Olen miettinyt sitä, että mikä ratkaiseva ero on sellaisten ihmisten välillä, jotka löytävät helposti onnellisen parisuhteen sellaisiin verrattuna, jotka eivät tunnu löytävän kumppania sitten millään? Kun kattelee meininkiä ympärillään, niin siellä on niitä, joilla ei koskaan ole ollut mitään vaikeuksia löytää sitä oikeaa ihmistä rinnalleen ja saada onnellista, tasapainoista ihmissuhdetta. Ja jos nykyinen suhde jostain syystä menisikin poikki, niin uusi löytyy suhteellisen helposti. Sitten taas toisaalta löytyy myös niitä, jotka kerta toisensa jälkeen yrittävät ja aina menee pieleen, aina loppujen lopuksi huomaa, että se oli sittenkin väärä. Seurauksena pettymyksiä, vääriä valintoja, kyyneleitä...
Ulkonäkö se ei voi olla, sillä onnensa löytäneitä ihmisiä on niin kauniita, rumia, pitkiä kuin pätkiäkin. Myöskään ylenpalttinen lihavuus ei näytä enää olevan este kumppanin löytymiselle. Mikä siis on se ratkaiseva pointti? Elämänasenne, luonne, persoona, elämäntavat, arvomaailma, asenteet? Varmaan nuo kaikki yhdessä, ja uskoisin, että paljon ulkonäköä tärkeämpiä juttuja.
Mutta edelleen jään miettimään sitä, että jos positiivisella elämänasenteella varustettu avoin ja sosiaalinen mies / nainen, jolla on normaali itsetunto eikä ulkonäössäkään ole pahempaa vikaa, elättää itsensä rehellisellä työllä ja harrastuksetkin ovat päivänvalon kestäviä, ja joka on henkisesti fiksu ja kypsä ei löydä tasavertaista kumppania ja tervettä ihmissuhdetta, niin missä on silloin vikaa? Tiedän, että joku heittää tähän heti ratkaisuksi korkean vaatimustason ja sen alentamisen, mutta jos nyt tuo vanha klisee jätetään pois (se voi olla ongelma usein, mutta ei suinkaan aina, eikä tietyistä itselle tärkeistä "vaatimuksista" luopuminen ole välttämättä ainoa ratkaisu) ja lähdetään esimerkiksi siitä, että yllämainitun kaltaisella miehellä / naisella on ajoittain suuria vaikeuksia ylipäätään tutustua samat intressit ja saman ajatus- ja arvomaailman omaaviin kumppaniehdokkaisiin, niin missä mättää?
Kuulisin mielelläni onnellisessa parisuhteessa olevilta mielipiteitä siitä, miksi valitsit juuri nykyisen kumppanisi, etkä esimerkiksi sitä naapurintyttöä tai samalla kurssilla ollutta poikaa, joka kuitenkin usein hymyili sulle nätisti. Mikä nykyisessä kumppanissasi on sellaista, joka kiinnitti heti ekaksi huomiosi ja miksi ihastuit aikoinaan juuri häneen?
Sen Oikean löytämisen salaisuus
13
1819
Vastaukset
- aloitusviestiini
Niin, eli onko oikeasti kyse puhtaasta tuurista jos sattuu löytämään elämänkumppanin, vai onko siihen oikeasti jotain kikkoja, millä voisi edistää asiaa? Siis jos noi perinteiset itsestään huolehtiminen, hyvät käytöstavat, avoimuus, hymy ja positiivinen elämänasenne jätetään pois laskuista (=eli siis ne on kunnossa)?
- kohdannut
varsinaista sielunkumppania koskaan. Tai olen, mutta mahdollisuutta seurusteluun ei ollut. Tämän kohtaamisen jälkeen on ollut hyvin vaikeaa aloittaa suhdetta, jossa ei synny samankaltaista tunnetta. Nyt kuitenkin elän tasapainoisessa suhteessa, vaikka toinen ei olekaan ns. sielunkumppani. Hän on jollain tasolla oikea, mutta en tiedä, riittääkö se elämänkestävään kumppanuuteen.
Nykyiseni "valitsin", kauhea sanoa, melkeinpä puhtaasta läheisyyden ja parisuhteen kaipuusta. Tapasimme netin kautta yhden keskustelun jälkeen, joten tilanne oli aika "tehty". Ei ollut siis mitään spontaania ihastumistilannetta, vaan illan ja ajan myötä aloimme pitämään toisistamme. Myöhemmin rakastamaan.
