäkin on rutkasti esimerkkejä mieheni suvusta, kun ei uskalleta sanoa vastaan, ollaan hiljaa vaan. Minun ei ole edes oikeastaan tarvinnut sanoa vastaan anopilleni, on nähnyt varmaan, ettei edes kannata yrittää tietyissä asioissa. Ei ollut tyytyväinen, kun mieheni jätti äitinsä ja valitsi minut, sanoi vain, että no, sinä muutat yhteen sitten. Siitä on jo aika monta vuotta, naimisiinkin on keretty.

Meidän eteismatolle ei tipu anopin ja apen laskuja, meidän kotimme pihalla ei käydä kääntymässä kerran päivässä niitä hakemassa, vain jotta saisi nähdä mitä heidän entisessä talossaan on taas tullut tehtyä. Anoppi ja appi eivät ole kirjoilla meidän kodissa, mutta eräässä muussa talossa ovat, kun eivät jaksa muuttaa kirjoja, vaikka asuvat aivan omassa talossa, ja uudet omistajat, erittäin, erittäin läheistä sukua anopille ja apelle, eivät jaksa sanoa vastaan, vaan ovat vaan hiljaa ja esittävät näitä juttuja anopin ja apen sisällemarssista aivan kuin olisi hyväkin asia. Ai niin, meidän kotiimme anopilla ja apella ei ole avainta, samaa ei voi sanoa tästä toisesta talosta. Anoppi on tottunut saamaan tahtonsa läpi, ja kun eräät tyytyvät kohtaloonsa, mitään muutosta ei tapahdu, kun kukaan ei vaadi sitä.

paikka minulta kirjoitti:

Palstalla on helppo leimautua vaikka miksi, ja kirjoituksia voi tulkita miten kukin haluaa, mutta olen silti mieluummin pirttihirmu kuin mamin pikku kullannuppu, jolle pirttihirmuiltaisiin. Niistäkin on rutkasti esimerkkejä mieheni suvusta, kun ei uskalleta sanoa vastaan, ollaan hiljaa vaan. Minun ei ole edes oikeastaan tarvinnut sanoa vastaan anopilleni, on nähnyt varmaan, ettei edes kannata yrittää tietyissä asioissa. Ei ollut tyytyväinen, kun mieheni jätti äitinsä ja valitsi minut, sanoi vain, että no, sinä muutat yhteen sitten. Siitä on jo aika monta vuotta, naimisiinkin on keretty.

Meidän eteismatolle ei tipu anopin ja apen laskuja, meidän kotimme pihalla ei käydä kääntymässä kerran päivässä niitä hakemassa, vain jotta saisi nähdä mitä heidän entisessä talossaan on taas tullut tehtyä. Anoppi ja appi eivät ole kirjoilla meidän kodissa, mutta eräässä muussa talossa ovat, kun eivät jaksa muuttaa kirjoja, vaikka asuvat aivan omassa talossa, ja uudet omistajat, erittäin, erittäin läheistä sukua anopille ja apelle, eivät jaksa sanoa vastaan, vaan ovat vaan hiljaa ja esittävät näitä juttuja anopin ja apen sisällemarssista aivan kuin olisi hyväkin asia. Ai niin, meidän kotiimme anopilla ja apella ei ole avainta, samaa ei voi sanoa tästä toisesta talosta. Anoppi on tottunut saamaan tahtonsa läpi, ja kun eräät tyytyvät kohtaloonsa, mitään muutosta ei tapahdu, kun kukaan ei vaadi sitä.

Lue lisää

Juu sopii kuvaan :)

arvattavissa kirjoitti:

Juu sopii kuvaan :)

Sillä tavoin arvattavissa, että tiedän ennakkoon, miten käyttäydyn missäkin tilanteessa? En ole sellainen, joka päättää, sen mukaan mitä joku toinen sanoo. Ja jos teidän mielestä on muodikasta tuomita yksi nainen yhden lauseen takia ja toistaa sitä kuorossa, niin sen kun teette vaan. Pätee varmaan muuhunkin käyttäytymiseenne, muualla kuin täällä palstalla. Te, jos mikä olette ennalta-arvattavia.

Jos sanotte, että olen pirttihirmu sen ainoan lauseen takia, että mieheni kysyy minulta ensin, sopiiko, että menee työpaikan kavereiden kanssa ulos vai ei? Varsinkin kun on kyse yhteisestä vapaa-ajasta, viikonloppuna? Jos haluatte elää itsenäistä elämää parisuhteessa vielä, niin se ei ole mikään parisuhde. Molempien mielipiteet otetaan huomioon, mutta leimatkaa vaan muut, jos niin haluatte. Minäkään en muuten juokse firman pikkujouluissa, saunailloissa, vain koska pelkää, mitä pomo sanoo jos en tulekaan, en veljeile vapaa-ajallani kaikkien mahdollisten työkavereiden kanssa, mikä ei tarkoita, etten voisi mennä muutamien hyvien työkavereiden kanssa ulos. En kulje lauman mukana.

Muista lauseistani ette muuten voi vetää tuollaista pirttihirmukuvaa, joka on muuten aivan oman mielikuvituksenne tuote.

arvattavissa? kirjoitti:

Sillä tavoin arvattavissa, että tiedän ennakkoon, miten käyttäydyn missäkin tilanteessa? En ole sellainen, joka päättää, sen mukaan mitä joku toinen sanoo. Ja jos teidän mielestä on muodikasta tuomita yksi nainen yhden lauseen takia ja toistaa sitä kuorossa, niin sen kun teette vaan. Pätee varmaan muuhunkin käyttäytymiseenne, muualla kuin täällä palstalla. Te, jos mikä olette ennalta-arvattavia.

Jos sanotte, että olen pirttihirmu sen ainoan lauseen takia, että mieheni kysyy minulta ensin, sopiiko, että menee työpaikan kavereiden kanssa ulos vai ei? Varsinkin kun on kyse yhteisestä vapaa-ajasta, viikonloppuna? Jos haluatte elää itsenäistä elämää parisuhteessa vielä, niin se ei ole mikään parisuhde. Molempien mielipiteet otetaan huomioon, mutta leimatkaa vaan muut, jos niin haluatte. Minäkään en muuten juokse firman pikkujouluissa, saunailloissa, vain koska pelkää, mitä pomo sanoo jos en tulekaan, en veljeile vapaa-ajallani kaikkien mahdollisten työkavereiden kanssa, mikä ei tarkoita, etten voisi mennä muutamien hyvien työkavereiden kanssa ulos. En kulje lauman mukana.

Muista lauseistani ette muuten voi vetää tuollaista pirttihirmukuvaa, joka on muuten aivan oman mielikuvituksenne tuote.

Lue lisää

Hei,

ei kannata hermostua pirttihirmuttelusta, sehän on vain miesten tapa yrittää nimittelyllä pitää nainen kilttinä ja kuuliaisena. Vähän sama juttu kuin huorittelu. Nainen on huora vasta sitten kun kellahtaa jonkun toisen petiin eli käyttäytyy miehen tahdon vastaisesti.

Pirttuhirmu on sana, joka ei tarkoita yhtään mitään.

miniä tässä kirjoitti:

Hei,

ei kannata hermostua pirttihirmuttelusta, sehän on vain miesten tapa yrittää nimittelyllä pitää nainen kilttinä ja kuuliaisena. Vähän sama juttu kuin huorittelu. Nainen on huora vasta sitten kun kellahtaa jonkun toisen petiin eli käyttäytyy miehen tahdon vastaisesti.

Pirttuhirmu on sana, joka ei tarkoita yhtään mitään.

Lue lisää

En hermostunut, yritän vaan saada keskustelua aikaan, vaikeaa se tosin on, kun vastapuoli vastaa kirjoitukseeni vain yhdellä lauseella. Täällä palstalla on vain joillakin (lue: miehillä) tapana leimata ihmiset ja sitten kun yrittää saada heidät perustelemaan näkemyksensä, he turvautuvat nimittelyihin tai menevät hiljaisiksi. Tällä metodilla ei oikeassa elämässä pitkälle pötkitä.

perusteluja kirjoitti:

En hermostunut, yritän vaan saada keskustelua aikaan, vaikeaa se tosin on, kun vastapuoli vastaa kirjoitukseeni vain yhdellä lauseella. Täällä palstalla on vain joillakin (lue: miehillä) tapana leimata ihmiset ja sitten kun yrittää saada heidät perustelemaan näkemyksensä, he turvautuvat nimittelyihin tai menevät hiljaisiksi. Tällä metodilla ei oikeassa elämässä pitkälle pötkitä.

Lue lisää

Vai onko niin, että joku vaan sattuu lukemaan ja heittää kommentin. Ei kaikilla ehkä ole aikaa täällä lueskella pitkin päivää. Ja todellakin näkemyksiä on erilaisia.
Ja mitä tulee tuohon pirttihirmuisuuteen; olen nainen, mutta kieltämättä vähän samanlainen tunne tuli, toisaalta parisuhde on kahden kauppa ja silloinhan sen säännöistä sovitaan yhdessä, toivottavasti.

johtopäätöksiä :) kirjoitti:

Vai onko niin, että joku vaan sattuu lukemaan ja heittää kommentin. Ei kaikilla ehkä ole aikaa täällä lueskella pitkin päivää. Ja todellakin näkemyksiä on erilaisia.
Ja mitä tulee tuohon pirttihirmuisuuteen; olen nainen, mutta kieltämättä vähän samanlainen tunne tuli, toisaalta parisuhde on kahden kauppa ja silloinhan sen säännöistä sovitaan yhdessä, toivottavasti.

Lue lisää

Ei mulla ainakaan mene koko päivää, kun luen yhden viestiketjun läpi, ja mielestäni en kuulosta pirttihirmulta. Se on jätte kiva, kun tuntemattomille yrittää kirjoittaa, ja samaiset tuntemattomat eivät edes löydä perusteluja, miksi muka olen pirttihirmu. Nainen ei saa puolustaa itseään, kun heti leimataan vaikka miksi. Se on rasismia. Ja muuten, kääntyipä vikkelästi huomio miniän muka huonoihin puoliin, eikä kukaan enää muista anoppia ollenkaan. Taitavaa miehet. Ja naiset.

Charles kirjoitti:

Vaikka kirjoitetusta tekstistä on helppo tarkistaa moneen kertaan, mitä toinen kirjoittaa, se silti ymmärretään (tahallaan?) väärin. Kun haluaa ymmärtää kaiken negatiivisesti, niin sitten ymmärtää. Ihmistä ei voi pakottaa ymmärtämään, jos hän ei vain halua ymmärtää.

