Käytännössä jos jotakin yrittää, siitä ei tule mitään, ei saa yrittää liikaa, ei saa olla yrittämättäkään, kokeiltu on kaikki variaatiot. Yrittäminen on viimeinen virhe, laakereillakaan ei saisi levätä. Minä tein itseni kanssa sopuratkaisun ja heitin hanskat naulaan, jos niitä nyt koskaan olikaan. En kestä enää pettymyksiä, enkä turhia lupauksia, en halua mitään enkä edes ymmärrä miksi pitäisi turhaa haluta, mikä ei voi olla totta, en edes haaveile, en ole toiveikas enkä epätoivoinen. Ja tulos on kuitenkin yrittämättä tai yrittämällä sama. Turhaa energiaa vaan säästyy kaikesta. Sitä ei tiedä kukaan, miksi toisilla onnistaa monta kertaa mitä yrittävät, ja toisilla ei koskaan. Tiedän, etten ole ihana enkä hurmaava, en ole kiinnostava, oikeasti olen ihan tavallinen ihminen ja elän täysin tavallista elämää, mua menis kakskytneljä tusinaan ja vois mennä enemmänkin. Mussa ei kuulemma ole sen suurempaa vikaa, olisin jonkun mielestä hyväkin, mutta kun kukaan ei kiinnostu oikeasti koskaan. Mikä ominaisuuksien yhdistelmä niillä ihmisillä on, joista kiinnostutaan, ei ne ole sen kummempia monessakaan asiassa, mutta saavat silti jotkut aivan sekaisin. En silti ole mikään täydellinenkään, mut ei ne muutkaan täydellisiä ole. Kyllä mä tapaan ihmisiä kaikenlaisia, ne vaan tulee, käy ja menee pois. Tunnen itseni näkymättömäksi ja ehkä olenkin. Ei ole edes mitään kovin korkeita kriteereitä.
Joskus olen miettinyt, että tähän elämään lottovoittokin näyttää olevan todennäköisempi, kuin kukaan ihminen. Lottovoittoon tarvitaan vain hyvää onnea, suhteeseen joku vielä isompi sekoitus kuin 7 lottonumeroista oikein. Minulle joka ikinen pariskunta mitä näen on ihmetys, en ymmärrä koskaan sitä, mistä ne on toisensa löytäneet ja vielä kaikista maailman variaatioista juuri toisiinsa ihastuneet, miten se on mahdollista. Jokainen kriteeri, millä minut on teilattu löytyy jostakin muustakin. Silti se on kaikkia todennäköisyyksiäkin yleisempää.
Aloitteita olen tehnyt joitakin, ei mitään suhteita, mutta jos tapaamisia edes. Ei nekään oikein ota tulta alleen, vaikka olisi jo sovittu siitä, ne ei sitten kuitenkaan järjesty tai onnistu tai se on vain minä, joka sitä haluaa tai viitsii tehdä sen eteen mitään. Jos haihtuisin avaruuteen kukaan ei huomaisi edes. On varmaan paljonkin sellaisia näkymättömiä ihmisiä, jotka eivät käytännössä ole kenellekään mikään vaihtoehto.
Joskus olen miettinyt, että tähän elämään lottovoittokin näyttää olevan todennäköisempi, kuin kukaan ihminen. Lottovoittoon tarvitaan vain hyvää onnea, suhteeseen joku vielä isompi sekoitus kuin 7 lottonumeroista oikein. Minulle joka ikinen pariskunta mitä näen on ihmetys, en ymmärrä koskaan sitä, mistä ne on toisensa löytäneet ja vielä kaikista maailman variaatioista juuri toisiinsa ihastuneet, miten se on mahdollista. Jokainen kriteeri, millä minut on teilattu löytyy jostakin muustakin. Silti se on kaikkia todennäköisyyksiäkin yleisempää.
Aloitteita olen tehnyt joitakin, ei mitään suhteita, mutta jos tapaamisia edes. Ei nekään oikein ota tulta alleen, vaikka olisi jo sovittu siitä, ne ei sitten kuitenkaan järjesty tai onnistu tai se on vain minä, joka sitä haluaa tai viitsii tehdä sen eteen mitään. Jos haihtuisin avaruuteen kukaan ei huomaisi edes. On varmaan paljonkin sellaisia näkymättömiä ihmisiä, jotka eivät käytännössä ole kenellekään mikään vaihtoehto.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Itsekkin olen tullut siihen tuloksen että hakemalla ei mitään löydä. Nettideittailu on loppujen lopuksi aivan helkatin järkyttävää puuhaa. Baareissakaan ei enää huvita kulkea, senkin ajan käytän mielummin kuntoiluun ja muuhun järkevään. Itse olen luonteeltani parisuhdeihminen ja fiksu mies, sinkkuna olen ollut jo 5v eroni jälkeen. Joskus ahdistaan kun kaipaa rakkautta, mutta sen löytyminen on erittäin epätodennäköistä. Vituttaa, mutta ehkä tähänkin tottuu. Areena on teidän, luovutan...
niin tekstisi on kyllä niin söpö että tykkään susta jo sen perusteella : )
Jotkut vain ovat haluttavampia/halutumpia kumppaneita, kuin toiset. En tiedä miksi, ja mitä pitäisi tehdä että olisi Oikea jollekin.
Minä en ole nirso esim. ulkonäöstä, ja silti voisi sanoa että 1/50 mies herättää mielenkiintoni oikein kunnolla, pelkällä ulkonäöllään. Ja tiedoksi, että en pidä kiiltokuvapojista. Miesmakuni on jotakin Lenni- Kalle Taipaleen ja Stingin väliltä. Kun sitten laskee kuinka monta vapaata/sinkkua on olemassa minua 5v nuoremmissa ja vanhemmissa, ja siltä väliltä, niin aika epätodennäköistä on löytää sitä Oikeata itselleen, kun vielä luonteenkin pitäisi olla "sopiva". Sitten vielä sen miehen pitäisi vielä kiinnostua minusta. Joten yksin ollaan.
täälläkin! Tuossahan oli melkein kaikki mikä mulle natsaa.
osaan jo parikymmentä vuotta sitten ...
Muuten keskityn vain omiin harrastuksiin ...
taidan kohta tehdä samoin