No, mihin silloin alussa kiinnitin huomiota, oli varmaankin miellyttävä ulkonäkö, kohteliaisuus, hymy, ja keskustelutaito. Myöhemmin yhdisti samat ajatukset perheestä ja kodista, sekä krhm..loistava seksielämä :) Nyt tässä ollaan eteenpäin kuljettu, asutaan yhdessä ja elellään arkea. Pohdin aika paljon noita samoja juttuja ollessani sinkku. Ja huomaan eläväni kaikin puolin hyvässä suhteessa, mutta en silti osaa sanoa, onko toinen nyt "se oikea".
Neuvoni sinulle on, että älä mieti liikaa. Jos jo ennalta luot päässäsi jonkin kuvan, millaisen ihmisen kanssa haluat elämäsi jakaa, voikin olla että kohtaat aivan toisenlaisen. Silti saatat kyetä välittämään ja rakastamaan tätä ihmistä niin, ettet halua häntä menettää. Tällaiset ristiriidat ovat ajoittain aika ongelmallisia. Kun päähän jää kytemään se ihme ihannekumppani, jolla on samanlainen ajatusmaailma yms. Ja vierellä istuu ihan erilainen, mutta silti niin rakastettava :) Mukavaa kevättä, kyllä sinäkin löydät vielä rakkauden!- naisex
No omasta mielestäni kuvauksesi kertoo onnellisesta parisuhteesta. Miksei hän sitten olisi se oikea? Itse olisin vallan onnellinen jos eläisin samankaltaisessa ihmissuhteessa.
- ottiatuotajaa?
Löysin tuon tulevan mieheni netin kautta. Vaikea on sanoa mihin sitten lopulta ihastuin hänessä, mutta pidin heti siitä että hän on avoin ja huumorintajuinen. Hän haluaa todella suhteen onnistuvan ja on valmis tekemään töitä sen eteen. Keskustelimme heti alkuun perheestä, tulevaisuudensuunnitelmista ym. jotka sitten natsasivat suurimmalta osin. Siitä syntyi yhteinen päätös aloittaa yhteiselämä.
Voisin sanoa yhden avainsanan joka kuvastaa onnellista parisuhdetta: yrittäminen. Jos rehellisesti ja aidosti on oma itsensä, välittää kumppanistaan ja haluaa suhteen onnistuvan, täytyy todellakin yrittää tehdä kaikkensa suhteen eteen - joka päivä. Onnellinen ja tasapainoinen suhde on vasta, kun kumpikin on sisäistänyt että toisen pitää antaa elää ja tehdä omat valintansa ja molemmilla on hyvä olo suhteessa.
Muuta en oikein osaa sinulle vastata. Toivottavasti se auttoi edes vähän. :) - hone-y
ei ole olemassa mitään selkeää yksittäistä tekijää.
Yksi oleellinen ero on mielestäni se, että ihmiset kestävät eri tavalla seurustelemattomuutta. Osalla on aina joku kierroksessa, koska he eivät siedä yksinäisyyttä. He kelpuuttavat monenlaisia ihmisiä ja tutustuvat helposti, koska on sisäinen pakko. Toiset taas elävät tyytyväisenä sinkkuna pitkäänkin ja keskittyvät työhön, harrastuksiin ja ystäviinsä. Toisilla ei ole sellaista sisäistä pakkoa seurustella; se voi olla itsenäisyyttä, sitoutumiskammoa, ujoutta, halua olla villi ja vapaa jne.
Kummassakaan ei ole mitään vikaa. Ihmiset vain suhtautuvat elämään ja seurusteluun eri tavalla.
"Mutta edelleen jään miettimään sitä, että jos positiivisella elämänasenteella varustettu avoin ja sosiaalinen mies / nainen, jolla on normaali itsetunto eikä ulkonäössäkään ole pahempaa vikaa, elättää itsensä rehellisellä työllä ja harrastuksetkin ovat päivänvalon kestäviä, ja joka on henkisesti fiksu ja kypsä ei löydä tasavertaista kumppania ja tervettä ihmissuhdetta, niin missä on silloin vikaa?" Miksi tämä tilanne on ongelma? Miksi parisuhde on normi? Meidän sosiaalisessa ympäristössä on ongelma, jos vain seurustelu on normaalia käytöstä.