Lue lisää

saa siipeillä ihan vapaasti poikansa kustannuksella?

Sinulla on vähintäänkin oudot käsitykset "siipeilystä" ja tasa-arvosta.

miniä tässä kirjoitti:

Mieheni tienaa aika paljon enemmän kuin minä, koska teen osapäivätöitä siksi, ettei lasten tarvitse olla iltapäivisin hoidossa koulun jälkeen.

Vaikka minä siis tienaan vähemmän, tililleni kertyy enemmän rahaa, koska mies hoitaa yhtiövastikkeet, lainanlyhennykset ja monia muita laskuja.

Tilanne ei haittaa meitä kumpaakaan. Minä en tuhlaa itseeni tililläni olevia rahoja, ja mieheni tietää sen. Toisinaan pyydän erikseen, että mieheni maksaa laskut minun tiltäni.

Minusta olisi aika kuvottavaa, jos mieheni tai minä pitäisin jotakin osaa rahoistamme pelkästään itselleen kuuluvina. Kaikesta ei tosiaan tarivitse tilittää vaimolle tai miehelle, silloin kun luottamus pelaa, mutta jos toinen tienaa reilusti enemmän kuin toinen, jonkinlainen tasaus olisi reilua. Vaikuttaisi aika kummalliselta, jos miehellä olisi ihan erilainen elintaso avioliitossa kuin naisella. Näin olisi ainakin meidän tapauksessamme, jos mieheni pitäisi tiukasti kiinni "omista" rahoistaan.

Enpä ole kyllä ikinä tullut ajatelleeksi, että olen siipeilijä.

Lue lisää

Charlesilla vain on tuollainen tapa syyllistää ihmisiä... vaikka vain sen vuoksi, että elävät eri tavoin kuin hän. Vain Charlesin tapa® on se ainut oikea.

arvattavissa? kirjoitti:

Sillä tavoin arvattavissa, että tiedän ennakkoon, miten käyttäydyn missäkin tilanteessa? En ole sellainen, joka päättää, sen mukaan mitä joku toinen sanoo. Ja jos teidän mielestä on muodikasta tuomita yksi nainen yhden lauseen takia ja toistaa sitä kuorossa, niin sen kun teette vaan. Pätee varmaan muuhunkin käyttäytymiseenne, muualla kuin täällä palstalla. Te, jos mikä olette ennalta-arvattavia.

Jos sanotte, että olen pirttihirmu sen ainoan lauseen takia, että mieheni kysyy minulta ensin, sopiiko, että menee työpaikan kavereiden kanssa ulos vai ei? Varsinkin kun on kyse yhteisestä vapaa-ajasta, viikonloppuna? Jos haluatte elää itsenäistä elämää parisuhteessa vielä, niin se ei ole mikään parisuhde. Molempien mielipiteet otetaan huomioon, mutta leimatkaa vaan muut, jos niin haluatte. Minäkään en muuten juokse firman pikkujouluissa, saunailloissa, vain koska pelkää, mitä pomo sanoo jos en tulekaan, en veljeile vapaa-ajallani kaikkien mahdollisten työkavereiden kanssa, mikä ei tarkoita, etten voisi mennä muutamien hyvien työkavereiden kanssa ulos. En kulje lauman mukana.

Muista lauseistani ette muuten voi vetää tuollaista pirttihirmukuvaa, joka on muuten aivan oman mielikuvituksenne tuote.

Lue lisää

Kuule, minusta kuvailemasi tyyli on oikein reilu ja suora, ja yritän aina itsekin toimia noin.

Meidän taloudessa on myös yhteiset rahat, ja yhteisten vapaa-aikojen vietosta sovitaan eikä juoksennella ympäriinsä miten kumpaakin sattuu huvittamaan.

Olemme olleet naimisissa monta vuotta eikä vielä tunnu, että rakkaus olisi hiipumaan päinkään.

Täällä on varmaan hirveästi porukkaa, joka pelkää konflikteja ja asioiden selvittämistä yli kaiken. Eivät kerta kaikkiaan uskalla toimia oman pään mukaan, sillä silloinhan joku muu voisi suuttua ja voihirveetä, maa repeäisi ja taivas putoaisi niskaan. Ovatkohan koskaan uskaltaneet edes kokeilla?

Kyllä se maa pysyy täällä pohjolassa ihan tukevasti paikoillaan, vaikkei tipsutettaisi kuin munankuorilla koko aikaa, uskokaa pois.

aloittajan anoppi kirjoitti:

saa siipeillä ihan vapaasti poikansa kustannuksella?

Sinulla on vähintäänkin oudot käsitykset "siipeilystä" ja tasa-arvosta.

Siipeilijä vaatii toista elättämään itsensä. Se, että varakkaampi omasta halustaan elättää toisen, ei ole siipeilyä. Enhän minäkään ole missään vaiheessa sanonut, että esimerkiksi meillä kumpikin maksaa yhtä paljon yhteisistä menoista. Minulla on suuremmat tulot, joten minä maksan enemmän. Me olemme sopineet noin. Vaimoni ei kuitenkaan ole pakottanut minua tuohon sopimukseen. Siksi en pidä häntä siipeilijänä. On eri juttu vaatia toiselta rahaa kuin ottaa vastaan vapaaehtoisesti annettua rahaa.

Tämän ensimmäisestä viestistä tuli kuva, että kirjoittaja vaatii päästä määräämään miehensä rahoista. Silloin homma herkästi menee siipeilyn puolelle.

Jos poika antaa äidilleen vapaaehtoisesti rahaa siksi, että haluaa auttaa, ei äiti ole siipeilijä. Siipeilijä hänestä tulee silloin, kun hän vaatii sellaista rahaa, joka ei hänen ole.

miniä tässä kirjoitti:

Mieheni tienaa aika paljon enemmän kuin minä, koska teen osapäivätöitä siksi, ettei lasten tarvitse olla iltapäivisin hoidossa koulun jälkeen.

Vaikka minä siis tienaan vähemmän, tililleni kertyy enemmän rahaa, koska mies hoitaa yhtiövastikkeet, lainanlyhennykset ja monia muita laskuja.

Tilanne ei haittaa meitä kumpaakaan. Minä en tuhlaa itseeni tililläni olevia rahoja, ja mieheni tietää sen. Toisinaan pyydän erikseen, että mieheni maksaa laskut minun tiltäni.

Minusta olisi aika kuvottavaa, jos mieheni tai minä pitäisin jotakin osaa rahoistamme pelkästään itselleen kuuluvina. Kaikesta ei tosiaan tarivitse tilittää vaimolle tai miehelle, silloin kun luottamus pelaa, mutta jos toinen tienaa reilusti enemmän kuin toinen, jonkinlainen tasaus olisi reilua. Vaikuttaisi aika kummalliselta, jos miehellä olisi ihan erilainen elintaso avioliitossa kuin naisella. Näin olisi ainakin meidän tapauksessamme, jos mieheni pitäisi tiukasti kiinni "omista" rahoistaan.

Enpä ole kyllä ikinä tullut ajatelleeksi, että olen siipeilijä.

Lue lisää

Luepa tuo toinenkin viestini siipeilijöistä. Siipeilijä siis on ihminen, joka vaatii toiselle kuuluvaa rahaa itselleen. Jos toinen sinut vapaaehtoisesti elättää, et tietenkään ole siipeilijä. Minusta on itsestään selvää, että parisuhteessa pakolliset menot hoidetaan maksukyvyn mukaan. Avo- tai avioliitto, jossa kummallakin on esimerkiksi omat ruuat, on minusta vähän omituinen liitto - tosin saattaahan tuollaisiakin olla.

Sitä en kuitenkaan ymmärrä, miksi parisuhteessa pitäisi yhteiseen pottiin aina pistää kaikki rahat. Kun yhteiset menot on hoidettu ja yhteiseen säästöön pistetty riittävästi rahaa, miksei kumpikin voisi käyttää loput rahansa omiin menoihinsa? Jos toinen väkisin haluaa esimerkiksi harrastaa kalliisti, kun toiselle riittää halvempi harrastus, miksi kummankin harrastus pitäisi maksaa yhteisestä pussista?

äiti ulos kirjoitti:

Minulla on ihan kuule oma työkin, josta saa ihan Suomessa käytettävää rahaakin. Ja aivotkin on omat, en tarvitse niiden käytöön mieheni lupaa. Mutta raha-asiat ovat yhteisiä parisuhteessa, vaikka osapuolet eivät asuisikaan aivan sen alkuvaiheessa yhdessä. Pari suhteessa, jo sen nimenkin mukaisesti on kaksi ihmistä, ei kolmea, ei anoppia, appea, eikä heidän kissaa tai koiraa. Puhut yhteisen talouden rahoista, että vasta niistä tämä pari voi yhdessä määrätä.

Jos parisuhteen miesosapuoli maksaa sähköt, joutuuko nainen sinun logiikkasi mukaan anomaan lampun kliksautusta päälle yhtenä vai kahtena kappaleena, vai pitääkö naisen ihan soittaa anopille? Kenen ruokia mies syö jääkaapista, jos nainen käy kaupassa, vai syökö mies ollenkaan? Parisuhteessa kaikki on yhteistä, hyvässä parisuhteessa ainakin. Jos sinulla on kokemuksia muusta, älä täällä hyppää meidän muiden, työssäkäyvien, aikuisten silmille. Et tajunnut pointtiani, oikeastaan miksi edes yritän.

Sanot ensin, että on se vähän outoa, että poika tukee äitiä taloudellisesti. Mutta vaimo ei kuitenkaan saisi puuttua tähän, koska on sentään kyse miehen omista rahoista, hyvä ettei ryyppää rahojaan. Parisuhteessa kun ei ole mitään omaa, kaikki on yhteistä, jopa ajan käyttö. Ryyppyreissulle minun mieheni ei muuten lähde ilman minun lupaani.

Jos aiot pitää kiinni periaatteistasi, että rahasi kuuluvat vain sinulle, maksat vain sen, joka on sovittu, ja hyväksyt ajatuksen, että rahojasi voit syytää mm. äidille, muille osapuolille kuulematta parisuhteen naisosapuolta, elät aika pian omillasi. Mutta siihen sinä varmaan tähtäätkin. Sen puolesta puhut.

