Hienot sivut Karjalan palautuksesta ja E. Luukasta

http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/lukali.htm#osa11


Eemil Luukka ja Karjalan Liitto

Perustamiskokous 1940 Luukasta puheenjohtaja 1946 Valtataistelua Puheenjohtajakriisi

Eemil Luukka oli Karjalan Liiton hallituksen jäsen vuosina1940–1967,
puheenjohtaja 1946–1967 ja kunniapuheenjohtaja 1967–1970

Katso tarkemmin kirjoitti:

http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/lukali.htm#osa11


Eemil Luukka ja Karjalan Liitto

Perustamiskokous 1940 Luukasta puheenjohtaja 1946 Valtataistelua Puheenjohtajakriisi

Eemil Luukka oli Karjalan Liiton hallituksen jäsen vuosina1940–1967,
puheenjohtaja 1946–1967 ja kunniapuheenjohtaja 1967–1970

Lue lisää

Eli Karjalan palauttelun historiasta oli kyse.

"Eduskunta hyväksyi viimeisessä istunnossaan 27.1.1947 yksimielisesti laki-esityksen "Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton, Yhdistyneen Kuningaskunnan, Australian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tshekko-slovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen".

Eemil Luukan puhe eduskunnan täysistunnossa 27.1.1947:


“Herra puhemies! Käsiteltävänä olevan esityksen perusteluissa hallitus huomauttaa siitä, että Suomella on ollut tilaisuus esittää näkökantansa sen esittämiä lievennyksiä ole saatu aikaan.

Meidän osaksemme hävityn sodan jälkeen tuleva rauha on kova, sillä suuret voittajavaltiot eivät ole katsoneet mahdolliseksi suostua meidän taholtamme esitettyihin toivomuksiin.

Kun Suomen eduskunta nyt antaa hallitukselle valtuudet allekirjoittaa meille annettavan rauhansopimuksen, on syytä todeta, että rauhan-ehdot kohdistuvat raskaimpina juuri siihen väestöön, joka sodan ja alueluovutuksen johdosta menetti entiset asuinpaikkansa ja toimeen-tulomahdollisuutensa.

Tämä väestö on hartaasti odottanut, että sen esittämiä näkökohtia, jotka aikanaan on saatettu hallituksen tietoon, olisi voitu noudattaa. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut, mistä johtuen siirtoväki tuntee pet-tymystä. Tämä toisasia on meidän siirtoväen edustajien tässä yh-teydessä sanottava. Siirtoväen tämän kysymyksen yhteydessä esittämät toivomukset ovat eräillä tahoilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin pyritty tulkitsemaan mahdollisiksi revanshiajatuksen ilmaisuksi. Tällai-nen virheellinen käsitys on mitä päättävimmin torjuttava.

Siirtoväen esitysten lähtökohtana on ollut se, että meidän olisi tämän kysymyksen yhteydessä pitänyt tehdä kaikki mahdollinen välittömillä neuvotteluilla Neuvostoliiton hallituksen kanssa, jolla on mahdollisuus ottaa meidän toivomuksemme huomioon.

Siirtoväki ja monet sen edustajat eivät ole täysin vakuuttuneita, onko kaikki mahdollinen tehty, varsinkaan kun sen edustajille ei ole kaikesta huolimatta ollut mahdollisuutta olla mukana tämän kysymyksen käsittelyssä. Odotettavissa oleva rauha ei siten lupaa siirtoväelle sen toivomia helpotuksia, joiden saaminen olisi ratkaisevalla tavalla auttanut erittäin vaikeaa siirtoväkikysymyksen ratkaisemista.

Kun näin on asian laita, on siirtoväellä annettujen lupausten mukai-sesti oikeus odottaa, että koko kansan yhteisin ponnistuksin luodaan kotinsa menettäneelle siirtoväelle viivyttelemättä samanlaiset elämän-edellytykset kuin ovat maamme muullakin kansanosalla.”

Rauhansopimus allekirjoitettiin 10.2.1947. Neuvostoliitto ratifioi kuitenkin sen vasta syyskuun puolivälissä. Kymmenen päivää myöhemmin valvontakomissio poistui maasta. Suomen suvereenisuus palautettiin. Suhteet entisiin vihollisiin voitiin normaalistaa. "

sori kirjoitti:

Eli Karjalan palauttelun historiasta oli kyse.