Seurustelussa vaikeinta on oikean ihmisen kohtaaminen. Tärkeitä sanoja ovat oikea ja kohtaaminen. Jos seurustelee kenen tahansa kanssa vain siksi, että ihmisellä muka pitää olla joku, niin silloin et seurustele sen oikean kanssa. Jos etsit kumppania tiettyjen kriteerien kanssa ja suhtaudut vastakkaisen sukupuolen edustajaan vain sukupuolensa edustajana, et kohtaa ihmisiä ihmisenä. Saatat deittailla heitä, tavata heitä mutta et kohtaa etkä oikeasti tunne heitä.
- Etsiminen vääristä paikoista väärin perustein pitää sinkkuna
- Tyytyminen pinnallisiin ihmissuhteisiin pitää sinkkuna tai johtaa huonoihin ihmissuhteisiin (kumpi on loppujen lopuksi huonoin vaihtoehto?)
- Liian korkeat odotukset itseään ja muita kohtaan johtavat epätyydyttävään elämään yksinäisenä tai parisuhteessa
- Kaikki ei suinkaan johdu itsestä vaan muilla on myös osuutensa asiassa
- Jos ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen, niin joutuu elämään sinkkuna tai huonossa parisuhteessa. Hyvä suhde ei putoa syliin vaan se vaatii tietoista toimintaa onnistuakseen.
Elän vielä sitä onnellista suhteen alkuhuumaa mutta ehkä minäkin voin vastata viimeiseen kysymykseen: meillä vain toimii. En ihastunut ekoilla treffeillä enkä vielä toisillakaan mutta pidin hänestä heti. Meillä on aika samanlainen perusluonne, samanlaiset jutut, samanlainen elämäntyyli ja samanlainen huumorintaju. Hänen kanssaan on hyvä olla (ei tarvitse esittää mitään). Suorastaan himoitsen häntä ja se on molemmin puolista (aika yllättävää näin alussa mutta jos sitä ei ole alussa niin minkä varaan seksielämää rakennetaan myöhemmmin?). Mielelläni katselen josko tästä syntyisi vakavempaakin =) Olin sinkku vuosia ennen tätä suhdetta.- Pohdiskelija
"Miksi parisuhde on normi? Meidän sosiaalisessa ympäristössä on ongelma, jos vain seurustelu on normaalia käytöstä."
Omalta kohdaltani voin sanoa (olen siis sinkku vaikken haluaisi), että ei se ole mulle mikään normi, eikä mulla ole tarvetta seurustella vain siksi, kun "kaikki muutkin seurustelevat". Sen sijaan mulla on tarve löytää kiinteä ja onnellinen, turvallinen ihmissuhde, jossa voin toteuttaa yhtä (ja kenties tärkeintä) ihmisen perustarvetta eli rakastaa ja tulla rakastetuksi. Se taas ei toteudu kenen kanssa tahansa, vaan siihen kyllä vaaditaan oikeasti se oikea ihminen (joita toki voi olla olemassa useitakin). Sitä tarvetta vastaan en voi taistella, se on biologisesti olemassa, valitettavasti. Loputon yksinäisyys ja sinkkuelämä alkaa pidemmän päälle koettelemaan henkistä ja fyysistäkin terveyttä, ihan kenellä tahansa. Etenkin jos sinkkuus ei ole oma, tietoinen valinta.
"– Etsiminen vääristä paikoista väärin perustein pitää sinkkuna"
Voi toki pitää paikkaansa. Itse olen katsellut baarista, netistä, koulusta, työpaikalta ja harrastuksista. Ei ole löytynyt riittävän kaksipuoleista kiinnostusta. Mitä muita paikkoja vielä on?
- Tyytyminen pinnallisiin ihmissuhteisiin pitää sinkkuna tai johtaa huonoihin ihmissuhteisiin (kumpi on loppujen lopuksi huonoin vaihtoehto?)
Joskus on tullut niitäkin kokeiltua. En niihin tyydy enkä niitä halua, mutta jos sitä tyydyttävää ja oikeasti siltä tuntuvaa ei ole tarjolla / mahdollista saada (syytä en tiedä), niin läheisyyden kaipuu ottaa ajoittain vallan, valitettavasti.