En tiedä, miksi tämä keskustelu kääntyi naisen ja miehen rahoihin, koska tällaisia omia rahoja ei ainakaan minun parisuhteessani ole olemassa. Kysymys oli alunperin siitä, onko oikein, että mies, joka seurustelee, maksaa äitinsä kampaamolaskut jne. Perustelet tämän olevan oikein, sillä miehellä voi olla henkistä velkaa äitiään kohtaan. Jos tällä äidillä ei olisi ollut varaa tehdä tätä lasta, hän ei olisi tehnyt sitä. Turha pummata vaipparahoja 30 vuotta jälkikäteen.

Äiti on tässä hyväksikäyttäjä, ja pahimmanlaatuinen sellainen. Vaimo ei tässä viestiketjun alussa koeta omia miehensä rahoja omaksi hyödykseen, kuten en minäkään, vaan koettaa vaan rakentaa yhteistä taloutta, johon ei kummankaan vanhemmilla tai ulkopuolisilla ole mitään sanomista. Sanot, että vaimo saa vasta sitten päättää miehensä rahoista, kun kyseessä on yhteisen talouden asiat.

Mitä yhteistä taloutta tällä pojalla ja sen äidillä sitten on, miksi pojan täytyy taata parempi elintaso omalle äidilleen? Osaatko vastata tähän kysymykseen? Mitä henkistä velkaa pojalla mahdollisesti voisi olla? Paitsi että haluaa pitää äidin tyytyväisenä näillä rahoilla, mutta en usko, että tulee onnistumaan. En kunnioita pummaajaa, on mitä sukua tahansa.

Lue lisää

"Mutta raha-asiat ovat yhteisiä parisuhteessa, vaikka osapuolet eivät asuisikaan aivan sen alkuvaiheessa yhdessä."

Et voi olla tosissasi :) Parisuhde alkaa mielestäni siitä, kun pari aloittaa seurustelun. Väitätkö ihan tosissasi, että juuri seurustelun aloittaneen parin pitäisi pistää rahansa yhteen? Eihän tuossa vaiheessa toista välttämättä kunnolla tunnetakaan, mutta sinun mielestäsi pitäisi avata yhteinen tili ja molempien ohjata palkkansa sille?

"Parisuhteessa kaikki on yhteistä, hyvässä parisuhteessa ainakin.
[...]
Parisuhteessa kun ei ole mitään omaa, kaikki on yhteistä, jopa ajan käyttö. Ryyppyreissulle minun mieheni ei muuten lähde ilman minun lupaani.
[...]
En tiedä, miksi tämä keskustelu kääntyi naisen ja miehen rahoihin, koska tällaisia omia rahoja ei ainakaan minun parisuhteessani ole olemassa."

Jos ihan suoraan sanon, mielestäni käsityksesi parisuhteesta on sairas. Se perustuu ilmeisesti pakottamiselle, jos vapaa-ajan viettoonkin pitää saada lupa. Meidän avioliitossa ei pakoteta mihinkään. Jos lähden baariin, en tarvitse vaimoltani lupaa. Kerron hänelle täysin vapaaehtoisesti, mitä olen suunnitellut. Hän kertoo, mitä hän suunnitelmastani ajattelee ja millaisia tunteita se hänessä herättää. Sen jälkeen minä teen päätöksen lähtemisestä VAPAAEHTOISESTI. Jos kyseisenä iltana vaimoni on esimerkiksi suunnitellut jotain yhteistä menoa, hän ei suinkaan kiellä minua menemästä baariin. Hän kertoo omat suunnitelmansa, ja minä joko luovun omistani tai hän luopuu omistaan. Yhteiset päätökset tehdään yhdessä. Henkilökohtaiset päätökset tehdään yksin kuitenkin niin, että toisen tunteet ja ajatukset otetaan huomioon. Luvan kysymistä tai muuta pakottamista ei meillä onneksi harrasteta.

Jos puoliso pysyy rinnalla vain pakottamalla, ei hän mielestäni ole kummoinen puoliso.

"Jos aiot pitää kiinni periaatteistasi, että rahasi kuuluvat vain sinulle, maksat vain sen, joka on sovittu, ja hyväksyt ajatuksen, että rahojasi voit syytää mm. äidille, muille osapuolille kuulematta parisuhteen naisosapuolta, elät aika pian omillasi."

Tämä parisuhteeni on kestänyt nyt viitisen vuotta, ja tuolla periaatteella kummatkin ovat toimineet. Ihan hyvin tässä on mennyt. Minä ja vaimoni olemme edelleen yksilöitä, vaikka olemmekin avioliitossa.

Sinulle ei ilmeisesti ole tullut mieleen, että vaikka minä tiedän rahojeni täysin kuuluvan minulle, saatan antaa niistä osan vaimolleni - TÄYSIN VAPAAEHTOISESTI. Minua ei tarvitse pakottaa. Tokihan minä pidän huolta siitä, että rakastamallani ihmisellä on kaikki hyvin myös rahallisesti. (Tosin vaimonikin käy ihan työssä, joten ei hän juurikaan minun elatustani tarvitse.)

"Sanot ensin, että on se vähän outoa, että poika tukee äitiä taloudellisesti. Mutta vaimo ei kuitenkaan saisi puuttua tähän, koska on sentään kyse miehen omista rahoista, hyvä ettei ryyppää rahojaan."

Juuri noin, outoa tuo toiminta on, mutta ei seurustelukumppani (siis ei käsittääkseni vaimo, huom!) voi määrätä toisen rahankäytöstä. Jos mies hassaa rahansa outoon touhuun, niin sitten hassaa. Samalla tavalla hän saattaisi käyttää rahojaan ryyppämiseen tai uhkapeliin tai vaikka Aku Ankkojen keräilyyn. Siitä huolimatta muut eivät voi häntä pakottaa rahojen käytössä. Jokainen päättää itse omista rahoistaan - tai ainakin pitäisi päättää minun mielestäni.

"Mitä yhteistä taloutta tällä pojalla ja sen äidillä sitten on, miksi pojan täytyy taata parempi elintaso omalle äidilleen?"

Mistä olet lukenut, että pojalla ja äidillä on yhteinen talous? Ei tässä minusta sellaista ole kukaan kirjoittanut. Kyse on vain siitä, saako mies tehdä omilla rahoillaan vapaaehtoisesti sitä, mitä haluaa. Sinun ja alkuperäisen kirjoittajan mukaan ei saa, vaan hänen pitäisi antaa siitä pakolla puolet seurustelukumppanilleen. Minun mukaani ihmisen rahat ovat hänen omiaan, eikä niitä saa väkisin viedä pois.

Sen sijaan, että ap miettii sitä, miten saada mies lopettamaan rahojen hassaaminen äitiinsä, hänen pitäisi miettiä sitä, millainen kumppani on mies, joka käyttää rahojaan ennemmin äitiinsä kuin puolisoonsa. Jos minun vaimoni kiikuttaisi merkittäviä määriä rahojaan hyvin toimeentuleville vanhemmilleen, en luultavasti olisi koskaan mennytkään hänen kanssaan naimisiin. Hän kuitenkin omasta halustaan käyttää rahat ennemmin yhteiseen kotiimme ja suhteeseemme, joten uskalsin hänen kanssaan naimisiin mennä.

Charles kirjoitti:

"Mutta raha-asiat ovat yhteisiä parisuhteessa, vaikka osapuolet eivät asuisikaan aivan sen alkuvaiheessa yhdessä."

Et voi olla tosissasi :) Parisuhde alkaa mielestäni siitä, kun pari aloittaa seurustelun. Väitätkö ihan tosissasi, että juuri seurustelun aloittaneen parin pitäisi pistää rahansa yhteen? Eihän tuossa vaiheessa toista välttämättä kunnolla tunnetakaan, mutta sinun mielestäsi pitäisi avata yhteinen tili ja molempien ohjata palkkansa sille?

"Parisuhteessa kaikki on yhteistä, hyvässä parisuhteessa ainakin.
[...]
Parisuhteessa kun ei ole mitään omaa, kaikki on yhteistä, jopa ajan käyttö. Ryyppyreissulle minun mieheni ei muuten lähde ilman minun lupaani.
[...]
En tiedä, miksi tämä keskustelu kääntyi naisen ja miehen rahoihin, koska tällaisia omia rahoja ei ainakaan minun parisuhteessani ole olemassa."

Jos ihan suoraan sanon, mielestäni käsityksesi parisuhteesta on sairas. Se perustuu ilmeisesti pakottamiselle, jos vapaa-ajan viettoonkin pitää saada lupa. Meidän avioliitossa ei pakoteta mihinkään. Jos lähden baariin, en tarvitse vaimoltani lupaa. Kerron hänelle täysin vapaaehtoisesti, mitä olen suunnitellut. Hän kertoo, mitä hän suunnitelmastani ajattelee ja millaisia tunteita se hänessä herättää. Sen jälkeen minä teen päätöksen lähtemisestä VAPAAEHTOISESTI. Jos kyseisenä iltana vaimoni on esimerkiksi suunnitellut jotain yhteistä menoa, hän ei suinkaan kiellä minua menemästä baariin. Hän kertoo omat suunnitelmansa, ja minä joko luovun omistani tai hän luopuu omistaan. Yhteiset päätökset tehdään yhdessä. Henkilökohtaiset päätökset tehdään yksin kuitenkin niin, että toisen tunteet ja ajatukset otetaan huomioon. Luvan kysymistä tai muuta pakottamista ei meillä onneksi harrasteta.

Jos puoliso pysyy rinnalla vain pakottamalla, ei hän mielestäni ole kummoinen puoliso.

"Jos aiot pitää kiinni periaatteistasi, että rahasi kuuluvat vain sinulle, maksat vain sen, joka on sovittu, ja hyväksyt ajatuksen, että rahojasi voit syytää mm. äidille, muille osapuolille kuulematta parisuhteen naisosapuolta, elät aika pian omillasi."

Tämä parisuhteeni on kestänyt nyt viitisen vuotta, ja tuolla periaatteella kummatkin ovat toimineet. Ihan hyvin tässä on mennyt. Minä ja vaimoni olemme edelleen yksilöitä, vaikka olemmekin avioliitossa.

Sinulle ei ilmeisesti ole tullut mieleen, että vaikka minä tiedän rahojeni täysin kuuluvan minulle, saatan antaa niistä osan vaimolleni - TÄYSIN VAPAAEHTOISESTI. Minua ei tarvitse pakottaa. Tokihan minä pidän huolta siitä, että rakastamallani ihmisellä on kaikki hyvin myös rahallisesti. (Tosin vaimonikin käy ihan työssä, joten ei hän juurikaan minun elatustani tarvitse.)