"Eduskunta hyväksyi viimeisessä istunnossaan 27.1.1947 yksimielisesti laki-esityksen "Suomen ja Sosialististen Neuvostotasavaltojen Liiton, Yhdistyneen Kuningaskunnan, Australian, Etelä-Afrikan Unionin, Intian, Kanadan, Tshekko-slovakian, Ukrainan Sosialistisen Neuvostotasavallan, uuden Seelannin sekä Valko-Venäjän Sosialistisen Neuvostotasavallan välisen rauhansopimuksen".

Eemil Luukan puhe eduskunnan täysistunnossa 27.1.1947:


“Herra puhemies! Käsiteltävänä olevan esityksen perusteluissa hallitus huomauttaa siitä, että Suomella on ollut tilaisuus esittää näkökantansa sen esittämiä lievennyksiä ole saatu aikaan.

Meidän osaksemme hävityn sodan jälkeen tuleva rauha on kova, sillä suuret voittajavaltiot eivät ole katsoneet mahdolliseksi suostua meidän taholtamme esitettyihin toivomuksiin.

Kun Suomen eduskunta nyt antaa hallitukselle valtuudet allekirjoittaa meille annettavan rauhansopimuksen, on syytä todeta, että rauhan-ehdot kohdistuvat raskaimpina juuri siihen väestöön, joka sodan ja alueluovutuksen johdosta menetti entiset asuinpaikkansa ja toimeen-tulomahdollisuutensa.

Tämä väestö on hartaasti odottanut, että sen esittämiä näkökohtia, jotka aikanaan on saatettu hallituksen tietoon, olisi voitu noudattaa. Niin ei kuitenkaan ole tapahtunut, mistä johtuen siirtoväki tuntee pet-tymystä. Tämä toisasia on meidän siirtoväen edustajien tässä yh-teydessä sanottava. Siirtoväen tämän kysymyksen yhteydessä esittämät toivomukset ovat eräillä tahoilla niin kotimaassa kuin ulkomaillakin pyritty tulkitsemaan mahdollisiksi revanshiajatuksen ilmaisuksi. Tällai-nen virheellinen käsitys on mitä päättävimmin torjuttava.

Siirtoväen esitysten lähtökohtana on ollut se, että meidän olisi tämän kysymyksen yhteydessä pitänyt tehdä kaikki mahdollinen välittömillä neuvotteluilla Neuvostoliiton hallituksen kanssa, jolla on mahdollisuus ottaa meidän toivomuksemme huomioon.

Siirtoväki ja monet sen edustajat eivät ole täysin vakuuttuneita, onko kaikki mahdollinen tehty, varsinkaan kun sen edustajille ei ole kaikesta huolimatta ollut mahdollisuutta olla mukana tämän kysymyksen käsittelyssä. Odotettavissa oleva rauha ei siten lupaa siirtoväelle sen toivomia helpotuksia, joiden saaminen olisi ratkaisevalla tavalla auttanut erittäin vaikeaa siirtoväkikysymyksen ratkaisemista.

Kun näin on asian laita, on siirtoväellä annettujen lupausten mukai-sesti oikeus odottaa, että koko kansan yhteisin ponnistuksin luodaan kotinsa menettäneelle siirtoväelle viivyttelemättä samanlaiset elämän-edellytykset kuin ovat maamme muullakin kansanosalla.”

Rauhansopimus allekirjoitettiin 10.2.1947. Neuvostoliitto ratifioi kuitenkin sen vasta syyskuun puolivälissä. Kymmenen päivää myöhemmin valvontakomissio poistui maasta. Suomen suvereenisuus palautettiin. Suhteet entisiin vihollisiin voitiin normaalistaa. "

Lue lisää

Kekkonen Karjalaa palauttamassa


Ei tainnut Urkki oikein lämmetä Karjalan Liitolle! Erittäin hieno sivusto E. Luukasta ja sodan jälkeisestä politiikasta, Kekkosestakin!

http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka1.htm


Karjalaa palauttamassa Kekkosen luona... taisi mennä munilleen tuo käynti ja Urkilta äänet seuraavissa vaaleissa!


http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/lukali.htm#osa11

Kekkosen luona puhumassa Karjalan kysy-myksestä 1967 Lähi-idän 7-päiväisen sodan jälkeen.

