Mieheni on muuten oikea joka naisen unelma; tekee kotitöitä jopa suuremmalla innolla kuin minä itse, on aina valmis seksiin (toisin kuin minä) ja on ilmeisen luotettava ja päällisin puolin ihan ylikohtelias, minkä huomaa esim. kaupan kassalla.
Mutta minua kohtaan hän ei aina osaa olla oikein tahdikas.
Hän saattaa sanoa asioita, jotka kertakaikkiaan särkevät sydämeni ja vievät minulta kaikki seurustelu/seksihalut moneksi viikoksi!
Viimeksi esim. hän arvosteli ostamiani lahjoja turhanpäiväisyyksiksi.
Hän perusteli sen sillä että tätä menoa emme kohta mahdu itse sekaan, jos asuntoomme tulee lisää hankkimiani turhanpäiväisiä tavaroita.
Olemme olleet 2 vuotta yhdessä ja olen koko sinä aikana ostanut hänelle vaivaiset 2 lahjaa. Tuskin me niihin hukumme?
Hän myös perustelee asiaa sillä, että saa jo äidiltään liikaa turhaa tavaraa.
Minusta tuntuu muutenkin, että olen hänen äitinsä kilpailija, sillä hän on ensitapaamisestamme asti inhonnut minua, vaivautumatta edes tutustumaan minuun ensiksi!
Ja itse olen sitä mieltä, että koriste-esineitäkin saa olla jonkin verran, eivät ne ole turhamaisia jos niillä on tunnearvoa.
Ilmeisesti minun lahjoillani ei sitten ole hänelle tunnearvoa, vaikka toinen niistä on hellyyttävä pieni nalle, jossa lukee "I love you".
Nalle siksi, että kutsun miestäni muutenkin nallekarhuksi koska hän on aika isokokoinen.
Lahja siis oli suoraan sydämestäni ja hän vain arvostelee!
Mutta näitä tilanteita on muitakin. Hän saattaa sanoa minulle tosi törkeitä asioita ja on kuitenkin toisaalta kova pussailemaan ja halailemaan, kaikkien silmissä unelmien satuprinssi joka kohtelee naistaan hyvin, mutta vain minä tiedän totuuden ja vaikenen siitä hiljaa..
Mutta minua kohtaan hän ei aina osaa olla oikein tahdikas.
Hän saattaa sanoa asioita, jotka kertakaikkiaan särkevät sydämeni ja vievät minulta kaikki seurustelu/seksihalut moneksi viikoksi!
Viimeksi esim. hän arvosteli ostamiani lahjoja turhanpäiväisyyksiksi.
Hän perusteli sen sillä että tätä menoa emme kohta mahdu itse sekaan, jos asuntoomme tulee lisää hankkimiani turhanpäiväisiä tavaroita.
Olemme olleet 2 vuotta yhdessä ja olen koko sinä aikana ostanut hänelle vaivaiset 2 lahjaa. Tuskin me niihin hukumme?
Hän myös perustelee asiaa sillä, että saa jo äidiltään liikaa turhaa tavaraa.
Minusta tuntuu muutenkin, että olen hänen äitinsä kilpailija, sillä hän on ensitapaamisestamme asti inhonnut minua, vaivautumatta edes tutustumaan minuun ensiksi!
Ja itse olen sitä mieltä, että koriste-esineitäkin saa olla jonkin verran, eivät ne ole turhamaisia jos niillä on tunnearvoa.
Ilmeisesti minun lahjoillani ei sitten ole hänelle tunnearvoa, vaikka toinen niistä on hellyyttävä pieni nalle, jossa lukee "I love you".
Nalle siksi, että kutsun miestäni muutenkin nallekarhuksi koska hän on aika isokokoinen.
Lahja siis oli suoraan sydämestäni ja hän vain arvostelee!
Mutta näitä tilanteita on muitakin. Hän saattaa sanoa minulle tosi törkeitä asioita ja on kuitenkin toisaalta kova pussailemaan ja halailemaan, kaikkien silmissä unelmien satuprinssi joka kohtelee naistaan hyvin, mutta vain minä tiedän totuuden ja vaikenen siitä hiljaa..
Vastaukset 14
Vanhimmat
vaikenet. ?
Jos ei parempia neuvoja löydy, ei kai tarvitse kirjoittaa?
Vaikenen koska hän perustelee aina kantansa, kunnioitan hänen mielipiteitänsä kun yleensähän meitä naisia moititaan siitä että yritämme muuttaa miehiä.
