miten selviää paremmin vuosia kestäneestä onnellisesta suhteesta, josta sinut on yhtäkkiä jätetty, ilman suurempia riitoja... Kun toinen ei vain enää halunnutkaan jatkaa suhdetta... Hän haluaisi, että olemme ystäviä. Miksi hylkäisin hyvän tilaisuuden? Pitäisi tyytyä sitten edes siihen, jos muuhun ei nyt ole mahdollisuutta... Toisaalta miksi päästäisin hänet niin helpolla, että suostuisin kaikkeen mitä hän haluaa? Haluan hänen ymmärtävän, miten paljon kärsin. Pystynkö ajattelemaan häntä vain ystävänä... Miten mä ikinä selviän tästä??!!!
Kertokaapa...
Neuvoton
2375
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Sä selviät.. Muuta neuvoa mulla ei ole sulle antaa... Mutta sä selviät... Anna ajan kulua. Ja ennenkaikkea: anna aikaa itsellesi.. Sydämellesi. Siellä on varmasti vielä paljon kolkkia, joita et vielä ole ehtinyt tutkia. Nyt sinulla on siihen aikaa. Ja kohta huomaat, että olet kuin oletkin ehyempi.. Sydämesi on jälleen täyteläisempi.. Ja kun tuo aika on riittävä ja sydämesi jälleen kokonainen, pystyt oikeasti ajattelemaan exääsi VAIN hyvänä ystävänä. Nyt se on vielä hyvin vaikeaa.. Kokemuksen syvällä rintaäänellä.. Mutta koittaa vielä aika, kun toivot hänen olevan todella onnellinen.. Vilpittömästi. Nyt sinua vain sattuu ajatus hänestä toisen kanssa. Mutta jonain päivänä, ystävä hyvä, jonain päivänä nousee aurinko kirkkaampana kuin koskaan... Ja silloin sinun on taas hyvä olla.. Sitä päivää taidamme odottaa yksi jos toinenkin..
Mutta päästä irti. Kidutat itseäsi suotta. Pitkität tuskaasi. Älä tee samaa virhettä kuin minä.. Mutta tee niin kuin minä sanon.. Olet kai kuullut tuon lauseen ennenkin? Ja se on viisas lause.. Anna hänen mennä. Kenties hän palaa..? Mutta vasta kun aika on kypsä. Tai ehkä se ei ole kypsä koskaan.. Mutta nyt on annettava aikaa. Sekä itsellesi että hänelle. Ero ei varmasti ole hänellekään helppo.. Voin vaikka vannoa.. Olen kokenut senkin.. Minulla on niin paljon elämänkokemusta takanani huolimatta nuoresta iästäni.. Aivan liikaa.. Aivan liian nuorena.. Joten kuuntele nyt minua, kun sanon nämä: anna mennä ja elä elämääsi täysillä! Elä nuoruuttasi nyt, kun vielä olet nuori! Anna aikaa.. Kaikelle. Itsellesi, ihmisille ympärilläsi. Ja sä selviät. Usko mua. Mäkin oon selvinnyt tähän asti, vaikka olen kokenut jo nyt asioita, joita moni ei joudu koskaan kokemaan... Ja olen vasta 19-vuotias.. Mutta mä jaksan hymyillä edelleen. Ja tee sinäkin niin. Kuka on sanonut, että elämä olisi helppoa..? Mutta siitä voi itse tehdä helpompaa.. Sä oot vahva. Kun vaan haluat olla.. Luota itseesi! Elämä on tässä ja nyt! Elä se!
Tästä taisi tulla nyt vähän tällanen vuodatus, mutta toivon, että tää helpottaa sua edes hiukan.. Tiedän, että on vaikea päästää irti, ja vaikea ajatella positiivisesti nyt, mutta usko siihen, että jonain päivänä se onnistuu. Mäkin uskon. Elämä voittaa jälleen! Kunhan sen vain antaa voittaa..
Muttä erittäin hyviä jatkoja sulle ja nosta pää pystyyn! Sä selviät.. Saat nähdä. Aikaa se vie, mutta sä selviät. Ja eihän sun ex oo kuitenkaan mennyt pois tästä maailmasta. Ajattele niin, jos se helpottaa. Se on yhä täällä. Mikään ei siis ole lopullista.. Vasta kuolema on lopullista.. Mutta talven jatkoja sulle ja purista se hymy vaikka väkisin. Ja heti tulee parempi olo! Lämpimiä ajatuksia sulle =) Tsemppiä!
Kiitos lohduttavista sanoistasi. Vaikken juuri nyt pystykään ajattelemaan mistään positiivisesti, niin pakko jaksaa uskoa, että kaikella on tarkoituksensa... Tuntuu vaan niin väärältä, miksi yhden ihmisen kohdalle tulee niin paljon pettymyksiä. (Ilmeisesti sinulla on vähän sama juttu.) Luulin jo vihdoin löytäneeni sen oikean... Aika kauheeta miten näinkin nuori voi olla näin katkera kuin minä olen. Mutta mitä teen, kun pitäisi tavata ex-poikaystäväni (kauhea sana, enkä voi uskoa/hyväksyä sitä) ja selvittää asioita??? Lykkään tapaamista, kun tuntuu niin pahalta tavata, ja mietin että mitä sen jälkeen, kun asiat on selvitetty... Hän kyllä ainakin sanoo haluavansa pysyä kanssani ystävänä, mutta pystynkö/haluanko minä. Siihen kysymykseen haluaisin löytää jonkin ratkaisun omasta puolestani ennen kuin tapaamme. Kertokaapa kokemuksianne ystävyydestä rakkauden jälkeen!