Liiton uusi puheenjohtaja Urho Kähönen muisteli vierailua vuonna 1980:

– Määrättynä kellonaikana tulimme presidentinlinnaan. Odotimme jonkin aikaa, ja sitten adjutantti vinkkasi, että Kekkonen ottaa vastaan.
– Vierailusta tuli kamala. Kekkonen suututti meistä jokaisen, Leppälästä alkaen. Vastaanotto oli kerta kaikkiaan hurja. Jos hän olisi ollut lohikäärme, niin varmasti olisi niellyt meidät kaikki. Kekkosen ulkomuoto oli kuin kuoleman viikatemiehellä. Hän ei käskenyt meitä edes istumaan. Sitten hän vei meidät pieneen huoneeseen, jossa oli pyöreä pitkuliainen pöytä.
– Viittasin puheenjohtajalle, että istumatta me emme tästä talosta heti lähde. Kekkonen toivotti meidät niin kuin pois meneväksi. No, sitten istuttiin pöydän ympärille. Ja Kekkonen alkoi hyökätä. Kysyin, saammeko me tukea asiallemme, että päästään keskustelemaan. Kekkonen puolestaan kysyi, minkä takia olemme tulleet?
– Sanoin että presidentti on antanut meille luvan, ja mainitsin paperistamme. Kekkonen sanoi, ettei hän mitään papereita lue ja alkoi haukkua meitä, että me olemme hänen ulkopolitiikkansa häiriötekijöitä.

Vai miten se meni kirjoitti:

Kekkonen Karjalaa palauttamassa


Ei tainnut Urkki oikein lämmetä Karjalan Liitolle! Erittäin hieno sivusto E. Luukasta ja sodan jälkeisestä politiikasta, Kekkosestakin!

http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/luukka1.htm


Karjalaa palauttamassa Kekkosen luona... taisi mennä munilleen tuo käynti ja Urkilta äänet seuraavissa vaaleissa!


http://www.saunalahti.fi/~ptoukkar/lukali.htm#osa11

Kekkosen luona puhumassa Karjalan kysy-myksestä 1967 Lähi-idän 7-päiväisen sodan jälkeen.

Liiton uusi puheenjohtaja Urho Kähönen muisteli vierailua vuonna 1980:

– Määrättynä kellonaikana tulimme presidentinlinnaan. Odotimme jonkin aikaa, ja sitten adjutantti vinkkasi, että Kekkonen ottaa vastaan.
– Vierailusta tuli kamala. Kekkonen suututti meistä jokaisen, Leppälästä alkaen. Vastaanotto oli kerta kaikkiaan hurja. Jos hän olisi ollut lohikäärme, niin varmasti olisi niellyt meidät kaikki. Kekkosen ulkomuoto oli kuin kuoleman viikatemiehellä. Hän ei käskenyt meitä edes istumaan. Sitten hän vei meidät pieneen huoneeseen, jossa oli pyöreä pitkuliainen pöytä.
– Viittasin puheenjohtajalle, että istumatta me emme tästä talosta heti lähde. Kekkonen toivotti meidät niin kuin pois meneväksi. No, sitten istuttiin pöydän ympärille. Ja Kekkonen alkoi hyökätä. Kysyin, saammeko me tukea asiallemme, että päästään keskustelemaan. Kekkonen puolestaan kysyi, minkä takia olemme tulleet?
– Sanoin että presidentti on antanut meille luvan, ja mainitsin paperistamme. Kekkonen sanoi, ettei hän mitään papereita lue ja alkoi haukkua meitä, että me olemme hänen ulkopolitiikkansa häiriötekijöitä.

Lue lisää

Olikoan se Urkki ihan tosissaan sen Karjalansa kanssa? Sehän oli Kekkoselle niin rakas kun Viipurin vaalipiiristä hänet valittiin eduskuntaankin aikoinaa...

Tuo palautusasia on aika erikoinen:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016675314


Karjalaiset neuvostotalouden siirtotyövoimaksi

Käynnissä olevien vaalien ensimmäisellä kierroksella leimahti Riitta Uosukaisen myötä keskustelu Karjalasta.

http://www.verkkouutiset.fi/arkisto/Arkisto_2000/4.helmikuu/raut0500.htm


NKP:n papereista käy ilmi, että Kekkonen esitti naapureille ajatuksen, että suomalainen siirtoväki siirrettäisiin takaisin Neuvosto-Karjalaan siirtotyövoimana. Aluesiirtoja ei siten olisi tarvittu ollenkaan ja suomalaisen työvoiman panos olisi koitunut neuvostotalouden hyväksi. "Saisivat sitten tonkia sitä Karjalan multaansa."

Osat I ja II täällä:

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016651810

http://keskustelu.suomi24.fi/show.fcgi?category=110&conference=1500000000000105&posting=22000000016654264