"Sanot ensin, että on se vähän outoa, että poika tukee äitiä taloudellisesti. Mutta vaimo ei kuitenkaan saisi puuttua tähän, koska on sentään kyse miehen omista rahoista, hyvä ettei ryyppää rahojaan."

Juuri noin, outoa tuo toiminta on, mutta ei seurustelukumppani (siis ei käsittääkseni vaimo, huom!) voi määrätä toisen rahankäytöstä. Jos mies hassaa rahansa outoon touhuun, niin sitten hassaa. Samalla tavalla hän saattaisi käyttää rahojaan ryyppämiseen tai uhkapeliin tai vaikka Aku Ankkojen keräilyyn. Siitä huolimatta muut eivät voi häntä pakottaa rahojen käytössä. Jokainen päättää itse omista rahoistaan - tai ainakin pitäisi päättää minun mielestäni.

"Mitä yhteistä taloutta tällä pojalla ja sen äidillä sitten on, miksi pojan täytyy taata parempi elintaso omalle äidilleen?"

Mistä olet lukenut, että pojalla ja äidillä on yhteinen talous? Ei tässä minusta sellaista ole kukaan kirjoittanut. Kyse on vain siitä, saako mies tehdä omilla rahoillaan vapaaehtoisesti sitä, mitä haluaa. Sinun ja alkuperäisen kirjoittajan mukaan ei saa, vaan hänen pitäisi antaa siitä pakolla puolet seurustelukumppanilleen. Minun mukaani ihmisen rahat ovat hänen omiaan, eikä niitä saa väkisin viedä pois.

Sen sijaan, että ap miettii sitä, miten saada mies lopettamaan rahojen hassaaminen äitiinsä, hänen pitäisi miettiä sitä, millainen kumppani on mies, joka käyttää rahojaan ennemmin äitiinsä kuin puolisoonsa. Jos minun vaimoni kiikuttaisi merkittäviä määriä rahojaan hyvin toimeentuleville vanhemmilleen, en luultavasti olisi koskaan mennytkään hänen kanssaan naimisiin. Hän kuitenkin omasta halustaan käyttää rahat ennemmin yhteiseen kotiimme ja suhteeseemme, joten uskalsin hänen kanssaan naimisiin mennä.

Lue lisää

"Minun mukaani ihmisen rahat ovat hänen omiaan, eikä niitä saa väkisin viedä pois.

Sen sijaan, että ap miettii sitä, miten saada mies lopettamaan rahojen hassaaminen äitiinsä, hänen pitäisi miettiä sitä, millainen kumppani on mies, joka käyttää rahojaan ennemmin äitiinsä kuin puolisoonsa. Jos minun vaimoni kiikuttaisi merkittäviä määriä rahojaan hyvin toimeentuleville vanhemmilleen, en luultavasti olisi koskaan mennytkään hänen kanssaan naimisiin. Hän kuitenkin omasta halustaan käyttää rahat ennemmin yhteiseen kotiimme ja suhteeseemme, joten uskalsin hänen kanssaan naimisiin mennä."

Sanot muualla, että seurustelukumppani ei saa määrätä toisen rahan käytöstä, jokainen saa tässä vaiheessa tehdä kuten itse haluaa. Mutta samalla kuitenkin, ylhäällä, tunnustat, ettet olisi mennyt nykyisen vaimosi kanssa naimisiin, jos hän olisi tehnyt samoin kuin alkuperäisen esimerkkitapauksemme mies, antanut rahaa vanhemmilleen. Mikä on sallittua toisen avomiehelle, on kiellettyä sinun vaimoltasi.


En ole mielestäni puhunut seurusteluajan alkuajoista. Että ensitreffeillä jo päätetään, minne muutetaan ja minne yhteinen tili sijoitetaan. Käsittääkseni alkuperäinen kirjoittaja puhui suhteesta, joka oli jo kestänyt oman aikansa, ei siis ollut aivan tuore suhde. Jos tuo vaimo puhuu tekstissään yhteenmuuttamisesta, kyseessä on vakava suhde. Ja yhteenmuuttamisen onnistumiseen tarvitaan molemmilta yhteistä tahtoa ja säästöaikeita. Parisuhteeseen ei kuulu kolmea ihmistä. Mutta äiti on sinulle yhtä pyhä kuin miehen omat rahatkin, samaa et kuitenkaan sallisi seurustelukumppanillesi. Sinulle on kaikkein tärkeintä, ettei miehen rahoihin kosketa. Tuliko teille tästä riitaa useinkin ensimmäisen vaimosi kanssa? Voit vapaaehtoisesti ANTAA vaimollesi rahaa. Kuten olen muualla omissa kirjoituksissani sanonut, minun ja mieheni rahat ovat yhteisiä, meillä on yhteinen tili, ja luotan mieheeni. Hän luottaa minuun. Minun ei tarvitse antaa rahaa hänelle, se on mielestäni aika alentava ilmaisu, kun kyseessä on sentään ainakin meidän, minun ja mieheni tapauksessa, kaksi aikuista ihmistä. Mistä sait tuon ajatuksen, että suhteeni perustuu pakottamiselle, jos toinen kokee kohteliaaksi kertoa parisen vk tai kk aiemmin, että tiedossa on illanviettoa työporukan kanssa, sopiiko se minulle vai onko meillä muita suunnitelmia, kuten esim. synttäreitä, illanviettoa vaikka ihan ystävien kanssa? Olen huomannut täällä ja muualla, että ihmiset käsittävät tuon luvan pyytämisen aika kirjaimellisesti, mikä ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Parisuhde on käsittääkseni kompromissien tekoa, neuvottelua, kohteliaisuussääntöjen noudattamista. Tämä pätee myös minuun. Mutta tuntuu siltä, että kieltäydyt huomaamasta tätä. Puhut aivan kuin riistäisin miestäni. Me elämme parisuhteessa, emme vain yksilöinä parisuhteessa, jotka sattumoisin tapaavat jääkaapilla aamuisin. Me keskustelemme, me emme takerru joka ainoaan sanaan, kuten eräillä täällä on tapana.

tekstisi kirjoitti:

"Minun mukaani ihmisen rahat ovat hänen omiaan, eikä niitä saa väkisin viedä pois.

Sen sijaan, että ap miettii sitä, miten saada mies lopettamaan rahojen hassaaminen äitiinsä, hänen pitäisi miettiä sitä, millainen kumppani on mies, joka käyttää rahojaan ennemmin äitiinsä kuin puolisoonsa. Jos minun vaimoni kiikuttaisi merkittäviä määriä rahojaan hyvin toimeentuleville vanhemmilleen, en luultavasti olisi koskaan mennytkään hänen kanssaan naimisiin. Hän kuitenkin omasta halustaan käyttää rahat ennemmin yhteiseen kotiimme ja suhteeseemme, joten uskalsin hänen kanssaan naimisiin mennä."

Sanot muualla, että seurustelukumppani ei saa määrätä toisen rahan käytöstä, jokainen saa tässä vaiheessa tehdä kuten itse haluaa. Mutta samalla kuitenkin, ylhäällä, tunnustat, ettet olisi mennyt nykyisen vaimosi kanssa naimisiin, jos hän olisi tehnyt samoin kuin alkuperäisen esimerkkitapauksemme mies, antanut rahaa vanhemmilleen. Mikä on sallittua toisen avomiehelle, on kiellettyä sinun vaimoltasi.


En ole mielestäni puhunut seurusteluajan alkuajoista. Että ensitreffeillä jo päätetään, minne muutetaan ja minne yhteinen tili sijoitetaan. Käsittääkseni alkuperäinen kirjoittaja puhui suhteesta, joka oli jo kestänyt oman aikansa, ei siis ollut aivan tuore suhde. Jos tuo vaimo puhuu tekstissään yhteenmuuttamisesta, kyseessä on vakava suhde. Ja yhteenmuuttamisen onnistumiseen tarvitaan molemmilta yhteistä tahtoa ja säästöaikeita. Parisuhteeseen ei kuulu kolmea ihmistä. Mutta äiti on sinulle yhtä pyhä kuin miehen omat rahatkin, samaa et kuitenkaan sallisi seurustelukumppanillesi. Sinulle on kaikkein tärkeintä, ettei miehen rahoihin kosketa. Tuliko teille tästä riitaa useinkin ensimmäisen vaimosi kanssa? Voit vapaaehtoisesti ANTAA vaimollesi rahaa. Kuten olen muualla omissa kirjoituksissani sanonut, minun ja mieheni rahat ovat yhteisiä, meillä on yhteinen tili, ja luotan mieheeni. Hän luottaa minuun. Minun ei tarvitse antaa rahaa hänelle, se on mielestäni aika alentava ilmaisu, kun kyseessä on sentään ainakin meidän, minun ja mieheni tapauksessa, kaksi aikuista ihmistä. Mistä sait tuon ajatuksen, että suhteeni perustuu pakottamiselle, jos toinen kokee kohteliaaksi kertoa parisen vk tai kk aiemmin, että tiedossa on illanviettoa työporukan kanssa, sopiiko se minulle vai onko meillä muita suunnitelmia, kuten esim. synttäreitä, illanviettoa vaikka ihan ystävien kanssa? Olen huomannut täällä ja muualla, että ihmiset käsittävät tuon luvan pyytämisen aika kirjaimellisesti, mikä ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Parisuhde on käsittääkseni kompromissien tekoa, neuvottelua, kohteliaisuussääntöjen noudattamista. Tämä pätee myös minuun. Mutta tuntuu siltä, että kieltäydyt huomaamasta tätä. Puhut aivan kuin riistäisin miestäni. Me elämme parisuhteessa, emme vain yksilöinä parisuhteessa, jotka sattumoisin tapaavat jääkaapilla aamuisin. Me keskustelemme, me emme takerru joka ainoaan sanaan, kuten eräillä täällä on tapana.