– Liian korkeat odotukset itseään ja muita kohtaan johtavat epätyydyttävään elämään yksinäisenä tai parisuhteessa
Nykyään en enää odota sen enempää itseltäni kuin keltään muultakaan mitään, vaan otan tilanteet ja elämän päivä kerrallaan.
- Kaikki ei suinkaan johdu itsestä vaan muilla on myös osuutensa asiassa
Niimpä, ei riitä että vaan toinen on kiinnostunut, ihastunut ja rakastunut, jos tunne ei ole molemminpuoleista.
- Jos ei ole valmis tekemään töitä suhteen eteen, niin joutuu elämään sinkkuna tai huonossa parisuhteessa. Hyvä suhde ei putoa syliin vaan se vaatii tietoista toimintaa onnistuakseen.
Olen valmis tekemään töitä ja tiedän, että mikään suhde ei onnistu jos se eteen ei molemminpuoleisesti nähdä vaivaa ja paljon. Kumpa vain löytäisin kumppanin, joka olisi valmis työskentelemään yhdessä mun kanssa sen eteen, että suhde toimisi. Mutta niinhän se on, että ei kukaan jaksa panostaa parisuhteeseen täysillä, jos kiinnostus henkisellä ja fyysisellä tasolla ei ole todella voimakasta ja ennenkaikkea molemminpuoleista.
Tällaisia ajatuksia... Kiitos kuitenkin miettimisen arvoisista ajatuksista :)
- Onnellinen.
Takana kohta 20v onnellista liittoa.
Meillä ykkösasia on luonteiden yhteensopivuus. Ollaan aikalailla tasavertaisia tempperamentin ja intohimon suhteen, joka tietysti vaan tukee yhdessä viihtymistä ja yhteisymmärryksen löytämistä asiassa kuin asiassa. Meillä on myös alusta asti varottu toisen loukkaamista tietoisesti, eli ilkeilyyn tai herjaamiseen ei ole tiputtu koskaan. Se ylläpitää molemminpuolista kunnioitusta, kun ei ole hampaankoloon kertynyttä kismaa eikä tarvetta maksaa potut pottuina negatiivisessa mielessä.
Me osataan antaa ja pyytää anteeksi. Me ei tarvita totista riitelemistä mihinkään eli kummallakaan ei tunnu olevan tarvetta pomottaa tai hallita toista, eikä pahaa oloa pureta suoraan toisen niskaan. Kiukkunen saa olla kun selittää ensin edes yhdellä lauseella mikä vituttaa.
Vaikeina aikoina me lyöttäydytään vaan tiiviimmin yhteistyöhön ja tuetaan toinen toisiamme, siinä auttaa positiiviset kokemukset vastaavanlaisesta toiminnasta jo seurusteluajoilta asti. Halu ymmärtää ja auttaa on molemmilla yhtäläinen.
Me ollaan avoimia ja rehellisiä toisillemme. Vuosien saatossa tapahtuneet ihastumiset ulkopuolisiin jne. on pystytty juttelemaan keskenämme selviksi koska kunnioitamme toisiamme ihmisinä ja elämänkumppaneina. Ei ole ollut tarvetta mutkistaa elämää tunnesotkuilla tms. koska viihdymme niin hyvin tässä tasapainossa, jonka olemme kyenneet säilyttämään suhteessamme läpi vuosien. - *N22*
Minua ainakin helpotti se että sain tutustua nykyiseen avomieheeni ensin kaveripohjalta, ilman mitään paineita siitä että tuleeko tästä jutusta mitään. On niin paljon helpompi jutella ja viettää aikaa yhdessä, kun jutulta ei vielä odota mitään sen kummempaa.
Loppujen lopuksi ihastuin ja rakastuin mieheni luonteeseen. Kaveripohjalta kuitenkin oppii aika hyvin tuntemaan toisen, niin ei odota mitään pilvilinnoja tai muutenkaan liikoja.
Ehkä meillä myös on samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja haluamme samanlaisia asioita. Otamme toisemme huomioon. Ja kärsivällisyyttä pitää löytyä ja osata keskustella vaikeistakin asioista. - aikoinaan
... juuri kuvailemasi kaltainen positiivisella elämänasenteella jne jne varustettu itsenäinen jne omillatoimeentuleva, mutta rakastumiseni johtivat aina katastrofaalisiin pettymyksiin - ja rakastuin tosi huonosti, en ollut se "helppo nakki".
