Mikä prkl mättää? Vaimon kanssa riidellään nykyään koko ajan. Homma alkaa jostain pienestä. Minä vaikka hermostun jostain ja lähden suuttuneena pois huoneesta. Vaan vaimo ei voi vain antaa asian olla ja unohtaa. Hän seuraa perässä ja jankuttaa ja veivaa asiaa uudestaan ja uudestaan. Aina päädytään samaan virteen siitä etten minä koskaan pyydä anteeksi enkä koskaan halua sopia enkä koskaan sitä ja tätä. Pienikin mielipaha pitää analysoida ja leipoa isoksi pullaksi.
Itse suuttuessani mökötän, mutta kun on jonkin aikaa yksin niin menee ohi. Vaan kun ei saa olla yksin. Jankuti jankuti koko ajan niin ettei pysty ajattelemaan. Lopulta ei muista edes mistä riita tuli vaan vituttaa olla tilanteessa mistä ei pääse millään irti. Kaikella pitää olla syy ja kaikesta pitää keskustella ja perustella jne. jne. Jos pyydän anteeksi niin tunnin päästä vatkataan taas ettei aikaisempi anteeksipyyntö ollut tarpeeksi sponttaani, kelpasi kyllä ja on annettu anteeksi mutta puhutaan vielä lisää asiasta...
Pitäisi olla joku jumalainen kaukosäädin missä olisi iso mute-nappula.
Itse suuttuessani mökötän, mutta kun on jonkin aikaa yksin niin menee ohi. Vaan kun ei saa olla yksin. Jankuti jankuti koko ajan niin ettei pysty ajattelemaan. Lopulta ei muista edes mistä riita tuli vaan vituttaa olla tilanteessa mistä ei pääse millään irti. Kaikella pitää olla syy ja kaikesta pitää keskustella ja perustella jne. jne. Jos pyydän anteeksi niin tunnin päästä vatkataan taas ettei aikaisempi anteeksipyyntö ollut tarpeeksi sponttaani, kelpasi kyllä ja on annettu anteeksi mutta puhutaan vielä lisää asiasta...
Pitäisi olla joku jumalainen kaukosäädin missä olisi iso mute-nappula.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Äh, ihmiset nyt vaan on erilaisia. Toiset haluaa vatvoa asiat perusteellisesti ennen kuin saavat niiltä rauhan, toiset mököttävät yksinään ja unohtavat samantien tappelun syyn. Jos noin erilaisia ihmisiä olette kuin mitä tekstissäsi kuvasit, niin jonkinlainen kompromissi lienee paikallaan. Kaikkea ei tarvitse loputtomiin jauhaa, kun et itse sitä jaksa. Mutta tuskin vaimosi aivan turhaan asioista jauhaa. Luultavasti hänellä on tarve puhua ja selvittää asioita. Sitä ei kannata sivuuttaa tai jatkossa ongelmat vain kasautuvat.
Jospa joskus puhuisitte tuosta jankuttamisesta? Kertoisit vaikka mitä mieltä siitä olet ja miten haluaisit riitoja sovittavan.
No tässä kerran kävi niin että oli pakko sanoa vaimolle, että miksi jankutat ja nalkutat koko ajan.
Arvaa miten kävi?
Nyt kun on riita niin vaimo jauhaa myös jatkuvasti "niin muttaku mää olenkin jankuttaja ja joo joo ja ihan tyhmä..." On vähän semmoinen olo että huone palaa ja mulla on toisessa kädessä bensaa ja toisessa kuivia halkoja. Ja vaimo vaatii tekemään jotain...
Voin kuvitella tilanteen :( Tällaisiakin naisia tosiaan löytyy... Toivottavasti sanoit asiasi vaimollesi rauhassa ja "valittamatta", siis niin ettet yllyttänyt puolustautumaan tai riitelemään. Ota vaimoasi joskus kädestä kiinni ja istuta penkille kasvotusten puhumaan. Varmasti kuuntelee, jos rauhassa ja turhia syyllistämättä esität asiasi. Kerro kuinka asia sinua todella häiritsee ja ehdota siihen jotain ratkaisuja. (Kysy myös hänen mielipidettään!) Jos vaimosi sinusta välittää, niin eiköhän hän kuuntele ja ota puheesi tosissaan.