Lue lisää

Ihan tässä sivusta lueskelijana sanon nyt, että nuo aiemmat tekstisi olivat kyllä melkoisen tiukkoja, tuli tunne, että siellä taitaa mies anella lupaa yhteen jos toiseenkin. Mutta ehkäpä se käsitys johtuu kirjoitustyylistäsi. Nyt kirjoittelet jo hieman eri tavalla, vaikutus muuttuu. Ehkäpä nämä vastustukset johtuvat omasta tavastasi esittää asiaa.
Ajattelin vaan :)

sinäkin kirjoitti:

Ihan tässä sivusta lueskelijana sanon nyt, että nuo aiemmat tekstisi olivat kyllä melkoisen tiukkoja, tuli tunne, että siellä taitaa mies anella lupaa yhteen jos toiseenkin. Mutta ehkäpä se käsitys johtuu kirjoitustyylistäsi. Nyt kirjoittelet jo hieman eri tavalla, vaikutus muuttuu. Ehkäpä nämä vastustukset johtuvat omasta tavastasi esittää asiaa.
Ajattelin vaan :)

Lue lisää

ai, että nyt olen oppinut kirjoittamaan. Kommentoin enimmäkseen Charlesin kirjoituksia, sillä samalla provosoivalla tyylillä, millä hänkin on vastannut minuun kirjoitukseeni. Koen hänen tekstinsä sisältävän aika miesmäisiä ajatuksia, miehen omista rahoista jne, kaksinaismoralismi elää vahvasti tällä palstalla. Kuten aiemmin sanoin, edellisessä vastauksessani Charlesille, mikä on sallittu miehelle, on kiellettyä naiselle. Mikä tuli tässä kommentissasi minulle taasen todistettua.

En tarvitse kiitosta kirjoitustyylini kohentumisesta, en ole enää ala-asteella. Mutta ehkä eräille uppoaa viesti paremmin, kun sen kirjoittaa mies, vaikka tämä mies kirjoittaisikin sen aivan täsmälleen samalla tyylillä kun eräs nainenkin. Mutta minuun ei tällainen tyyli uppoa. Ja sehän eräitä risoo.

Charles kirjoitti:

Siipeilijä vaatii toista elättämään itsensä. Se, että varakkaampi omasta halustaan elättää toisen, ei ole siipeilyä. Enhän minäkään ole missään vaiheessa sanonut, että esimerkiksi meillä kumpikin maksaa yhtä paljon yhteisistä menoista. Minulla on suuremmat tulot, joten minä maksan enemmän. Me olemme sopineet noin. Vaimoni ei kuitenkaan ole pakottanut minua tuohon sopimukseen. Siksi en pidä häntä siipeilijänä. On eri juttu vaatia toiselta rahaa kuin ottaa vastaan vapaaehtoisesti annettua rahaa.

Tämän ensimmäisestä viestistä tuli kuva, että kirjoittaja vaatii päästä määräämään miehensä rahoista. Silloin homma herkästi menee siipeilyn puolelle.

Jos poika antaa äidilleen vapaaehtoisesti rahaa siksi, että haluaa auttaa, ei äiti ole siipeilijä. Siipeilijä hänestä tulee silloin, kun hän vaatii sellaista rahaa, joka ei hänen ole.

Lue lisää

Sinuna poistaisin kaikki omat viestit tästä ketjusta, olet joko tahallisesti tai tahattomasti käsittänyt alkuperäisen viestin väärin.

täysin päin mäntyä kirjoitti:

Sinuna poistaisin kaikki omat viestit tästä ketjusta, olet joko tahallisesti tai tahattomasti käsittänyt alkuperäisen viestin väärin.

Sen sijaan, että heität väitteen ilman perusteluja, voisit heittää väitteen perustelujen kera. Jos olen mielestäsi käsittänyt jotain väärin, voisit kertoa, missä kohtaa olen väärässä.

Tällä palstalla viestien poistaminen on käytännössä mahdotonta, joten eipä sitäkään voi tehdä. Enkä muutenkaan yleensä poista viestejäni. Jos olen väärässä, kestän kyllä kuulla sen. En kuitenkaan usko sitä, jos joku kirjoittaa ilman perusteluja: "Olet väärässä". Haluan myös tietää, miksi olen väärässä.

Käsittääkseni ap:kaan ei ole kertonut minulle, missä kohtaa olettamukseni on mennyt vikaan.

tekstisi kirjoitti:

"Minun mukaani ihmisen rahat ovat hänen omiaan, eikä niitä saa väkisin viedä pois.

Sen sijaan, että ap miettii sitä, miten saada mies lopettamaan rahojen hassaaminen äitiinsä, hänen pitäisi miettiä sitä, millainen kumppani on mies, joka käyttää rahojaan ennemmin äitiinsä kuin puolisoonsa. Jos minun vaimoni kiikuttaisi merkittäviä määriä rahojaan hyvin toimeentuleville vanhemmilleen, en luultavasti olisi koskaan mennytkään hänen kanssaan naimisiin. Hän kuitenkin omasta halustaan käyttää rahat ennemmin yhteiseen kotiimme ja suhteeseemme, joten uskalsin hänen kanssaan naimisiin mennä."

Sanot muualla, että seurustelukumppani ei saa määrätä toisen rahan käytöstä, jokainen saa tässä vaiheessa tehdä kuten itse haluaa. Mutta samalla kuitenkin, ylhäällä, tunnustat, ettet olisi mennyt nykyisen vaimosi kanssa naimisiin, jos hän olisi tehnyt samoin kuin alkuperäisen esimerkkitapauksemme mies, antanut rahaa vanhemmilleen. Mikä on sallittua toisen avomiehelle, on kiellettyä sinun vaimoltasi.


En ole mielestäni puhunut seurusteluajan alkuajoista. Että ensitreffeillä jo päätetään, minne muutetaan ja minne yhteinen tili sijoitetaan. Käsittääkseni alkuperäinen kirjoittaja puhui suhteesta, joka oli jo kestänyt oman aikansa, ei siis ollut aivan tuore suhde. Jos tuo vaimo puhuu tekstissään yhteenmuuttamisesta, kyseessä on vakava suhde. Ja yhteenmuuttamisen onnistumiseen tarvitaan molemmilta yhteistä tahtoa ja säästöaikeita. Parisuhteeseen ei kuulu kolmea ihmistä. Mutta äiti on sinulle yhtä pyhä kuin miehen omat rahatkin, samaa et kuitenkaan sallisi seurustelukumppanillesi. Sinulle on kaikkein tärkeintä, ettei miehen rahoihin kosketa. Tuliko teille tästä riitaa useinkin ensimmäisen vaimosi kanssa? Voit vapaaehtoisesti ANTAA vaimollesi rahaa. Kuten olen muualla omissa kirjoituksissani sanonut, minun ja mieheni rahat ovat yhteisiä, meillä on yhteinen tili, ja luotan mieheeni. Hän luottaa minuun. Minun ei tarvitse antaa rahaa hänelle, se on mielestäni aika alentava ilmaisu, kun kyseessä on sentään ainakin meidän, minun ja mieheni tapauksessa, kaksi aikuista ihmistä. Mistä sait tuon ajatuksen, että suhteeni perustuu pakottamiselle, jos toinen kokee kohteliaaksi kertoa parisen vk tai kk aiemmin, että tiedossa on illanviettoa työporukan kanssa, sopiiko se minulle vai onko meillä muita suunnitelmia, kuten esim. synttäreitä, illanviettoa vaikka ihan ystävien kanssa? Olen huomannut täällä ja muualla, että ihmiset käsittävät tuon luvan pyytämisen aika kirjaimellisesti, mikä ei suinkaan ollut tarkoitukseni. Parisuhde on käsittääkseni kompromissien tekoa, neuvottelua, kohteliaisuussääntöjen noudattamista. Tämä pätee myös minuun. Mutta tuntuu siltä, että kieltäydyt huomaamasta tätä. Puhut aivan kuin riistäisin miestäni. Me elämme parisuhteessa, emme vain yksilöinä parisuhteessa, jotka sattumoisin tapaavat jääkaapilla aamuisin. Me keskustelemme, me emme takerru joka ainoaan sanaan, kuten eräillä täällä on tapana.

Lue lisää

Ihan ensimmäiseksi selvennän yhden asian. Kirjoitan tässä miehen rahoista sen vuoksi, että alkuperäisessä viestissä puhuttiin miehen rahoista. Lisäksi olen itse mies, joten luonnollisesti omista rahoistani puhuessani puhun miehen rahoista. Jos alkuperäisessä viestissä olisi puhuttu naisen rahoista, minäkin olisin kirjoittanut naisen rahoista. Mikään sukupuoliasia tämä ei ole.

"Sanot muualla, että seurustelukumppani ei saa määrätä toisen rahan käytöstä, jokainen saa tässä vaiheessa tehdä kuten itse haluaa. Mutta samalla kuitenkin, ylhäällä, tunnustat, ettet olisi mennyt nykyisen vaimosi kanssa naimisiin, jos hän olisi tehnyt samoin kuin alkuperäisen esimerkkitapauksemme mies, antanut rahaa vanhemmilleen. Mikä on sallittua toisen avomiehelle, on kiellettyä sinun vaimoltasi."

Miten voit tehdä tuollaisen johtopäätöksen? Missä vaiheessa olen muka kirjoittanut, että olisin kieltänyt nykyiseltä vaimoltani rahan kantamisen vanhemmilleen? Minä vain kirjoitin, että jos hän olisi ennemmin kiikuttanut rahaa vanhemmilleen kuin pistänyt sitä yhteiseen kotiimme, hänestä ei olisi tullut vaimoani. En minä olisi, enkä ole, kieltänyt häneltä mitään. Vapaaehtoisesti hän rahojaan yhteiseen kotiimme sijoittaa. Samoin teen minäkin. Enhän minä voi häntä kieltää tekemästä rahoillaan, mitä haluaa. Siksi en sitä yritäkään.

Kun suhde etenee, jossain vaiheessa tulee tilanne, että oman parisuhteen täytyy muodostua tärkeämmäksi kuin suhde vanhempiin. En tarkoita nyt mitään vastakkainasettelua vaan sitä, että oma perhe tarkoittaa nimenomaan uutta perhettä eikä enää muualla asuvia vanhempia. Jos ihminen ei tee tällaista muutosta ajatuksissaan, hän ei olisi sovelias ainakaan minun puolisokseni. Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että minä haluaisin pakottaa jonkun tähän muutokseen. Jokainenhan saa elää haluamallaan tavalla, kunhan elää lakien mukaan.

"En ole mielestäni puhunut seurusteluajan alkuajoista."

Puhuit parisuhteen alusta. Parisuhde alkaa seurustelulla. Parisuhteen alkuaika on siis seurustelun alkuaika. Jos sinulla on erilainen määritelmä parisuhteelle, kannattaisi selventää asiaa.

"Käsittääkseni alkuperäinen kirjoittaja puhui suhteesta, joka oli jo kestänyt oman aikansa, ei siis ollut aivan tuore suhde."

Kyseessä oli edelleenkin suhde, jossa asutaan erillään. Ei silloin ole yhteistä taloutta. Voi olla yhteinen tili, jonne yhdessä säästetään rahaa, mutta kummallakin on edelleen oma koti. Suhde voi olla vakava, mutta jo verottaja estää yhteisen talouden pidon tuossa tilanteessa. (Käytännössä rahoja voi siirtää henkilöltä toiselle, mutta tarkkaan ottaen kyseessä on veronkierto, jos lahjoituksista ei makseta lahjaveroa.)

