Fenderin Stratocaster on ilman muuta sähkökitaroiden ykkönen. Ei ainoastaan teknisesti vaan myös ulkonäöltään. Katsokaa rungon silmäähiveleviä muotoja. Harva kuvanveistäjä on yltänyt samaan kauneuteen. Kun on Stratocaster sylissä, tuntuu melkein kuin sylissä lepäisi kaunis nainen!
Gibson sensijaan, vaikkapa LesPaul. Kuin puistotäti jolla on krooninen nuha. Gibson on muutenkin tehnyt rumien sähkökitaroiden maailmanennätyksen niillä kummallisilla muotopuolilla jotka ovat viime vuosina täysin käsittämättömästi nousseet arvoon arvaamattomaan.
Niin tosiaan! Stratocasterissa pitää tietysti olla vaahteraotelauta ja valkoinen pleksi ja rungon värinä Fiesta Red!
Gibson sensijaan, vaikkapa LesPaul. Kuin puistotäti jolla on krooninen nuha. Gibson on muutenkin tehnyt rumien sähkökitaroiden maailmanennätyksen niillä kummallisilla muotopuolilla jotka ovat viime vuosina täysin käsittämättömästi nousseet arvoon arvaamattomaan.
Niin tosiaan! Stratocasterissa pitää tietysti olla vaahteraotelauta ja valkoinen pleksi ja rungon värinä Fiesta Red!
Vastaukset 17
Vanhimmat
Maku on kun takapuoli, jaettu (tai sitten päin persettä toisilla :)
Täällä keskustellaan kitaroista eikä takapuolista. Mutta mikäs siinä... kurki sinä vain jalkojesi välistä peiliin.
Minä tykkään sekä Gibsonista että Fenderistä :)
Gibson Les Paul Standardin sekä Fender Stratocasterin (vm.1976) omistaneena (Fender on edelleen kokoelmissa) voi todeta, että kummatkin ovat omalla tavallaan hyviä. Riippuu musiikkityylistä, mitä soittaa. Gibson on ehdoton Blues, Hard Rock/Heavy-jutuissa, joissa tumma/vahva soundi on etu. Fender sopii taasen puhtaaseen soundiin, kuten perinnemusaan.. Itse luovuin aikoinaan Gibsonista, kun se jäi tarpeettomaksi ja sain siitä hyvän hinnan..opiskeluaikoina kun vaivasi ainainen likviditeettiongelma..:( Fender on nykyään kakkoskitarana ja Mosrite on luottotyökaluna....jossa taasen on ihan oma soundinsa!!
Ja jazzaillessa gibsonit on aika vehkeitä. Eritoten 335,.,Strato on kuitenkin yleiskitarana varsin jees.
Nollakeli ulkona...laittaako jalkaan Fenkut vai Gibbet....Hmmmmm....makuasia...mut kiistellään kun ei ole muutakaan tekemista..vittu itsestään selvyykksiähän nää on..hommatkaa elämä..tai pistäkää kitaroista asiallista kommenttia äijät ilman provoo...pitäis muuten joskus pitää messuhallissa kitara ''mielipide'' messut...vitusti olutta ja vodkaa ja kaiken ikäistä äijää sinne jauhamaan lärvit vastakkain noita mielipiteitään niin saatas ehkä mielenkiintoista asiaa välillä aikaiseksi..Hard rock ja se HALLELUJAAAAAAAA.....
Kuuleppas!! Stratocaster on tunnetuin BLUES instrumentti!
Kyllä kuulee että olet alkanut soittaa ennen murrosikää ja se punainen Fenderi on sinun ensirakkautesi. Minulle kävi nimittäin aikoinaan samoin.
Soitan edelleen ensimmäisellä kitarallani. Se ei ole rupsahtanut niinkuin naisille käy. Se ei mäkätä. Se ei vaadi minulta mitään. Olemme edelleen hyvin onnellisia, kitarani ja minä.
Taisi tuolla Jimmy Pagella olla Gipson. Katselin eilen DVD:ltä. Todella mahtavaa katsoa ammattimiestä työnsä ääressä. Välillä kitara lauloi kuin Robert Plant, välillä taas Plant lauloi kuin Jimmyn kitara. Mahtavaa meininkiä, Kitaran saundit tosi meheviä. Soittipa Jimmy välillä muitakin kitaroita akustista myöten. Eikös tuo Page ole yksi maailman huippuja kitaranvarressa.
Kaunis Sunbursti 60 Glassic. Vielä kun oppisi soittamaan. Kaunis on kyllä katsellakin, siis hintansa väärti koristeenakin.
No kyllä jotain ääniä saan mutta hevinpää pitäs oppia, vaan itekseen on vaikee oppia. Akustisella on helppo kun kirjastossta saa nuotteja, tabulatuureista vaikeenpaa, ellei tunne biisiä.
gibson sopii paremmin sooloihin. lespallahan slashikin sooloilee :D
joku, joka osaa yhen biisin (paranoid), sanoo et gibson sopii paremmin sooloihin ku fender :DDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDDD
Paras kitara on kyllä Gibson, niin soinniltaan kuin ulkonäöltäänkin.
Sitä on niinku pihviä ja sit on niinku puuroa. Fenderit on niinku pihviä ja Gibsonit on sitä puuroa. Tai joo ehkä joku mielummin lapioi sitä puuroa naamariin ku vetää kunnon pihvit?
Molemmissa kepeissä on niin paljon hyviä ominaisuuksia, että en suosittele väitteleen aiheesta...
Gibsonissa on jotenkin kuninkaallinen tuntu kun se on sylisssä.. helvetin painava, hieno esine. Jotenkin, jos se olis auto, se olis ehkä jenkki, Fenderkin on hyvä mutta jotenkin Gibsonin jälkeen rimpula. Vitusti juurta on kummassakin, näkee vaikka 50- luvulta jonkun filmin niin musta setä soittaa ajatonta Les Paulia, ja sitten voicella nää nykyajan pipopäät veivaa samannäköista laitetta (tosin äiskän ostamaa)armottomallla raivolla.. sama tietysti Fenderissä monta kertaa.
Kaikki hyvin niin kauan kunhan lapa ei oo vino ja mikki neonvihree
soittaa pappojen iskelmiä!