Kun olin 35, päätin että haluan saada omat lapset ja oman perheen - joten - minulle sitten loppupelissä kelpasi se mies, joka heti kättelyssä halusi samaa. Ei rakastumista, ei suurta tunteen paloa. Ilmeisesti onnellinen rakastuminen ei ollut minua varten... Uskollinen, turvallinen mies. Sain lapseni ja mieskin on yhä kuvioissa mukana. Aiemmat pettymykset ovat antaneet minulle voimaa tehdä suhteemme eteen kaiken voitavan, rakkautta lienee liitossamme enemmän kuin monella aikanaan "onnellisesti rakastuneella" parilla. Intohimotontakaan tämä ei ole.
Tämä yliromantisoiva aikamme välillä herättää minussa epäilyjä: Meidän liittommehan pitäisi olla se epäonnistumaan tuomittu ! ...mutta kun tätä on kestänyt jo yli 15 vuotta...
Kenpä näissä asioista olisi toisia neuvomaan, nunnaksi jos olisin halunnut, olisin kait sitten joutanut mennä luostariin... Voinhan minä jonakin päivänä huomata tehneeni "väärän valinnan", mutta ainakaan vielä se aika ei ole tullut. Tunteet ovat minulle tosi tärkeitä enkä vähättele niitä yhtään, en myöskään aiempia elämänkokemuksiani. Sitä mahtuu niin paljon pieneen sydämeen: pettymystä, rakkautta... - Jihuuu
Usean sinkkuvuoden ja liian monien nettitreffien jälkeen puolisoni tuli vastaan kantayökerhossani. Siltä osin se tuntui tuurilta, että törmättiin baarissa jossa minä aina kävin ja hän sattui olemaan siellä juuri sinä iltana, vaikkei yleensä käynyt. Ehkä se olikin kohtaloa :P Menihän siinä tosin tovi, että todettiin homman luisuneen rakkauden puolelle.
Ihan ensimmäisenä kiinnitin huomion häneen siksi, että hän oli parhaimman näköinen mies baarissa tai edes vähään aikaan näkemiini ;) Ylipäätään silmääni miellyttäviä ei löytynyt edes joka ilta, eli nirsoksikin voi kutsua. Komean ulkokuoren jälkeen tietysti alkoi luonteen tarkastelu ja suurimman vaikutuksen teki miehen suorapuheisuus - kun vasta tapailimme eikä hommassa ollut kyse seurustelusta eikä pitänyt tulla olemaankaan, hänen kanssaan pystyi puhumaan avoimesti siitä mitä kumpikin oli tehnyt viikonloppuna, oliko kenties tavattu uusia deittejä jne. Aiemmin tavatut miehet menivät vaan vaikeaksi jos kysyi "kävitkö treffeillä tai oletko menossa". Käytinkin uteluita myös testimenetelmänä, miten avoimesti ja rehellisesti mies puhuu :D
Sinkkuystävänikin on tässä nyt sanonut, että minä löysin miehen loppujen lopulta aika helposti.. no, ei se kyllä siihen aikaan siihen asti ollut siltä tuntunut! Ja olinhan kuullut lukuisia kertoja, etten ikinä tule miestä löytämään kun vaatimukset on kovat. Eli minun vinkkini; pidä kiinni niistä vaatimuksista, joita odotat toiselta, sillä on olemassa varmasti ihminen (ihmisiä) joka siihen muottiin sopii! Sitten ei tarvitse kärvistellä huonossa suhteessa kun on oikeanlaisen kumppanin tykö. Miehen täytyy todellakin olla yhtäaikaa kiltti muttei tylsä yms. mukamas mahdottomia vaatimuksia. Ne on todistetusti ihan mahdollisia ;)- hyvä tuuri
eli kävi kuten edelliselle kirjoittajalle, löysin baarista, jossa minä kävin useammin ja mies taas harvemmin yleensäkin.. Niin ajatusmaailmaltaan kuten käytökseltään, ulkonäöltään ja kaikin puolin muutenkin helmi. Muuta en voi sanoa..
- Kimalainen
Olen tällä hetkellä parisuhteessa, joka on kestänyt 2,5 vuotta. Suhteiden luominen ei ole ollut minulle tuskallista, muuta kuin yläasteaikoihin: minusta tuntui etten kelvannut kenellekään. Nykyään siis asiani ovat erilailla.