"Sinulle on kaikkein tärkeintä, ettei miehen rahoihin kosketa."

Jälleen olet tehnyt omia päätelmiäsi, jotka eivät pidä paikkaansa. Tärkeintä minulle on se, että jokainen ihminen päättää itse omista, siis itse hankkimistaan, rahoista. Monestiko tämä pitää kirjoittaa, että se menee perille? Olkoon mies tai nainen, jokaisella yli 15-vuotiaalla on jo lain mukaan oikeus käyttää omat rahansa, miten haluaa.

"Kuten olen muualla omissa kirjoituksissani sanonut, minun ja mieheni rahat ovat yhteisiä, meillä on yhteinen tili, ja luotan mieheeni. Hän luottaa minuun. Minun ei tarvitse antaa rahaa hänelle, se on mielestäni aika alentava ilmaisu, kun kyseessä on sentään ainakin meidän, minun ja mieheni tapauksessa, kaksi aikuista ihmistä."

Joka ikinen kerta, kun pistät omaa rahaasi yhteiselle tilillenne, annat siitä puolet miehellesi. Et ehkä pidä sanasta antaa (en tosin ymmärrä, mitä pahaa tuossa sanassa on), mutta siitä huolimatta sinä lahjoitat puolet kyseisestä summasta miehellesi. Hän puolestaan lahjoittaa rahaa sinulle, kun pistää omaa rahaansa yhteiselle tilillenne. Töistä saamasi palkka on sinun henkilökohtaista omaisuuttasi. Kun pistät sen yhteiselle tilille, rahasta tulee teidän yhteistä omaisuuttanne. Siis puolet sen omistusoikeudesta siirtyy miehellesi. Kyllä tuo on lahjoittamista, antamista tai millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua. Aikuinen ihminen voi antaa toiselle tasavertaiselle aikuiselle ihmiselle rahaa. Ei antamisessa ole mitään alentavaa.

"Mistä sait tuon ajatuksen, että suhteeni perustuu pakottamiselle, jos toinen kokee kohteliaaksi kertoa parisen vk tai kk aiemmin, että tiedossa on illanviettoa työporukan kanssa, sopiiko se minulle vai onko meillä muita suunnitelmia, kuten esim. synttäreitä, illanviettoa vaikka ihan ystävien kanssa?"

Sain sen ajatuksen siitä, että kerroit, ettei miehesi lähde ulos ilman lupaasi. Et sinä siinä vaiheessa kirjoittanut mistään keskusteluista tai siitä, että toinen huomaavaisuuttaan kertoo menoistaan. Sinä kerroit, että miehesi ei lähde ulos ilman lupaasi. Ei siinä paljon tulkinnanvaraa ollut.

"Olen huomannut täällä ja muualla, että ihmiset käsittävät tuon luvan pyytämisen aika kirjaimellisesti, mikä ei suinkaan ollut tarkoitukseni."

Onko sinusta yllättävää, että ihmiset käsittävät kirjoituksesi tai sanomasi niin kuin olet ne sanonut? Tarkoita sitä, mitä sanot, ja sano sitä, mitä tarkoitat.

Yllättäen keskustelu on taas mennyt ihan sivuraiteelle...

Hauskaa kesän jatkoa!

äiti ulos kirjoitti:

Minulla on ihan kuule oma työkin, josta saa ihan Suomessa käytettävää rahaakin. Ja aivotkin on omat, en tarvitse niiden käytöön mieheni lupaa. Mutta raha-asiat ovat yhteisiä parisuhteessa, vaikka osapuolet eivät asuisikaan aivan sen alkuvaiheessa yhdessä. Pari suhteessa, jo sen nimenkin mukaisesti on kaksi ihmistä, ei kolmea, ei anoppia, appea, eikä heidän kissaa tai koiraa. Puhut yhteisen talouden rahoista, että vasta niistä tämä pari voi yhdessä määrätä.

Jos parisuhteen miesosapuoli maksaa sähköt, joutuuko nainen sinun logiikkasi mukaan anomaan lampun kliksautusta päälle yhtenä vai kahtena kappaleena, vai pitääkö naisen ihan soittaa anopille? Kenen ruokia mies syö jääkaapista, jos nainen käy kaupassa, vai syökö mies ollenkaan? Parisuhteessa kaikki on yhteistä, hyvässä parisuhteessa ainakin. Jos sinulla on kokemuksia muusta, älä täällä hyppää meidän muiden, työssäkäyvien, aikuisten silmille. Et tajunnut pointtiani, oikeastaan miksi edes yritän.

Sanot ensin, että on se vähän outoa, että poika tukee äitiä taloudellisesti. Mutta vaimo ei kuitenkaan saisi puuttua tähän, koska on sentään kyse miehen omista rahoista, hyvä ettei ryyppää rahojaan. Parisuhteessa kun ei ole mitään omaa, kaikki on yhteistä, jopa ajan käyttö. Ryyppyreissulle minun mieheni ei muuten lähde ilman minun lupaani.

Jos aiot pitää kiinni periaatteistasi, että rahasi kuuluvat vain sinulle, maksat vain sen, joka on sovittu, ja hyväksyt ajatuksen, että rahojasi voit syytää mm. äidille, muille osapuolille kuulematta parisuhteen naisosapuolta, elät aika pian omillasi. Mutta siihen sinä varmaan tähtäätkin. Sen puolesta puhut.

En tiedä, miksi tämä keskustelu kääntyi naisen ja miehen rahoihin, koska tällaisia omia rahoja ei ainakaan minun parisuhteessani ole olemassa. Kysymys oli alunperin siitä, onko oikein, että mies, joka seurustelee, maksaa äitinsä kampaamolaskut jne. Perustelet tämän olevan oikein, sillä miehellä voi olla henkistä velkaa äitiään kohtaan. Jos tällä äidillä ei olisi ollut varaa tehdä tätä lasta, hän ei olisi tehnyt sitä. Turha pummata vaipparahoja 30 vuotta jälkikäteen.

Äiti on tässä hyväksikäyttäjä, ja pahimmanlaatuinen sellainen. Vaimo ei tässä viestiketjun alussa koeta omia miehensä rahoja omaksi hyödykseen, kuten en minäkään, vaan koettaa vaan rakentaa yhteistä taloutta, johon ei kummankaan vanhemmilla tai ulkopuolisilla ole mitään sanomista. Sanot, että vaimo saa vasta sitten päättää miehensä rahoista, kun kyseessä on yhteisen talouden asiat.

Mitä yhteistä taloutta tällä pojalla ja sen äidillä sitten on, miksi pojan täytyy taata parempi elintaso omalle äidilleen? Osaatko vastata tähän kysymykseen? Mitä henkistä velkaa pojalla mahdollisesti voisi olla? Paitsi että haluaa pitää äidin tyytyväisenä näillä rahoilla, mutta en usko, että tulee onnistumaan. En kunnioita pummaajaa, on mitä sukua tahansa.

Lue lisää

sitä mieltä,että rahat muuttuvat vasta yhteisen talouden myötä jollakin tasolla yhteisiksi. Minun menoni ja tuloni eivät ainakaan seurusteluaikana kuuluneet tippaakaan miehelleni!

hyvin viihtyy kirjoitti:

mieheni vierelläni, ja rahat viihtyvät yhteisellä tilillämme. Se on kumma, että nainen ei saa sanoa, miten asiat meillä on, ilman että leimataan pirttihirmuksi. En ole pirttihirmu, jos haluatte nähdä pirttihirmun, niin menkääpä tuonne anoppilaan. Omia rahoja ei meillä ole, vain yhteisiä.

Kun Charles sanoo omat mielipiteensä, niin ei mene kuin muutama viesti, niin johan ovat kaikki naiset ja miehet kiittämässä, että hyvin sanoit. Eikö teillä ole selkärankaa pitää omista mielipiteistänne kiinni? Vaihdatte niitä kuin takkia?

Lue lisää

että ihmiset ovat ihan vilpittömästi Charlesin kanssa samaa mieltä? Ja kai aikuinen ihminen voi vaihtaa mielipidettään,jos asiaa uudelleen ja paremmin ajateltuaan on tullut toiseen tulokseen kuin aikaisemmin?

Charles kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi selvennän yhden asian. Kirjoitan tässä miehen rahoista sen vuoksi, että alkuperäisessä viestissä puhuttiin miehen rahoista. Lisäksi olen itse mies, joten luonnollisesti omista rahoistani puhuessani puhun miehen rahoista. Jos alkuperäisessä viestissä olisi puhuttu naisen rahoista, minäkin olisin kirjoittanut naisen rahoista. Mikään sukupuoliasia tämä ei ole.

"Sanot muualla, että seurustelukumppani ei saa määrätä toisen rahan käytöstä, jokainen saa tässä vaiheessa tehdä kuten itse haluaa. Mutta samalla kuitenkin, ylhäällä, tunnustat, ettet olisi mennyt nykyisen vaimosi kanssa naimisiin, jos hän olisi tehnyt samoin kuin alkuperäisen esimerkkitapauksemme mies, antanut rahaa vanhemmilleen. Mikä on sallittua toisen avomiehelle, on kiellettyä sinun vaimoltasi."

Miten voit tehdä tuollaisen johtopäätöksen? Missä vaiheessa olen muka kirjoittanut, että olisin kieltänyt nykyiseltä vaimoltani rahan kantamisen vanhemmilleen? Minä vain kirjoitin, että jos hän olisi ennemmin kiikuttanut rahaa vanhemmilleen kuin pistänyt sitä yhteiseen kotiimme, hänestä ei olisi tullut vaimoani. En minä olisi, enkä ole, kieltänyt häneltä mitään. Vapaaehtoisesti hän rahojaan yhteiseen kotiimme sijoittaa. Samoin teen minäkin. Enhän minä voi häntä kieltää tekemästä rahoillaan, mitä haluaa. Siksi en sitä yritäkään.

Kun suhde etenee, jossain vaiheessa tulee tilanne, että oman parisuhteen täytyy muodostua tärkeämmäksi kuin suhde vanhempiin. En tarkoita nyt mitään vastakkainasettelua vaan sitä, että oma perhe tarkoittaa nimenomaan uutta perhettä eikä enää muualla asuvia vanhempia. Jos ihminen ei tee tällaista muutosta ajatuksissaan, hän ei olisi sovelias ainakaan minun puolisokseni. Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että minä haluaisin pakottaa jonkun tähän muutokseen. Jokainenhan saa elää haluamallaan tavalla, kunhan elää lakien mukaan.

