poskien syöminen

Vähän väliä tulee järsittyä ainakin jos mietin jotain tai keskityn johonkin. Joskus iho siitä tuntuu karhealle mutta muuten en ole huomannut isoja jälkiä jäävän. Hammaslääkäri huomasi kyllä heti ja totesi, että taidat pureskella paljon poskia =)

Hei!

Mulla on sama homma, että puraisen poskea. Hammaslääkärini sanoi, että minulla on purennassa vika. Nyt sitten olen hankkinut purentakiskot yöksi, joka tasapainottaa purentaa....ja että en yöllä pureskele poskia ja narskuta hampaita. Suosittelen juttelee hammaslääkärin kanssa :)

Hei

Ihmisen mieli tapojen suhteen toimii aivoissa niin, että kun toistamme jotain asiaa niin sähköisiä impulsseja kuljettavat radat aivoissamme vahvistuvat. Auton tai vaikka mopon ajosta tulee tällä tapaa myös hyvin automaattista. Kävelyn opettelemiseenkin olemme aikanamme joutuneet laittamaan keskittymistämme, kunnes siitä on muodostunut niin vahva ”rata” aivoihimme, että se tapahtuu meiltä automaattisesti.
Poskien pureskelu on toimintatapa, jonka jotkut ottavat käyttöönsä, ettei tarvitsisi keskittyä tunteeseen, joka nousee ennen pureskelua. Se vie keskittymisen pois olennaisesta; stressistä ja sen terveemmästä käsittelytavasta. Tällä toiminnalla vältetään siis stressiä kiinnittämällä oma huomionsa pureskeluun.

Jos pureskelija koittaa olla pureskelematta ja hänelle on ehtinyt muodostua tapa (niin kuin usein on), hän pian huomaa pureskelevansa omista lupauksistaan huolimatta. Se johtuu siitä, että tapa on ehtinyt muodostua niin vahvasti, että se on yhtä automaattista kuin meille joillekin autolla ajo, mopoilu tai kävely. Pureskelija masentuu tästä, koska kokee epäonnistuneensa ja kokee itsensä voimattomaksi tapansa edessä. Näin ei kuitenkaan ole.

Muutama tärkeä asia ottaa huomioon pureskelun lopettamisessa:

1. Tavan muodostumisessa menee n. 21 päivää, joten tavan poistamiseen on hyvä varata saman verran aikaa. Tässä opetellaan siis uusi terveempi tapa ottaa vastaan tunne, johon on pureskelun liittänyt. 21 päivää riittää mainiosti tämän tavan karistamiseen. Useimmiten jo muutamien päivien jälkeen on vahvin tapa tapettu.

2. Ei kannata masentua, vaikka saa itsensä kiinni ”verekseltään”. Riittää, kun tietoisesti lopettaa pureskelun ja keskittyy siihen tunteeseen mikä tilanteesta nousee. Tunteelle ei tarvitse tehdä mitään, kunhan tarkkailee sitä miltä se itsessä tuntuu ja on itselleen myötätuntoinen. Tämä on tärkeä asia muistaa.

3. Suosittelen asenteena täyttä ehdottomuutta olla pureskelematta. Aina, kun saat itsesi kiinni pureskelemasta, lopeta tällöin samantien ja muistuta itseäsi, että et tehnyt pureskelua tietoisesti ja nyt lopettamalla vahvistat pureskelemattomuuttasi.

4. Kun lopetat pureskelun kokonaan, itsetuntosi kasvaa, osaat ottaa stressiä vastaan kokonaisvaltaisemmin ja olet kykeneväisempi kohtaamaan myös muita elämän mahdollisia haasteita. Tämä saattaa kuulostaa turhankin dramaattiselta, mutta kun viimein olet ollut 3 vk täysin pureskelematta niin mietipä asiaa sitten uudestaan. Tämä on asia, jonka pääset kokeilemaan, uskoa ei tarvitse ennen omakokamusta.

5. Pureskelu on vain yksi riippuvuuden muoto. Riippuvuuden tarkoituksena on muuttaa tietoisuuden tilaa ei halutusta tietoisuuden tilasta toiseen, kuten stressistä. Ilmenemistapoja on monia; alkoholi, tupakka,ylen syöminen, yms.

Vinkkejä:
1. Jos nahan palat poskissasi häiritsevät alussa, mene peilin eteen ja hieron sormen päillä nahkapalat pois. Pese ensin kädet ja purskuttele lopuksi suu. Tämä vähentää kiusausta pureskella. Heti kun tunnet taas nahanpaloja, pehmeästi hierrä taas sormenpäällä irtonahka pois. Poskesi paranevat yllättävää vaihtia ja jo muutamassa päivässä ne ovat siloiset kuin vauvan pylly.
2. Harjoita tietoisuuttasi keskittymällä tilanteista nouseviin tunteisiin. Taika ei piile konkreettisessa tekemisessä, vaan siinä, että tuot tietoiseksi tunteesi. Jollet tiedosta, et voi myöskään muuttaa. Kaikissa riippuvuuksissa lähtökohtana on tämä. Et siis ole ainut.