Sitä en halua tehdä, mutta en kyllä ihan tuollaisenakaan häntä voi hyväksyä..
Tahdittomilla ihmisillä on usein taipumus olla tajuamatta omaa tahdittomuuttaan...minä itse muinoin esimerkkinä. Vaan pisti hieman ajattelemaan, kun aviomieheni ilmeisesti noin opetuskannalta, töksäytteli pariin kertaan samaan tyyliin takaisin :D Ei tuntunut kivalta ollenkaan, ja pisti kyllä miettimään. En tosiaan pahalla tarkoittanut, mutta en myöskään ymmärtänyt miltä hänestä tuntui, eikä hän sitä suoraankaan sanonut. No, enpä töksäyttele enään, ja aviomieskin on onnellisen oloinen =)
Kirjoituksessasi oli paljon tuttua, mieheni on monessa suhteessa samanlainen. Hänellekin äiti on tärkeä, ja usein hän tiuskii äidilleen, ja äiti ottaa kaiken vastaan tyynesti. Malli taitaa olla sieltä opittu.
Mieheni ei kuitenkaan ole paha, eikä varmaan ole sinunkaan miehesi. Heille ei todennäköisesti ole töksäytelty eikä esim. äiti ole siis töksäyttelystä välittänyt. Olen itse saanut tapaa aika hyvin pois töksäyttelemällä takaisin. Se on vähän luonteeni vastaista kyllä, mutta sitä voi harjoitella. Mieti, voisiko tästä olla apua sinun tilanteessasi.
>Mutta minua kohtaan hän ei aina osaa olla oikein tahdikas. Hän saattaa sanoa asioita, jotka kertakaikkiaan särkevät sydämeni ja vievät minulta kaikki seurustelu/seksihalut moneksi viikoksi!
Jotkut miehet kuvittelevat, että epätahdikkuus ja asioiden töksäytteleminen on merkki rehellisyydestä. He eivät välttämättä edes käsitä loukkaavansa, vaan tokaisevat suoraan.
>vaikka toinen niistä on hellyyttävä pieni nalle, jossa lukee "I love you".
Jos miehesi on enemmän käytännöllisten kuin esteettisten tavaroiden arvostaja? Silloin heität hukkaan tuon tyyppiset lahjat. Ostat hänelle sitä, mitä toivoisit itse saavasi. Jos hän esim. kutsuisi sinua "kisuksi" ja ostaisi sinule lahjaksi pehmokissan, jossa lukee "I love you" olisit onnesi kukkuloilla. Sen sijaan voisit harkita, että seuraavan kerran kun ostat hänelle jotain, osta mitä hän tarvitsee tai haluaa. Jos hänellä esim. ei ole jotain tiettyä tietokonepeliä/kirjaa/uistinta, josta hän haaveilee, osta sellainen. Tai jos näet että häneltä puuttuu jotain, mitä hän tarvitsee esim. lämmmin talvitakki/reppu/iskuporakone, hanki ihmeessä sellainen.
Ei meitä kiinnosta saada mitään turhia pehmoleluja!!
Osta vaikka joku hyvä vaate, mistä ukkos pitää, ni on paljon parempi!
Lahjat on tähän asti saaneet olla paitsi vähäisiä, myös halpoja. Eli rahaa ei nyt vaan satu olemaan niin kalliisiin tarvikkeisiin, mitä todella "tarpeelliset" aina ovat!
Hän sanoi suoraan että inhoaa turhia tavaroita, mutta olen sellainen että haluan antaa edes jotain hellyyttävää, mikä muistuttaisi minusta ja kun varaa ei ole mihinkään ihmeellisyyksiin.
Hänen arvostelunsa sai siis minut tuntemaan itseni tyhmän lisäksi myös köyhäksi.
Ilmeisesti en sitten voi ostaa hänelle mitään joululahjaakaan.
Onko hän sitten tyytyväinen kun ei saa minulta ikinä mitään?
Ei meikäläisen tienesteillä mitään akkuporakoneita ja vaatteita osteta! Tähänkin mennessä käytetty lainahärveleitä ja kirpparivaatteita.
Aivan varmasti tarpeellinen eikä kallis!
arvostellessa lahjaasi, voit tokaista "lahja hevosen suuhun ei ole katsomista". Suomeksi sanottuna lahja kuin lahja on otettava riemulla vastaan! Kommentit lahjasta voi siirtää hamaan tulevaisuuteen.