"En ole mielestäni puhunut seurusteluajan alkuajoista."

Puhuit parisuhteen alusta. Parisuhde alkaa seurustelulla. Parisuhteen alkuaika on siis seurustelun alkuaika. Jos sinulla on erilainen määritelmä parisuhteelle, kannattaisi selventää asiaa.

"Käsittääkseni alkuperäinen kirjoittaja puhui suhteesta, joka oli jo kestänyt oman aikansa, ei siis ollut aivan tuore suhde."

Kyseessä oli edelleenkin suhde, jossa asutaan erillään. Ei silloin ole yhteistä taloutta. Voi olla yhteinen tili, jonne yhdessä säästetään rahaa, mutta kummallakin on edelleen oma koti. Suhde voi olla vakava, mutta jo verottaja estää yhteisen talouden pidon tuossa tilanteessa. (Käytännössä rahoja voi siirtää henkilöltä toiselle, mutta tarkkaan ottaen kyseessä on veronkierto, jos lahjoituksista ei makseta lahjaveroa.)

"Sinulle on kaikkein tärkeintä, ettei miehen rahoihin kosketa."

Jälleen olet tehnyt omia päätelmiäsi, jotka eivät pidä paikkaansa. Tärkeintä minulle on se, että jokainen ihminen päättää itse omista, siis itse hankkimistaan, rahoista. Monestiko tämä pitää kirjoittaa, että se menee perille? Olkoon mies tai nainen, jokaisella yli 15-vuotiaalla on jo lain mukaan oikeus käyttää omat rahansa, miten haluaa.

"Kuten olen muualla omissa kirjoituksissani sanonut, minun ja mieheni rahat ovat yhteisiä, meillä on yhteinen tili, ja luotan mieheeni. Hän luottaa minuun. Minun ei tarvitse antaa rahaa hänelle, se on mielestäni aika alentava ilmaisu, kun kyseessä on sentään ainakin meidän, minun ja mieheni tapauksessa, kaksi aikuista ihmistä."

Joka ikinen kerta, kun pistät omaa rahaasi yhteiselle tilillenne, annat siitä puolet miehellesi. Et ehkä pidä sanasta antaa (en tosin ymmärrä, mitä pahaa tuossa sanassa on), mutta siitä huolimatta sinä lahjoitat puolet kyseisestä summasta miehellesi. Hän puolestaan lahjoittaa rahaa sinulle, kun pistää omaa rahaansa yhteiselle tilillenne. Töistä saamasi palkka on sinun henkilökohtaista omaisuuttasi. Kun pistät sen yhteiselle tilille, rahasta tulee teidän yhteistä omaisuuttanne. Siis puolet sen omistusoikeudesta siirtyy miehellesi. Kyllä tuo on lahjoittamista, antamista tai millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua. Aikuinen ihminen voi antaa toiselle tasavertaiselle aikuiselle ihmiselle rahaa. Ei antamisessa ole mitään alentavaa.

"Mistä sait tuon ajatuksen, että suhteeni perustuu pakottamiselle, jos toinen kokee kohteliaaksi kertoa parisen vk tai kk aiemmin, että tiedossa on illanviettoa työporukan kanssa, sopiiko se minulle vai onko meillä muita suunnitelmia, kuten esim. synttäreitä, illanviettoa vaikka ihan ystävien kanssa?"

Sain sen ajatuksen siitä, että kerroit, ettei miehesi lähde ulos ilman lupaasi. Et sinä siinä vaiheessa kirjoittanut mistään keskusteluista tai siitä, että toinen huomaavaisuuttaan kertoo menoistaan. Sinä kerroit, että miehesi ei lähde ulos ilman lupaasi. Ei siinä paljon tulkinnanvaraa ollut.

"Olen huomannut täällä ja muualla, että ihmiset käsittävät tuon luvan pyytämisen aika kirjaimellisesti, mikä ei suinkaan ollut tarkoitukseni."

Onko sinusta yllättävää, että ihmiset käsittävät kirjoituksesi tai sanomasi niin kuin olet ne sanonut? Tarkoita sitä, mitä sanot, ja sano sitä, mitä tarkoitat.

Yllättäen keskustelu on taas mennyt ihan sivuraiteelle...

Hauskaa kesän jatkoa!

Lue lisää

on pitkä pinna kun jaksat lähes rautalangasta vääntää toiselle mitä oikeasti tarkoitit ja mitä toinen käsitti väärin. Käsittämätöntä kärsivällisyyttä:)
Ja kiitos hyvistä ja fiksuista kommenteistasi. Niitä on ilo lukea:)

Charles kirjoitti:

Ihan ensimmäiseksi selvennän yhden asian. Kirjoitan tässä miehen rahoista sen vuoksi, että alkuperäisessä viestissä puhuttiin miehen rahoista. Lisäksi olen itse mies, joten luonnollisesti omista rahoistani puhuessani puhun miehen rahoista. Jos alkuperäisessä viestissä olisi puhuttu naisen rahoista, minäkin olisin kirjoittanut naisen rahoista. Mikään sukupuoliasia tämä ei ole.

"Sanot muualla, että seurustelukumppani ei saa määrätä toisen rahan käytöstä, jokainen saa tässä vaiheessa tehdä kuten itse haluaa. Mutta samalla kuitenkin, ylhäällä, tunnustat, ettet olisi mennyt nykyisen vaimosi kanssa naimisiin, jos hän olisi tehnyt samoin kuin alkuperäisen esimerkkitapauksemme mies, antanut rahaa vanhemmilleen. Mikä on sallittua toisen avomiehelle, on kiellettyä sinun vaimoltasi."

Miten voit tehdä tuollaisen johtopäätöksen? Missä vaiheessa olen muka kirjoittanut, että olisin kieltänyt nykyiseltä vaimoltani rahan kantamisen vanhemmilleen? Minä vain kirjoitin, että jos hän olisi ennemmin kiikuttanut rahaa vanhemmilleen kuin pistänyt sitä yhteiseen kotiimme, hänestä ei olisi tullut vaimoani. En minä olisi, enkä ole, kieltänyt häneltä mitään. Vapaaehtoisesti hän rahojaan yhteiseen kotiimme sijoittaa. Samoin teen minäkin. Enhän minä voi häntä kieltää tekemästä rahoillaan, mitä haluaa. Siksi en sitä yritäkään.

Kun suhde etenee, jossain vaiheessa tulee tilanne, että oman parisuhteen täytyy muodostua tärkeämmäksi kuin suhde vanhempiin. En tarkoita nyt mitään vastakkainasettelua vaan sitä, että oma perhe tarkoittaa nimenomaan uutta perhettä eikä enää muualla asuvia vanhempia. Jos ihminen ei tee tällaista muutosta ajatuksissaan, hän ei olisi sovelias ainakaan minun puolisokseni. Ei tämä kuitenkaan tarkoita sitä, että minä haluaisin pakottaa jonkun tähän muutokseen. Jokainenhan saa elää haluamallaan tavalla, kunhan elää lakien mukaan.

"En ole mielestäni puhunut seurusteluajan alkuajoista."

Puhuit parisuhteen alusta. Parisuhde alkaa seurustelulla. Parisuhteen alkuaika on siis seurustelun alkuaika. Jos sinulla on erilainen määritelmä parisuhteelle, kannattaisi selventää asiaa.

"Käsittääkseni alkuperäinen kirjoittaja puhui suhteesta, joka oli jo kestänyt oman aikansa, ei siis ollut aivan tuore suhde."

Kyseessä oli edelleenkin suhde, jossa asutaan erillään. Ei silloin ole yhteistä taloutta. Voi olla yhteinen tili, jonne yhdessä säästetään rahaa, mutta kummallakin on edelleen oma koti. Suhde voi olla vakava, mutta jo verottaja estää yhteisen talouden pidon tuossa tilanteessa. (Käytännössä rahoja voi siirtää henkilöltä toiselle, mutta tarkkaan ottaen kyseessä on veronkierto, jos lahjoituksista ei makseta lahjaveroa.)

"Sinulle on kaikkein tärkeintä, ettei miehen rahoihin kosketa."

Jälleen olet tehnyt omia päätelmiäsi, jotka eivät pidä paikkaansa. Tärkeintä minulle on se, että jokainen ihminen päättää itse omista, siis itse hankkimistaan, rahoista. Monestiko tämä pitää kirjoittaa, että se menee perille? Olkoon mies tai nainen, jokaisella yli 15-vuotiaalla on jo lain mukaan oikeus käyttää omat rahansa, miten haluaa.

"Kuten olen muualla omissa kirjoituksissani sanonut, minun ja mieheni rahat ovat yhteisiä, meillä on yhteinen tili, ja luotan mieheeni. Hän luottaa minuun. Minun ei tarvitse antaa rahaa hänelle, se on mielestäni aika alentava ilmaisu, kun kyseessä on sentään ainakin meidän, minun ja mieheni tapauksessa, kaksi aikuista ihmistä."

Joka ikinen kerta, kun pistät omaa rahaasi yhteiselle tilillenne, annat siitä puolet miehellesi. Et ehkä pidä sanasta antaa (en tosin ymmärrä, mitä pahaa tuossa sanassa on), mutta siitä huolimatta sinä lahjoitat puolet kyseisestä summasta miehellesi. Hän puolestaan lahjoittaa rahaa sinulle, kun pistää omaa rahaansa yhteiselle tilillenne. Töistä saamasi palkka on sinun henkilökohtaista omaisuuttasi. Kun pistät sen yhteiselle tilille, rahasta tulee teidän yhteistä omaisuuttanne. Siis puolet sen omistusoikeudesta siirtyy miehellesi. Kyllä tuo on lahjoittamista, antamista tai millä nimellä sitä nyt haluaakaan kutsua. Aikuinen ihminen voi antaa toiselle tasavertaiselle aikuiselle ihmiselle rahaa. Ei antamisessa ole mitään alentavaa.

"Mistä sait tuon ajatuksen, että suhteeni perustuu pakottamiselle, jos toinen kokee kohteliaaksi kertoa parisen vk tai kk aiemmin, että tiedossa on illanviettoa työporukan kanssa, sopiiko se minulle vai onko meillä muita suunnitelmia, kuten esim. synttäreitä, illanviettoa vaikka ihan ystävien kanssa?"