Aluksi en ollut kiinnostunut nykyisestä avopuolisostani kovinkaan paljon, koska vasta puoli vuotta oli kulunut siitä, kun lopetin edellisen pitkäaikaisen suhteeni. Kun aloitimme suhdettamme, minulla oli ns. sinkkuvaihe päällä, enkä varsinaisesti ollut edes päässyt yli edellisestä poikaystävästäni. Nykyinen mieheni teki vaikutuksen kuitenkin sillä, että hän soitti minulle joka ikinen päivä, jolla osoitti välittämistään ja kiinnostustaan minua kohtaan. Ja vaikka lähdinkin kesäksi ulkomaille, odotti hän minua vielä syksyllä takaisin suomeen. Sama on tapahtunut jo 3 kertaa, enkä usko että lähden minnekään enään ilman häntä. En usko että löytäisin toista yhtä hyvää miestä mistään koko elämäni aikana. - Kerran vaan sitä
Hyvä että pohdiskelet tät asiaa etukäteen, etkä jälkikäteen, kuten itse nyt sattumoisin, lähes samoilla ajatuksilla joudun tekemään.
Niin, siis kysymykseesi vastaten: Itselle ei ole ollut minkäänlainen ongelma löytyy kumppania itselleni, eli lukeudun tuohon "helposti" kategoriaan. Pinnalta katsoen kivaa, ja onkin ja olikin kivaa. Taustalla on kuitenkin rankkoja pettymyksiä,eli tämä klassinen kun itse rakastuu niin pieleen menee ja jned. Aikoinaan päätin sitten mennä järkiliittoon, eli valkata omantasoiseni,kivan, hyvännäköisen ja koulutetun naisen, jota en kuitenkaan rakastanut. Syynä vain se ettei satu jos ero tulee.
15 vuoden jälkeen sanoisin että ei hyvä.
Tunteet tulee peliin väkisin kun eteen tuli se nainen johon rakastuin. Nyt sitten painitaan
järjen ja tunteen välillä.
Neuvo: Yritä löytää se tapaus jossa molemmat olette rakastuneita. Jos et löydä odota kunnes olet 45-50 vuotta, ja biletä. Sitten et kadu elämätöntä elämää ja saat poimia mansikat pellosta.. ( yh-äiskät ja 35 v sinkkunaiset jotka haluaa pariutua)!!
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Mihin Ilkka Kanerva kuoli?
Kun näin jokin aika sitten kuvan riutuneen näköisestä Kanervasta, sanoin vaimolle että haimasyövältä vaikuttaa. Vaimon isä oli kuollut kyseiseen tauti26216685Oho! Susanna Laine uudessa hiustyylissä - Julkkismeikkaajalta tiukka palaute: "Ihan sama..."
Ex-Salkkarit tähti ja juontaja Susanna Laine on monessa mukana. Ex-missi tunnetaan pitkistä, vaaleista hiuksistaan . Mitäs tykkäät uudesta hiustyylist235370- 1152545
Yllätyspaljastus: Poppari Robin Packalen kiittää urastaan iskelmätähti Juha Tapiota: "Jos mä en..."
Oi, mikä tarina. Juha Tapio ja Robin ovat kyllä symppiksiä molemmat. Kumpi heistä on suosikkisi? https://www.suomi24.fi/viihde/yllatyspaljastus-poppar152010Venäjän lippulaiva Moskva upotettu Mustallamerellä
Venäjän laivaston lippulaiva Mustalalmerellä on 180 m pituinen, Neuvostoliiton aikana rakennettu Moskva-niminen risteilijä. Ukraina ilmoitti eilen saa3361742Pikkaraiskan puhelut
Mitä tuo jätkä hakee sillä että julkaisee kuinka kauan on puhunut puhelimessa? Tekee itsestään vieläkin idiootimman tuolla vai mikä tää juttu?111975- 59941
Hossein Najaf juotti lapset humalaan ja käytti häikäilemättä hyväkseen
Keski-Suomen käräjäoikeus on tuominnut 60-vuotiaan Hossein Najafin neljän vuoden vankeusrangaistukseen. Ensimmäisen tytön kanssa hän oli useita kerto28849Sofia Belorf ja Sonja Aiello
Viihtyvät yhdessä dinnerillä. Pienet piirit. Mitä ajatuksia herättää ?43843