Kuuntele myös hänen mielipiteitään. Vaimosi näkee asiat varmasti hyvinkin toisella tavalla, mutta hänellä on oikeus mielipiteeseensä, eikä se ole yhtään omaasi huonompi. Ota se huomioon. Muista että riitaan tarvitaan aina kaksi :)
sama, mut toisin päin. Mun mies jánkuttaa ja mä en jaksa enää kuunnella. Mitäs jos mä lähetän mun miehen sun vaimos luo jankuttamaan, että päästään itse jonnekin rauhottumaan? Olen niin KYLLÄSTYNYT kaikkeen..
Te ette ehkä "passaa yhteen".Tuo jankuttaminen on tosiaan raskasta,jos jatkuu päivästä toiseen.En koskaan kehoita ketään eroamaan,mutta kaikkia pareja ei ole "luotu toisilleen".Itsekin sen kokenut.Tänään olen exän kanssa paremmissa väleissä ja elän toisen kanssa,ilman riitoja.....
Rakastatko ihmistä joka sinulle nalkuttaa? Muistatko mihinkä hänessä ihastuit? Jos vastaat kyllä suhteeseen kannatta uhrata. Lähtekää parisuhde leirille tms. näillä aukeavat nalkuttajankin silmät, etteivät aina hänenkään näkemykset ole ainoita oikeita. Uskon että yhteinen sävel taas löytyy. Rohkeasti vain, on näitä kovemmatkin jätkät läpikäynyt.
Rakkaus on hankala sana. Mitä se sitten tarkoittaa? Tiedän etten vaimoani palavasti rakasta. En ole varma haluanko häntä edes fyysisesti. Mutta toisaalta en halua ketään muutakaan. Tekisi mieli korjata tämä nykyinen tilanne niin, että pääsisi jatkamaan elämää kivuttomasti.
Eroja yms. on paha miettiä kun on yhteinen lapsi. Lasta rakastan yli kaiken, sen tiedän. Ja haluan olla hänen kanssansa joka päivä. Tämä tarkoittaa sitä etten pysty uhkailemaan eroilla yms. Pälli hajoaisi jos tulisi ero ja vaimo muuttaisi joskus uuden äijän kanssa jonnekin muualle asumaan, ja veisi lapsen mennessään.
Nyt on taas riita sovittu. Vaan niinhän se aina. Manataan että toinen on perseestä ja nyt kyllä lähden. Seuraavana päivänä on kaikki taas ok. Kunnes huomenna taas tapellaan. Suhde ontuu ja ainakin minun osaltani puutuu. Ehkä 20v kuluttua päästään siihen pisteeseen ettei tarvi tapella. Minulla on minun jutut ja vaimolla omat. Eikä tarvi puhua mistään sen syvällisemmin...
Voivoi...kuulostaa niin tutulta! Meillä vaan mies on se joka jauhaa ja jauhaa vaan koko ajan samasta asiasta. Se saattaa alkaa vaikka leivän hinnasta tai jostain muusta ihan tyhmästä asiasta. Mies jankuttaa vaan että "eihän se leipä maksanut 1.99euroa vaan 2.45e!" jne ja kun ei jaksa kuunnella sitä jankuttamista niin minähän aina myönnyn että "joojoo se leipä maksoi sen 2.45" mutta silti se vaan jaksaa ! Sitten siinä käykin niin että se vetää KAIKKI mahdolliset jutut siihen mukaan ja sitten sitä ollaankin jo ihan ilmiriidoissa ja mieleni tekisi kuristaa mieheni että se olisi edes vähän aikaa jauhamatta sitä p**kaa. Olen tullut siihen johtopäätökseen että siinä on vaan jotenkin tarve päästä niskan päälle ja saada toinen tuntemaan itsensä tyhmäksi. Koitas pärjäillä.. ;)