Sain sen ajatuksen siitä, että kerroit, ettei miehesi lähde ulos ilman lupaasi. Et sinä siinä vaiheessa kirjoittanut mistään keskusteluista tai siitä, että toinen huomaavaisuuttaan kertoo menoistaan. Sinä kerroit, että miehesi ei lähde ulos ilman lupaasi. Ei siinä paljon tulkinnanvaraa ollut.

"Olen huomannut täällä ja muualla, että ihmiset käsittävät tuon luvan pyytämisen aika kirjaimellisesti, mikä ei suinkaan ollut tarkoitukseni."

Onko sinusta yllättävää, että ihmiset käsittävät kirjoituksesi tai sanomasi niin kuin olet ne sanonut? Tarkoita sitä, mitä sanot, ja sano sitä, mitä tarkoitat.

Yllättäen keskustelu on taas mennyt ihan sivuraiteelle...

Hauskaa kesän jatkoa!

Lue lisää

Sinäpä sen sanoit, en olisi itse viitsinyt, varsinkin, kun sanoman perillemeno on vähän vaikeaa. Ehkä se yleensäkin vaatii sitä, että keskittyy toisen kirjoitukseen. Juuri se, että toinen voi olla eri mieltä ja, että meitä ihmisiä on useammanlaisia, on vaikea käsittää. Rationaalinen ajattelu yleensäkin vaatii sen, että pystyy erottelemaan omia asenteitaan suhteessa toisten mielipiteisiin ja tekoihin.

sivuraiteille kirjoitti:

Sinäpä sen sanoit, en olisi itse viitsinyt, varsinkin, kun sanoman perillemeno on vähän vaikeaa. Ehkä se yleensäkin vaatii sitä, että keskittyy toisen kirjoitukseen. Juuri se, että toinen voi olla eri mieltä ja, että meitä ihmisiä on useammanlaisia, on vaikea käsittää. Rationaalinen ajattelu yleensäkin vaatii sen, että pystyy erottelemaan omia asenteitaan suhteessa toisten mielipiteisiin ja tekoihin.

Lue lisää

Alkaa olla vähän ällöttävää.

nemo. kirjoitti:

Alkaa olla vähän ällöttävää.

Nyt ollaan jo sivuraiteeltakin hukassa, mutta on ihan pakko kysyä jotain.

Joskus muuallakin olen törmännyt tuohon samaan olettamukseen, jonka sinä nyt teet. Kun joku on kanssani samaa mieltä, tai vielä parempaa: moni on kanssani samaa mieltä, joku muu epäilee, että kehun itse omaa tekstiäni. Sinä heitit nyt tuon saman epäilyn. Vastaapa suoraan: Miksi niin tekisin?

Mitä minä hyötyisin siitä, että kehuisin itse jollain toisella nimimerkillä omaa tekstiäni? Saisinko siitä itse tyydytystä? Kehut lämmittävät mieltäni, se on totta. (Kiitos kaikille kehujille :) Mutta miten mieltäni lämmittäisi se, että kehun itse itseäni? Jos haluan kehua itseäni, en tarvitse siihen nettiä. Voin tehdä sen peilin edessä.

Kehunko itseäni muiden vuoksi? Jälleen: Miksi? Mitä minä siitä hyödyn, että joku tuntematon nettipersoona luulee minun tekstiäni kehuttavan? Luuletko, että saan enemmän kannattajia viesteilleni, jos kehun niitä itse? Miten se tapahtuisi? Eikö kuitenkin ole niin, että jos viestini saa arvostusta, se johtuu viestistä itsestään - ei siitä, että sitä muut kehuvat? Näin ainakin itse toivon olevan. Jos joku kehuu minun viestiäni, toivon hänen kehuvan sitä viestin sisällön vuoksi, en siksi, että joku muukin sitä kehuu.

Minua ihan oikeasti kiinnostaa tietää, miksi luulet minun kehuvan täällä omia kirjoituksiani muilla nimimerkeillä.

kyllä sinulla kirjoitti:

on pitkä pinna kun jaksat lähes rautalangasta vääntää toiselle mitä oikeasti tarkoitit ja mitä toinen käsitti väärin. Käsittämätöntä kärsivällisyyttä:)
Ja kiitos hyvistä ja fiksuista kommenteistasi. Niitä on ilo lukea:)

Lue lisää

Olen kertonut, mitä mieltä olen ollut muiden kirjoituksista. Mielestäni minun mielipiteeni ovat oikeutettuja ja perustuvat vuosien varrella kertyneeseen kokemukseen. Ja jos sinä tai enemmistö täällä on eri mieltä, se ei muuta mitään minun mielessäni eikä todellakaan mitään parisuhteessani. Minä en ole ottanut avioeroa ja ottanut uutta puolisoa, ja syyttänyt sitä vanhaa puolisoa vaikka mistä, toisin kuin eräät täällä palstalla, ja sitten neuvonut muita, miten toisessa avioliitossa on tehnyt, eli uskoakseni sama meno jatkuu ja tulee jatkumaan, ja turha tulla tänne sitten kitisemään, kun toinenkin liitto kariutuu. En kuuntele parisuhdeneuvoja eronneilta enkä teiltä muilta. Ja keskustelupalstan tarkoituksena ei ole kehua toisia vuoron perään, vaan tuoda jotain uutta, mutta kuten eräät ovat täällä sanoneet minulle, suomalaiset eivät uskalla puhua asioista suoraan. Ennemminkin mielistelevät.

mitään väärin kirjoitti:

Olen kertonut, mitä mieltä olen ollut muiden kirjoituksista. Mielestäni minun mielipiteeni ovat oikeutettuja ja perustuvat vuosien varrella kertyneeseen kokemukseen. Ja jos sinä tai enemmistö täällä on eri mieltä, se ei muuta mitään minun mielessäni eikä todellakaan mitään parisuhteessani. Minä en ole ottanut avioeroa ja ottanut uutta puolisoa, ja syyttänyt sitä vanhaa puolisoa vaikka mistä, toisin kuin eräät täällä palstalla, ja sitten neuvonut muita, miten toisessa avioliitossa on tehnyt, eli uskoakseni sama meno jatkuu ja tulee jatkumaan, ja turha tulla tänne sitten kitisemään, kun toinenkin liitto kariutuu. En kuuntele parisuhdeneuvoja eronneilta enkä teiltä muilta. Ja keskustelupalstan tarkoituksena ei ole kehua toisia vuoron perään, vaan tuoda jotain uutta, mutta kuten eräät ovat täällä sanoneet minulle, suomalaiset eivät uskalla puhua asioista suoraan. Ennemminkin mielistelevät.

Lue lisää

Ihan vinkiksi vain, että viesteihisi tulee huomattavasti enemmän järkeä, jos käytät jotain vakionimimerkkiä. Nyt ei voi millään tietää, milloin olet mitäkin kirjoittanut, eli viestisi ovat käytännössä täysin yksittäisiä ilman jatkuvuutta. Ainakaan minulla ei ole viitseliäisyyttä yrittää kirjoitustyylin perusteella arvuutella, milloin kirjoittaja on sama ja milloin ei.

nemo. kirjoitti:

Alkaa olla vähän ällöttävää.

Heh.. ei ollut muuten Charles tuon "kehumis"kommentin kirjoittaja, vaan minä, nainen 45 vuotta. Olen Charlesin kanssa hyvin paljon samaa mieltä. Hän kirjoittaa hyvin jäsennellen ja perustellen kantansa.

Charles olisi varmaan uskaltanut kirjoittaa nimimerkkinsä, minä sensijaan en, joska en kovinkaan paljon yleensäkään kirjoittele täällä.

oletuksesi kirjoitti:

Heh.. ei ollut muuten Charles tuon "kehumis"kommentin kirjoittaja, vaan minä, nainen 45 vuotta. Olen Charlesin kanssa hyvin paljon samaa mieltä. Hän kirjoittaa hyvin jäsennellen ja perustellen kantansa.

Charles olisi varmaan uskaltanut kirjoittaa nimimerkkinsä, minä sensijaan en, joska en kovinkaan paljon yleensäkään kirjoittele täällä.

Lue lisää

Ihmetyttää tämä Charlesin nk. tukeminen. Omien sanojensa mukaan hän on nimittäin eronnut, ja silti hän jakelee täällä parisuhdeneuvoja, rahankäytöstä parisuhteessa, käyttää termejä miehen rahat ja naisen rahat, joita ainakaan minun ehjässä, pitkäkestoisessa avioliitossa ei tunneta. Tyrmää muiden mielipiteet, jotka edelleen elävät onnellisessa, monivuotisessa avioliitossa.

Jos Charles olisi niin oikeassa, kuin sinä 45-v nainen uskot hänen olevan, hän ei olisi eronnut. Yksinkertaista. Mutta jotkut eivät tätä näköjään tajua.

on juuri hänessä? kirjoitti:

Ihmetyttää tämä Charlesin nk. tukeminen. Omien sanojensa mukaan hän on nimittäin eronnut, ja silti hän jakelee täällä parisuhdeneuvoja, rahankäytöstä parisuhteessa, käyttää termejä miehen rahat ja naisen rahat, joita ainakaan minun ehjässä, pitkäkestoisessa avioliitossa ei tunneta. Tyrmää muiden mielipiteet, jotka edelleen elävät onnellisessa, monivuotisessa avioliitossa.

Jos Charles olisi niin oikeassa, kuin sinä 45-v nainen uskot hänen olevan, hän ei olisi eronnut. Yksinkertaista. Mutta jotkut eivät tätä näköjään tajua.

Lue lisää

Eilen taisi tulla Radio Suomessa ohjelma jossa kerrottiin Suomen olevan harvinainen maa, jossa aviopareilla on useimmin "omat" rahat kuin yhteiset.

Avoliittoja lienen enemmän, joissa asia on tietysti ihan OK.
On puolisoita jotka eivät edes tiedä toistensa palkkatuloja.

kurre jakoikaan ne 5 omenaa kirjoitti:

Eilen taisi tulla Radio Suomessa ohjelma jossa kerrottiin Suomen olevan harvinainen maa, jossa aviopareilla on useimmin "omat" rahat kuin yhteiset.

Avoliittoja lienen enemmän, joissa asia on tietysti ihan OK.
On puolisoita jotka eivät edes tiedä toistensa palkkatuloja.

Lue lisää

Vähintään, eli turha esittää tutkimustietoja yhdeltä suunnalta, ja unohtaa se toinen mahdollinen suunta. Ja nyt en puhunut kaikista Suomen avio,- ja avoliitoista, vain omastani ja Charlesin. Ja hän on tässä eronnut, ja hän on tässä puhunut omista rahoistaan. I can do the math, even if you can't.