Emme enää ostele mieheni kanssa kuin tarkoin toisen kuvaamia lahjoja, tyyliin "siitä kaupasta, sieltä osastolta, siitä hyllystä". Tämä siksi, että teimme toisilleme virheostoksia monta vuotta. On kivempaa ostaa toisen haluama lahja, josta hän tykkää ihan oikeasti kuin hassata rahoja "turhiin" lahjoihin.
Anopit tulevat monesti aika huonosti juttuun miniöidensä kanssa. Mielestäni on kuitenkin tärkeää, että mies kohtelee äitiään ja muita naispuolisia sukulaisiaan hyvin. Silloin on toivoa, että hän kohtelisi vaimoaankin vastaavasti!
Mä nimittäin olisin onneni kukkuloilla jos naiseni ostaisi mulle nallen jossa lukee I love you!
Hei! Minun mieheni on alkanut viime aikoina huomauttelemaan jokaisesta pikku epäkohdasta. Siis ihan naurettavan pikkujutuista. Ei muuta, mutta kun olen itse lähiaikoina menettänyt läheiseni, en oikein jaksa takertua pikkuasioihin, joilla ei ole mitään merkitystä parisuhteen kannalta. Kun olen huomauttanut hänelle asiasta, hän on todennut hyvin suomalaiseen tapaan "Minähän olen vain rehellinen."
Olen sanonut hänelle, ettei parisuhteessa tarvitse tuoda ilmi joka ikistä pikkuasiaa, jotka ärsyttävät, että miltä sinusta tuntuisi, jos minä alkaisin huomauttaa sinulle siitä ja siitä asiasta?
Johan meni perille! Mies tajusi, että olin osannut olla asiasta hiljaa nämä kaikki vuodet ja töksäytteleminen siitä samaan tyyliin mitä hän tekee minulle, ei tunnu hyvältä.
Sillä ei ole mitään merkitystä, perusteleeko toinen sanomisensa vai ei, jos ihmiset ajattelevat jostain asiasta eri tavalla, kumpikin on tahollaan oikeassa. Joten töksäytä takaisin, tämä on minun ehdotukseni. Ja lopettele niitten pehmolahjojen ostaminen, ihan siksi, että hänen äitinsä ostaa hänelle jo liikaa lahjoja. Mitä hänen äitinsä ei anna hänelle, ole siinä hyvä.
Sehän tässä onkin, että rakastan häntä koska: hän on rehellinen. Mutta myös vihaan häntä koska: hän on rehellinen. Siis ei tarvitse sentään NIIN rehellinen olla, että sanoo joka saamarin asian ääneen. Myös pienet valkoiset valheet kuuluvat parisuhteeseen. Hän on huolissaan siitä, että hänellä on aika "pieni" se.. Mitä jos minäkin töräyttäisin siihen että joo kyllä se vaan on ihan liian pieni? Ei, olen sanonut että ei se minua haittaa, vaikka tosiasiassa se kyllä saisi vähän isompikin olla. En liioin ole hänen lihavuudestaan maininnut ikinä sanallakaan, mutta minulle hän kyllä huomasi ilmoittaa että minulla on selluliittia!
Alkaa vähitellen kypsyttää olla itse huomaavainen aina, kun toinen on täysi idiootti.
En siis tiedä, kauanko enää kestän, voi olla että lentää äijä ulos vielä joku päivä.. Tai niinhän minä nyt sanon.. Aina kuitenkin annan anteeksi kaikki.
Niin se nallekin jonka ostin, symboloi tavallaan häntä itseään, sillä kutsun häntä usein nalleksi pyöreytensä takia.
Olen siis tehnyt hänen pyöreydestään ihan positiivisen ja hellyyttävän asian, mutta toinen vaan arvostelee ja on aina kiittämätön. Minulle hän on ostanut pari keittokirjaa.
Onhan ne hyödyllisiä, mutta sellaisia lahjoja saan äidiltänikin.
Itse taas haluaisin mieluumin jonkun "turhanpäiväisen" esineen, joka olisi olemassa vain muistuttamassa hänen rakkaudestaan minuun.
Tarviiko sillä tosiaan olla sen hyödyllisempää tehtävää?
miehesi ei haluakaan olla pyöreä ja annat hänelle lahjaksi pyörylän nallen niin eikö voisi aavistella, ettei hän ole otettu lahjasta? Ehkäpä ostaessasi lahjan, joka symboloisi jotenkin sinua itseäsi osuisi paremmin hänen sydämeensä?