T: 14 vuotta pureskellut ja sen lopettanut.

Minä pureskelin vuosikausia, varmaan 20 vuoden ajan, poskia. Kaikki alkoi siitä, kun sain hammasraudat. Raudat hankasivat poskeni verille, mutta miten ihanaa olikaan repiä se valkoinen uusi kerros pois! Rautojen jälkeen alkoi järjestelmällinen poskien syöminen. Kipeäthän ne oli, mutta sen uuden valkoisen poski-ihon poisnakertaminen tuotti niin paljon tyydytystä, että kierre oli valmis.

En edes tiedä, missä vaiheessa tapa jäi pois. Pitkälle aikuisenakin purin, en voi sanoa, loppuiko se kenties 30 vai 38 vuoden iässä pois, joka tapauksessa se vain unohtui vuosia sitten. Saatan edelleenkin joskus purra pientä aluetta, mutta lopetan heti, kun huomaan purevani. Suusyöpää ei ole ainakaan vielä havaittu, vaikka sitä koko ajan pelkäsin.

Olen syönnyt poskia jo 55 vuotta ja en ole päässyt tavasta eroon, ja mahdanko päästäkkään. Olen saannut hammaslääkrin teettämän purentakiskon , sillä seurauksella että olen hereillä joka yö 2-4h. Valvomisesta on tullut jo vuosien tapa, ja olen niin perusväsynnyt että oksat pois.

Mulla myös on tää sama. Puren poskia, revin huulia ja kieltäni kipeäksi haavaksi asti. Joskus revin kipeitä ikeniä ja haavat muuttuvat afkoiksi. Olen purrut aina kieltäni ja suutani ja aina puren arven uudelleen pois.. vaikka haavat ehtisivätkin parantua niin puren aina uudelleen. En edes huomaa purevani kuin vastakun oikeasti sattuu tai vuotaa verta.. Kieli ja posket on jo iha epämuodotuneita ja näyttää typerältä väännellä naamaa purraksee eri osia suusta.. joskus joudun sylkäsemään ison puraistun palasen pois suusta...

Mulla oli myös lapsena, ja vielä nuorena aikuisenakin, tapana pureskella poskiani.
Oikeastaan en edes huomannut, missä vaiheessa se tapa jäi pois.

Puremisesta ei ole itselleni ainakaan seurannut mitään ongelmaa jälkeenpäin.

Minulla on ollut samaa koko elämän. Hain apua ja löysin keskustelunne. Luulin jo että olen ainoa. Tälläkin hetkellä pureskelen poskestani paloja. Isommista purasuista kehittyy kipeitä aftoja. Minä myös raavin/puren kieltäni hampaillani. Aina kun tulee sileä kohta poskelle, tapaan purra sen verille. Tykkään kyseisestä persoonastani, joten en halua lopettaa. Minulla on myös erittäin harvinainen fobia, nimittäin kammoan koruja. Tekee pahaa kirjoittaa edes kyseinen sana. En pysty katsomaan koruja. Ne ällöttää. Varsinkin syödessä jos jollain on se samaan aikaan päällä, kun syön. Minulla on myös masennus ja migreeni sekä hunaja-allergia. Minulla on myös vaikeuksia puhua tuntemattomille, että sukulaisille. Jopa vaarille. On myös luonteessani sitä että jos sattuu, esitän ettei sattuisi. Olkaa ylpeitä persoonastanne ja sairauksille. Kukaan ei ole täydellinen. -ikinä

Onkohan samaa kuin kynsien pureskelu...

Siitäkin pitäisi jotenkin oppia pois, mutta on aika vaikeaa.

Täällä myös yksi kohtalotoveri.... Koko ikäni olen syönyt itseäni, mistä vain paloja olen hampailla irti saanut. Huulet, posket, sormet, varpaat... Ällöä, joo tiedän! Puren kunnes valuu veri ja sitten imen ja nielen sitä verta. Se kipu jotenkin koukuttaa. Teen vain ahdistuneena ja jännittyneenä tätä. Se jotenkin rentouttaa ja auttaa keskittymään... Vaikka tiedän, ei se oikeasti auta. :( En ole onnistunut löytämään tähän ratkaisua. On kuitenkin huijentavaa kuulla, että on muitakin tämän asian kanssa painivia.